Moi, olen 14 vuotias poika ja harrastanut jalkapalloa 9 vuotta. Olen käynyt koko tämän ajan aktiivisesti harjoituksissa ja minulla on ollut todella mukavaa joukkueeni kanssa. Nyt lähiaikoina olen menettänyt kiinnostustani lajia kohtaan.
Enimmäkseen asia koskee sitä, että minua ns. syrjitään joukkueessa; haukutaan kentällä joka asiasta eikä muutenkaan olla mihinkään tyytyväisiä. On tosi epämukavaa sellainen. Isäni sanoo aina vain, että älä välitä tuosta. Vaikea se on olla enään välittämättä kun on tälläistä tapahtunut jo puolisen vuotta.
En vain tiedä miten kertoa asiasta vanhemmillelleni. Olisin kiinnostunut enemmän liikunnasta, jossa saisin päättää itse mitä teen ja milloin. Käydä lenkillä silloin tällöin ja mennä pelaamaan vaikka sulkapalloa jne. Kuitenkin asia on niin vaikea. Isäni on avustanut minua niin kauan harrastuksen kanssa ja jaksaa käydä aina katsomassa harjoituksia ja pelejä ja ostelee kaikki tarvittavat tavarat. Voin vain kuvitella hänenkin pettymyksen jos kerron mietteistäni.
Kuitenkin tämä on minun harrastukseni ja saan itse päättää käynkö pelaamassa vai enkö käy. Olisiko teillä mitään ideoita tai ehdotuksia, miten hoitaa asia pois alta? Kiitos jos vastaat.
Enimmäkseen asia koskee sitä, että minua ns. syrjitään joukkueessa; haukutaan kentällä joka asiasta eikä muutenkaan olla mihinkään tyytyväisiä. On tosi epämukavaa sellainen. Isäni sanoo aina vain, että älä välitä tuosta. Vaikea se on olla enään välittämättä kun on tälläistä tapahtunut jo puolisen vuotta.
En vain tiedä miten kertoa asiasta vanhemmillelleni. Olisin kiinnostunut enemmän liikunnasta, jossa saisin päättää itse mitä teen ja milloin. Käydä lenkillä silloin tällöin ja mennä pelaamaan vaikka sulkapalloa jne. Kuitenkin asia on niin vaikea. Isäni on avustanut minua niin kauan harrastuksen kanssa ja jaksaa käydä aina katsomassa harjoituksia ja pelejä ja ostelee kaikki tarvittavat tavarat. Voin vain kuvitella hänenkin pettymyksen jos kerron mietteistäni.
Kuitenkin tämä on minun harrastukseni ja saan itse päättää käynkö pelaamassa vai enkö käy. Olisiko teillä mitään ideoita tai ehdotuksia, miten hoitaa asia pois alta? Kiitos jos vastaat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sano vanhemmilles: ''että haistakaapa kuule vittu, mää muuten lopetin jalkapallon'' ja lakkaat käymässä siellä enää. simple?
sano ettet vaan jaksa ku koko elämä menee pilalle :( Se toimi ainakin mun kohdalla :)
en lukenut loppuun kun en jaksanut sore (sori)
Kiitos tiedosta! Kiinnosti nii vitusti!
Itel oli sama tilanne viime syksynä, kyllähän isä vähä petty aluks, ku kerroin et haluun lopettaa mut kyl se siitä =)
mun poika harrastaa jääkiekkoa ja nyt hän on alkanut valittamaan että häntä syrjitään siellä harkoissa. nytkin joku kuulemma joukkueen kapteeni oli vittuillut hänelle että saatana mitä syöttäjä syötät jne. harmi vaan että tuollaisia pelaajia on joukkueessa jotka pilaavat toisten harrastuksen jne.
Minulla oli samat syyt, mutta eri harrastus. Kaiken lisäksi tunsin, ettei kehoni sopeutunut lajiin, joka päivä akilesjänteeseeni sattui. Päätin lopettaa, ja vanhempani tenttasivat jermostuttavasti siitä KOKOAJAN. He huusivat, minä itkin. Itkin aina silloinkin, kun tulin harrastuksesta kotiin. Nyt jänne on parantunut ja mieliala kohonnut, olin silloin masennuksen rajoilla, varmasti. Koko alkukesäkin tuntui aivan turhalle. Nyt kun minulla ei ole sitä, jaksan taas keskittyä ja iloita asioista. En ensin käsittänyt, että miksei mikään mennyt nappiin. Kun lopetin, tajusin:)