Olen upeassa parisuhteessa ihanan miehen kanssa. Vähän mietityttää hänen exänsä käytös, eli onko ihan normaalia, että entinen tyttöystävä ja mieheni kommunikoivat lähes päivittäin? Kuinka kauan irtautumisprosessi voi kestää? En haluaisi olla tyly tai huomauttaa asiasta, mutta rajansa kaikella... Välillä epäilyttää, mahtavatko olla vielä joskus myös fyysisesti lähekkäin.
Mies väittää, ettei hänellä tule enää koskaan olemaan mitään ko. naisen kanssa. Uskoako häntä vai pitääkö tässä olla huolissaan? Olen myös huolissani siitä, että mikäli ovat sänkypuuhissa,niin saan sitten mahdolliset tämän naisen taudit ja vaivat kaupanpäälle. Se olisi jo liikaa. Eikö?
En haluaisi, että mustasukkaisuuden peikko puskee suhteeseen, mutta mitä pitäisi tehdä?
Mies väittää, ettei hänellä tule enää koskaan olemaan mitään ko. naisen kanssa. Uskoako häntä vai pitääkö tässä olla huolissaan? Olen myös huolissani siitä, että mikäli ovat sänkypuuhissa,niin saan sitten mahdolliset tämän naisen taudit ja vaivat kaupanpäälle. Se olisi jo liikaa. Eikö?
En haluaisi, että mustasukkaisuuden peikko puskee suhteeseen, mutta mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
upeassa parisuhteessa ei kuulu exien kanssa kommunikointi kuin ainoastaan yhteisten asioiden lopettelussa. Esim, jos on asunut yhdessä, käytännön asiat tai jos on lapsia, lasten asiat. Jos hyppää exän petiin, saa mun puolesta mennä. Itse erosin joku aikaa sitten, enkä kyllä halua olla tekemisissä yhtäänenempää kuin on pakko. en inhoa häntä, mutta en myöskään kaipaa. Laita stoppi tollaiselle, ennenkuin tulee tavaksi.
jos mies ei "ymmärrä" tätä stopin laittoa? Nainenhan on vainoharhainen jne. linjaa...Mehän ollaan vaan ystäviä, vaikka palanut haisee, voi iesus!
oletko tullut ajatelleeksi,että he voivat olla PELKKIÄ KAVEREITA?!?ei se aina oo mikään irtautumisprosessi!!mulla palaa käpy just tollasten likkojen kanssa,kun ei ne tunnu ymmärtävän,että kaverikin voi olla exän kanssa ilman mitään seksijuttuja!!mun veli ja nykyään entinen tyttöystävä seurustelivat monta vuotta ja asuivat yhdessä,mutta erosivat kaverina..he haluavat pysyä yhä ystävinä,mutta veljeni nykyinen ei voi ymmärtää sitä,että he ovat vielä väleissä!!varsinkin kun veljeni ex on paras ystäväni ja hän käy meillä harva se päivä.tämän nykyisen typykän takia veljelläni ja mulla on usein riitoja,koska nykyinen on niin raivona exän käynneistä..
tekis kyllä mieli vähän avautua sille nykyiselle..tässä kärsii kaikki sen muijan takia!ARGH..jos ei luottamusta sen vertaa toiseen löydy niin suhde on kyllä "aika" heikolla pohjalla!!yritä tutustua siihen miehesi entiseen jos asia noin paljon vaivaa..ehkä silloin viimeistään huomaat,että heidän suhteessaan ei ole mitään muuta kuin kaveruutta tai jos on muuta niin huomaat sitten senkin.
Voisinko olla kanssasi enää enemmän samaa mieltä...!
Itse erosin eräästä miehestä noin kaksi vuotta sitten, eron jälkeen ensin tietystikin annoimme "pölyn laskeutua", mutta sen jälkeen olemme ystävystyneet (hyvin) uudelleen, ja olemme todellakin vain ja ainoastaan YSTÄVIÄ!
"Oi kuinka ihanaa, olemmepas me onnellisia kun pystyimme "eroamaan ystävinä"..." Joo mut ei... voisinpa melkein sanoa, että olemme molemmat joutuneet kärsimään ystävyydestämme: jotenkin muut ihmiset (ja siis muilla ihmisillä tarkoitan muita mahdollisia uusia tuttavuuksia, ehkä jopa tulevia seurustelukumppaneita) eivät vain voi mitenkään ymmärtää ja uskoa että me EMME harrasta seksiä yhdessä tai me EMME edes salaisesti mielemme pienissä sopukoissa toivo yhteen palaamista... miksi ihmeessä olisimme edes eronneet jos se yhteiselo olisi ollut NIIIN taivaallista että siitä vieläkin unelmoisimme..?! Niimpä...
Eli pienen pieni pyyntö: älkää heti ensimmäiseksi ajatelko että "hänellä täytyy nyt olla jotain säätöä sen ja sen exänsä kanssa, koska he eivät inhoakaan toisiaan vaan ovat ehkä jopa puheväleissä", vaan yrittäkää edes ymmärtää... oon kyllä huomannu et se on joillekin liian ylivoimaista, mutta te muut... :)
¤ Well, they will never know what they missed ¤
exän kanssa. En tiedä mitä tämän avovaimo siitä ajattelee, mutta käypi kyllä itsekin kylässä ja soitan välillä hänellekin. Ei tulisi mieleenkään sotkea heidän liittoaan millään lailla. Olemme todella vain ystäviä, hyviä sellaisia. He ovat ihania ihmisiä :))
Siis mies ja nainen ei voi ikinä olla pelkkiä kavereita, ellei sitten mies ole homppeli tai nainen susiruma.
