Kohtaus autolla ajaessa

Puristella, eli ravistella? Hauskaa (vai tragikoomista, mene ja tiedä?), etten ole ainoa, jolla on tuo oire. Paikallaan oleminen on äärihankalaa, mutta yksiössä edestakaisin ravaaminen on melkein vielä hankalampaa. Siinä kuitenkin vedän jotain ovaalinmuotoista rinkulaa ja ravistelen käsiäni niin vimmatusti.

Onko mahdollista, että tämä huimauksen/pyörtymisen tunne johtuu hyperventiloinnista? Vai tuntuuko vain siltä, että kun alat miettiä tilannetta ja paniikkia niin jalat on mennä alta?

Tuo kovemmissa nopeuksissa huimaaminen kuulostaa myös tutulta, mutta mulla se johtuu siitä, että tiedän, etten pysty pysäyttämään autoa sillä siunaaman sekunnilla kun tuntuu mahdottomalta ajaa. Sama moottoriteissä, ohituskaistoissa, kaupunkiajoissa, liikennevaloissa varsinkin. Siksi en oikeastaan aja autolla enää. Busseista puhumattakaan.

No, mutta älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Jos alat vältellä tilanteita, joissa alkaa huimata, tuut pian huomaamaan, ettet pysty enää mihinkään. Jos tilanne johtaa siihen, et enää poistu kotoa.

Karrikoituna paniikkihäiriö ainakin mun kohdalla etenee juurikin näin.

Tsemppiä!

Voi kun joku viisas kertoisikin,että voinko oikeasti pyörtyä kaupassa tai autossa??? Se tieto saisi varmaan pääkopan rentoutumman ja turha jännitys/pelko häviäisi!!!

Nii mut se pelko että taju lähtee on kauhee! pitää heilutella päätä ja mun on ainakin vaikee olla paikallaan. pelästyin todella paljon kun nää alko,olin eräässä kilpailukeskuksessa missä paljon ihmisiä ja melua, alkoi huimata ja tulin todella levottomaksi.

Oli pakko kävellä jo katsomaan missä ambulanssi on siellä! tuli se kuuluisa fiilis että saan sydänkohtauksen tai että henki lähtee! todella pelotta tunne. Olin vielä autolla kotoa noin 50km päässä,onneksi olo meni jotenkin ohi ja pystyin ajamaan kotiin,mutta ajo oli epävarmaa ja rattia piti ja pitää puristaa kahdella kädellä.. ja mieluummin ei moottoritietä.

Olen rauhoittavien kanssa tullut nyt paremmin toimeen mut kyllä nää jonkunlaiset huimaus fiilikset tulee vielä lähes päivittäin,mut häviää kun otan puolikkaan diapamin 10mg.. ja jo se että tiedän etukäteen niiden helpottavan niin auttaa asiaan..

Tsykiatri sano, että kukaan ei oo koskaa pyörtyny oikeasti paniikkihäiriöstä johtuvaan huimaukseen.

No kyllä on nyt psykiatri puhunut ihan omiaan.

Tänää oli sellanen tilanne että jouduin lähtemään autolla(yksin) 150km päähän,ja jo eilen aloin ajatella että mitenköhän suoriudun siitä.no menomatka suht easy tosin otin puolikkaan diapamin aamulla.. mut perillä kaiken päivää mua ahdisti ja jotenkin mietitytti se paluumatka.

Iltapäivästä kun lähdin ajamaan kotia kohden niin iski aika paha huimaus,ja tunsin miten päätä pisteli ja kasvot olivat kuumat ja punaiset kun pysähdyin aika pian lähdön jälkeen huoltoasemalle. oli pakko ottaa lisää rauhoittavaa,ja noin 20min kävelyn jälkeen pystyin ajamaan loppumatkan n:100km suhteellisen rauhassa..

Tää haittaa aika paljon mun elämää,mut lääkäri on loppukuusta onneksi..

Joo meikällä oli sama juttu aikoinaan. Hävis ku alotin ssri.

