Mitä oikein tapahtuu, kun hurja huuma johtaa suhteen karikkoon? Kun kiihkeä rakastuminen muuttuu hulluiksi riidoiksi?
En vieläkään täysin ymmärrä, miksi suhteessamme niin kävi. Aiemmin en ollut kokenut samanlaista järjettömyyttä, mutta ei muissa suhteissa rakastuminenkaan ollut yhtä nopeaa ja voimakasta.
Nyt luulen päässeeni jäljille. Kyse on tästä:
Kun rakastuu oikein palavasti, niin kaikki mitä toinen sanoo ja tekee on äärimmäisen tärkeää, ainutlaatuista, jännittävää ja tunteita herättävää. Toinen ei ikinä jätä kylmäksi. Silloin toinen myös ärsyttää, saa riidan aikaan helposti. Kun riita on saatu käyntiin, rakastuneesta tuntuu erityisen väärältä kun haluaisi niin kovasti toisen ymmärtävän, mikä saattaa johtaa tilanteen pahenemiseen. Ja tämä ilmiö on tietysti erityisen vahva silloin, kun kyseessä on kaksi muutenkin luonteiltaan kiihkeää ja intohimoista ihmistä.
Muuta selitystä en käytöksellemme keksi. Me vihoviimeiset tunarit!
En vieläkään täysin ymmärrä, miksi suhteessamme niin kävi. Aiemmin en ollut kokenut samanlaista järjettömyyttä, mutta ei muissa suhteissa rakastuminenkaan ollut yhtä nopeaa ja voimakasta.
Nyt luulen päässeeni jäljille. Kyse on tästä:
Kun rakastuu oikein palavasti, niin kaikki mitä toinen sanoo ja tekee on äärimmäisen tärkeää, ainutlaatuista, jännittävää ja tunteita herättävää. Toinen ei ikinä jätä kylmäksi. Silloin toinen myös ärsyttää, saa riidan aikaan helposti. Kun riita on saatu käyntiin, rakastuneesta tuntuu erityisen väärältä kun haluaisi niin kovasti toisen ymmärtävän, mikä saattaa johtaa tilanteen pahenemiseen. Ja tämä ilmiö on tietysti erityisen vahva silloin, kun kyseessä on kaksi muutenkin luonteiltaan kiihkeää ja intohimoista ihmistä.
Muuta selitystä en käytöksellemme keksi. Me vihoviimeiset tunarit!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Näinhän se on juuri, miten kirjoitit.
Olen täysin samaa mieltä. Mitä enemmän rakastaa, sitä tulisemmat ovat myös riidat.
Näitä rakkaustarinoita on tosin nykyään vähän.
Joo, voi nopeasti palaa käämit ja sitten taas toisinpäin. Sen jos tietää ja toisen käämit myös, niin eihän se välttämättä ohi ole!? Sitä paitsi kuka sellaista tasaista jaanaamista jaksais edes ;-)?
Lienet aloittaja oikeessa. Ei yhdentekevän tyypin sanoilla ja teoilla ole mitään merkitystä. Toisen tärkeys ja merkitys elämälle pitäs selventää selkokielisesti.
Kuuluu taudinkuvaan!!!Kerran jos toisenkin olen tällaisessa suhteessa ollut ja jotenkin siitä on muut kumppanit olleet jopa kateellisia, intohimosta. Mutta pitää siinä olla muutakin kuten seksuaalisuus kunnossa eli jos pelkkää riitelyä niin voihan olla että oikeasti suhde ei kaikilla tasoilla tyydytä eikä sen ole tarkoituskaan jatkua.
...oli meillä. Puuttui enää, että olisimme viimeisessä tapaamisessamme roikkuneet kattokruunustta, mätkähtäneet maahan ja kuolleet.
Hullua menoa joskus. Mutta ihan suunnaton katumus ja ketutus jäi, hän täyttää pääni yhä, ei voi mitään.
Nimenomaan.
on vaikea sanoa mitään kenenkään sellaisen, joka ei ole tuollaista kokenut. Joskus tilanne voi varmaan mennä tosi pahaksi, mutta ajan kanssa täytyy tietysti tilanteen tasoittua.
Ihmiset voivat joskus olla tunteiden armoilla,
voiko tuollaista suhdetta aloittaa uudestaan rauhallisemmin tyynemmältä pohjalta? Se olisi hienoa, mutta ei aavistustakaan miten se tehdään.
