Olen tuntenut erään henkilön jonkin aikaa. Ensimmäisen kerran näin hänet kaukaa, mutta heti aloin jotenkin jännittää häntä ja välttelin lykätäkseni ensimmäistä tapaamistamme mahdollisimman pitkään. Vaikken siis edes tiennyt miltä hän näyttää. Kun sitten lopulta tapasimme sain oltua ihan rento, mutta hän puolestaan vaikutti hermostuneelta, ei saanut oikein sanaa suustaan. Olemme varattuja ja sellaisessa suhteessa keskenämme, ettei mitään romanttista todellakaan käynyt mielessäkään. Ei hän edes näytä tyypiltä jota katselisin siinä mielessä. Silti keskinäinen kanssakäymisemme on alusta asti ollut jotenkin kummallista. Emme saa kunnolla keskusteltua keskenämme ns. rennosti. Voimme hoitaa asiallisesti jonkin tietyn asian, mutta kun pitäisi jutustella jotain niin vähintäänkin jompi kumpi jäätyy ja pakenee paikalta. Tervehdimme kaukaa iloisesti, mutta kun päädymme lähemmäksi toisiamme, jotain outoa tapahtuu.
Jokin aika sitten hän tuli toimittamaan luokseni asiaa, meinasi jäätyä mutta sai kuitenkin asiansa hoidettua. No, sen jälkeen minä romahdin täysin. Hermostuin, en oikein pystynyt katsomaan häneen, jaarittelin sekavia, ääneni värisi ja naamani nyki joka suuntaan. Charming. Sen jälkeen hän on tuntunut hakeutuvan seuraani aina ja kaikkialla, mutta ei koskaan yksin vaan vain jos paikalla on muitakin. Hän katsoo minua niin että maa sulaa jalkojeni alla. Hän tulee niin lähelle jonkin tekosyyn varjolla, hipaisee. Vitsailee. Kiusoittelee. Välillä pystyn skarppaamaan ja olemaan suht normaali, mutta useimmiten kun hän on näköpiirissä, tuntuu kuin joku kaataisi tynnyrillisen sulaa lyijyä päälleni ja taannun yksisoluisen alkueläimen tasolle. Miten joku ihminen voi vaikuttaa näin?
Jokin aika sitten hän tuli toimittamaan luokseni asiaa, meinasi jäätyä mutta sai kuitenkin asiansa hoidettua. No, sen jälkeen minä romahdin täysin. Hermostuin, en oikein pystynyt katsomaan häneen, jaarittelin sekavia, ääneni värisi ja naamani nyki joka suuntaan. Charming. Sen jälkeen hän on tuntunut hakeutuvan seuraani aina ja kaikkialla, mutta ei koskaan yksin vaan vain jos paikalla on muitakin. Hän katsoo minua niin että maa sulaa jalkojeni alla. Hän tulee niin lähelle jonkin tekosyyn varjolla, hipaisee. Vitsailee. Kiusoittelee. Välillä pystyn skarppaamaan ja olemaan suht normaali, mutta useimmiten kun hän on näköpiirissä, tuntuu kuin joku kaataisi tynnyrillisen sulaa lyijyä päälleni ja taannun yksisoluisen alkueläimen tasolle. Miten joku ihminen voi vaikuttaa näin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8342283