Toi häiritsee aika lailla mua,kuka aina ajanut pitkiäkin matkoja ilman mitään ja oli yö tai päivä. Mut nyt tosiaan pitää jo oikeesti miettiä jos pitää lähteä esim 50km päähän ja jos varsinkin motaria(120km/h)

En tiedä mikä siinä on että alkaa kovassa vauhdissa just huippaa päässä ja alan heti olemaan rauhaton,ja mietin että mistä pääsen seuraavalle rampille tai risteykseen.. Aika rassavaa:(

mulla on vähän sama homma.. Eli, jos lähden autolla ajamaan vaikka ajatellaan 5 kilsan päähän niin jo sinä aikana mulla on heti epätodellinen olo. Autolla ajamiset on minullakin jääneet aika vähälle, mitä nyt pikasesti tuossa kilsan päässä olevassa lähi siwassa ja mahdollisimman äkkiä, ei ole herkkua tämän ihme oireilun kanssa. Ja pitäsi asuntovaunukin hakea rapiat 80 kilsan päästä karavaanialueelta pois :O Millä ololla senkin hakee,helevetti kun ärsyttää... Olen itse ajatellut että ihan just kohta menen yksityiselle hakemaan parempaa apua kun mielenterveystoimiston saati tk:n lääkärit ei osaa kuunnella mua ja mun huonoa oloa

Kiinitäpä huomiota, pidätteletkö hengitystäsi pitkään kun alat jännitäaa. Laske neljään voimakkaassa uloshengityksessä ja neljään sisäänhengityksessä.

Mahdatko lisäksi kärsiä huonosta sisäilmasta,koneellinen tuuletus eikä ikkunoita koskaan auki.

Viimeksi eilen melkein sain paniikkikohtauksen liikkuessani kaupungilla. Siihen liittyi myös jonkinlaisia vainoja että muut ihmiset tekisivät pahaa minulle. Tiedostin kyllä ne harhaluuloiksi ja luulen että tämä johtui siitä kun poltin joku aika sitten pilveä ja sain silloinkin paniikkikohtauksen.

Ne ovat olleet sellaisia paniikkikohtauksia että olen luullut saavani sydänkohtauksen ja ahdistuksen tunne on ollut aivan järjettömän suuri. Ainakin yksi asia on varma, nimittäin se että pilveä en enää koskaan tule polttamaan.

Ei kannata antaa vääriä toiveita. Itsesuggestiolla voi joku saada kehonsa pysymään kurissa, muttei paranemaan. Ei Jumala voi auttaa ainakaan silloin, jos lääkärit määräävät lääkkeitä, jotka aiheuttavat esim. paniikkioireita, aivot hidastuvat niin ,että ei pysty enää reagoimaan normaaliin liikkuvaan ulkomaailmaan ympärillään. Ihmiselle on Luoja luonut ymmärryksen ja älyn, jota pitää käyttää. Lääkkeiden haitat ovat niin selviä ja todettuja, että oma ymmärrys kertoo mitä silloin pitää tehdä. Ei Jumala voi poistaa lääkkeitä elimistöstä, ne poistuvat normaalin aineenvaihdunnan kautta hitaasti.

Lopetitko lääkkeet heti huokauksesi jälkeen? Auttoko Jumala ettei tarvinnut kärsiä mitään vieroitusoireitakaan?

Itselläkin tuttua tuo levoton olo auton ratissa! varsinkin juuri moottoritiellä ja kovemmissa nopeuksissa tulee se vähän levoton ja epätodellinen olo. on pakko esim rummuttaa käsillä tms liikkua autossa.

Voisiko verenpaine laskea liian alas kovassa vauhdissa? who knows?

Sama vaiva rahikaisella ja pahenee aina autonratissa ja varsinkin moottoriteillä. Ihan helvetistä, kun pitää keksiä syitä, ettei tarvitsisi lähteä ratin taakse.