Me miehet vaan ollaan sellaisia, että aina jossain vaiheessa (jos nainen on vähänkään viehättävä), ruvetaan ajattelemaan asioita seksin kannalta.
Että just ton takia kannattaa unohtaa exät (ja yleensäkin naiset ystävinä) jos elää parisuhteessa.
ja usein..
Sinun täytyisi opetella hyväksymään se tosiseikka että kun rakkaus loppuu, ystävyys ei välttämättä. Itse olen hyvä ystävä exäni kanssa, ja enkä häntä ystävänä koskaan tahtoisi menettää, en ainakaan tuollaisen uuden huonoitsetuntoisen tyttöystävän takia!
Omasta erostani on 4 vuotta, ei nyt päivittäin olla yhteyksissä, mutta viikottain. Nähdäänkin, ja hän on minun perheeni kanssa tekemisissä, ja minä hänen. Kukaan ei ajattele että yhteen palattaisiin, vähiten me itse. Kertaakaan ei ole tullut tilannetta tässä "uudessa ystävyydessämme" että olisimme miettineet tai aikoneet jotain romanttista.
Eri asia on jos sinulla on TODELLISIA syitä uskoa että poikaystäväsi vielä haikailee tätä exää, mutta sitten teidän suhde ei olekaan siinä tilassa että sitä edes kannattaisi jatkaa. Ehdota että tapaatte yhdessä ja saat sinäkin tutustua tähän mukavaan? tyttöön. Se mitä omin silmin näet, kertoo paljon.
Miesystäväni on yhä hyvissä väleissä exänsä kanssa, ja periaatteessa se sopii kyllä minulle. Itsellänikin on useita miespuolisia ystäviä, joten tiedän kyllä, ettei ystävyys tarkoita sänkyhommia.
Mutta: Mieheni exä kokee minut uhaksi heidän ystävyyssuhteelleen. Hän parhaansa mukaan tekee minulle tiettäväksi, miten läheisiä he ovat, miten pitkään he seurustelivat, miten hyvää seksiä harrastivat jne. Kyllähän se nyppii.
Tiedän, ettei heidän välillään mitään luatonto tapahdu, mutta tiedän myös, että se on yksinomaan mieheni ansiota. Exä ottaisi kaiken minkä vain saisi.
Tuollainen on tietysti inhoittavaa... ikinä ei tulisi edes mieleeni yrittää esittää mahdollisille exän uusille tyttöystäville että kyllä minä olin parempi, vaikka niin ajattelisinkin.
Se että uudella tyttöystävällä on hyvä itsetunto, ei hermoile, eikä ainakaan näytä mustasukkaisuutta (vähäistäkään) tälle exälle parantaa tilannetta. Jos on tuollainen ex-tyttöystävä joka tarkoituksella tai huvikseen yrittää miestä edelleenkin, eniten häntä "lamaannuttaisi" se että uusi tyttöystävä luottaa omaan asemaansa, eikä tätä entistä koe uhaksi. Silloin varmasti laantuvat nuo viekotteluyrityksetkin...
Oma poikaystäväni on yhteydessä exäänsä. Ja itseasiassa itsekin olen tämän exän eräänlainen kaveri. Olemme puhuneet asiasta poikaystäväni kanssa ja sopineet että he saavat minun puolestani tavata ja olla yhteydessä. Mutta on eri asia milloin ja millä tyylillä se tehdään.
Itselläni on tietenkin epäilyksiä ja kun en luota tähän exään ollenkaan. Mutta luotan poikaystävääni. Yritän kestää ja jaksaa, mutta heidän suhteensa on muutenkin ollut monimutkainen ja tyttö käytti ns. "hyväkseen" poikaystävääni. Ja tietyllä tavalla tekee sitä vieläkin. Mutta annan kultani itse hoitaa tämän asian. Olen vain hänen tukenaan ja annan hänelle vapauden elää myös omaa elämäänsä. Aivan kuten minäkin toivon voivani.
riippuu siitä, minkä ikäisiä olette? Täällä on ollut paljon neuvoja, että normaalia on yhteydenpito jne. Mutta nuoremmilla, joilla suhteet eivät vielä ole ehkä tarkoitettu aina niin vakaviksi, tämä on aivan eri asia kuin esim. yli 25 v. tai jopa yli 30 v.
Jos yli 30 v. ihminen ei tajua, että yhteydenpito exään loukkaa nykyistä kumppania, niin itse en olisi sellaisen kanssa.
Eli miksi pitäisi loukkaantua yhteydenpidosta? Olen itseasiassa juuri toista mieltä kanssasi; mitä vanhempana eroaa, niin sen paremmin ymmärtää sen että ystäviä voidaan myös eron jälkeen olla. Kaikkihan tietenkin riippuu erotavasta; kovin riitainen ero ei juurikaan hyviä edellytyksia ystävyydelle anna, mutta kun on erottu esimerkiksi juuri sen takia (kuten omassa tapauksessani) että emme olleet enää rakastavaisia, vaan ainoastaan ystäviä.
Jos ja kun toivottavasti vielä löydän sen elämänkumppanin itselleni, niin ei tulisi mieleenikään estää häntä pitämästä yhteyttä exään, exän sukulaisiin tai ystäviin. Sehän tietysti edellyttää sen että pystyisin kumppaniin luottamaan joka tilanteessa. Ja jos en pystyisi luottamaan, eipä suhdettakaan kannattaisi enään sitten ylläpitää.
Jep jep..voidaanhan sitä olla ystäviä eron jälkeenkin, mutta mä esim. en pysty olee, olen sen verran tunneihminen ja seksuaalinenkin. Jos näkisin eksääni, mulla tulis nopeasti yhteinen seksihistoria mieleen. Kaiken lisäksi olen nainen ja aika hyvännäköinen sellainen:) Ja kun miehet tietää...