Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, ketkä ovat mustasukkaisia tai ovat olleet? Miten olette päässeet niistä riipivistä tunteista eroon, tai oppineet kontrolloimaan niitä edes? Puhun siis häiritsevästä ja sairaasta mustasukkaisuudesta, en pienestä ja viattomasta mikä varmasti kuuluu lähes jokaiseen parisuhteeseen aika ajoin.
Minulla on semmoinen tilanne, että kärsin itse erittäin pahasta mustasukkaisuudesta ja se syö minut sisältä ihan täysin. Ja on ollut syynä epäonnistuneisiin parisuhteisiini, nyt en seurustele enkä haluakaan ennen kuin olisin saanut hoidettua tätä asiaa. Se tuhoaa suhteen, kumppanin ja minut itseni. Se tunne kun pelkää niin paljon toisen tekevän jotain selkäni takana on kuin myrkkyä ruiskutettaisiin suoniin ja ahdistuksta vastaan ei pystyisi taistella. Se on kuin sairaus ilman lääkettä.
Olen aloittanut terapian ja lukenut aiheesta paljon. Terapia ja alkoholin käytön lopettaminen ovat nyt ensiaskeleeni kohti parempaa minää. Humalassa muutuin ihan holtittomaksi ja en kyennyt hallitsemaan mustasukkaisuuttani ollenkaan. Juoda en aijo enää koskaan. En halua, että kukaan joutuu takiani enää kärsimään, kärsimään liiasta mustasukkaisuudestani.
Tiedän mistä oma mustasukkaisuuteni on peräisin, perhesyistä lapsuudessa. Ja tiedän ettei mustasukkaisuudessa ole mitään järkeä, ei toista ihmistä voi omistaa. Ja mitä sitten jos hän pettäisikin, kaatuuko maailma muka siihen? Pystyn järkeillä kaikki asiat päässäni, tunnekuohon iskiessä päälle se järki vain katoaa jonnekin.
En ole koskaan ollut mustasukkainen kenestäkään muusta kun suhdekumppanista. En kavereistani tai läheisistäni, en edes lapsena. En ole kateuteen taipuvainen myöskään. Pystyn elämään täysin normaalia ja tasapainoista elämää yksin, olen hyvä ystävä ja hyvä perheenjäsen. Suhteessa ne tunteet vain nousevat pintaan.
Haluaisinkin kipeästi tietää, että onko tästä mahdollista parantua? Onko kukaan päässyt yli näistä tunteista? Onko terapia auttanut?
Haluaisin perheen, lapsia ja onnellisen, tasapainoisen suhteen. En kuitenkaan sitä voi toteuttaa jos mustasukkaisuuteni jatkuu, en halua altistaa sille enää ikinä ketään. Sitten olen mielummin yksin, aina.
Minulla on semmoinen tilanne, että kärsin itse erittäin pahasta mustasukkaisuudesta ja se syö minut sisältä ihan täysin. Ja on ollut syynä epäonnistuneisiin parisuhteisiini, nyt en seurustele enkä haluakaan ennen kuin olisin saanut hoidettua tätä asiaa. Se tuhoaa suhteen, kumppanin ja minut itseni. Se tunne kun pelkää niin paljon toisen tekevän jotain selkäni takana on kuin myrkkyä ruiskutettaisiin suoniin ja ahdistuksta vastaan ei pystyisi taistella. Se on kuin sairaus ilman lääkettä.
Olen aloittanut terapian ja lukenut aiheesta paljon. Terapia ja alkoholin käytön lopettaminen ovat nyt ensiaskeleeni kohti parempaa minää. Humalassa muutuin ihan holtittomaksi ja en kyennyt hallitsemaan mustasukkaisuuttani ollenkaan. Juoda en aijo enää koskaan. En halua, että kukaan joutuu takiani enää kärsimään, kärsimään liiasta mustasukkaisuudestani.
Tiedän mistä oma mustasukkaisuuteni on peräisin, perhesyistä lapsuudessa. Ja tiedän ettei mustasukkaisuudessa ole mitään järkeä, ei toista ihmistä voi omistaa. Ja mitä sitten jos hän pettäisikin, kaatuuko maailma muka siihen? Pystyn järkeillä kaikki asiat päässäni, tunnekuohon iskiessä päälle se järki vain katoaa jonnekin.
En ole koskaan ollut mustasukkainen kenestäkään muusta kun suhdekumppanista. En kavereistani tai läheisistäni, en edes lapsena. En ole kateuteen taipuvainen myöskään. Pystyn elämään täysin normaalia ja tasapainoista elämää yksin, olen hyvä ystävä ja hyvä perheenjäsen. Suhteessa ne tunteet vain nousevat pintaan.
Haluaisinkin kipeästi tietää, että onko tästä mahdollista parantua? Onko kukaan päässyt yli näistä tunteista? Onko terapia auttanut?
Haluaisin perheen, lapsia ja onnellisen, tasapainoisen suhteen. En kuitenkaan sitä voi toteuttaa jos mustasukkaisuuteni jatkuu, en halua altistaa sille enää ikinä ketään. Sitten olen mielummin yksin, aina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksi yksinkertainen ajatus on se: JOS hän pettää sinä et murehtimalla asiaan voi vaikuttaa mitenkään. Mietit niitä asioiita vaikka yötäpäivää, niin se ei sitä miksikään muuta, tuhlaat vain aikaasi sekä rasitat itseäsi ja sitä toista.