Miks aina kun kertoo vanhemmilleen että on vaikeaa niin vastaus on aina "se on vaan murrosikä"
Sairastan tällä hetkellä vakavaa masennusta..
Kun kerroin Äidilleni että mun tekee mieli aina välillä vetää köyden jatkoksi itsensä..Ja että mun mieli on koko ajan maassa.
Äitini sanoi vaan se menee ohite iän myötä ja että se kuuluu murrosikään..
lopulta menin psykiatrille ja todistin äidilleni että ei se ollut murrosikää!!
Ei kaikki ole aina murrosikää..vai?
Sairastan tällä hetkellä vakavaa masennusta..
Kun kerroin Äidilleni että mun tekee mieli aina välillä vetää köyden jatkoksi itsensä..Ja että mun mieli on koko ajan maassa.
Äitini sanoi vaan se menee ohite iän myötä ja että se kuuluu murrosikään..
lopulta menin psykiatrille ja todistin äidilleni että ei se ollut murrosikää!!
Ei kaikki ole aina murrosikää..vai?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Me murrosikäisten vanhemmat valitettavasti liian usein vähättelemme nuorten paha oloa. Minulla on 14 v poika, ja olemme käyneet psykiatrilla koko kevään ajan. Nyt näyttää jo vähän valoisammalta, mutta pelko on jäljellä: olisi voinut käydä pahemminkin...
Taistele, sinulla on elämä edessä. Muista, että vanhemmat ovat puolellasi, aina!
Toivon Sinulle paljon valoisia päiviä eteenpäin!!!
mutta on valitettavan helppoa väistää lapsen hätä vetoamalla murrosikään. on paljon vaikeampaa istua alas, pysähtyä omista työ ym. huolistaan ja KUULLA mitä murkku todella viestii.
olet ollut kaiken keskellä kuitenkin hirmuisen taitava osatessasi itse hakea apua ja ilmeisesti sitä saanutkin. uskon myös, että äidilläsi on nyt sisällään murhe siitä, että vähätteli tunteitasi.
äidilles?
Silläkö lailla että tilasit ajan lekurilta?
Vai saitko sä paperin jossa lukee,että "ei oo murrosikää"?
Ja miten sitten voit luottaa yhteen lekuriin?
Ehkä se sanoo mitä haluut kuulla että saa asiakkaan?(ja se nyt on aika helppo arvata mitä sä halusit kuulla;samaa kuin muutkin murrosikäiset tietty)
Entäs miten itte tiedät mikä on murrosikää ja mikä ei?
Sulla saattaa muuten olla raudanpuute,ootko testannut?
Oot oikeessa....ne sanoo sitä, mitä nuoret haluu kuulla... Sitäpaitsi on oikeesti aika yleistä toi"mulla ei oo syytä elää, tapan itteni" nuorison keskellä... Puolet kavereista valittaa samaa ja se on osax ollu pelkkää huomion kerjäämistä jopa alitajunnallisesti..Monet on kyllä päässy kaiken maailman psykologien puheille ja masennuslääkkeiden käyttäjiksi, mutta samaa paskanjauhamiste se yhä on.
Ei ne itekään voi ymmärtää et kyseessä on just murrosikä ja sen tuomat ongelmat...
ongelmia kun alkavat käyttämään masennuslääkkeitä.
Kuustoista vuotiaat saa vaikka mitä pillereitä laillisesti mutta ei kaljan kaljaa.
Sitäpaitsi toi on todella ovelaa kun sanotaan että pitää syödä vähintään puoli vuotta vaikka väkisten ennenkuin ne auttaa.Ja siinä ajassa oot jo tullut riippuvaiseksi!
sekö sitten on oikein, et ne saa oikeita ongelmii?Enpä usko...Ja sitten niillä kamoilla saadaan tyypit riippuvaisiksi myös kaiken maailman mielenktervveydenhoitsuista, jotka saa sitten niistä aikuisina maksavia asiakkaita...Kaikkee sitä....
ei se tietenkään oikein oo,yritin olla ironinen mutta ei onnistunut
vaikka joskus kyllä tapaa tyyppejä jotka hakemalla hakevat "ongelmia" ja tekevät niitä vaikka mistä
Sehän on suorastaan muotia nykyään...."mulla on kauhee depis, voi hirvitys" *yöh*
trendikäs aikoinaan,vuosikymmeniä sitten.
Depis on valttia nykyisin,voi sanoa että,nuoriso on "kasvanut pois" puberteetista (se on vaan pennuille ja maalaisille...)
Olen kuullut 16 vuotiaitten valittavan myös burn-outista.En tiedä itkeäkö vai nauraa.Havittelevatko eläkkeellepääsyä heti täysi-ikäisinä?
lailla paikkansa.
Hih,jotkut tyypit on burnoutteja jo vaippaiässä.
moro! mullakin oli vuos sitte vaikea asteinen masennus... yritin tappaa itteni ja sit jouduin hesperiaan suljetulle osastolle.. se vasta paskaa olikin.. mullekin vaan sanottiin että noita fiiliksiä tulee ja menee murrosiässä, se kuuluu asiaan... no vitut kuuluu!! ei kaikilla mun kamuilla todellakaan ole ollut noin, vaikka murrosiässä ovatkin.. mulla tuli masennus ku oli nii paljo paskaa.. vanhemmat eros, isä sairastu pahaan tautiin, kavereiden kaa meni välit ja mutsin kaa riitelin.. ja sit piti viel kouluu jaksaa.. sain masennuslääkkeitä, jotka autto, ja nyt oon ihan okei..mulla elämä nyt tosi hyvällä mallilla.. jos saisit jostain masennuslääkkeitä (psykiatrin tai terapeutin kautta) niin hyvä olisi.. niitä pitää popsia vähintään 6kk, mutta se on sen arvoista!! tsemii sulle ja hyvää kesää!!!!