Minulla on kolme vuotias koira, joka on erittäin leikkisä ja tykkää toisista koirista. Sillä ei ole koirakavereita, ja koirapuistossa sitä aina höykyttää toiset urokset (toisinaan nartutkin), mutta siitä huolimatta, se hirmusti tykkäisi toisten koirien seurasta. Olen alkanut harkita toisen koiran ottamista, kun nythän tämä olisi kai hyvässä iässä, sillä jostain olen lukenut että noin 3 v olisi hyvä ikäero koirille, mutta muutamia kysymyksiä olisi.
Miten on, onko se toisista koirista pitävän koiran kohdalla aina automaattisesti hyvä ratkaisu ottaa toinen koira jos ei voi järjestää koirakavereita, vai voiko silti tulla jotain mustasukkaisuutta, kun ei olekaan enää ainut huomion keskipiste?
Koulutus tällä on vielä hieman "vaiheessa" tai siitä ei ehkä ihan hirmu hyväkäytöksistä koskaan tulekaan, koska ainakin kouluttaja oli sitä mieltä, että on niin vilkas tapaus kyseessä, ettei siitä ihan "normaalia" koiraa tule koskaan. "Tartuttaako" tämä sitten tapojaan uuteen tulokkaaseen? Ei siis ole mistään suurista käytösongelmista kyse, vaan juuri tuo ylivilkkaus ja siitä johtuva ihmisten päälle hyppiminen yms. riehaantuminen.
Mitenhän muuten tuon saisi koulutettua koiralta pois, kun kouluttaja jonka kanssa tätä koulutettiin ei antanut siihen muuta ohjeistusta, kuin yrittää vaan pitää tassut maassa, vaikka seisomalla remmin päällä, ja jättää huomiotta käytös muuten... Tätä on nyt kuitenkin jo useampi vuosi tehty, ja silti koira edelleen hyppii, jos ihminen sitä yrittää silittää tai edes puhuu sille, toisinaan riittää pelkkä katsominenkin, tai liian lähelle tuleminen.
Muuten se kouluttajan tyyli, jossa siis huono käytös jätetään huomaamatta, ja hyvästä palkitaan on toiminut hyvin, mutta tuossa ehkä inhottavimmassa käytösongelmassa, se ei ole auttanut. Onko siis mitään muuta tapaa saada tämän ikäistä koiraa enää lopettamaan riehumista ja hyppimistä?
Entäpä sitten jos toisen koiran otan, ja se tod. näk. olisi pentu, niin miten käytännössä aikuisen ja pennun kanssa touhuaminen onnistuu? Taloudessani ei ole muita ihmisiä kuin minä, niin olen sitä miettinyt, että pentua kuitenkin täytyy käyttää tarpeillaan ulkona useammin ja myös ruokkia useammin, kuin aikuista koiraa, joten miten saan sen tehtyä niin ettei tämä koirani tunne oloaan hylätyksi? Entäpä sitten taas lenkkeily, kun tämä vaatii pitkiä lenkkejä ja pentua ei tietenkään voisi ottaa vielä aikoihin mukaan lenkeille, niin miten se onnistuu, ettei pentu jää huutamaan perään?
Miten on, onko se toisista koirista pitävän koiran kohdalla aina automaattisesti hyvä ratkaisu ottaa toinen koira jos ei voi järjestää koirakavereita, vai voiko silti tulla jotain mustasukkaisuutta, kun ei olekaan enää ainut huomion keskipiste?
Koulutus tällä on vielä hieman "vaiheessa" tai siitä ei ehkä ihan hirmu hyväkäytöksistä koskaan tulekaan, koska ainakin kouluttaja oli sitä mieltä, että on niin vilkas tapaus kyseessä, ettei siitä ihan "normaalia" koiraa tule koskaan. "Tartuttaako" tämä sitten tapojaan uuteen tulokkaaseen? Ei siis ole mistään suurista käytösongelmista kyse, vaan juuri tuo ylivilkkaus ja siitä johtuva ihmisten päälle hyppiminen yms. riehaantuminen.
Mitenhän muuten tuon saisi koulutettua koiralta pois, kun kouluttaja jonka kanssa tätä koulutettiin ei antanut siihen muuta ohjeistusta, kuin yrittää vaan pitää tassut maassa, vaikka seisomalla remmin päällä, ja jättää huomiotta käytös muuten... Tätä on nyt kuitenkin jo useampi vuosi tehty, ja silti koira edelleen hyppii, jos ihminen sitä yrittää silittää tai edes puhuu sille, toisinaan riittää pelkkä katsominenkin, tai liian lähelle tuleminen.
