Kuntoilu nimittäin. Päivän lehdessä todettiin, että niin käy monella. Rehkitään liikaa eikä muuta ajatellakaan. Olin liikuntapainotteisella kurssilla, jota veti kuuskymppinen. Luulimme häntä neli-viiskymppiseksi. Oli trimmattu, muttei liikaa. Mielestäni hän on valtakunnan parhaita ohjaajia tällä alalla ja sain taas kerran kipinän alkaa hoitaa kehoani paremmin. Totesin, että esim. tasapainoharjoittelua tarvitsen. Kyllä esim. kouluissa pitäisi tähän liikuntapuoleen panostaa enemmän. Pitäisi antaa hyvät eväät elämälle. Olisi vaikka joka aamu liikuntatuokio ja sopivia taukoliikuntahetkiä päivän lomassa.
Meneekö sulla överiksi?
1943
44132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Uhka on.
Palasin juuri sunnuntaiaamun sairasvoimistelurupeamalta ja tällä kertaa jätin sen varsin lyhyeksi. 45min.
Salilla 6 krt / viikko niin tämän ikäisen ja kuntoisen, syöpäleikkauksista toipuvan ukon täytyy suunnitella viikon sisältöä.
Oman elimistön tarkkailu on itsestään selvyys.
Salilla seuraan palautusten vuoksi sykettä ja kelloa.
Kun tuohu alkaa tuntua jähmeältä tarkistan myös koton ammusykkeen.
Kyllä tämä sellaista tasapainoilua on.
Miten niukan energiansa jakaa kotiseurustelun ja salin kesken.
Ilman viimemainittua ei ensimmäisessäkään olisi kehumista. Sekin on tullut joskus koetuksi.
Koululiikunnan varaan ei voi laskea mitään. Siitä voi ainostaan saada virikkeitä vapaa-ajan harrastukseen. Kyllä koti on avainasemassa.
Ei yritetä siirtää vastuuta sinne missä sitä ei voi hoitaa.
Sua vähän ajattelinkin, että voi mennä överiksi. Mutta luultavasti hallitset tilanteen ja aikaa jää vaikkapa oman rakkaasi hyvänä pitämiseen. Tuosta koululiikunnasta olisin vähän eri mieltä. Sieltä voitaisiin antaa enemmän malleja elämään. Tietyssä vaiheessa lapset arvostavat koulua enemmän kuin kotia. Monet vanhemmat eivät pidä liikuntaa tärkeänä.Opettajakoulutuksessa jo panostettaisiin siihen, että opettajat voisivat tietojen lomassa pitää pieniä venyttelytuokioita vaikkapa.Eli liikunnan pitäisi olla myös kehon huoltoa, ei vain kilpailua ja suorittamista.
Ei ole vielä mennyt...
Oletkos lähelläkään kipurajaa?
Kyl se on ollu siinä ja siinä...Välillä meinaa happi loppua, astma kun on....
Ymmärrän. Sulla on varmaan asiantuntijan ohjeet. Käsittääkseni säännöllinen liikunta on tärkeää astmaatikoille.
Niin on ja helpotus lääkkeet mukana. Aina ei vaan muista ottaa niitä mukaan...
Tuttu tilanne. Ystävälläni oli mm. sellainen kiekko. Piti palata joskus takaisin, kun se unohtui kotiin.
Mulla on tollane "piippu"...
Nyt kun olen kuntoutunut/toutumassa vuosia vaivanneista krempoista, olen alkanut taas kuntoilemaan aktiivisesti (omasta mielestäni), mutta tämän hetkisen (rapakunnon) huomioon ottaen, lyhyitä n. 5 kilometrin maastolenkkejä, ja pian avautuvassa uimahallissa vesijuoksua tai -jumppaa, jossain kansalaisopiston ryhmässä tms.
Olen aina ollut liikunnallinen ja tykkään liikkua nimenomaan raittiissa ulkoilmassa, ja syksy on siis mitä ihanteellisinta aikaa liikkua lounnossakin sieni- ja puolukkaretkienkin merkeissä.
Överiksi en päästä harrastustani, en halua että harrastus tressaa..
Olen samantyyppinen, mutta opin taas, että lihaksiakin pitää hoitaa. Se asia on vähän hunningolla. Kurssilla tuli ohjeita ja pitää vaan aloittaa.
