Mieheni on kärsinyt jo vuosia peliriippuvuudesta... Minäkään en heti sitä tajunnut.. Mutta kunnes vuokrarahat upposivatkin peliautomaatteihin niin se sai huomioni kiinnittymään asiaan vakavammin.
Mieheni kävi muutaman kerran juttelemassa asiantuntijan kanssa,mutta minåähän en itse tiedä tarkkaan mitä siellä on puhuttu ja onko mieheni puhunut totta jne.
Käynnit loppuivat sitten ku tämä "hoitaja" oli sanonut että ei ole tarvetta enää.. Eli minä kans ajattelin että pelaaminen on loppunut.
Ei se ole... Ja eikö koskaan lopukkaan?
MIten voin auttaa häntä samaan pelaamisen kuriin? Ottamalla hänen pankkikortin itselleni?? Se tuntuu aika isolta ratkaisulta, kun ovathan hänen rahansa kuitenkin hänen omiaan. Vaikka hän työtön tällä hetkellä onkin mutta saa työttömyyskassasta ihan ok summat.
Olemme tehneet nyt lähiakoina niin, että hän siirtää melko paljon rahaa minun tililleni kun hän sitä saa. Mutta nyt viime kuukausina hän on pimittänyt rahojen maksupäivää ja käynyt sitten pelailemassa useamman satasen kerralla kauppojen pelikoneeseen. (minun on itseni niin vaikeaa tajuta miten kukaan jaksaa edes pelata ja vielä niin paljon) Näin ollen minun tililleni ei sitten ehdikkään tulla paljoa.
Tilanne tuntuu toivottomalta. itse toki käyn töissä, vasta otin omiin nimiini asuntolainan (miehelläni on luottotiedot menneet ja niitäkin nyt koitetaan samalla maksella pois, ts minä maksan) ja nythieman tressaava tilanne kun lomautukset uhkaa...
Miten voin auttaa häntä??? Miten saamme pelaamisen kuriin...
Olen yrittänyt häneltä kysyä mikä ajaa hänet pelaamaan, niin hän ei oikein osaa muuta sanoa kuin että alkaa vituttamaan.
Mieheni kävi muutaman kerran juttelemassa asiantuntijan kanssa,mutta minåähän en itse tiedä tarkkaan mitä siellä on puhuttu ja onko mieheni puhunut totta jne.
Käynnit loppuivat sitten ku tämä "hoitaja" oli sanonut että ei ole tarvetta enää.. Eli minä kans ajattelin että pelaaminen on loppunut.
Ei se ole... Ja eikö koskaan lopukkaan?
MIten voin auttaa häntä samaan pelaamisen kuriin? Ottamalla hänen pankkikortin itselleni?? Se tuntuu aika isolta ratkaisulta, kun ovathan hänen rahansa kuitenkin hänen omiaan. Vaikka hän työtön tällä hetkellä onkin mutta saa työttömyyskassasta ihan ok summat.
Olemme tehneet nyt lähiakoina niin, että hän siirtää melko paljon rahaa minun tililleni kun hän sitä saa. Mutta nyt viime kuukausina hän on pimittänyt rahojen maksupäivää ja käynyt sitten pelailemassa useamman satasen kerralla kauppojen pelikoneeseen. (minun on itseni niin vaikeaa tajuta miten kukaan jaksaa edes pelata ja vielä niin paljon) Näin ollen minun tililleni ei sitten ehdikkään tulla paljoa.
Tilanne tuntuu toivottomalta. itse toki käyn töissä, vasta otin omiin nimiini asuntolainan (miehelläni on luottotiedot menneet ja niitäkin nyt koitetaan samalla maksella pois, ts minä maksan) ja nythieman tressaava tilanne kun lomautukset uhkaa...
Miten voin auttaa häntä??? Miten saamme pelaamisen kuriin...
Olen yrittänyt häneltä kysyä mikä ajaa hänet pelaamaan, niin hän ei oikein osaa muuta sanoa kuin että alkaa vituttamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pelaaminen vaikuttaa aivojen dopamiini-pitoisuuksiin, eli pelatessa ne nousevat, tulee hyvä mieli. Hävitessä tulee sit pahaolo ja syyllisyyden tunne jos esim vuokrarahat menivät sen siliän tien. Kannattaa soitta vaikkapa peluuriin.