Muuten se kouluttajan tyyli, jossa siis huono käytös jätetään huomaamatta, ja hyvästä palkitaan on toiminut hyvin, mutta tuossa ehkä inhottavimmassa käytösongelmassa, se ei ole auttanut. Onko siis mitään muuta tapaa saada tämän ikäistä koiraa enää lopettamaan riehumista ja hyppimistä?
Entäpä sitten jos toisen koiran otan, ja se tod. näk. olisi pentu, niin miten käytännössä aikuisen ja pennun kanssa touhuaminen onnistuu? Taloudessani ei ole muita ihmisiä kuin minä, niin olen sitä miettinyt, että pentua kuitenkin täytyy käyttää tarpeillaan ulkona useammin ja myös ruokkia useammin, kuin aikuista koiraa, joten miten saan sen tehtyä niin ettei tämä koirani tunne oloaan hylätyksi? Entäpä sitten taas lenkkeily, kun tämä vaatii pitkiä lenkkejä ja pentua ei tietenkään voisi ottaa vielä aikoihin mukaan lenkeille, niin miten se onnistuu, ettei pentu jää huutamaan perään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vielä sen verran lisään, että mielestäni koiralleni tekee hirmu hyvää päästä leikkimään muiden kanssa, sillä aina sen jälkeen kun takana on onnistunut koirapuistokäynti (on esim. saanut leikkiä kiltin nartun kanssa, eikä kukaan ole purrut), koirani on rauhallisempi ja jotenkin onnellisen oloinen useita päiviä. Siksi ehkä eniten harkitsen toisen koiran ottamista, kun tälle selvästi tekee hyvää toisten koirien seura.
Pääsääntönä on, että ekan koiran pitäisi olla tavoilla ennen toisen hankkimista. Jos sun eka riekkuu, helposti alkaa riekkua toinenkin. Olen sitä mieltä, että minkä tahansa koiran saa opetettua olemaan hyppimättä ja käyttäytymään kunnolla. Ehdotan kääntymistä jonkun muun kouluttajan puoleen.
Kaiken aa ja oo erittäin vilkkaiden yksilöitten (ja kaikkien muittenkin) hoidossa ja koulutuksessa on elämän sopiva rauhottaminen, riittävä liikunta ja pään käyttö. Liikunta ei saa olla koirapuistoilua, pallon heittelyä tms, joka on kiihdyttävää, vaan esim. vetoa, juoksua, maastolenkkejä, pyörän vierellä juoksua.. Kun nämä on kunnossa, alkaa jäädä kaikki ylimääräinen toiminta pois ja on helpompaa kouluttaa koira pysymään tassut maassa. Pelkällä huomioimattomuudella ette tapaa saa pois, kuten ootte huomanneet. Tämä konsti toimii moniin pentuihin, muttei suinkaan kaikkiin, kuten ootte huomanneet. Jos ei ole aikaa ja pontta hoitaa ja kouluttaa yhtä koiraa, kannattaa suosiolla unohtaa toinen.
Uusi koira matkii helposti vanhempaa koiraa, joten huomatkaa tämä!
Toinen koira sitten kun ensimmäinen koira on vakaa käytöksinen koulutuksen osalta...Koulutus->koulutuksen vahvistus->koulutetun vakiintuminen.
Jos tämä toteutuu ensimmäisen kohdalla, niin miksi ei toisen?
Onnea toisen koiran hankintaan, jos siihen olet päätymässä!:) Ei sen ekan koiran täydy olla mikään mr tai ms täydellisyys, kun toisen koiran hankkii. Toki se helpottaa elämää, jos eka koira on jo hyvin koulutetttu jne. Itse otin toisen koiran sekarotuisen (mm. metsästyskoiraa) koiran kaveriksi koiran ollessa kolmevuotias. Ei minun vanhempi koirani ollut silloin aivan tottelevainen, hyppii edelleenkin tuttuja ihmsiä vasten, ei pysty pitämään ihmisten ilmoilla vapaana, ärhentelee tietyille vihamiehille(koirille siis) ja semmoista pientä. Mutta olen iloinen että otin toisen koiran, kaikesta huolimatta.
