Johanna Tukiainen on UPEA!

Joo,odotan innolla seuraavaa keikkaa jossa tuksu konttaa lattialla näätien maksessa tyhmälle kulahtaneelle eläke stripparille. TUKSU SAA KEIKASTA SATKUN TAI PARI JA SE RAHA TULEE NÄÄDILTÄ,eli näätä komentaa ja tuksu konttaa,näin se menee heh heh,,,

Ei täällä kukaan muu huorittele ja mustamaalaa Johannaa kuin yksi ja sama pissakakka leikkejä harrastava Laardipallero muutamalla ylimääräisellä nikillään! Totuushan on se että Laardipallero on kehittänyt Johannasta pakkomielteen ja siksi riehuu yökaudet tälläkin palstalla postaamassa Johannan kuvia tumputtaen. Laardipallero oli itse koulukiusattu ja nyt kun hänellä on käytössään osaston läppäri, haluaa hän päteä tällä tavoin. Nyt näyttäisi olleen Laardipallerolla parempi yö aikoihin, ei ole tullut yhtään kuvaa aamuyöstä kuten normaalisti. Kai ne sedät sai annettua sille ne lääkkeet sittenkin. Herran rauhaan Laardipallero! Kyllä sinustakin jotain isona tulee, tiedä vaikka osaston oma hissisiivooja!

Hymyn palstalla itketään, kun Johanna ei ole päivittänyt faceaan. Näädät tonkivat siellä nyt vanhoja juttuja Tukiaisen siskoksista ja jauhavat samoja asioita, joita he ovat jauhaneet jo vuosikausia.

Johanna nauraa näätien tyhmyydelle.

Näätien lauma on nyt harhateillä arvioissaan... niin... missä on Johanna :)
Lisää arvauksia kehiin näätärouvat! Loppuuko mielikuvitus?

Johannan per-sekärpäset tuntuvat taas parveilevan meidän kunniallisten näätien riesana. Missä se hyönteismyrkky taas olikaan...

Joko Hymyn palstan aamuvuorolaiset ovat heränneet "töihin"?

Hopi hopi! Nyt äkkiä Tuksun facea kyttäämään!

Johanna tekee mitä tahtoo ja muista viis. Kuulostaa narsistilta.

Savon Sanomat, kesäkuu 2008:

"Elettiin vuotta 1978. Markku ja Marja Tukiainen odottivat esikoistaan Helsingin Laajasalossa. He olivat palanneet juuri Ruotsista, jossa he olivat opiskelemassa Uppsalan yliopistossa. Ekonomeiksi, niin kuin tuhannet muutkin suomalaiset ylioppilaat 1970-luvulla.

Marjaa taas oli lehdessä tituleerattu Lehtoniemen kaunottareksi, koska hänet valittiin nuorena Miss Matkailun perintöprinsessaksi Varkaudessa. Markku oli ihastunut tyttöön teini-iässä ja pariskunta oli vihitty 18-vuotiaina.

Tukiaisten tytär syntyi 29. heinäkuuta 1978 kätilöopiston sairaalassa. Kasteessa lapsi sai nimen Mia Mari Johanna. Viralliseksi etunimeksi tuli Johanna.

Äiti puki tyttären mekkoihin. Usein äiti ompeli kaksi samanlaista, toisen itselleen, toisen Johannalle.

- Missithän yleensä muistelee olleensa poikatyttöjä. Mut mä olin hyvin tyttömäinen.

Kuusivuotiaana musikaalisesti lahjakas tyttö pantiin pianotunneille Itä-Helsingin musiikkiopistoon. Vähän vanhempi tyttö Linda Lampenius harjoitteli samassa koulussa viulunsoittoa.

Äiti Marja työskenteli KOP:ssa, Markku-isä mainostoimistossa. Kun Johanna oli viisi, syntyi Julia. Siitä viiden vuoden päästä Jasmina. Kolmen tyttären jälkeen meni jälleen viisi vuotta ja syntyi Joel."

-- Nuupahtanut Ruusu, osa 1 (4). Jatkuu --

-- jatkoa --

"Johanna oli rohkea esikoinen, joka huomattiin. Hän oli kuudennella luokalla, kun luokkatoverit valitsivat hänet kauneimmaksi oppilaaksi.

Tukiaisen perhe oli uskovainen. Vanhemmat kuuluivat karismaattiseen ruotsalaiseen seurakuntaan nimeltään Livets ord, ja he matkasivat usein Uppsalan kokouksiin.

- Monessa perheessä pidetään kulisseja yllä, mutta meidän perhe oli oikeesti hyvä. Kaiken lähtökohtana oli ydinperhe ja onnellisuus.

