Ei jaksa...

Neuvoni kuulostaa julmalta, mutta jospa sanoisit tyttärellesi, että ehkä sinun olisi sitten parempi mennä isäsi luokse. Et pysty millään asettamaan tyttärellesi minkäänlaisia sääntöjä ja rajoja, jos isän luona niitä ei ole. En tiedä, miten läheiset välit sinulla on tyttäresi kanssa. Mutta ei sinun yksinkertaisesti tarvitse katsella ja kuunnella tyttäresi meuhkaamista. Jos pelisäännöt eivät toimi sinun kodissasi, niin on yksinkertaisesti helpompaa, että tyttäresi menee isänsä luokse. On sitten vaikea sanoa, että kuinka kauan isä jaksaa katsella tyttären toilailuja.

Hei, mulla meni niinpäin, että nuorin meuhkasi murkkuikäisenä ja uhitteli tuota isän luo muuttamista, kunnes annoin siihen luvan. Olivat sitten sopineet isän kanssa sen jälkeen muuttoasian. Tytön kirjat/asuminen muutettiin isälle lastenvalvojan luona tehtiin uusi elatussopimus ja isä uusi puoliso hakivat tytön kamppeet suurella riemukulkueella.

Isä koki "voittaneensa" minut kasvattajana. Nyt on kulunut reilu puoli vuotta ja myös siellä tytön käytös repii isän uutta perhettä hajalle. Ei kuulemma pystytä pitämään mitään kuria, ex on jopa soittanut muutaman kerran ja kysyy neuvoa, vaikka tähän asti ei ole halunnut pitää minkäänlaista yhteyttä minuun muuten kuin lasten välityksellä.
En ole sitten alkanut neuvomaan, vaan tyynesti sanonut, että sitä se oli täälläkin, yrittäkää jaksaa ja lisäsin, että tervetuloa lähivanhemmaksi....

Sanoisin neuvoksi, että käske tytön kysyä isältään ottaako se edes hänet ihan asumaan sinne ja anna lupa muuttaa, mikäli isä suostuu.
Miettikää elatussopimukset ja huoltajuus kunnolla paperille, koska vastuu on edelleen molemmilla vanhemmilla, mutta päävastuun tytön toilauksista kantaa lähivanhempi..
Hankalaa on nykynuorten kanssa pärjääminen, kun käyttäytymismalleja on niin monenlaisia ja kuria ei saa pitää, ettei herkkä sielu saa traumoja...

Pistä kadulle tai koita järjestää johonkin laitokseen asumaan viikoksi. Sitä alkaa ihan tavalla toisella arvostamaan sitä mitä on, ja kunnioittamaan häntä, joka sen kaiken tarjoaa.
Minä en katsoisi tuollaista käytöstä päivääkään, vaan onneksi näihin haasteisiin on vielä matkaa vuosikymmen! :)

Tsemppiä.

Olen ihan samaa mieltä edellisen kanssa. Nykyään paapotaan ihan liikaa eikä ole kuria, lapsi saa tehdä tyyliin mitä lystää. Sitten tuleekin vanhemmilla poru kun ei kaikki menekään ihan niinkuin piti.
Itse en silmille hyppimistä katsoisi hetkeäkään.