Se pentu voi ottaa mallia vanhemmasta tai sitten ei ota. Sitä nyt ei ihan varmaksi voi sanoa, miten käy. Minun vanhempi koira hyppii vasten, mutta tämä nuorimmainen taas ei, joten se on arpapeliä.
Koirakohtaisesti voi kyllä esiintyä mustasukkaisuutta, omilla koirillani ei ollut. Muuta kuin alussa vanhempi koira näytti sitä naamaa että mitäs toi räkönokka täällä tekee? Eli vanhempi koira piti sellaista hiljaiseloa noin viikon ajan, ennen kuin täysin hyväksyi ja tajusi että pentu on tullut jäädäkseen. Mutta kunhan muistat antaa molemille tasapuolisesti huomiota, niin eiköhän se siitä.
Itse hoidin ulkona käynnit niin, että kun joutui ulkona ravaamaan. Niin otin aika monelle kerralle vanhemman koiran mukaan ja tehtiin monta lyhyttä "lenkkiä" tai hengailtiin vaan pennun ja vanhemman koiran kanssa puistossa ja ihmeteltiin maailmaa. Sitten jätin pennun yksin yhden lenkin ajaksi, jolloin kävin vanhemman koiran kanssa noin 10min. lenkin. Myöhemmin pisensin aikaa pikkuhiljaa ja muistin jättää pennulle jotain tekemistä siksi aikaa. Eli ihan alussa vanhempi koira ei päässyt normaali lenkeille mihin oli tottunut, vaan monta lyhyttä ja yksi sellanen, jossa pentu ei ollut mukana. Ja siinä pennun ollessa 4kk mentiin jo 3-4km lenkkiä porukalla. Riippuu tietenkin minkä rotuisia koirasi ovat, että jaksavat. :)
Kun pentu saa muonaa, niin voit antaa jonkun pienen herkun myös vanhemmalle, niin ei tunne ruokailujen aikana itseään hylätyksi.
Toisen koiran kun ottaa, niin on hyvä varautua että ruokamenot, lääkärikulut, tarvikekulut tuplaantuu. Sitten lenkit voi olla alussa aika erilaisia, kun on tottunut yhtä koiraa viemään. Hihnat solmussa vähän väliä tai voivat villiintyä leikkimään saada ns kohtauksen keskenään hihnassa (joka kannattaa aina kieltää)
Eiköhän se siitä!:)
Kiitos rohkaisevista sanoista ja neuvoista... Lähinnä vaan olen miettinyt, että ei kai nyt toisen koiran luonne voi muuttua rauhallisesta ylivilkkaaksi vain mallia katsomalla toisesta. :D Enempi tämä koirani tartuttaisi kyllä hyvää pentuun, sillä se on niin kiltti ja ystävällinen.
Harkitsen kyllä tarkkaan ennen kuin teen päätöstä suuntaan jos toiseenkaan.
Riehaantuvaa koiraa tulee opettaa siihen,e tä vouhkaaminen ei aina tuo kaikkea hyvää..
Eli perusjutut arjessa, vasta kun koira on rauhallinen ovi aukeaa, vasta kun koira on rauhallinen se saa ruokakupin, vasta kun on rauhallinen saa hypätä autosta ulos. Ja sitten ihan erillistä rauhoittumisen harjoittelua; joku pitää koirallesi virikkeettömässä ympäristössä (eli kotonanne) koiraa hihnasta kiinni. Istut hihnan ulottumattomiin, otat lihapullan käteen. Se joku laskee koiran irti ja se tulee vouhottamaan ympärillesi, ilman mitään käskyjä se jossain vaiheesa tajuaa, että pullan se saa vasta kun on rauhoitunut aloilleen.