16-vuotiaana Johanna perehtyi Livets ordiin kunnolla. Silloin vanhemmat lähettivät hänet kesäksi Ruotsiin seurakunnan johtajan Robert Ekin ja tämän perheen - vaimon ja seitsemän lapsen luo. Yhteisö oli tuolloin kovasti julkisuudessa, sillä myös tunnettu ruotsalainen laulaja Carola Häggkvist oli löytänyt herätysliikkeen.

Nuori Johanna vaikuttui yhteisön erilaisuudesta. Häggkvist lauloi ja Robert Ek piti mahtipontisia saarnoja massakokouksissa.

- Olin kyllästynyt tavallisissa kirkkokokouksissa. Livets ord oli kauniiden ja rohkeiden valtakunta, jossa seurakunnan jäsenet olivat aina kauniisti pukeutuneita ja kokoukset olivat vaikuttavia kokemuksia. Liikkeellä oli omat koulut ja yliopistot Ruotsissa.

Johanna kiinnittyi amerikkalaislähtöiseen yhteisöön ja alkoi värvätä ihmisiä mukaan. Yhdessä serkkunsa Anne-Sofian kanssa hän päivysti Helsingin rautatieasemalla ja kutsui syrjäytyneitä nuoria ja alkoholisteja hengellisiin kokouksiin.

Johanna kulki puhumassa Livets ordin - Suomessa Elämän sana - kokousten lisäksi helluntailaiskokouksissa ja vapaaseurakunnassa."

-- Nuupahtanut Ruusu, osa 2 (4). Jatkuu --

-- jatkoa --

"Jotain kuitenkin puuttui niistä kaikista. Nimittäin mahtipontiset elämykset, joihin hän oli Ruotsissa alun perin ihastunut.

- Me alettiin käydä kaveriporukalla yökerhoissa. Me oltiin 16-17-vuotiaita ja käytiin 24-vuotiaiden Planet Hollywoodissa, kun muut tytöt pyöri ostareilla. En mä kokenut sitä ristiriitaisena seurakuntaelämän kanssa. Mä en vaan saanu siitä kaikkea, koska olin niin elämyshakuinen.

Johanna oli 18-vuotias, kun hänen perheensä alkoi loitontua Livets ordin opista.

- Vanhempani alkoivat vastustaa oppisuuntaa, jonka mukaan uskovaisella ihmisellä on oikeus vaatia Jumalalta rikkautta ja ulkonäköä.

Seurakuntatyö teki Johannasta kuitenkin hyvän puhujan. Hän oli se, joka tavattiin nähdä koulun paneelikeskusteluissa ja puhujanpöntöissä.

- Lukion rehtori ennusti, että musta tulis evankelista.

Rehtoria ja opettajistoa tämä laajasalolaistyttö miellytti muutenkin. Kielet, psykologia, filosofia ja uskonto olivat hänen vahvuuksiaan, vaikka matemaattiset aineet eivät sujuneetkaan. 3/3-tutkinnon pianonsoitossa suorittanut Johanna ihastutti soittamalla konserteissa klassista musiikkia kuten Bachia ja Chopinia.

Keväällä 1997 sukulaiset saivat ihastella neljän laudaturin todistusta ja 9,1 keskiarvoa. Ylioppilaskuvassa ruskeatukkainen, hiuksensa kihartanut Johanna hymyilee vienosti 19-vuotiaan herkkyydellä. Naiseksi kasvamisesta kertovat siniseksi meikatut silmät ja puna huulissa.

- Jos multa kysyttäs, millon mä olin parhaimmillani, niin lukiossa. Siinä iässä neito on kauneimmillaan."

-- Nuupahtanut Ruusu, osa 3 (4). Jatkuu --

-- jatkoa --

""Ylioppilaalla oli elämä edessään, suuntaviittoja moneen suuntaan. Johanna kävi Los Angelesissa tekemässä draamaopintoja ja hoiti väliin lapsia amerikkalaisperheissä. Välivuoden jälkeen hän päätti palata vahvalle alueelleen uskonkysymysten pariin ja pyrki Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan.

- Luin niin paljon, että osasin viisi kirjaa ulkoa. Muistin kaikkien paavien syntymäajatkin.

Jotain pääsykokeessa meni vikaan, eikä kutsukirjettä saapunut.

- Jäin varasijalle. Suutuin, enkä enää toiste hakenut.

Epäonnistumista seurasi joukko kiinnittymisyrityksiä. Vanhemmat kannustivat jalanjäljilleen Uppsalan yliopistoon, missä Johanna aloitti kieliopinnoilla, mutta tuli yksinäiseksi ja palasi takaisin kotiin. Tukiainen halusi vuoroin yhtä, vuoroin toista: lentoemännäksi, sosiaalialalle. Pyrki, pääsi sisään, ei jaksanut motivoitua - keskeytti.

- Sitähän sanotaan, että jos tulee liian monta välivuotta, niin riski pudota pois opiskelumaailmasta kasvaa.