Toivon kipinää teille jotka kärsitte viheliäisestä häiriöstä nimeltä paniikkihäiriö.
Minäkin siihen sairastuin mutta nyt olen ollut kohta vuoden oireeton.Yhtään lääkeettä en ole syönyt vaan minä sain itseni oireettomaksi ihan puhumalla,syömällä monipuolisesti ( välttäkää suuria verensokerin heilautuksia ),
pohtimalla oireitteni syytä,syitä oli monia,menneisyys,atressi,liika työnteko ja siitä aiheutuvat henkiset paineet ja ristiriidat mieheni kanssa etc etc.
Summa sumaarum,uskon että olen nyt aika tasapainossa asian kanssa koska en nimenomaan lakannut käymästä kaupassa vaikka huippasikin,ajoin autoa vaikka tuntui pahalta ja pikkuhiljaa aivoni kai tajusi etten tosiaankaan pyörtynyt kertaakaan
enkä vieläkään ole kuollut:) Oireita oli kuitenkin melkein 3 vuotta ja tosi voimakkaat.

Yksi varteenotettava seikka on vielä se että mulla oli lihaksisto toooosi jumissa ja varsinkin niskat.Kävin akupunktiossa ja siitä oli suurta apua.
Huomasin monesti että kun epätodellinen olo iski ja hieroin ja painelin niskaa niin välillä saattoi kuulua naksahdus ja sitten olo oli jo melko normaali....aiheuttaa myös huimausta.
Sitten vielä sellainen hassu pikkujuttu että kävin terkkarilla korvahuuhtelussa ja siellä oli sellainen vaikkupaakku syvällä joka tuli pois ja sekin kuulemma saattoi häiritä tasapainoa kun mulla oli nimenomaan sellaista keinuvaa huimausta,en tosin tätä nyt pidä mitenkään suurena syynä mutta auttoi sekin taas yleisoloon.

stressi,epätasapaino elämässä,herkkä luonne,pohdiskeleva tyyppi,uutiset,elokuvat,kaikki herkistää ja eläydyn niihin liikaakin,tietynlainen kyvyttömyys puolustautua epäreiluja ihmisiä vastaan,liian tunnollinen...tässä muutama syy miksi uskon että minulle puhkesi tämä paniikki joka nyttemmin tuntuu siunaukselta koska se pakotti minut tarkastelemaan elämääni ja nyttemmin pienikin huippaus tietää että pitää levätä ja ottaa iisimmin ja tehä jotain mukavaa mistä pitää.

Mulla alkaa tulla levoton olo ratissa just 100/kmh ja siitä ylöspäin.. välillä tosi vaikea rentoutua motarilla ilman rauhoittavaa..

Täällä puhkesi tämä kiusalline paniikki myös autolla ajaessa. Joka on nyt tosiaan johtanut siihen etten ole ajanut 4kuukauteen. Juuri pahin oli motari jossa jalat alko täristä tolkuttomasti ja pois tullessa oli hankala vaihtaa edes vaihteita.

Lääkkeitä söin kyllä jotka auttoi kaikkiin julkisiin ja kauppapelkoihin. Jouduin ne lopettamaan vatsaoireiden takia ja olo on pysynyt hyvänä. :) Pahin on vielä edessä...autolla ajo. Päätöksenä on että minähän ajan sitä joku päivä :D

ps. psykoterapeuttini sanoi myös että todella epätodennäköistä että pyörtyisi paniikista. Tähän olen uskonut ja huomannut kyllä että en ole pyörtynyt vaikka kuinka olisi maailmapyörinyt.

Vastaan vähän vanhaan ketjuun, mutta vastaan kuitenkin. Mulla on suunnilleen sata vuotta sitten todettu paniikkihäiriö ja lääkkeet jätin pari vuotta sitten kokonaan. Nykyisin saattaa nimenomaan keskittymistä vaativissa jutuissa, kuten vaikka ajessa, tulla sellaisia tunteita että taju lähtee. Niin kävikin vuosi sitten, kaupan kassalla onneksi eikä sentään liikenteessä. Kun ajaessa alkaa pyörryttää niin se on ihan kamala tunne ja vaan katsoo sitä seuraavaa ramppia tai bussipysäkkiä, vaikka siinä olotilassa olisi varmaan parasta pysähtyä pientareelle. Mut tyypillisesti paniikkihäiriöiset on kai muutenkin arkoja ihmisiä, eikä kaipaa ylimääräistä huomiota, joten sit vaan koittaa keskittyä ja kestää. Mutta siis ihan kamalaa ja vaarantaa kyllä liikenneturvallisuutta. Monesti itse miettinyt et jos taju menee ni nyt tällä suoralla mieluiten eikä seuraavassa mutkassa. Ihan kamalaa.