Kaikki nuo kotijutut menee hienosti, ja niissä ei mitään ongelmaa enää olekaan ollut pitkiin aikoihin. Koirani pitää aina istua ja rauhoittua ennen kuin saa ruuan, ja ennen ulos lähtemistä jne... Alussa kouluttaja antoi neuvoksi etten saanut antaa pennulle mitään huomiota, kun vasta sitten kun se istui hiljaa ja rauhassa paikallaan ja sekin oli vain katsekontakti ja nopea sanallinen kehu (hyvä), ja kun koira alkoi pystyä olemaan pitempään paikallaan ja rauhassa, niin kehumista pidennettiin (hyvä, oletpa hienosti siinä, kylläpä olet taitava! Ja vastaava höpöttelyä). Aika äkkiä se huomasi miten homma toimii, ja kaikenlainen riehuminen kotona loppui. Ei se enää siis riehu minun kanssani ollenkaan, vaan on ihan normaali koira kotona, mitä nyt paljon leikkisämpi ja monet ihmettelee kun se vieläkin leikkii leluilla koko ajan. :)
Sitten taas kun vieraita tulee, niin koira innostuu. Laitan sen aina aluksi eri huoneeseen, ja kun vieraat on istuneet alas, päästän koiran tervehtimään ja meidän seuraamme. Koira on innoissaan, mutta ei nyt sekoa mitenkään hirveästi, mutta luonani käyvät osaavatkin olla huomaamatta koiraa, eli eivät katso siihen kuin vasta sitten kun se istuu rauhassa vieressä, ja nykyään onnistuu jo silittääkin. Kuitenkin jos vieraat nousevat ylös ja liikkuvat koira alkaa toheltaa, mutta aika helposti uskoo, kun käsken sen pois ympäriltä hyörimästä.
Sitten taas tuolla ulkona ja koirapuistossa onkin hankalampaa, sillä tuntemattomat ihmiset eivät millään usko, kun kiellän huomioimasta koiraani. He vaan eivät voi ymmärtää, että miksi ystävällistä ja iloista koiraa ei saisi jututtaa ja leikittää... En vaan ole keksinyt mitään tapaa, millä saisin koiran lopettamaan ihmisten päälle hyppimisen, ja selvästi tuo että itse yritän pitää sen tassuja maassa, ja olla huomaamatta, ei nyt tähän asiaan auta.
Kouluttaja jonka kanssa koiraani koulutin oli kyllä hirmu hyvä, mutta muutamat asiat nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin vähän oudosti. Esim. hänen mielestään toisia koiria kohdatessa minun piti yrittää opettaa koirani katsomaan maahan, eli nakata nameja tien laitaan ja käskeä etsiä niitä, eikä saanut opettaa ottamaan katsekontaktia minuun, koska se kun koira kääntää päätään alas ja sivuun on alistuva ele, mutta sitten jos se olisi ottanut katsekontaktia minuun, sen pää olisi ollut ylhäällä, joka olisi voinut provosoida toista koiraa.
Yritin sitten opettaa koiraani katsomaan maahan, mutta se ei onnistunut, kun namit ei kiinnostaneet noissa tilanteissa. Nyt kuitenkin remmissä hillumisesta on päästy, kun en ole harrastanut vastaantulijoiden moikkailua, niin koira on huomannut että kun ollaan lenkillä, niin silloin ei mennä juttelemaan toisten kanssa. Eikä koirani enää reagoi toisiin koiriin kun tulevat vastaan.
Tuossa tilanteessa lähtisin itse tekemään nosita kaudlla moikkaavista ihmisistä koiralle mahdollsimman vähän kiinnsotavia. Tai vain välineistäisin ne; ne eivät itse ole palkinto korialle, mutta niiden kohtaaminent ietää koiralle palkintoa.
Meillä on oman koiran kanssa menossa tämä tyyli; jos joku kutsuu koiraa luokseen, otan itse lelun esiin ja heti kun koira on pyörähtänyt sellaisen kohteliaisuus pyörähdyksen sen vieraan luona, se pääsee leikkiin minun kanssani.
Meillä on käytetty tyyliä monessa asiassa, koiran innokkuuden takia, koska se käy vaaraksi. Mm. heti kun koira kiinnittää huomion lapseeemme, se kutsutaan leikkimään aikuisen luokse. Siitä se ainakin oppi nopeasti, että lapseen huomion kiinnittäminen on ok, mutta melkoisen turhaa, koska se ei pääse leikkimään lapsen kanssa, se ei saa lapselta mitään hyvää. Ja tämän se oppi kyllä pienenä pentuna, mutta koirana joka oli jo tottunut riehumaan ja pomppimaan lapsia kumoon. Eli sinunkin koirasi mahdollisesti tuon yhä oppisi; niistä vieraista ei seuraa sille mitään, mutta sinuun kannattaa kiinnittää silloin enemmän huomiota, koska sinulta irtoaa sitä mitä koira haluaa. Ja silloin kun se menee ihmisen päälle pomppimaan innoissaan, se ei todellakaan ole vailla makupalaa...