Vain rauhallista mukavaa onnea haluaisin niin kovasti.
Kamoon, totuudella pääsee aika pitkälle. Valheella pääsee vain nettisivuille.
Kyllä jos yhdessä puhutaan asiat halki ja sovitaan että vähän maltillisemmin. Epäselvät asiat puhutaan tai kerrotaan. On helpompi aloittaa jos ei ole epäselvyyksiä aiheuttamassa kinaa vaikkapa. Jos halua on, ei sitä kannata hukkaan heittää.
Tästähän on kyse. Voimakkaat tunteet paiskovat eikä niitä pysty hallitsemaan.
Jos molemmat haluaa ja säännöistä sovitaan, niin mitä siitä jos tutnteet paiskoo. Ei niitä piä pelätä. Ajan kanssa paras mahdollinen kumppani sellainen, jonka kanssa on ottanut kipinöitä ja jonka kanssa on hionut luonnettaan oiken kunnolla.
Pahimmat rosot karisee ajan myötä varmasti molemmilta jos asenne on oikea. Tunteisiin ei kuole, päinvastoin, elämä maistuu siltä kuin elossa olisi :) Vähäiselläkin tekemisellä.
Mutta luulen, että kumppanini pelkää niin paljon, että hän ei uskalla enää yrittää eikä jaksa hioa. Hän on elänyt erittäin tasaisen elämän määräten ja päättäen itse asioistaan ennen minua, ja hetkeksi hän hullaantui. Mutta nyt hänen tavoitteensa on mielenrauha.
Minun ongelmani on se, että hakkaan päätäni seinään, olen liiankin sitkeä. Tällä kertaa joudun luovuttamaan, vaikka asia on mielestäni juuri täsmälleen noin kuin "it's me" sanoo.
Oletko kysynyt asiaa häneltä? Vai jätäkö vaan tekemättä asioille mitään?
Ollut yhteydessä. En kysynyt suoraan, mutta kaikki avaimet annoin. Parempaan en ikinä pysty, ja hän tietää sen, joten tässä ollaan. Löydän jotain muuta joskus ja toivon, että unohdan tämän lähimenneisyyden kokonaan.
Ensi kerralla pitää olla muunlaista, mutta olihan tuo "kiinnostavaa" kokea.
Niin että toinen tulkitsee suomi 24:ltä ja sinä irl pohjalta vai? Ja itseasiassa, sinä käyttäydyt kuin pyhä lehmä irl ja pidät hänet pimennossa ja toinen tulkitseee suomi24lta????
Voi piru sinut periköön, ja tää menee Mary stsorbukselle ja tuplaille ja jos onnesi kohtaat niin hyvä, mutta mua kohtaan sillä ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa. :D
Mutta ei sen väliä, ihan sama, jos mä kuitenkin johdatin hänet oikeaan suuntaan. tarvitseehan ihminen suunnan näyttäjää.
Ehkä minäkin tapaan sellaisen joskus tai sitten hän näytti minulle jo paikkani. "kuinka toppuutella liian innokasta ihailijaa" sanonnalla hän paljasti omat korttinsa, joten minua ei valita..minä valitsen. Ja näin asia on.
Kuvitteletko oikeasti, että "hän" on tällä palstalla? Nainen, herää.
No en mä kuvittele, kun mary ja dublis ovat olleet. Ja sen "hän" on saanut tuntea nahoissaan, mikä lie transu lienee...
Juu kuvittelen. Ihan kuvitelmissani todellisena, henkilöityneenä häneen, korvineen, tekoineen, kaikkineen.
Sopivasti kyselyjä on tullu perään, joten mä lepään rauhassa.
Tykkäätsä kasarista?
konkreettisia neuvoja? Niitä tarvittaisiin...
Aloittaja on ilmeisesti teini ja ensi-ihastuminen kyseessä? Hänellä ei ilmeisesti ole käsitystä siitä, millaisia ovat riidat kun on perhettä ja ero tulossa?
Siinä eivät päde hänen "latelemat" ajatukset ollenkaan. Silloinhan kaikken pariskuntien pitäs olla ns. aloittajan kuvailemia...
Kyllä menee taas ihmiset helppoon....
Voi Vidu ei voi muuta kuin nauraa teijän ajatuksille!!!
Mitäs ne kaikki 50% avioliitoista jotka päätyy eroon....kuinkas niiden suu pannaan? Ihan vaan järkeä ja tunnetta vai??