En viihdy kuntos muttaaleissa, ihan pakon edessä niihin menen hikoilemnaan..
Miksihän tekstini, tai kursori tekstissäni hyppelehtii mihin lystää, - täytyy pitää aina silmällä ettei uutta tekstiä ilmaannu edellisen sanan keskelle, niinkuin tuossa edellisessä näyttää taas käyneen..:(, mikä tässä koneessa on vikana?!
Missää muttaaleissa :(, vaan en viihdy kuntosaleissa tai saleillahan sen kai pitäisi olla.
En minäkään kuntosaleilla käy. Kotona teen liikkeitä ihan omassa tahdissani.
Ei mene, liian vähälle on jäänyt kesän aikana, kun on tuota hyötyliikuntaa joutunut tekemään niin paljon.
Syksyllä taas otan ohjelmaan pitemmät lenkit. Tosin kuntopyörällä olen polkenut kesänkin aikana.
Tasapainoharjoittelua pitäisi minunkin lisätä, huono näkökyky aiheuttaa omat ongelmansa.
Hyötyliikuntaa mullakin on ja syksyn saapuessa se lisääntyy, kun aloitan metsän raivaushommat.Tänään lämmittelin, kun oksasaksilla puhdistin metsäautotien ojaa.
Tuo aloituksessa mainittu uhka tuli oikeastaan vähän huvittavallakin tavalla esille jo nuorena aikuisena työpaikallamme. Kollegoiden joukossa oli yksi mies, jonka pätemisen tarve nousi usein ärsyttävästi esille monenlaisissa kuvioissa. Mies treenasi kuntoaan itseään säästämättä kuntoilemalla tehokkaasti.- Kun firmassa päätettiin tehdä kuntotesti kaikille ja viettää pari kuntoilupäivää Vierumäellä, miehen kuntotestin mittaustulokset jäivät hämmästyttävän paljon kaikkien meidän muiden keskitason alapuolelle. Ohjaaja totesi, että liiallinen kuntoilu voi kuluttaa ja siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Mies tunnusti vähän nolona, että oli harjoitellut vielä tavallista enemmän ennen kuntopäiviä, jotta voisi saavuttaa testeissä huipputulokset. - Kohtuus näkyy olevan kaikessa hyväksi.;)
Itse olen huomannut, että pitkän pakollisen lepojakson jälkeen kuntoileminen voi koitua melkein kuolemaksi, jos aloittaa liian rajusti ja tekniikka on hallussa. Kerran pulssi tuntui kiihtyneen käsittämättömästi jo kilometrin hiihdon jälkeen, ja tuntui ettei henki kulje. - Äskettäin totesin uimahallissa, että oli pakko pysähtyä jo 100 metrin uinnin jälkeen rintaan yhtäkkiä ilmestyneen merkillisen kivun tunteen vuoksi.
Luulen, että sitä enemmän kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja sinnikkyyttä tarvitaan, mitä vanhempana joutuu aloittamaan kuntoharjoitukset alusta uudelleen. - Viime talven liukkailla totesin muuttuneeni yhtäkkiä köpötteleväksi mummohahmoksi, kun tasapaino ei ollut hallinnassa eivätkä lihakset kunnossa. - Toivon, että ensi talvena tilanne on taas paremmin hallinnassa.;)
Myös koululiikunnasta olen samaa mieltä 1943:n kanssa. Sille pitäisi järjestää enemmän resursseja ja aikaa. Liikunnan ilo ja kipinä liikkumiseen pitäisi saada syttymään jo pienen ihmisen mielessä. - Pitäisikö siitäkin säätää taas uusi laki?
Tuolla kurssilla meitä koulutettiin vertaisohjaajiksi. Meidän piti myös suunnitella kohderyhmälle sopivi liikkeitä. Yksi meistä esitti liian vaativan liikkeen. Kävi ilmi, että hän ohjasi entisiä huippu-urheilijoita! Ohjaajamme kertoi asiallisen mielipiteen liikkeestä. Tässä iässä ja nuorenakin ihmeen rauhallisista liikkeistä on paljon hyötyä.
