En aloittanut sitä tappelua, joten en tunne myöskään syyllisyyttä mitä jouduin tappelun tuoksinnassa tekemään. Kerrottakoon kuitenkin tapahtumien kulku.
Kiistamme yltyi riitelyksi. Kun hän havaitsi minun olevan oikeassa ja itsensä olevan väärässä niin hän päätti peittää epävarmuutensa käymällä minuun fyysisesti käsiksi. Hän iski ensimmäisen iskun, mutta koska olin jo tilanteen herra, niin onnistuin torjumaan iskun näppärästi ohimollani. Heti sen perään hypähdin maahan ja varmasti satutin häntä kun sain hänet rojahtamaan päälleni. Sitten loukkasin hänen sormiaan useita kertoja iskiessäni niitä silmilläni. Hän suuttui julmetusti ja yritti potkaista minua. Nokkelasti torjuin hänen potkunsa kylkiluillani.
Nousin jaloilleni ja juoksin autooni toiveenani, että pääsisin tästä tilanteesta pois, jotta voisin säästää tuon miehen kuolettavien käsieni murskaavalta voimalta. Ennen kuin ehdin käynnistää auton hän repäisi minut vielä avoimesta ovesta ulos. Koitin tirvaista häntä nyrkilläni, mutta onnistuin vain iskemään itseäni. Tällöin ehdin ajatella: "mitä ihmettä tämä on, kaksi yhtä vastaan?"
Se oli viimeinen pisara. Menetin kaiken itsehillintäni. Nyt en enää antaisi armoa. Työnsin pääni hänen kainaloonsa ja koitin murtaa hänen polvensa iskemällä sitä vatsallani. En tohdi ajatellakaan millaisia vammoja hänen nyrkkinsä saivat kun määrätietoisesti torjuin sarjan iskuja munuaisillani. Lisäksi vielä iskin hampaillani hänen nyrkkejään kaikella voimallani ainakin kolme kertaa. Hänen varpaansa on täytynyt hajota pirstaleiksi heilauttaessani kupeeni voimalla hänen ojennettua jalkateräänsä päin.
Hänelle riitti jo, tiesin sen. Kaiken tuon jälkeen hän ei edes yrittänyt nostaa minua maasta; hän oli siihen liian raukkamainen.
Kiistamme yltyi riitelyksi. Kun hän havaitsi minun olevan oikeassa ja itsensä olevan väärässä niin hän päätti peittää epävarmuutensa käymällä minuun fyysisesti käsiksi. Hän iski ensimmäisen iskun, mutta koska olin jo tilanteen herra, niin onnistuin torjumaan iskun näppärästi ohimollani. Heti sen perään hypähdin maahan ja varmasti satutin häntä kun sain hänet rojahtamaan päälleni. Sitten loukkasin hänen sormiaan useita kertoja iskiessäni niitä silmilläni. Hän suuttui julmetusti ja yritti potkaista minua. Nokkelasti torjuin hänen potkunsa kylkiluillani.
Nousin jaloilleni ja juoksin autooni toiveenani, että pääsisin tästä tilanteesta pois, jotta voisin säästää tuon miehen kuolettavien käsieni murskaavalta voimalta. Ennen kuin ehdin käynnistää auton hän repäisi minut vielä avoimesta ovesta ulos. Koitin tirvaista häntä nyrkilläni, mutta onnistuin vain iskemään itseäni. Tällöin ehdin ajatella: "mitä ihmettä tämä on, kaksi yhtä vastaan?"
Se oli viimeinen pisara. Menetin kaiken itsehillintäni. Nyt en enää antaisi armoa. Työnsin pääni hänen kainaloonsa ja koitin murtaa hänen polvensa iskemällä sitä vatsallani. En tohdi ajatellakaan millaisia vammoja hänen nyrkkinsä saivat kun määrätietoisesti torjuin sarjan iskuja munuaisillani. Lisäksi vielä iskin hampaillani hänen nyrkkejään kaikella voimallani ainakin kolme kertaa. Hänen varpaansa on täytynyt hajota pirstaleiksi heilauttaessani kupeeni voimalla hänen ojennettua jalkateräänsä päin.
Hänelle riitti jo, tiesin sen. Kaiken tuon jälkeen hän ei edes yrittänyt nostaa minua maasta; hän oli siihen liian raukkamainen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Opettele valitsemaan seurasi paremmin. Ei kannata edes kiistellä vaan poistua paikalta. Urheasti kuitenkin tappelit vastaan kaikilla elimilläsi. Väkivalta oksettaa.
