Tänä kesänä pääsin psykiatrin hoitoon osastolle.. 42v piti odotella tätäkin, että saa asianmukaista hoitoa.
Tähän saakka vain viikon mittaisia sairauslomia ja järkyttäviä määriä lääkkeitä. Viikossako ne lääkärit kuvittelivat masennuksen paranevan? Kukaan ei edes lähetettä eteenpäin laittanut, vaan tokaisivat että kyllä se siitä. Viime kesämä määrätty lääkitys, ei ole mitenkään nerokas ratkaisu (yhdistelmä Sepram, Lyrica, Rivatril Remeron) sai minut vain vauhtiin ja sekaisin.
Tänä kesänä sitten tuli seinä vastaan, lapseni toimittivat minut suljetulle. Nyt vasta aloin saamaan apua oireisiini. Sairauslomaa heti kättelyssä 5kk ja nyt ennenkaikkea etsittiin syytä pahalle ololleni, oletetun dg:n jälkeen aloitettiin lääkitys, joka todellakin auttaa minua Seroquel 600mg tarv Kepitinor 25-200mg/vrk.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen eläväni elämää, tosin tuleehan vielä niitä epätoivon notkahduksia.. mutta eteenpäin yritän.
Oikein kovalla epätoivon hetkellä, en halua kuin kuolla. Onneksi elän ja voi katsoa vielä huomisen päivän.
Olen sotkenut raha-asiani viimeisen 1½ vuoden aikana niin pahoin että ulosottoviranomainen saa kohta ottaa yhteyksiä minuun päin.. olen sanoutunut irti pitkästä työsuhteestani koska en kestänyt olla töissä. Ystäväni kaikkosivat ympäriltäni, kukaan ei halua olla tekemisissä hullun kanssa, jolla mielialat vaihtelevat alati. Olenkin nyt ollut täysin yksin viimeiset 2kk, enkä kaipaakaan ketään lähelleni. Kaupassakin käyn hyvin pikaisesti ja sen jälkeen on kiire kotiin.
Oikeasti eihän tämä ole elämää vaan elämän irvikuva.. itse olen tällä hetkellä täysin tyytyväinen olotilaani. Ehkä ulkomaailma vielä eräänä päivänä alkaa kiinnostamaan.
Lääkärit alkuun epäilivät minulla olevan psykoottistasoinen masennus, nyt kuitenkin herännyt epäilys kaksisuuntaisesta, koska mielialani vaihtelevat vuorokauden aikana todella paljon. Äärimmäisestä surusta ja epätoivosta toiverikkaaseen ajatteluun.
Tähän saakka vain viikon mittaisia sairauslomia ja järkyttäviä määriä lääkkeitä. Viikossako ne lääkärit kuvittelivat masennuksen paranevan? Kukaan ei edes lähetettä eteenpäin laittanut, vaan tokaisivat että kyllä se siitä. Viime kesämä määrätty lääkitys, ei ole mitenkään nerokas ratkaisu (yhdistelmä Sepram, Lyrica, Rivatril Remeron) sai minut vain vauhtiin ja sekaisin.
Tänä kesänä sitten tuli seinä vastaan, lapseni toimittivat minut suljetulle. Nyt vasta aloin saamaan apua oireisiini. Sairauslomaa heti kättelyssä 5kk ja nyt ennenkaikkea etsittiin syytä pahalle ololleni, oletetun dg:n jälkeen aloitettiin lääkitys, joka todellakin auttaa minua Seroquel 600mg tarv Kepitinor 25-200mg/vrk.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen eläväni elämää, tosin tuleehan vielä niitä epätoivon notkahduksia.. mutta eteenpäin yritän.
Oikein kovalla epätoivon hetkellä, en halua kuin kuolla. Onneksi elän ja voi katsoa vielä huomisen päivän.
Olen sotkenut raha-asiani viimeisen 1½ vuoden aikana niin pahoin että ulosottoviranomainen saa kohta ottaa yhteyksiä minuun päin.. olen sanoutunut irti pitkästä työsuhteestani koska en kestänyt olla töissä. Ystäväni kaikkosivat ympäriltäni, kukaan ei halua olla tekemisissä hullun kanssa, jolla mielialat vaihtelevat alati. Olenkin nyt ollut täysin yksin viimeiset 2kk, enkä kaipaakaan ketään lähelleni. Kaupassakin käyn hyvin pikaisesti ja sen jälkeen on kiire kotiin.
Oikeasti eihän tämä ole elämää vaan elämän irvikuva.. itse olen tällä hetkellä täysin tyytyväinen olotilaani. Ehkä ulkomaailma vielä eräänä päivänä alkaa kiinnostamaan.
Lääkärit alkuun epäilivät minulla olevan psykoottistasoinen masennus, nyt kuitenkin herännyt epäilys kaksisuuntaisesta, koska mielialani vaihtelevat vuorokauden aikana todella paljon. Äärimmäisestä surusta ja epätoivosta toiverikkaaseen ajatteluun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa hienolta, että olet viimein saanut apua! Omakin elämäni on pitkälti "elämän irvikuva". Mutten ole vielä saanut apua mistään.
Kiintoisaa, että saat ketiapiinia kahtena eri valmisteena. Seroquen ja Ketipinor ovat sama lääke. Joku muukin joskus kirjoitti samaa muutes. No pikku detaili jos lääkitys auttaa Sinua.
Oliko sulla tuo Seroquel pitkävaikutteisena (=Prolong)? Mä kärsin unipolaarisesta masennuksesta 9 vuotiaasta alkaen, kunnes ensimmäiset kaksisuuntaisen oireet tulivat 16-17 vuotiaana. Varsinaisesti kaksisuuntaisen diagnoosi tuli sitten sairaalassa 27 vuotiaana.
Olisi ollut hyvä saada hoitoa ajoissa, nyt n. 50000€ ulosotossa (lähes puolet perintä-, oikeudenkäynti- ja korkokuluja). Kuntoutustuella olen kolmatta vuotta ja toistaiseksi voimassa olevaa eläkettä tarkoitus hakea ensi vuonna tueksi, kun mikään ei tahdo auttaa.
Yritän mahdollisen eläkkeen avulla silti vielä kammeta itseni etiäppäin, jos hieman saisi koulua käytyä tms. Jatkuvat lausuntojen lähettämiset ja tehoamaton hoito ei vie mua mihinkään. Jos eläke turvana, voi koettaa ilman pelkoa täydellisestä epäonnistumisesta.
Toisaalta monet ei halua osastolle, se olisi muka viimeinen naula arkkuun, kuvitellaan. (Usein kuvitellaan, että se on leima ja lopullinen maineen menetys.).
Hyvä, kun elämä on alkanut sulle näyttämään siltä, mitä se on!