Kun Johanna oli 21-vuotias, hän työskenteli kukkamyyjänä. Myyntipiste oli Helsingin Hietaniemen torilla. Eräänä päivänä kukkateltalle tuli mies, joka kiinnitti nuoreen ja kauniiseen myyjään huomionsa.

- Hän kysyi, kiinnostaisko mua lähtee tanssijaks ja ojensi käyntikorttinsa. Mä vaan nauroin ja heitin kortin menemään.

Muutaman kuukauden päästä sama mies käveli kadulla vastaan ja muisti tytön kukkakioskista. Taas hän kysyi samaa. Johannan kausiluonteinen työ oli juuri päättymässä.

- Mä ajattelin siinä tilanteessa, että voinhan mä mennä kattomaan.

Kabareeklubilla Johanna aloitti blokkaajana. Usein kerätessään likaisia viinalaseja ja oluttuoppeja pöydistä hän silmäili tanssijoita lavalla.

- Mä katoin, miten ne tanssi ja miten mahtavia vaatteita niillä oli. Ne vain joi samppanjaa ja kävivät välillä lavalla esiintymässä. Mä aloin ihailla niitä. Musta se oli kaunista taidetta. Ne elivät glamour-maailmassa.

Johanna katsoi tanssijoita, sitten itseään.

- Mä huomasin, että täällä mä vaan blokkaan näitä astioita huonolla liksalla.

Ja niin Johanna teki päätöksensä, puki kabareeasun päälleen ja nousi lavalle."

-- Nuupahtanut Ruusu, osa 4 (4). Viimeinen.

***

... Siitä se lähti, ja tyttö ajautui huonoille teille. Alkoholi, lääkkeet ja huumeet.
Nyt hän konttaa kälyisten kapakoiden lattioita nuupahtaneena ruusuna tyhjät, roikkuvat silikonipussit heiluen... glamour on saapunut Suomeen.

Surkea koirankiduttajajuoppoakka.

Napalm

Seuraavassa koskettava, erinomainen kirjoitus nimimerkiltä "Vanhempien vastuu" 3.11.2011 eli kymmenen kuukauden takaa tällä palstalla.

Sanailu sopii tähän päivään kuin nakutettu. Mikään ei ole Tukiaisten menossa muuttunut, mutta yleisellä ja yksilötasolla asiat ovat menneet syvemmälle suohon. Vieläkö sieltä revitään elämät ylös?

"Tukiaisten vanhemmille

En voi tajuta, miksei kukaan läheisistä tee mitään Tuksun saamiseksi hoitoon. Ensi alkuun nämä Tuksun toilailut ovat naurattaneet, mutta nyt ei voi muuta kuin sääliä, koska hän on pikaisen avun tarpeessa. Media ja hän itse tietysti tekee itsestään valtakunnan spurgupellen numero yksi. Nykänen ja Tapolakin jäi nyt pistesijoille.

Hänellä on mukamas rakastavat ja hyvät vanhemmat!
Hyvä vanhempi, olkoonkin lapsi jo täysi-ikäinen, ei voi katsoa sivusta, kun omaa tai edes vierasta lasta tai lapsia käytetään tuolla tavalla mediapellenä, ja alennustila on koko kansan pilkan kohteena.

Oikea rakkaus vaatii hakemaan apua tämmöisessä tilanteessa.
Olen itse äiti enkä voisi katsoa mitenkään rauhallisena tuollaista sivusta ja leikkiä vielä jotain uskovaista ja kuitenkin väistää lähimmäisen ja vanhemman vastuu.

Sydän särkyy, koska Johanna ja muut sisarukset ovat varmasti olleet ihan tavallisia lapsia kuten me kaikki, ja vanhoista kuvista päätellen suloisia.

Kuka teistä vanhemmista haluaisi omalle lapselleen tuollaista?
Mahtaa olla vanhemmilla hirveää lukea lehdestä noita pornojuttuja ja katsella kauheita kuvia humalassa toikkaroivista tytöistä, joista on tullut koko kansan sirkusviihdettä.

Oma mielipiteeni on, että jotain on mennyt pahasti pieleen kasvatuksessa, mutta eikö olisi sentään viimeistään nyt jo toteuttaa sitä välittämistä ja tehdä jotain?"

*****

Sananvapaus antaa oikeuden terävään kritiikkiin ja poleemiseen keskusteluun.

Sananvapaus ei edellytä sovinnaisuutta, muiden mielipiteiden korrektia myötäilyä ja ongelmien peittelemistä. Tukiaisten siskosten edustamaan toimintaan saa ja pitää suhtautua kriittisesti.

Jos yksikin suomalainen nuori pelastuu joutumasta samoille teille, tämä palsta ja näätälaumat ovat tehneet suuren palveluksen Isänmaalle.

Ei onneksi eletä Pohjois-Koreassa, täällä pörhöhännät tekevät vain työtään ja jakavat uutisaineistoa eri puolilta ja näkökulmista.