Nostan hattua sinulle myös ihailtavan aktiivisuutesi ja yhteisöllisyytesi vuoksi. - Aurinkoisia päiviä ja mukavia hetkiä niihin.;)
Samaa mieltä, ihailua.
Itse olen enemmän hyötyliikkuja. Vien koiria pienelle lenkille, minkä polvet kestää. Puutarhassa riittää tonkimista ja välillä metsään hiljakseen samoilemaan. Sienet tulevat sivutuotteena mukaan.
Koulun jumppatunnit tekivät minusta lähinnä ohjatun liikunnan vastustajan. Liekö neitytmäistä minä ite- luonnetta?
Yhtä tärkeänä pidän kohtuudella syömistä. Nykyinen gourmetruokien suosiminen menee överiksi.
Överiksi menee välillä kukkien haaliminen, ei liikunta:)
En minä nyt niin aktiivinen ole. Juuri nyt on kausi, jonka aikana aion pitää painopistettä oman kunnon - fyysisen ja psyykkisen- kohentamiseen kaiken hiljattain koetun jälkeen. On ilo, kun pystyy liikkumaan ja touhuamaan. Aurinkoisia päiviä ja hyviä hetkiä Sinullekin.Täällä aurinko meni juuri pilveen, sade näyttää uhkaavan.
Alkaa mennä överiksi tuo ihailu! Hyötyliikuntaa minäkin harrastan. Tästä pikkupuutarhastani yritän saada pois vuohenputket ja niitä kitkin. Pidän puutarhahommista. Uutena istutin hiljattain ystävättäreltä saadun syyskaunosilmän.Syömiseen minunkin pitää kiinnittää huomiota, pikkuisen pitäisi saada kiloja pois, mutta hitaasti. En osaa sanoa mitään, mikä menisi överiksi- ehkä autoilu.
Joka aamu teen oman venyttelyohjelman, lyhyen kestää ehkä 5min.
Hiihtokelien aikaa hiihdän lähes joka päivä. Pyöräilen keväästä syksyyn myös lähes päivittäin. Matkat vaihtelevat molemmissa lajeissa sään ja oman tuntemuksen mukaan.
Loppuvuosi on hankalinta aikaa, kun ei voi pyöräillä eikä hiihtää. Kävely tuntuu jotenkin tylsältä, maisemat vaihtuu liian hitaasti.
Ulkoliikunta on mieleisintä joka tapauksessa.
Tuo että joka päivä tekee, on tärkeää. Siihen olen itse ollut liian boheemi. Mulla on ollut minimitavoitteena, että puolen tunnin jumppaohjelman teen. Olen tehnyt se useamminkin tilanteesta riippuen. Kurssilla sain uusia ideoita mm. varvasjumppaan. Metsässä maisemat vaihtuvat, vaikka käveleekin.
Kävin iltapäivällä puolentoista tunnin sauva kävelyn. Loppumatkasta jo tuntui, et vois vaik istahtaakkin välillä.
"maarina"
Tuota menoa ei sinulla kohta ole mille istahtaa.
Älä anna mennä överiksi.
H.
Miten ne tuolit nyt häviäis...
Tarkoitti ehkä et kankkusi katoavat olemattomiin.
Voisin ostaa omat sauvat. Kurssilla opin, että sauvajuoksuakin voi harrastaa.Kuvittelin itseni sauvajuoksijana tämän kylän raitilla. Hauska näky varmaan!
Itsestäni voin melkein mennä takuuseen: ei mene överiksi. Harrastan näitä laiskan lajeja: (sauva)kävelyä, joogaa, uintia, kuntosaliharjottelua tutussa porukassa. Niin ja pyöräilyä ja hiihtoa, mutta kaikkea tätä hissukseen.
Lähipiirissä on kyllä näitä, jotka vetävät 120 km:n pyörälenkkejä, juoksevat maratoneja ja hiihtävät 2000 km talvessa...
Sullahan on monenlaista ja hissukseen sitä pitää, ei liian rankasti. Pääasia, että liikkuu.
Ei pelkoo... en varsinaisesti harrasta mitään muuta kuin fillarilla liikkumista.
Kolmena päivänä viikossa n.tunnin ajelu, lumen tullessa sauvakävelyä, en kuitenkaan tee pitkiä lenkkejä.Inhoan talvea yhä enempi.