Mulla myös Sama ongelma. Sain kortin takaisin 3 pv sitten. Elämä on supistunut hyvin pieniin piireihin, taustalla paljon ongelmia. Tänä aamuna lähdin sitten ajelemaan vanhempien kanssa se ajatus päässä että pysäytän tien laitaan hallitusti, jos tulee paha olo ja on toinen kuski niin ehkä kohtausta ei tulisikaan. Se tuli sitten kuitenkin ja petyin taas.. harmi kun ei voi ajella kännissä tai ei ole sellasta lääkäriä joka kirjottaisi kunnon rauhoittavat, että saisi edes kokemuksen tuomaa tuntumaa... olen toki ajanut 12 vuotta mutta kortti oli hyllyllä vuoden niin vähän vaikeeta... pitääkö tässä varata moottori tie omaan käyttöön että pääsis siedättämään itsensä tohon, mutta pelko johtuu enemmänkin siitä että aiheutan vaaraa tai ajan liian hiljaa ja muut autoilijat ajaa vihasena takana tai suhisee ohi ihan kauhee tunne.olen nyt psykoterapiassa ja koitan saaha terapeutin mukaan kaupunkiajoon, koska omassa ajotavassa ei ole muuta vikaa kun tuo että hermot pettää kovassa vauhdissa ja alan tärisee ja taju meinaa mennä

Joku mainitsi myös että esim nesteenpoistajat laskevat veren kalium pitoisuuksia ja se puolestaa pistää huippaamaan auton ratissa. Tossa yksi juttu jos käyttää esim nesteenpoistajia? Mut paniikki/ahdistus voi olla myös aika isoa asia tuossa.

Kalium voi aiheuttaa sydänoireita sekä jos kaliumarvot ovat liian alhaiset tai liian korkeat. Nesteenpoistolääkkeet voivat sekoittaa kalium-natrium-tasapainoa.
Joudun käyttämään nesteenpoistolääkettä, kalium menee välillä alle viitearvojen, lääkäri määräsi purkista Kaleoridia. Olin sitten syönyt sitä kauan ja kaliumarvot oli menneet yli viitearvojen ja taas oireilu nosti päätään. Mm. rytmihäirötapaisia sydänoireita.
Jos käyttää nesteenpoitolääkkeitä, kalium-natrium koe pitäisi otattaa noin kerran vuodessa.
Kun kalium on viitearvojen alapuolella tulee myös herkästi ihon/lihasten "nykimistä", kasvoille varsinkin, elohiirentapaisia nykimisiä.
Monet luulevat sen johtuvan magnesiumin puutteesta.

Pelkohormonit saavat aikaan verenpaineen kohoamisen, sydämen lyönnin tihentymisen, hengityksen kiihtymisen ja muut keholliset vasteet. Ruuansulatusta hidastetaan, veri siirtyy sisäelimistä lihaksiin mahdollista äkillistä reagointia varten, maksa erittää vereen glukoosia ylimääräiseksi energiaksi äkillisiä ponnistuksia varten. Koska happea tarvitaan muuttamaan glukoosi energiaksi, keuhkot tuulettavat hiilidioksidin pois. Hengitys muuttuu nopeammaksi ja pinnallisemmaksi. Sylkirauhaset kuivuvat. Hikoilu alkaa lämmittää kehoa taistelemiseen tai pakenemiseen. Pupillit laajenevat saadakseen lisää valoa, jotta näkisitte tarkemmin. Verisuonet supistuvat kasvoissa, jotta lihakset saisivat enemmän verenkiertoa, mikä saa ihmisen näyttämään kalpeammalta.

