Totah...oon nyh 16v tyttönen. On asia joka painaa mieltä todella. Siskoni on 13v ja hän on toinen kaksosista. Äiskän masussa oli siis kaks vauvaa mut sit se toinen vaan otti ja kuoli ilman lupaa. Mietin että onko oikein ajatella että omistan vielä toisen pikkusiskon tai veljen? Eihän se toinen edes ehtinyt syntyä... Myös äitini äidin kuudes lapsi syntyi kuolleena. Sain tietää noista asioista jo aikoja sitten, nyt ne nousivat sitten kunnolla pintaan. Jos olen jollekkin halunnut puhua on sanottu vain että tämä on niin pieni ja vanha asia että ei kannata välittää...mutta mulle kyllä merkkaisi että onko joskus ollut muitakin sisaruksia... Onko siis oikein että suren paljon ennen syntymäänsä kuollutta sisarustani? Mielipiteitä?
pohdintaa..
Pieni&väsynyt
2491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi sanoa onko oikein vai väärin, jos susta tuntuu surulliseslta, niin pohdi asiaa ja selvitä tunteesi. Älä kuitenkaan jää murehtimaan asioita, joille et mitään voi tehdä. Vai vaivaako sinua se että jos sinulle joskus kävisi samalla tavalla kuin äidillesi silloin...
Sanon vaan että kaikki tunteet pitäisi olla sallittua, mutta niistä täytyy myös osata jatkaa elämää eteenpäin, oli ongelma mikä tahansa!
Niin ja voihan olla että vanhempasi eivät siksi halua puhua asiasta, koska eivät ole koskaan sitä loppuun käsitellyt (->on vieläkin hieman vaikea asia)... Toivon että pystyt kuitenkin jonkun ystäväsi tms kanssa puhumaan tunteistasi ja selvittää niitä!
Hyvää kesää sulle! =)
Minä menetin pienen vauvani, kun hän oli kasvanut kohdussa vasta seitsemän viikkoa. Minkään lääketieteen määritelmän mukaan vauvani ei ollut vielä edes sikiö, saati vauva, vaan vasta vähän pähkinää suurempi alkio. Silti se sattui. Ja olen sitä mieltä, että mullakin on oikeus surra tätä lasta menetettynä lapsena, pienenä enkelinä.
Joten tietysti sulla on oikeus surra sisaruksiasi, joita et koskaan nähnyt. Surussa ei ole mitään pahaa tai kiellettyä, vaan päinvastoin se auttaa sua työstämään tota vaikeaa asiaa.
Jos vanhempasi eivät halua / osaa / pysty puhumaan asiasta, puhu vaikka siskosi kanssa tai kaverille tai jollekin muulle sukulaiselle. Mä itse vein keskenmenon jälkeen kukkia isovanhempien haudalle ja samalla vein sinne pienen kukan myös enkelivauvalleni. Se helpotti hiukan...
Surua ei voi vähätellä yhtään, vaikka asiasta olis kulunu aikaa - saati sitten siksi, että jotkut muut ovat kokeneet rankempia asioita (mulle sanottiin mm., että olisit tyytyväinen, että vauva kuoli noin varhain eikä vasta vaikka syntymän jälkeen - todellinen lohdutus tuokin!)
Käypä vilkaisemassa myös enkelivauvojen omat sivut
http://koti.mbnet.fi/enkelit/