Tuo makupalojen etsiminen toisen tullessa vastaan on aivan uusi juttu. Kuulostaa ihan järkevältäkin, jos tarkoitus on moikata sitä toista koiraa. Muutenhan on ihan yksi ja sama millaiseksi vastaantuleva koirasi eleet tulkitsee...
No tarkoitus ei ollut mennä moikkaamaan toista koiraa, vaan ohittaa ilman mitään häseltämistä. Ylipäänsä kouluttaja oli sitä mieltä, että lenkillä ollessa ei moikkailla, ja minusta se on ihan järkevää. Tuo tyyli varmaan voi olla toimiva joidenkin kohdalla, mutta olen sitä jälkeenpäin miettinyt, kun ei oma koirani ainakaan ole koskaan "pannut pahakseen" jos vastaantuleva koira katselee omaa omistajaansa silmiin... Tuskin siis muutkaan koirat, vaan kai ne hoksaa että "jaa tuolla onkin jutut kesken oman omistajan kanssa, eikä se mua uhkaa / halua jutskailla mun kanssa..."
Sitten vaan meillä jäi koko kontaktin ottaminen opettelematta kokonaan. En itse ole edes tajunnut koko asiaa, kuin vasta myöhemmin, kun aloin lueskella vaikka tätäkin palstaa, että kuinka tärkeä asia tuo on tai että se pitää ylipäänsä opettaa. Tämä on ensimmäinen koirani, ja ensimmäiset koulutuskokemukset myös. Kouluttaja ei puhunut mulle kontaktista yhtään mitään. Olen koiraa kuitenkin yrittänyt myöhemmin opettaa katsomaan itseeni palkitsemalla, jos se lenkillä sattuu minuun katsomaan. Nykyään se saattaa toisinaan katsahtaa minuun spontaanisti, jos vastaantuleva koira on jotenkin aggressiivinen tai aiheuttaa hämmennystä omassani, mutta ei se pidä katsekontaktia, vaikka alkaisin sille jutella tai vastaavaa. Sama juttu myös silloin, jos yritän itse saada sen ottamaan kontaktia ohitustilanteissa... Mutta siis, toisten ohitukset menee jo kuitenkin melko mallikkaasti, ja ongelma on lähinnä liian tuttavalliset ihmiset.
Kuitenkin käsittääkseni kouluttajan tyyli oli sitä positiivista kouluttamista, eli kaikki on opeteltu niin, että otetaan makupala ja koiran pitää yrittää keksiä itse millä sen saa. Tietysti siis siten, että laitetaan käsi nyrkissä lattian tasalle, ja koira yrittää saada namia, ja vasta sitten kun menee makuulle, niin saa sen yms... On tämä ollut oikein hyvä tapa kouluttaa, mutta joissain asioissa on tehty vähän erilain kuin ilmeisesti muut tekee, kai sitten johtuen kyseisen kouluttajan omista mieltymyksistä.
Tuota lelu -juttua voisi ehkä kokeilla noissa ihmisten kohtaamisissa, mutta toistaiseksi se hössöttävä ja innokas vieras ihminen tuntuu olevan kaikista kiinnostavinta maailmassa, ja toisaalta kai ihan ymmärrettävääkin kun tällä kuitenkin on verissä sellainen riehuminen. En saa koiraa kuuntelemaan itseäni ollenkaan, jos yritän sitä kutsua luokseni noissa tilanteissa. Ehkä sitten pitäisi vaan tuurilla onnistua löytämään joku lelu, josta se tykkäisi enemmän kuin mistään muusta.
Jännä tyyli tosiaan ollut kouluttajallasi, olisi mukava kuulla lisää perusteluja, miksi hän on valinnut ohittamisiin tuon tavan (joka siis voi olla aivan loistava jos tietäisi perustelut!). Kuulsotaa vain näin kylmiltään kummalta, miksi miettiä toisen koiran reaktioita jos sitä ei aiota edes iholle laskea ja toisaalta myös, miksi provosoida riitaa koirien välille, jos toisen olisi tarkoitus tulla moikkaamaan, sillä että maassa on makupaloja, joista koirat kyllä usein riitelevät...
No, mutta kontaktin välttämiseenhän on monia syitä ja se voi olla tietoinen valinta kouluttajaltasi. Hän voi olla henkeen ja vereen näyttelyihminen, jolloin koiralla on oltava nokka aina menosuuntaan, hän ei ehkä pidä liian tiiviistä seuraamisesta, jolloin koiraa joutuu "potkimaan", tai hän voi olla niitä jotka pitävät silmiin tuijottamisen provoamisena...