Tässä vaiheessa ihminen tarkistaa, onko kyseessä todellinen vaaratilanne ja päättää onko kyseessä väärä hälytys. Jos ihminen saa lähetettyä "peru hälytys" viestin otsalohkolle, niin em. sympaattisen hermoston hälytysmerkit vaikenevat, ja mantelitumake saa paransympaattisen hermoston palauttamaan elimistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan. Keholta menee noin 20 minuuttia täydelliseen fyysiseen palautumiseen. Adrenaliinilisä tuntuu 30–60 minuuttia kehossa.

Jos taas aivojen uhkatilanne jatkuu, niin ihminen huomaa, että mahaa polttelee, sydän hakkaa, keho on täynnä pelkoa ja mieli ajattelee, että jotain pahaa on tapahtumassa. Ihminen alkaa panikoida, hengittää vieläkin nopeammin ja pinnallisemmin, hän hyperventiloi. Hyperventilonti lisää hiilidioksidin määrää veressä ja verestä tulee alkalista.

Veren alkalisuus saa aikaan sen, että ääreishermosto reagoi: ihoa ja sormia alkaa pistellä ja kuumottaa. Ihminen alkaa vapista ja kokea lievää rintakipua. Polvia alkaa heikottaa niin että tuntee tarvetta istua. Sydämen tykyttelyä voi ilmaantua, rinnassa tuntuu epämiellyttävältä ja tulee epätodellinen olo. Ihmiselle voi kehittyä paniikkikohtaus ensimmäistä kertaa elämässään elimistön väärän hälytyksen vuoksi. Juha Kemppinen blogi.

Mä käytin aikoinaan ssri-lääkettä paniikkihäiriöön, toimi kyllä ja vei siitä terävimmän kärjen pois, mutta itse ongelmaan se ei ole ratkaisu. Olo oli sumuinen, ajatus takkuili ja kävin jotenkin hitaalla vaikka annostus ei ollut suuri. Mikä on toiminut kohdallani, on seuraava: Kahvi pois, sokeri pois, colajuomat pois. Magnesiumsitraattia B-vitaminoituna, E-epaa suht suurina annoksina alussa. Osittain myös hengitysharjoitukset mallia 4-7-8. Vuosia sitten "elämäni" oli todella suppeaa, en voinut käydä juuri missään kohtauksien pelossa, välttämiskäyttäytyminen paheni. Työni kuitenkin hoidin rimaa hipoen. Tänä päivänä kuin eri ihminen, reissaan ulkomaita myöten yksinkin, käyn ravintoloissa syömässä, mikä oli aiemmin mahdoton ajatus :) Muutos ei tapahdu hetkessä, voi mennä vuosikin, mutta suunta on oikea. Itselläni meni panikoidessa elämästäni varmasti 13-14 vuotta harakoille, niitä en saa takaisin, mutta tulevaan voin vaikuttaa, se on tärkeintä.

Mulla ei ole mitään diagnoosia tehty paniikkihäiriöstä, mutta tiedän, että mulla on taipumusta panikoimiseen. Se on lähtöisin jännittämisestä ja useimmiten esiintyykin vain kauheana jännittämisenä. Noin yleisesti en ole jännittäjä, olen palveluammatissa ja pidän myös pieniä luentoja. Niissä en koskaan jännitä. Tää on ristiriitaista.

Mutta sitten jossain sos. tilanteissa tulee panikointi. Pyydän puheenvuoron ja samantien iskee lievä paniikki, ja se on kiusallista kun ääni menee oudoksi ja tärisee. Saan just ja just asiani sanotuksi.

Noissa panikoinneissa mulla tuntuu kuin hampaat alkais kalista, se on tosi epämiellyttävä tunne just jossain suussa ja leukaperissä, ihan kuin ne menis jäykäksi ja kai ne meneekin.