Et oo aatellu pikkuisen lisätä ja monipuolistaa kuten minä? Saas nähdä, miten käy.
Mun polvi kehittää helposti vettä ja pelkään sitä nesteen poistoa. Olen ihan kipukynnyksen alimmalla askeleella, joten se kai sanelee liikuntani.
Muisto on kolarista joka nyt on alkanut kiukutteleen.
Mun uskoni on nyt kovin koetuksella tk. saamastani. ON ultrattu , tähystetty ylä- ja alakautta... viimeisiä saan kuulla vajaa kuukauden päästä...jospa sitten keskittyisivät siihen mistä alunperin rutisin.
Mun onneni on, että toistaiseksi ei ole sattunut muuta kuin nilkan nyrjähtäminen suunnistukessa kauan sitten. Eikös nykyään saa fysioterapiaa helposti? Töissä ollessa meillä oli hyvä työterveyshuolto. Polvessa oli kerran ongelmia ja hoidettiin kuntoon. Nyt eläkeläisenä ei ole kokemusta.
Kai apuja saisi, mut mun tarttee olla kipee jos lekurille menen. Koen et olen terve kuin pukki... tulokset hyviä.. jokakerralla oon esittänyt ylävattani paikan jossa tunnen kipua... ei soo kiinnostanut ketään!
En ole luulotautinen. Siirryn yksityiselle jos ei mitään ole löydetty. Ilman happosalpaajia en kestäisi.
Kun lopetat tupakoinnin, niin voi olla että et tartte enää happosalpaajia. Tupakka vaikuttaa vatsaankin kaiken muun ohella.
Voi liikkuminenkin helpottua pikkuhiljaa ja kunto nousta. Tiedät varmaankin, että keuhkoahtaumatauti on ikävä tauti ja pahenee vaan koko ajan, jos tupakoit.
Tää meeriamandalle.
meeriamanda, mulla on molemmissa polvissa nivelrikko ja viimeksi kun kävin lääkärillä, oli toinen polvi kerännyt nestettä. Sitä yritettiin poistaa, mutta ei onnistunut, oli koteloitunut lääkärin mukaan. Nyt pitäisi selvitä kuukausi kipeän polven kanssa, menen ottamaan kukonhelttapiikit. Meitä polvivikaisia on paljon.
Ei mene överiksi koskaan. Joka ainoa vuosi, jo kymmeniä vuosia, olen vakaasti aikonut aloittaa liikunnan.
Sanovat vanhat viisaat, jotta "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla".
Jospa aloittaisit vaikka varvasjumpalla ja siitä lähtisit ylöspäin.
Eipä huolta, kohtuudella hyötyliikuntaa. Tänään marjastusta, huomenna joku vastaava lintu- tai kuvauskävely ja sitten työmatkat pyöräillen.
Tuo marjastus ja sienestys on monella ohjelmassa tähän vuodenaikaan. Ajattelin tänään pyöräillä 8 km metsääni. Mutta sitten päätin, että olen mieluummin enemmän metsässä ja menin autolla. Käväisin pyörällä vain kilometrin päässä kaupassa.
Överiksi menee monen muun mielestä, muttei itseni. Viitenä päivänä viikossa 7,5 km:n sauvakävely sykemittarin kanssa, pyrin pitämään sykkeen rasvanpolttotasolla.
Iltaisin käsipainoilla tietty ohjelma, käytän myös kuminauhaa tai pilates rengasta...
Venyttelyt liikuntasuoritusten jälkeen.
Vuosia kävin joogassa, mutta ryhmät ei ole juttuni. Kaverin kanssa silloin tällöin kuntosalilla.
Pyöräilen jkv., mutten yli kymmentä kilometriä, niin ja tietysti ison pihan hoito, kesät talvet. Kyllä sekin yksinelävältä naiselta onnistuu, kun on hyvässä kunnossa.
Eikös se oma tuntemus ole tärkein kriteeri. Ajan voisi käyttä huonomminkin kuin Sinä. Minä en noita mittareita taida hankkia. Kerran mulla oli sykemittari, mutta nyt se lienee vanhanaikainen ja missä lie.Pitäisiköhän munkin pitää jonkinlainen tehojakso kuten Sinulla? Ei se pahaa tekisi, voisi jäädä vaikka kiikkiin.