nähdä ehkä joskus kymmenen vuoden päästä sattumalta jossakin, ohimennen, jos nyt niin sattuu käymään. Kaupungilla, ostoksilla, lentokentällä matkalla jonnekin, jossakin... Vai eikö koskaan enää missään? Miltä se tuntuu yhtäkkiä tajuta, että tuossa on hän, hän jonka perään itkin silmät päästäni. Itkin ja itkin, itkin aivan lohduttomasti ja vielä lisää, niin että luulin ettei se mene milloinkaan ohi. Aamulla herätessä muistin pian että voi ei, ei...
Olisin milloin tahansa lähtenyt hänen mukaansa melkeinpä minne vaan. Niin mielettömästi ihastuneena, suhteellisen kyseenalaistamatta, aivan sekaisin hänestä.
Se on varmaankin sitten joskus vain pikainen vilkaisu, niin kuin nyt vierasta saatetaan ehkä kohdalla katsoa. Elä hyvä elämä siellä jossakin, vaikket tätä kyllä varmaankaan lue.
Olisin milloin tahansa lähtenyt hänen mukaansa melkeinpä minne vaan. Niin mielettömästi ihastuneena, suhteellisen kyseenalaistamatta, aivan sekaisin hänestä.
Se on varmaankin sitten joskus vain pikainen vilkaisu, niin kuin nyt vierasta saatetaan ehkä kohdalla katsoa. Elä hyvä elämä siellä jossakin, vaikket tätä kyllä varmaankaan lue.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitä ihmettä on tapahtunut? Noi muutkin sulta?
yhtälö on se, että sä et koskaan ole rakkaasi kainalossa enää ja sä kuulet hänestä päivittäin, näät useesti viikossa...ettekä ole kimpassa, välttelet katsekontaktia ettei itku näy läpi....se aivan kamalaa!! Se on mun kohtaloni...toivon, ettei. Helkatti, järjetön on tää ikävä
Mitkä muut? No ei, vain tämä viesti kylläkin. Mitä oikein sekoilet..
Hän, silloin kerran leikillään lentokoneessa paluulennolla multa kysäisi, että minne nyt lähdetään?
Naurahdin, että lumitöihin....tosiasiassa olisin lähtenyt hänen kanssaan vaikka maailman ääriin...