Autolla ajaessa olen yleensä rentona, mutta viime kesänä lähdin yksin ajamaan suht. uudella eli siis mulle vielä tuntemattomalla autolla 200 kilsan päähän sukulaiselle ja panikoin koko matkan ajan. Pelkäsin kauheesti moottoritiellä kun tuntui että kädet oli jotenkin jäykät ja leuka tärisi. Selvisin kumminkin ihan hyvin ja seur. päivänä ajoin takasin eikä mitään hankaluutta. Tää on vaan niin inhottavaa kun se häiritsee normaalia elämää. Yleensä ei ole mitään, mutta sitten joskus jossain seurassa tai isossa tapahtumassa tulee se tunne, että mitä mä teen ja mihin menen. Ja jos joskus joudun olemaan jonkun mulle ihan tuntemattoman ihmisen seurassa ja pitäis keskustella jotakin vaikka ihan yhdentekevääkin, niin mulle voi tulla se paniikki.

Olen aina luullut että ei tätä kukaan huomaa, mutta kerran olin ulkomaanmatkalla ja siellä ruokapöydässä se iski. Yritin olla ihan iisisti ja odotin että se menis ohi. Se ei mennyt ja mun oli noustava ja lähdettävä, menin vessaan ja otin rauhoittavan. Kun tulin pöytään takaisin, niin yksi kaveri sanoi, että sä olit ihan oudon näköinen, mikä sulle tuli.

Joskus kokouksessa mun on pidettävä käsissä jotain vaikka lautasliinaa siellä pöydän alla. Kun mytistelen sitä käsissäni, se helpottaa. Kuitenkin tunnen kaikki siellä eikä ole mitään jännittämistä, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin. Kun joskus se iskee. Joskus se paniikki on niin paha, että tuntuu kuin ei saisi kunnolla happea, vaikka hengittelisi kuinka syvään ja rauhallisesti.

Ja sit yleisesti mut tunnetaan rempseänä ja rentona ihmisenä! Ihan outo juttu.

Moi.
Paljon on tuttua teksiä jengillä.. Mieleenni tuli paniikista motarilla,niin oletteko huomanneet onko parempi ajaa pimeällä ja vähämmän liikennettä ympärillä? onko eroa? Tuo on niin tuttua motari nopeuksissa 100km/h ja siite kovempi vauhti että tulee niin hullu olo ja fiilis että et hallitse tätä autoa!
Huomeen myös että paniikissa painelen jarrupoljinta ainakin sen verran että jarruvalot vilkkuu(mitä perässä ajava mahtaa tuumata?:)
Kun otat seuraavan rampin ylös niin täriset ja oot ihan hyytelöä hetken. Rauhoittavia en syö ollenkaan.

Minulla sama pelko. Taajamassa ajo sujuu ihan hyvin, mutta moottoriteillä ja muillakin missä nopeus on korkea ja pysäyttämään ei heti pääse, alkaa silloin tällöin huimata ja kädet ja jalat puutuu. Olen pyörtynyt paniikkikohtauksen aikana, joten tiedän sen olevan mahdollista. Motarilla 120km/h nopeudessa nimenomaan pelkää pyörtyvänsä, koska jos niin kävisi niin olisi varmasti todella ikävät seuraukset. Siinä sitten ollaankin noidankehässä kun saa kohtauksen pelästessään kohtausta. Lääkärille en uskalla asiasta puhua ettei kortti lähde.

itsellä kävi pari päivää sitten niin että taju lähti ehkä puoleksi sekunniksi 100km/h vauhdissa. Tunsin kuinka pää notkahti ja tein johnkinlaisen korjausliikkeen autolla. Olisi ehkä pitänyt ajaa tien sivuun ja soittaa ambulanssi mutta laiskana miehenä ajoin sitten suoraan sairaalan päivystykseen. EKG otettiin ja mitään poikkeavaa ei löytynyt, akuuttipsykiatriaan sain lähetteen.

Mulla on sama autolla ajaessa yli 100 km/h ja tunnelit on pahoja. Kävellessäkin voi huimaamisen tunnetta olla mut kun ei pelkoa kaiteeseen ajamisesta niin ei ole niin paha. Muuten ei mitään panikointia tai jännittämistä missään tilanteissa. Korkean paikan kammoa myös nykyään mitä ei ennen ollut. Niska, hartiat, yläselkä on jumissa mutta ei toistaiseksi ole hieronta auttanut. Akupunktiossa olo oli aivan hirveä, tajunnan menettämisen rajoilla pitkän aikaa ja päästä valui hiki aivan hulluna. Onko ketjun aloittaja tai joku teistä saanut jonkun järkevän diagnoosin ja apua vaivaan?

