Moi bibot! Olen vain ajatellut tässä että onko muillakin pakkomielteisiä ajatuksia itsemurhasta manian aikana tai muuten? Olen alle 20v tyttö ja aina manian aikana itsemurha ajatukset ovat pakkomielteisiä ja aina kun olen jossain keksin uusia tapoja esim tällä viikolla asemalla ajattelin junan alle hyppäämistä ja se vain tuntuu niin hyvältä! Tietää että pääsee kaikesta pois, vapaaksi, että millään ei ole mitään väliä..Nojoo olen ollut kiltisti vielä mutta haluaisin vain kuulla muiden kokemuksista :) Serkkuni oli myös bibo ja teki itsemurhan ja tiedän millaista se oli hänen vanhemmilleen ja muulle suvullemme joten yritän olla järkevä ja selvitä.. tsemppiä teille !
bibot ja itsemurha
suzel
192738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täytyy vaan uskoa, että tasaisempi vaihe taas tulee. Ja joskus myös rauhallisuus ja onnellisuus.
Mä oon väsynyt siihen, että mun täytyy olla sekä lääkäri, sosiaalityöntekijä ja juristi. En mä vittu jaksa.
Tiedän tunteen. Olen kymmenet kerrat kirjottanut jäähyväiskirjeet. Suunnitellut lähtöni. Talvisin mielessä on hankeen paleltuminen rauhoittavien voimalla, muutoin hirttäytyminen. Itsellä tosin nämä ajatukset tulevat masennuskauden aikana. Hypomaanisena kaikki kun on niin helketin hyvin; on rahaa, elämää ja ystäviä.
Onneksi tunnen itseni ja sairauteni; on tärkeää todellakin TIEDOSTAA että se paha olo ja pakkomielle on vain väliaikaista ja ohimenevää.
Jokainen päivä on voitto, älä siis koskaan luovuta tai anna ajatuksillesi periksi.
Aina on syy elää. Aina löytyy jotain miksi taistella.
Tsemppiä.
Omaa oloani on auttanut kuulla, miten monet painii samojen ajatusten kanssa, koska meitä on useita, ja toivon tosissani, että jäät tänne, koska hyvin todennäköisesti oot hieno ja tärkeä ihminen=)
Mulla lähinnä pakonomaisia, yhtäkkisiä "mielitekoja" esim. pakko ajaa ton rekan alle, ton junan alle hyppään jne.. Kuitenkin järjen ääni on voittanu vielä..
Mä oon ihan epätoivoinen. Suljetulle en halua
, mutta jotain apua tarvtsen.
Auttavista puhelimista en ole saanut apua, ja 112 en uskalla soittaa, pelkään suljetulle joutumista.
Joo, tiedän että olen lapsilleni tärkeä, siksi etsinkin apua.
Mistä sitä saisin ?
hei!
otahan ensiksi yhteyttä vaikkapa terveyskeskukseen TAI jos teidän kunnassanne psykiatrian osasto (jos et ole ns. leposidekunnossa, harvemmin laittavat vasten tahtoaan kun on muutenkin vuodepaikoista kova pula). eivät sua tuomitse, ovat siellä auttamassa ja rauhassa kun selvität epätoivoisen tilanteen niin uskoisin, että apua löytyy kyllä :) älähän masennu, kuulostat hyväsydämiseltä ja hyvältä äidiltä, tsemppiä!
Usein kun olen itse kävelemässä ulkona, istuskelen linja - autossa tai jotakin muuta, rupean katselemaan ympärilleni ja kuolema - ajatukset tulevat mukana. Ajattelen, että risteyksissä voisi tulla rekka, tai yhtäkkiä hirvi pamahtaisi eteen. Tai sitten, että jos hyppäisin viereiseltä sillalta alas, juoksisin moottoritielle autojen keskelle.
Se on vain pakonomainen ajattelu, mikä tulee heti ensimmäisenä. Joskus myös ajattelen, ettei kukaan jäisi edes kaipaamaan minua, vaikka todellisuudessa jäisi. En vain osaa yhdistää sitä kuolema - hetkeen, vaan vaivun omiin vainoharhaisuuksiini. Kuitenkin vielä on järki pysynyt päässä ja en ole ruvennut mitään suurempia zembaloimaan hengelläni. Ajatuksia vain, ah ajatuksia.
