miettikää ihan oikeasti ennen kuin teette lapsia,älkää tehkö sen takia vai et "vauvakuume ollu puol vuotta". miettikää vähän pidemmalle, joo,se vauva on helppo jos se on helppovauva,ehkä sen muutaman ensimmäisen vauvakuukauden,mutta sitten,,,Itselläni oli yli vuoden kauhea vauvakuume, ja halusin toki lapsen,ja nuorena 21v...
nyt lapsi on melkein vuoden,minulla univelkaa hirveästi vaikka ukko auttaa, lapsi on tempperamenttinen luonteeltaan ja vaatii kokoajan ihan hirveästi,ei nuku kunnolla öitään kun tekee hampaitaan ja oppinut paljon jolloin levotonta yöunikin tietysti. omaa aikaa on,,,no ehkä sen muutaman tunnin saa yöllä nukuttua, ja meikattua nopeesti vauva lahkeesta roikkuen ja huutaen jos ukko ei oo kotona.
MONI JOLLA OLLUT KAUHEA VAUVAKUUME,toivoo kuitenkin jossain vaiheessa lapsen syntymän jälkeen,ettei olisi lapsia hankkinut, mutta sitä kun ei saa mitenkään peruttua.
vauvat ja lapset yleensäkin on toki ihania,mutta JOS uudestaan saisin päättää että olenko lapseton vai en,niin haluisin elämän takaisin jolloin ei ollut lasta,vain me kaksi. ja RAKASTAN LASTANI YLIKAIKEN mutta se verottaa niin paljon. moni ajattelee että noh, totutamme lapsemme meidän elämään ja nin edelleen,mutta ku se ei vaan aina mene niin,tuskin ikinä. minä ja miehenikin ajattelimme että teemme esim niin että lapsi laitetaan vaunuihin ja nukahtaa itsekseen,se toimi,kahden kuukauden ajan,mutta sitten kun lapset muuttuu ja on hammaskivut ym...
en ikinä voi ymmärtää miten jotkut haluaa esim 10 lasta ja haluaa uhratakokoelämänsä vain lapsille... itse en halua enää ikinä lapsia, vaikka tulisi kuinka kova "VAUVAKUUME",en antaisi periksi.
kannattaa lukea,te joilla ei ole lapsia http://keskustelu.suomi24.fi/node/10342423 siinä on ihan aitoja äitejä kertomassa. äitiys ei ole todellakaan helppoa, ja moni äiti,niinkuin minäkin, pystyy kyllä esittämään "leffaäitiä" eli siis et "joo,kaikki on hyvin ja tekohymyä vaan naamaan"
ja p.s olen kärsinyt keskenmenon ja halusin erittäin paljon lasta. en ole lapsia vastaan,mutta sitä totuutta ei kaikilta kuule.
nyt lapsi on melkein vuoden,minulla univelkaa hirveästi vaikka ukko auttaa, lapsi on tempperamenttinen luonteeltaan ja vaatii kokoajan ihan hirveästi,ei nuku kunnolla öitään kun tekee hampaitaan ja oppinut paljon jolloin levotonta yöunikin tietysti. omaa aikaa on,,,no ehkä sen muutaman tunnin saa yöllä nukuttua, ja meikattua nopeesti vauva lahkeesta roikkuen ja huutaen jos ukko ei oo kotona.