Monille (kuten itsellenikin) kontakti on kuitenkin se ainut tapa varmistaa se, että koira on varmasti käskyni saanut, jonka jälkeen voin odottaa totelemista, jos motivointi ja tempun hallinta on hanskassa.
" En saa koiraa kuuntelemaan itseäni ollenkaan, jos yritän sitä kutsua luokseni noissa tilanteissa. Ehkä sitten pitäisi vaan tuurilla onnistua löytämään joku lelu, josta se tykkäisi enemmän kuin mistään muusta. "
Kun koira ei kuuntele sinua, ehkä se kuulee vinkulelun kutsun...
Joo, vinkulelun se varmaan kuulisi, kun mun mutinat jää hihkuvan ihmisen äänen alle, eli siis uutta vinkulelua ostamaan... :)
Minä en kysynyt kouluttajalta perusteita sen kummemmin tuohon, että miksi koiran pitää katsoa maahan eikä minuun ohituksissa. En tajunnut kysyä, kun en vielä ollut tuosta kontakti -hommasta lukenut mistään. Hän vaan sanoi ohimennen, että jotkut opettaa koiran katsomaan itseään silmiin ohituksissa, mutta hänestä oli parempi opettaa koira katsomaan maahan ja poispäin toisesta koirasta, eli lähinnä jonnekin tienpenkan suuntaan, koska se oli alistuva ele ja vastaantulija silloin ei provosoidu. En tiedä miksi hän piti sen toisen koiran reaktioita niin tärkeinä, enkä siis tajunnut kysellä, kun tosiaan ensimmäistä kertaa koiraa koulutin.
Kuinka paljon sä leikit koirasi kanssa? Teeppä niin että jätät koirapuistot nyt väliin ja vietät laatuaikaa vain yksinäsi koiran kanssa. Vahvista teidän välistä suhdetta! Kun siinä onnistut, koiraa ei enää kiinnosta muut ihmiset vaan kun sulta saa sen ihanan the Lelun (jonka vartavasten vahvistat) se voittaa kaikki muut =) Eli valitse koiran lempilelu ja alat leikkiä sen kanssa. Mielellään vielä kaksi tai useampi samanlaista lelua mukaan samaan syssyyn! Ja koskaan koira ei saa leikkiä näillä yksin eikä kenenkään muun kanssa. Vain sun. Ja teillä on näitten lelujen kanssa aina megakivaa! Lopulta se haluaa kaikkein eniten näitä leikkihetkiä the Lelulla vain sun kanssa ja kaikki muu on toisarvoista.
Kokeile kontaktiin sellaista harjoitusta, että sidot koiran hihnan vyölle kiinni ja lähdet pujottelemaan vaikka autoja parkkipaikalla tai puita metsässä. Koira alkaa pian seurata liikkeitäsi ihan eri tavalla. Pidä makupaloja mukana ja palkkaa koiraa aina kun se tulee mukanasi. Kohta se tepsuttaa vierelläsi ja katsoo sinuunpäin. Palkkaa koira AINA kun se vain vilkaiseekin suuntaasi. Ota käyttöön naksutin tai jokin vakiosana, jonka pystyt sanomaan innokkaasti ja nopeasti, vaikkapa JES! Joka kerta kun koira vain vilkaiseekin suhun päin, sanot JES ja palkkaat. Tämä edellyttää sulta sen vaivan, että lenkillä seuraat koiraa ja sen liikkeitä herpaantumatta. Tarkoitus ei ole pyytää koiralta kontaktia vaan saada se ottamaan kontaktia ihan itse! Loistava tapa kalastella kontaktia pyytämättä on pysähtyä ja odottaa -> jossain vaiheessa koira vilkaisee taakseen, että mikäs nyt maksaa?! Ja siitä välittömästi palkka. Jos edessä on jotain mielenkiintoista, voi alkaa pakittaa, jolloin koira jossain vaiheessa katsahtaa taas suuntaasi -> palkka!
Kiitos neuvoista, kokeilen noita... :)
Leikin koiran kanssa tosi paljon päivittäin, sillä tämä on hyvin leikkisä... Eikä me hirveästi käydä koirapuistoissa, kun toiset puree tätä, mutta silloin tällöin kun siellä on jotain rauhallisia ja kilttejä koiria, niin käydään.