Itseni olen halunnut tappaa kolmannesta luokasta lähtien. Nytkin asiat ihan on mutta sekamuotoinen vaihe menossa. Vihaan itseäni. Haluaisin hirttää itseni tai ottaa yliannostuksen jotain.
Rakkaat ihmiset, jotka nyt lukevat tätä teksitä. Pyydän älkää ikinä tappako itseänne, joku jossakin rakstaa teitä. Menetin vähän aikaa sitten ystäväni, hyppäsi junan alle, itken jopa tätä kirjoittaessani, en vieläkään tajua tilannetta ja mikä hänet ajoi siihen.
Rakkaudella Anonyymi
Mikä ajaa itsemurhaan, kuinka monta kertaa pienen hyvän jakson, 1-2kk vuodesta,Jos hyvin sattuu, enkä puhu maniasta tai edes hyposta vaan kohtuu normaali olosta, riittävän hyvän ja stabiilin olon jälkeen seuraa väistmättä taas romahdus, yhtäkkiä ilman ulkoista syytäkään vajoaa totaaliseen paskaan johon on jo niin väsynyt.. Täydellinen toivottomuus, tunne maailma kutistuu kyyneleitä lukuun ottamatta olemattomiin, pelkkää mielenkiinnotonta rämpimistä, joka kerta tunne tuleeko tästä olosta uusi normi, joka lähentelee sietämätöntä.. Ja jos olosta tulee sietämätön, ei muuta ulos pääsyä enää näe.. On vain kuoret jäljellä sisin tyhjä täynnä surua.. Toivottomuus
Nää on niin kamalia asioita etten niistä pysty edes puhumaan. Samanlaista traumaa trauman perään. Yks lääkäri tai hoitaja sanoo jonkun pienen asian ja mulle puskee tää koko trauma uudelleen ja uudelleen päähän. Mua ei uskota. Ahdistaa. Oletko varma? olet kertonut olleesi niin paljon sairaampi silloin, että mahdoitko tulkita sen asian vaan niin. Jumalauta. Niin helvetisti ahdistaa. Olisin voinut valittaa, mutta silloin olin niin saatanan väsynyt ja rikottu etten pystynyt. Ja valitusaika taisi mennä tyyliin 15 vuotta sitten umpeen. Jumalauta.
Aapeetä auttaisi rehellisyys, mut piruperkele. Jälleen 20v. tyttönä ketjua avaamassa. Sentään ikää on 4x20v.
Kiukuttelee siitä että kun pitää olla lääkäri ja mitä kaikkee...
Itsemurhassa ei pääse vapaaksi, vaan helvetin kahleisiin kenties, ja vielä murhasta syytettynä.
Jos syöt mitä tahansa psyykke pillereitä, niillä voi olla itsemurhaisuutta synnyttäviä ominaisuuksia kuten masennuslääkkeillä. Ainoastaan paniikissa ja epilepsiassa käytetyt lääkkeet ei tee itsemurhaisuutta.
Bipolar tauti tulee usein masennus lääkkeistä, kun elimistöön tehdään masennus pillereillä SSRI serotoniini epätasapaino, se lyö välillä yli ja silloin tulee mania, eli kyse on pilereillä tehdystä kemiallisesta bi polar taudista silloin.
Jos elimistöön lyödään kemian tehtaan serotononiia ja elimistö ei riittävän nopeasti laske ulosteisiin elimistön omaa serotoniinia, tulee serotoniini myrsky eli mania.
Paskaa.
Sinulla on diagnoosi.
polar-bear-bi on uusi variantti suoraan etelänavalta.
sairaus on vakava lääkäreiden manipulaatio syöttää teille lääkkeitä lopunelämää yhteiskunnan piikkiin.
Dipolääri-zipolaari on uusi normaali.
Paskaa.
Sinulla on diagnoosi.
Suomi on taas valittu onnellisimmaksi maaksi.
Vitun irvokasta.
Tämä maa saa katumaan syntymäänsä.
Ei täällä ole muuta vikaa kuin sinä. SINÄ! Korjaa ittes.