Moi,
Täällä on myös tuo että motari 100kmh niin alkaa huimaamaan ja kädet hikoilee ja jotenkin sekava olo ratissa. Joku tuossa puhui neesteenpoistajista mitä ilmeisesti on verenpaine lääkkeissäkin? itsellä Exforge htc käytössä ja tuntuu että nää oireet on alkanut silloin kun lääkityskin.
Kalsium kokieta multa ei kai ole koskaa otettu mutta toi oli mielenkiintoinen pointti! Myöskin korkeanpaikan kammoa ilmaantunut ja itseasiassa sama tunne kun auton ratissa(epätodellinen ja huimaava olo)

Miten muilla ?

Lisäys.

Siis KALIUM ei Kalsium..lienee eri asiat?:)

Joo on se paniikkihäiriö ikävä juttu, vielä kun pelkää että vahingossa ajaisi jonkun päälle. Luultavasti hänellä on liikaa vastuuta ja liian vähän tekemistä.. ehkä hän kärsii psykosociaalisista traumoista tai on jotain ongelmia muuten elämässä. Ketä nyt häntä edes kuuntelisi ja kuka häneen luottaisi kun velkoja puskee päälke ja on niin trkeetä olla yhteiskuntakelpoinen.

Itsellä samaa vikaa ja autolla ajaessa voi pyörtyä, olen itse sen kokenut. En usko sen olevan paniikkihäiriötä. Olettaisin sen olevan ennemminkin fyysistä kuin psyykkistä. Kilpirauhanen tai lisämunuais uupumus ois itsellä seuraava ajatus asiasta vaikka verikokeessa arvot ovat just ja just rajoissa

Hei itse sain paniikkikohtauksen ensimmäisen kerran 3vuotta sitten mökiltä paluumatkalla kotiin. Oli krapula(30v juhlat). Samana kesänä sairastin myös lapsille tyypillisen korvatulehduksen. Minulla oli NS märkäkorva ja kuulo melkein lähti toisesta korvasta. Ehkä tällä on jotain vaikutusta huimaukseen.

Tämän kesän jälkeen olen vaihtelevalla menestyksellä saanut moottoriteillä ahdistus/paniikkikohtauksia yli 100km/h tuntivauhdissa moottoritiellä.

Erikoisinta tässä on,että pystyn ajamaan yli 100km/h vauhtia pikkuteillä missä rajoitus on 80kmh sekä tutuilla moottoritieväylillä pystyn ajamaan 120kmh jos lähden pidemmälle niin alkaa ahdistamaan samantien. Olen kuitenkin pakottanut itseni ajamaan. Suurin syy paniikkeihin on varmasti alkoholi ja tästä toipuminen kestää sen 3 viikkoa jotta on NS normaalissa ajokunnossa. Nyt täytyy jatkaa töitä.

Mulla kanssa ihme juttu että heti kun vauhti menee yli 100km/h niin alkaa se huimaus ja epätodellinen olo ratissa.. ehkä päätä pistelee yms!!! ja varmaan just motarilla tulee osittain se kun on leveää baanaa niin avoimen paikan kammoa?

ps:kestääkö teillä pitkään kohtaus? itselle jos esim ajan 130km niin kyllä se olo on päällä koko matkan.

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida kun itse lähdin etsimään Googlesta että onko muilla samaa. Eli joo, kovassa vauhdissa ja suoralla tiellä iskee levoton olo ja toisinaan ihan täysi paniikkikohtaus. Huimaa, kämmenet hikoaa, naamaa pistelee, sydän hakkaa ja koko ajan sellainen olo että taju lähtee kohta. Maailma aivan keikahtaa silmissä puolen sekunnin ajan kun oikein pelkää sitä pyörtymistä ratissa.

Taajamassa ei ole mitään hätää, eikä pienillä mutkaisilla teillä, joilla nopeusrajoitus max 60 km/h. Mutta jo 80 km tuntinopeus tuntuu ahdistavalta, etenkin jos on suora tylsä tie. Moottoritiet on pahimpia, enkä ole moneen vuoteen niillä ajanutkaan.