MONI JOLLA OLLUT KAUHEA VAUVAKUUME,toivoo kuitenkin jossain vaiheessa lapsen syntymän jälkeen,ettei olisi lapsia hankkinut, mutta sitä kun ei saa mitenkään peruttua.
vauvat ja lapset yleensäkin on toki ihania,mutta JOS uudestaan saisin päättää että olenko lapseton vai en,niin haluisin elämän takaisin jolloin ei ollut lasta,vain me kaksi. ja RAKASTAN LASTANI YLIKAIKEN mutta se verottaa niin paljon. moni ajattelee että noh, totutamme lapsemme meidän elämään ja nin edelleen,mutta ku se ei vaan aina mene niin,tuskin ikinä. minä ja miehenikin ajattelimme että teemme esim niin että lapsi laitetaan vaunuihin ja nukahtaa itsekseen,se toimi,kahden kuukauden ajan,mutta sitten kun lapset muuttuu ja on hammaskivut ym...
en ikinä voi ymmärtää miten jotkut haluaa esim 10 lasta ja haluaa uhratakokoelämänsä vain lapsille... itse en halua enää ikinä lapsia, vaikka tulisi kuinka kova "VAUVAKUUME",en antaisi periksi.
kannattaa lukea,te joilla ei ole lapsia http://keskustelu.suomi24.fi/node/10342423 siinä on ihan aitoja äitejä kertomassa. äitiys ei ole todellakaan helppoa, ja moni äiti,niinkuin minäkin, pystyy kyllä esittämään "leffaäitiä" eli siis et "joo,kaikki on hyvin ja tekohymyä vaan naamaan"
ja p.s olen kärsinyt keskenmenon ja halusin erittäin paljon lasta. en ole lapsia vastaan,mutta sitä totuutta ei kaikilta kuule.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tälläisistä kirjoituksista tulee aina ensimmäisenä mieleen että olisiko sen lapsen tekoa pitänyt silloin aikaisemmin harkita PIKKASEN paremmin?
Ettei tarvitse sitten jälkikäteen ruikuttaa kuinka tahdon ihanan elämäni takaisin,olla vain kaksin.
Aika lapsellista edes ajatella että totutatte lapsen teidän elämään. Mistä edes olette tuollaista saaneet päähänne? Ette voi koskaan tietää millainen lapsi on tai etukäteen tietää mitä se tarvitsee eläessään.
Jos ette mukamas tienneet että lapsi tuo tullessaan kaikkea "kivaa" niin aika tyhmiä olette olleet. Tuskin koskaan olen kuullut että lapsen ekat vuodet olisivat ruusuilla tanssimista perheessä. Poikkeuksia tietysti on,mutta harvemmin.
Eipä voi muuta todeta kuin että olisitte hieman kasvaneet ja nauttineet siitä elämästänne kun tehneet lapsen ja nyt itkette kuinka raskasta se on. Joillakin kun OIKEASTI on raskasta lapsen kanssa. Sairaudet,häiriöt yms....
Joo ei tämä elämä helppoa pienen lapsen kanssa ole. Mutta ilman häntä en haluaisi koskaan enää olla,enkä sitä elämää takaisin haluaisi missä hän eiollut. Vaikkakin silloin sai nukku klo 11.00 asti ja nyt vain hyvinä aamuina klo 07 asti.
edellinen kirjoittaja;mistä voit tietää miten vaikeaa aloittajalla on ollut? ei kannattaisi noin tylysti kirjottaa jos ei tiedä kokototuutta... itelläni 2lasta joista toinen erittäin sairas, en antaisi lapsiani ikinä pois,mutta jos olisin tiennyt etukäteen,ehkä asiat olisivat toisin... rakastan kyllä lapsiani mutta olen erittäin väsynyt ja loppunut,pitää esim sotia hirveästi kelan kanssa että saa pienet paskatuet...
että hyvä jos edellisellä kirjoittajalla asiat ovat niin kauniisti.. ja pilkkuja ei tarvii nussia..
Olet oikeassa. Eikä siksi kun kaverikin teki! Ei myöskään liian nuorena ja liian tuoteisiin parisugteisiin. 10 vuotta hyvä nyrkkusääntö!
Niinpä. Ja sulla on sentään aktiivisesti osallistuva mies apuna:) -likukään kaikilla ei ole!
Voi kun mahdollisimman moni tajuaisi mihin on ryhtymässä.
Se on se sosiaalinen paine!