Kahden nartun toimeentuleminen, kokemuksia?

Vaikea ennustaa miten tulevat aikuisina toimeen. Riippuu monesta asiasta, esim. kuinka vahvat suku- ja saalisvietit ovat. Ensi kyräilyä pitäisi välttää.

Meillä on aina kaikki tulleet hyvin toimeen keskenään, mutta sitä ei voi yleistää. Jos tämä 1-vuotias on hyvin laumaviettinen ja siten myös emotionaalinen, niin saattasi onnistua, riippuen siitä tulokkaan viettikehityksestä. Kannattaa tutustua tarkoin tulevan pennun vanhempiin, onko dominassia.

Kun tämä 1-vuotias on vuoden kuluttua aikuinen ja ilman dominointia, ottaisi ehkä tämän sisarpuolen. silloin tietää tulevasta ainakin osan. Loppu onkin kiinni käytösmallin opetuksesta.

Kyselppäs sellaisilta kasvattajilta joilla useampi narttu saman katon alla, voi saada hyviä neuvoja ja pennun hankinta vinkkejä.

Mahdotonta ennustaa miten kaksi narttua tulee toimeen keskenään. "Turvallisin" ratkaisuhan olisi ottaa eri sukupuolta, sillä narttu ja urot tulevat toimeen luultavasti helpommin kuin kaksi narttua tai kaksi urosta. Siinä tapauksessa vain narttu tulee steriloida tai uros kastroida, koska muuten juoksuajat ovat mahdottomat.

Kuten sanottua, mitään ei voi varmuudella sanoa etukäteen, riippuu monista asioista. Tuolla ikäerolla en missään tapauksessa suosittele ottamaan toista koiraa! Vuoden ikäinen on vielä hyvin pentu ja vaatii aikaa ja koulutusta kasvaakseen ja kehittyäkseen ja vasta ajan kuluessa se todellinen luonne tulee esiin. Ajattelen niin, että toista koiraa jarkitaan vasta kun nykyinen rotosi olisi siellä 2-3 vuoden hujakoilla. Näin sen luonne on jo tasaantunut ja koira on ns. aikuinen. Silloin toisen koiran tulo laumaan olisi helpompaa.

Itselläni on omakohtaista kokemusta kahden rotonartun laumasta kahdella eri kokoonpanolla, molemmilla kerroilla alku oli hieman kangerteleva, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Ensimmäisessä tapauksessa kyse oli emästä, jolle jätimme kaveriksi yhden sen pennun, ikäeroa koirilla oli 4 vuotta. Emä oli ihan selkeästi se pomo - ihan aina, eikä mitään suuria kärhämiä syntynyt eli suhde syntyi aika luonnollisesti. Toisessa tapauksessa rotollemme tuli kaveriksi kotia vaihtava narttu. Tässä pitikin olla tarkkana aluksi, mutta loppujen lopuksi suhde muodostui koirien välille ihan hyväksi. Pahimmillaan tilanne voi kuitenkin olla katastrofaalinen: tuttavaperheissäni monellakin on sellainen tilanne, että koirat eivät vain yksinkertaisesti tule toimeen keskenään - eivät sitten millään. Jos molemmat koirat ovat hyvin vanhaluontoisia ja dominoivia, niin kumpikaan ei anna periksi ja tappelut käydään verisissä merkeissä... Siinä tapauksessa sitten omistaja kysyy itseltään onko parempi antaa toinen koira uuteen kotiin vaiko tehdä kodista kahdelle koiralle sopiva niin, että asunto on jaettu kokonaan kahteen osaan esim. porteilla ja myös lenkitykset tehdään erikseen.

Kahden nartun lauma on onnistuessaan iso ilo, mutta se voi olla myös erittäin huono idea. Myös omistajalla tulee olla osaamista ja taitoa niin paljon, että osaa ohjata koirien olemista oikeaan suuntaan heti alusta alkaen. Suosittelen lämpimästi odottamaan tämän nykyisen koirasi varttumista aikuiseksi ja pohtimaan asiaa uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Kun ikäeroa on enemmän, niin vanhempi narttu on jo aikuinen ja osaa luontaisella "arvokkuudellaan" osoittaa pennulle paikkansa laumassa - ilman tappeluita.