Kaupunkiajo sujuu parhaiten, kun ei oikein ehdi edes panikoimaan, kun tarkkailee ympärillä olevaa liikennettä, valoja, kaistanvaihtoja, jalankulkijoita jne, ja kun vauhti pysyy pienenä käytännössä koko ajan.

Paniikkihäiriö on ollut mulla jo pian parikymmentä vuotta ihan diagnosoituna, ja alkuun söin SSRI-lääkkeitä, mutta lopetin ne puolen vuoden jälkeen sivuoireiden takia. Välillä ollut pitkiäkin aikoja, jopa vuosia, ettei kohtauksia tule ollenkaan ja luulee jo parantuneensa, kunnes yhtäkkiä paniikit alkaa taas. Autolla ajaminen on yksi asia mitä olen vältellyt, mutta pakotan itseäni rattiin taas pitkän tauon jälkeen.

Hei, luin koko ketjun enkä huomannut kenenkään maininneet mahdolliseksi syyksi asentohuimausta.

Kannattaa tutkailla sitä esim. googlettamalla asentohuimaus.
https://anna.fi/hyvinvointi/10-kysymysta-asentohuimaus-vie-jalat-alta
Kirjoita myös Youtubeen asentohuimaus, niin löydät hyviä harjoituksia sen parantamiseen.

Olen itse kärsinyt paniikkikohtauksista aikoinaan yli 10 vuotta. Sitten selvisi, että minulla on myös asentohuimausta. Pahin asentohuimauskohtaus laittaa huoneen/maailmaan pyörimään ja voi tulla oksennuksin, mutta yleisimmin asentohuimaus aiheuttaa ongelmia juuri autoillessa, eli tulee sellainen epätodellinen huimaava olo, enemmän tai vähemmän. Tuntuu joskus että alan kaatua jopa taaksepäin.

Olen ratkaissut ongelman niin, että ennen kuin pitää lähteä kauppaan, niin teen asentohuimausharjoituksia muutaman minuutin. Se auttaa useimmiten sekä autoiluun että kaupassa tapahtuvaan huimaukseen.

Myös autoillessa voi tarvittaessa pysähtyä ja pitää päätä eri asennoissa aina muutaman minuutin kerrallaan, niin sekin voi auttaa.

Toki myös niskajumit voivat aiheuttaa huimausta.

Tsemppiä kaikille! :)

Tuossa videossa lääkäri Rahko kertoo, miten voi helposti itse testata, kärsiikö asentohuimauksesta. Kts kohdasta 6:25 eteenpäin.
https://www.youtube.com/watch?v=0XMnCyRW44c&ab_channel=TapaniRahko

Alla hoito-ohje, jos olet kallistunut testissä oikealle:
https://www.ksshp.fi/tules-kartta/Posteriorisen kaarikäytävän asentohuimauksen hoito-ohje oikealle korvalle (Epley).pdf

Jos kallistuit vasemmalle, niin tee liikkeet vain toiseen suuntaan TAI katso ohjeet esim. tuolta videolta:

https://www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/kuntoutujalle/korvaperäiset-ongelmat/opas-hyvänlaatuisen-asentohuimauksen-itsehoitoon/miten-voin-itse-hoitaa-hyvänlaatuista-asentohuimausta/epleyn-manööveri-vasen-puoli

Muitakin vastaavia ohjeita, mutta en nyt ehdi niitä googlettaa teille. Tsemppiä! :)

Kannattaa kopioda kokonaan noiden kahden viimeisimmän linkin osoite. Näytti siltä, ettei ainakaan minulla auennut, jos pelkästään niitä näpäytti. (Ne olivatkin vain osin siniseksi värjäytyneet). Kokonaan kopioiden ja sitten seuraavalle välilehdelle liittäen sain ne näkyviin.

Onko vieläkään ketään saanut selvää diagnoosia ja apua?

Jos ei ole verenkiertoelimistön puolella, niin sitten se on kai mentaalivamma.

Onko mikään auttanut?