Kirjoitat nyt täysin asian vierestä.
Se on se sisälukutaito, tai sen puute ;)
Taito on tarpeellinen kaikessa kanssakäymisessä, ihmissuhteissa, myös riidoissa.
Että riidellään edes samasta asiasta.
Silloin voi olla jotain toivoa ratkaisustakin.
eroaminen usein sen tulosta että haluaakin olla vapaa ja jotain muuta
joustava puoliso tai joustavat puolisot hiovat ja juttelevat, ottavat huumoria mukaan pimeyteen, selviävät yhdessä jos selviävät jopa valheistakin selvitään kunnes viimeinen kortti on katsottu yhdessä täysin loppuun ja punnittu asioita niin omalta kuin toisen kannalta
Siinä sinulle uskoa avioliittoon ja elämään jota kannatellaan sekä yksin että yhdessä.yhdessä ennen liittoon astumista vois jutella miten hankalista asioista selvitään yhdessä niin se vain on jos on kestääksen ja jos ei itsestä siihen ole voi katsoa peiliin tuliko kaikki varmasti yritettyä
Voi myös olla että jompikumpi on lapsellinen tai muuten idiootti, riippuu vähän mistä ne riidat johtuu ja onko ne asiat niin vakavia?Joskus myös voi olla että toinen ei oikeasti välitä ja se aiheuttaa katkeruutta toisessa.
Kuten joku sanoi, intohimoisia rakkaustarinoita on nykyään tosi harvassa. Yrittäkää ihmiset sovitella ennen kuin on liian myöhäistä! Itselleni jää elinikäinen taakka siitä, että me emme onnistuneet. Jurppii, jurppii, jurppii, vaikka enimmän aikaa surettaa.
Intohimoiset rakkaustarinat ovat aivan ihania. Kerta elämässä juttuja, minunkin kohdalleni sellainen täältä osui ja ikävä kyllä..päättyikin kait sitten juurikin sen vuoksi kun se oli niin jotain sellaista EI tavallista. Liikaakiin voi kait rakastaa näköjään, silloin astuu kuvaan mustasukkaisuus ja muut jutut ja se on menoa silloin. Puhun kokemuksesta.
pointti on face to face
Mutta jos malttaa edetä sinnikkäästi, tuollaisesta suhteesta voi syntyä upea helmi. Särmien hiominen voi olla kuluttavaa, mutta kuka haluaisikaan tasapaksua möllötystä suhteeltaan?
No antakaapas vinkkiä miten tällaisesta tilanteesta selvitä tai miten jatkaa... Olemme eronneet reilu kaksi vuotta sitten. Ero oli todella vaikea, mukana pahoinpitelyä yms. lähestymiskielto ja kiista lapsista. Usean vuoden yhteinen taival takana. Toinen osapuoli olisi ollut valmis vielä jatkamaan ja kokeilemaan mutta se ei vain tuntunut hyvältä. Molemmat on yrittänyt jatkaa omaa elämäänsä ja uusia kumppaneita ollut mukana, mutta tuntuu vain että kummaltakaan se ei oikein onnistu. Uskaltaisiko vain vielä koettaa yhteiselämää vai koittaako vain jatkaa uutta elämää. Tiedän että molempien vanhemmat ja ystävät eivät välttämättä kovin ilahtuisi yhteenpalaamis ajatuksesta. Lapset toivoo edelleen että vanhemmat olisi yhdessä.
Ottakaa askel kerrallaan, hyvin varovasti. Hakekaa ulkopuolista apua.
Varmaan itsekin tajuat, että pahoinpitelyn on loputtava. Mutta kykeneekö puolisosi siihen? Terapia voi auttaa. Ihminen muuttuu, jos tahtoo.
entäs ulkopuolisen taholta tuleva henkinen vallankäyttö, millähän terapialla sen rajais?
entä manipulointi, parisuhteen ulkopuolelta tuleva? onko siihen terapiaa keksitty ja miten sen saisi kohditettua siihen ulkopuoliseen, että loppuis edes ne manipulointi yritykset?
mitä pienempi kylä sitä tietävämpiä ihmiset luulee olevansa :)
EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA JOS ON VÄKIVALTAA!
ÄLÄ TEE SITÄ LAPSILLE, ÄLÄ: HEIKKOUS MIKÄ HEIKKOUS MUTTA ÄLÄ!!!