Näiltä sivuilta löytyy tietoa ja linkkejä Suomessa toimiviin tahoihin jotka auttavat teitä molempia. Muista että sinäkin voit tarvita tukea läheisenä ja sinulla on siihen oikeus. http://pelirajaton.fi
Se näissä riippuvuuksissa on hyvin ikävä puoli, että riipuvaisen lähipiirikin joutuu sairastamaan tätä tautia. Se riippuvuus olkoon sit pelaamiseen, päihteisiin ym.
Peluuri on yksi hyvä väylä valtakunnallisella tasolla, mistä saa apua.
Myös oman terveydenhoitopiirin kautta varmasti löytyy väyliä saada apua pelaamiseen.
Että jos näitä kautta koittaisit ainakin ensi alkuun..?
Ja koitahan kuitenkin jaksaa.
Itselläkin se hoito tyssäsi kuin seinään... mutta tosi asia on myös se, että sitä apua ja hoitoa saa ja löytyy jos todella haluaa. Nuo on vaan surkeita tekosyitä, jotta peluri saisi jatkaa pelaamista, eikä tarvitsisi käydä sitä paskaa läpi.
Itse pelannut yli puolet elämästä, vaikka sen pitäisi olla lakien ja säädösten mukaan lähes mahdotonta. Niin tai näin, niin olin välissä jo 7-vuotta pelaamatta. Rahan käyttöön liittyvät ongelmat seurasi tämän koko ajan perässä ja velkaantuminen jatkui. Kaksi viikkoa sitten repesi helvetti ja aloin pelaamaan uudestaan.
Tämä siitä huolimatta, että viime aikoina asiat elämän eri osa-alueilla on sujuneet hyvin.
Aikanaan minulta jäikin itseni hoito pahasti kesken, sillä aina jäi jotain kytemään ja puhumassa käyminen lopetettiin siinä vaiheessa kun alkoi tuntumaan hyvältä.
Perimmäiset syyt jätin selvittämättä itse itselleni.
Kun on kerran peliriippuvainen, on aina peliriippuvainen. Tämä siitä riippumatta pelasi sitä enää koskaan tai ei. Koskaan ei pidä unohtaa ja koskaan ei pidä lopettaa itsensä hoitamista asian suhteen. Muistaminen ja itsensä muistuttaminen on elinehto asiasta eroon pääsemiseksi.
Neuvon sinua olemaan tiukkana miehesi suhteen. Ei siinä hyssyttelyt auta. Jos ei apu kelpaa, yritä uudestaan muutaman kerran. Älä aja itseäsi ahdinkoon toisen mukana... Rakkaus ei voi voittaa pelikoneita, näin se vaan on. Pelurin täytyy itsensä ymmärtää hoitaa itsensä kuntoon. Toki asiaa auttaa, jos siihen saa tukea ja apua läheisiltä.
Minulla on vaimo (ihme ja kumma kyllä), joka on tukenut lukuisista repsahduksista huolimatta. Silti tarjoilen hänelle paskaa hopeavadilla. Peluri itse tekee päätöksen pelaamisesta ja muusta rahan käyttöön liittyvästä rajattomuudesta. Ja juuri sillä hetkellä kun sorrun, en mieti muuta kuin itseäni. Siitä huolimatta, että tiedän mihin kaikkeen paskaan se johtaa...
Peliriippuvuus on ehdottomasti sellainen riippuvuus, josta eroon päästessä ei voi jättää itseään tyhjän päälle. Täytyy toki oppia myös pelkästään olemaan välillä, sillä mehän haemme sellaista hekumaa ja wau-elämystä. Pitää ymmärtää, että arki on harmaata ja oppia nauttimaan pienistä asioista. Ilman pelaamista... ilman sitä voiton huumaa ja tappion krapulaa.
Mutta jotain täytyy keksiä myös, että pitää itsensä kiireisenä. Oli se sitten urheilua, kirjojen lukemista, mitä tahansa... Tässäkin toki hyvä muistaa, että ei korvaisi riippuvuutta toisella.