Esim. joillakuilla on tapana pyytää kummit sisaruksista, ikäjärjestyksessä. Näin minutkin pyydettiin, vaikka varmaan ei olisi pyydetty, ellei sisareni olisi ajatellut, että "kuuluu asiaan" tehdä niin. Olen kaikkien näiden vuosien aikana saanut pari kuvaa kummilapsestani. Koskaan en ole saanut tietää, tykkäsikö hän lähettämistäni joulu- ja synttärilahjoista, nimpparikorteista tai pikku ylläreistä. Asumme monen sadan km:n päässä toisistamme, mutta kaipa kummilapsikin voisi joskus lähettää kortin MINULLE..?!
ÄLKÄÄ PYYTÄKÖ KUMMIA
VELVOLLISUUDESTA!
152598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Äläkä myöskään suostu kummiksi velvollisuudesta. Olisithan sinäkin voinut kieltäytyä.
Kummius on - tunnetusti - niitä harvoja tehtäviä josta ei todellakaan voi kieltäytyä.
tottakai kummeudesta voi kieltäytyä ja pitääkin jos ei pysty olemaan ns.todellinen kummi eikä vain nimi paperilla. Ainoa asia on kuolema, joka tulee jokaisen kohdalle enemmin tai myöhemmin.
Kerropas meille kaikille missä sanotaan, ettei kummiudesta voi kieltäytyä?? Kummius on kunniatehtävä, mutta siitä tosiaan saa kieltäytyä niin halutessaan. Ei se mikään tuomio ole. :DDD
Nyt sen tiedät jopa sinä, "Janna".
Tottakai siitä voi kieltäytyä. Minä ainakin haluan jos satun pyytämään sellaista henkilöä kummiksi jota ei todellakaan kiinnosta kummius että hän kieltäytyisi kuin että hampaat irvessä tulee kastetilaisuuteen ja tämän jälkeen hänestä ei kuulu mitään.
No oli tuokin kanta ihan hyvä kuulla. Nyt osaan ainakin pyytäessä ilmaista että kummiudesta saa sitten kieltäytyä ettei siihen mikään pakko ole ryhtyä. Näin ainakin lapsi säästyy pahalta mieleltä jos valitsemani kummi olisi ottanut kummiuden velvollisuudesta vastaan.
Älä ole typerä. Kummiudesta voi ja saa kieltäytyä, se ei kuulu kenellekään. 1800-lukuako elät?
jos tuntuu siltä, että kummilapsia on jo paljon ennestään tai muuten siltä, että ei halua kummin jopa vaativaan tehtävään. tai jos tuntuu siltä, että ei ole lapsen vanhempien kanssa niin läheisissä väleissä, että haluaisi heidän lapsensa kummiksi tms. niin on vain oikein sekä itseä, että lasta, että lapsen vanhempia kohtaan kieltäytyä kummiudesta, sillä myöhemmin sitä ei enää voi tehdä.
kyse on vain siitä miten asian esittää. mieheni veli kieltäytyi kummiudesta vedoten omaan ikäänsä (50v.). hän katsoi olevansa liian vanha touhuamaan ja viettämään aikaa lapsen kanssa, kun oli jo saanut omat lapsensa kasvatettua nuoriksi. olin toki pahoillani asiasta, mutta se oli hänen ratkaisunsa eikä minulla todellakaan ole oikeutta sitä moittia.
Itse olen kieltäytynyt pari kertaa, minulla on kaksi ihanaa kummi-lasta ja haluan antaa heille kaiken huomion. Ja ei kumpikaan kysyjä ole pahastunut. Ainakaan minulle sitä näyttänyt. Ja puolisoni kyllä rupesi toisen kunniksi kun hänellä ei kummilapsia entuudesta ollut.. Niin! ;)
kummiudesta voi todellakin kieltäytyä...tiedän monta ihmistä jotka ovat kummiudessta kieltäytyneet!!!
Lahjat ovat kelvanneet ja suoria toivomuksia on (lapsen äiti) lähetelty. Mutta koskaan en saa mitään korttia kummilapseltani tms.
samoin, eli älä edes kysele lahjatoiveita, jos lahjoista ei vaivauduta edes kiitoskorttia lähettämään.
Toisaalta, neuvoisin sinua pitämään yhteyttä kummilapseesi oma-aloitteisestikin puhelimitse, kirjein, pyytämällä hänet luoksesi käymään ilman mitään lahjojen ostopakkoa. Kummilla ei ole tietääkseni mitään tekemistä joulupukin kanssa, hänelle kuuluu se lahjojen tuonti...Kummilapsesi voisi ilahtua ihan aidosti sinun kanssasi viettämästään ajasta, tai muusta tekemisestä!
Pyydä seuraavaksi kummilapsesi lähettämään sinulle lahjan ja hän saa itse päättää mikä se olisi!? Näin tehden minä ainakin olen saanut monta hellyttävää lahjaa ja hellä halaus on riittänyt kiitokseksi puolin ja toisin.
Jos kummilapsesi ei korttia lähetä?? Eikö se ole teidän kahden välinen asia? Ja unohda äidin toivomukset, semmonen on jo ihan törkeetä.. Käy vaikka lapsen kanssa yhdessä lahjaostoksilla niin saa mieluisan lahjan. (jos lahjoja haluat ostaa)
Aivan taatusti on äidin antaman mallin, kannustuksen tai kannustuksen puutteen vaikutusta.
Joo, kyllä sitä nyt näin vanhempana miettii että olisi sille kummitädille voinut kirjeitä kirjotella tai piirustuksia lähetellä, mutta eipä se silloin lapsena mieleen tullut. Voisivat ne vanhemmatkin olla jotenkin myös mukana. Tosin itse olen omilta kummilapsiltani (siis heidän vanhemmilta) "lypsänyt" piirrustuksia ym kun muuten se jäisi vaan siihen, että ostelen lahjat jouluna ja synttäripäivinä. Nyt kun ovat jo vähän isompia (10 ja 12) niin kirjottelevat jo ihan omatoimisesti tai laittavat tekstiviestiä. Ja aina tulee hyvä mieli niistä.