Jos se tärkein hän tänään jossakin vaiheessa päivää seisoisi edessäsi ?
Mitä tuntisit, mitä tekisit, mitä sanoisit, miten toimisit ?
Mitä tuntisit, mitä tekisit, mitä sanoisit, miten toimisit ?
Miten
kävis jos ....
28375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ottaisin letkun esille ja näyttäisin helikopterin.
tuskimpa hän nyt kenenkään kotiin yllättäin tulisi..
Juoksisin karkuun kuten aina ennenkin.
Tai sit en, mistä sen tietää.
Tulis levollinen olo. Suutelisin, maistelisin....
valehtelet
Kostusin...sateesta.
Vielä joku päivä tulee olemaan, niin kylmä ja kolkko tapaaminen jonkun kanssa, jos vaikka eksytään samaan esim. kassajonoon. Voi olla, että toinen alkaa, vaikka kesken ruokin hihnalle laiton ettiin toista kanssaa.
Saattaa kuulostaa ikävälle, mutta toivottavasti emme ikinä joudu tekemisiin keskenämme.
kuulosti vain ihan sekavalta
Ohan se jo nähty. Yhdellä kerralla joduin poistumaa paikalta, kun primadonna saapui. Toisella kerralla, kun yritin avata suuta hän lähti pois osoittaen, että ei kiinnosta. Kolmannella sitten haistatin huilut päin naamaa joten sellasta.
Etsi joku toinen ruokakauppa. Sillä siitä päästään.
Mitäs kiinnostavaa sussa sit olis?
En tiädä. Tutustumalla se selviää.
Olisihan se ihana yllätys. Pyytäisin kahville, joskin saattaa olla että hermostuksissani kippaisin ne kahvit vahingossa hänen päälleen.
Sanoisin, että lopetetaanko tämä ja siirrytäänkö suorempiin yhteyksiin, vaikka sähköpostiin, jos kumpikin sitä haluaa.
Ja koska emme varmasti törmää sattumalta eikä aikoihin muutenkaan, niin olen kyllä ihan viittä vaille valmis laittamaan tänne jo tuon tyyppisen aloituksenkin :).
ei susta oo muuhun ku haaveiluun
Hahaa, siinä olet väärässä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun täällä jotain sanon ja sitten otan ja teen.
Sä teit sen?? Hitto, nostan hattua. Ja onnea!
Lahjoita mulle edes kymmenesosa sun rohkeudesta, pliiiis.
Sanoisin moi.
Tais vetää fillaril tos aamul ohi, ku käppäilin, ni eipä kerenny mitään miettiä. Jäin vaan kahtoo perään monttu auki... :D Sadattelin itsekseni. Miksi, pitää ikävöidä näin pakonomaisesti "melkein" täysin ventovierasta ihmistä..? Kyl mä nyt siit jotai tiiän, mutta se siitä. Se o vaa niin jotenki vastustamaton friidu.
Selviäisi siinä paikassa. Ei ennakoita anneta.
kerälle, sanoisin, anteeks, että olen olemassa. Ja mumisisin vähän niinkuin, että rakastan sinua ja en voi elää ilman sinua. Ja pyörisin keränä takas sinne mistä tulin.
Siilit on ihania, niillä on niin lempeät naamatkin :).
En päästäisi kierimään pois.
Luulisin tuntemuksen olevan kuin sähköpampulla pamputetulla.
Sepäs olisikin mukava yllätys. Ekana varmaan ajattelisin: "Voi ei", sitten menisin punaiseksi. Seuraavaksi alettaisi puhumaan niitä näitä. Meillä olisikin paljon juteltavaa.
Oon tota joskus miettinyt ja yhteenkään kohtaan en osaa vastata, en tiä yhtään .
Varmaan riippuis paljon siitä miten toinen reagoi.
Olisin yllättynyt ja sanoisin ronskiin tapaani että ..
" no mistä helkutista sinä siihen tupsahdit " ?
Jos herralle kelpaa kahvi ja tuore omenapiirakka niin
tervetuloa matalaan majaani .
Saisin slaagin tai ainakin menisin paniikkiin. ;D
Oisin varmaan ihanniinkuet bää bää ja sit vähän mau mau!