Kieltämättä ansiokas kirjoitus ja jos se olisi ollut jostain muusta aiheesta kuin pahoinpitelystä, oisin ehkä hihitellyt mutta kun aihe on väkivälta ei naurata ei.
Voi hyvänen aika sentäs, ekaks mä luulin, että mun sormeni kulkevat tiuhassa tempossa pitkin kylkiäni ja siitä kainalokuoppiini, koko ajan heiluen vispilämäisen vinhasti.
Siinä vaihees, ku luulin mun sormieni ajautuneen kutkuttamaan jalkapohjia, aloin fundeeraamaan, että heevetti, oonko mä todellakin näin notkia, ylettyäkseni tavallaan, miten nyt sen sanoisin, tavallaan itseni Alle. Jouduin kynsimään päätäni ja sen johdosta Ahaa-lamppuni syttyi ja hokasin, että ehämmmmmääää ittiäni kutkuttelekaan, vaan hulvaton kikatusnauru tulee ihan itsekseen mun suustani. Vieläpä valtaisalla voimalla, vähäkö ku palolaitoksen vesiletkusta, jos veden antaa pursuta täydellä teholla.
Ellei silmämunani olisi olleet yltympäriinsä silmänesteitten peitossa, joka mielestäni oli jotenkin yhteydessä kikatusnauruni kanssa? , niin olisin ymmärtänyt tietysti missä mennään vai mennäänkö missään.
Jos munani olisivat olleet normaaliustilassa, olisin toki hokannut, että olen lukemassa palstalla olevaa aloitusta, ja että-jotta kikatukseni johtuikin tekstin sisällöstä.
Olipas mahdottoman ylipursuavan hyvin kuvailtu tappelu, johon ikäväksesi jouduit.
Oli hyvin oivallettu tökätä pääknuppi toisen kainaloon ja yrittää mahallaan murtaa toisen polven.:DDDDD Juuri tuossa kohtaa lukiessani, luulin taipuneeni itseni alle ja kutkuttavan vimmatusti jalan pohjiani, jotka ovat niin helposti kutiavat, että tuskin kykenen kävelemään, varsinkin epätasaisessa maastossa.
Tahdon kiittää kikatusnauruista. Olin melkein tappaa itseni. Henki alkoi sitten hetken kuluttua kulkemaan sisääni ja huomasin, että vielä olen elossa.
Kiitti :)))))))))))))))
Hieno kirjoitus:)))))
samoin täällä Heikkus..naureskin kippurassa kun tätä luin..;))) nuo silmämunilla iskeminen...enää puuttuivat keuhkot ja korvat..ja tiesty maksa..
Raukkamainen kaveri tosiaan ;) Teit parhaasi itsepuolustuksen nimissä. Ehkäpä joku urhea ohikulkija soitti ambulanssin ja pääsit kokovartalokipsiin toipumaan tappelusta. Pää ja sormet näyttävät selvinneen niin että saatoit tämän tarinan meille kertoa. Väkivaltakuvaukset aiheuttavat minussa epämiellyttäviä värinöitä ja pyrin yleensä välttämään niiden lukemista, mutta alun jälkeen en voinut lopettaa lukemista. Pikaista paranemista toivoen!
tämä oli kyllä "kieliposkessa" ainakin minusta tehty kirjoitus;))) ei kukaan iske silmillään;))) päinvastoin kuvaus siitä miten järjetöntä väkivalta voi olla..siis itse luin tai tulkitsin tuon tekstin kyllä huumorilla kirjoitetuksi...väkivaltaa vastustavaksi kirjoitukseksi;))) joskus kun asiat kääntää toisin päin...ne ikäänkuin purevat paremmin...kuin suoraan kerrottuna...ja tosikkomaisesti kerrottuna.
Sinussa on kirjallinen kyky jäänyt pimentoon. Teeppäs kirja.
;)))) kiitos nauruista..ettei tekstin takana vain ollut Nooanarkki;))) ei väliä..todella mukaansa tempaavan hauska ja humoristinen kirjotus..täällä hekotellaan ruudun takana..luin tämän kirjoituksen ääneen myös miehelleni...;)))
Harvemmin saa lukea yhtä itsevarmaa kirjoitusta turpaansaannistaan. Toivottavasti hampaat säästyi.