mitä pelkäät

Moikka :). Itse pelkäsin hullunaan sähköä mm,eli pelkäsin kuolemaa, Siihempä tuo kulminoituu kaikki pelko. Mut pelasti usko korkeampaan ja hänen täydellseen hyvyyteen. Pyydän rukouksessa apua, kun pelottaa enkä ole kertaakaan jäänyt vaille helpotusta. Näin ollen mun ei tarvitse pelätä elämää eikä kuolemaa. Pystyn nykyään kohtalaiseen eloon, joskus eri hyväänkn. Suosittelen sua kokeilemaan rukousta, huomaat kyllä avun, ja mikä upeinta saat ehkä uskonlahjan kantamaan sinua läpi elämän kolhuineen kaikkineen. voimia sulle!

kyllä mä uskon, eikä kuolema pelota, vaan toisaalta joskus se tuntuu ihanalta jos kulisi, mutta en tiedä miksi vesi niin peloittaa? :O tulee paha olo kun katsoo aavalle merelle! :D

Wau vihdoin joku joka uskoo♥♥ Jumalan siunausta!!!

Meillä tarvitaan isoiden koneiden pelkoon apua
kun 8.v tyttö ei uskalla kävellä yksin kouluun tai kotiin.
Ollaan kannustettu vaikka miten mutta ei.
Auroja hän pelkää vielä enemmän.

Minulle tuli alkoholifobia. Se rajoittaa muutenkin niukkaa sosiaalista elämääni. Kun jotain tarjotaan, uskon että ne haluavat juottaa mut känniin.
Sit ne voi tehdä minulle vaikka mitä. Soperran vaivautuneena, löytyiskö limpparia. Niissä ei ole viinaa, jos näkee ne aukaistavan.
Veli kuoli tässä vähän aikaa sitten omaan kännioksennukseensa tukehtuneena vuoteestaan. Saattaa johtua siitäkin.

Pelko ei ehkä ole oikea sana, vaan pikemminkin vastenmielisyyden tunne. Esim. en pidä siitä jos tietokoneen tai tv:n ruutu on yksivärinen. Etenkin valkoinen ahdistaa. Myös tv:n "lumisateen" aikana tuleva rätinä on kamalaa. En myöskään tykkää koskea sipuliin. Aavikot ahdistaa.

Mutta mitä mä pelkään. Oikeasti, on robotit. Ne on kaameita ja mä näen niistä joskus painajaisia.

Mulla on hillitön tulenpelko. Sytytin tulitikun ekan kerran 16-vuotiaana ja siitäkin ahdistuin niin paljon, että tiputin sen saman tien (lavuaariin). Yllättäen minä en ole kemianryhmässämme se, joka sytyttää kaasupolttimen.

Toinen pelkoni on eräänlainen puhelinkammo. INHOAN virallisten asioiden hoitamista puhelimitse. En esimerkiksi pysty soittamaan tk:lle, kyselemään työpäikkaa, jopa numeropalvelu ahdistaa. Mutta voi sitä onnea kun puhelimeen ei vastatakaan :D

Elämäääni häiritsee omituinen pelko/ahdistus. Pelkään nimittäin kovia, äkkinäisiä ääniä. Säikyn helposti ja se että muut huomaavat sen, nolottaa minua suuresti. Eniten pelkoni haittaa siten, että olen alkanut ahdistua koirien läheisyydessä. En pelkää niitä muuten, mutta haukunta ottaa korviini. Samoin pelkään esimeekiksi ilotulitteita ja joskus jopa ilmapalloja, koska odotan niidne poksahtavan. En ole koskaan kertonut ahdistuksestani kenellekään, en edes kirjoittanut sitä sanoiksi ennen kuin nyt. Asia vaivaa minua toisinaan hyvinkin palljon, mutta en vaan ole kehdannut kertoa siitä.

Mua pelottaa esim jos mun kani säikkyy huoneessa (yleensä puputtaa koko ajan) ja alkaa tamppailla D: Myös kovat äänet pelottavat ja ahtaat messuhallit ja ahtaat paikat. Esim. liikunnantunnilla oli tanssis jtn musaa nii ekaks musiikki pärähti soimaan tosi kovaa sekunniksi ja olin ainoa joka hätkähti.
En voi mennä pimees kauaa koska nurkan takaa voi hyökätä haamu.
Joskus pienempänä sytytin kerran tulitikun että saisin kynttilän syttymään mutta sitte heti ku sytytin sen nii pelkäsin että se polttaa ja pudotin sen pöytäliinalle, sammutin sen sitte ja karkasin muualle siitä :D.
Ja kaikenmaailman känniläiset myös. Koirien seurassa tunnen itseni levottomaksi ja nykyään myös hevosten (!) vaikka ennen ratsastin tyyliin 2 krt viikossa. Nyt pitää totutella uudestaan, hyvä että asun maatilalla :D Sitte pelkään oikeesti muutenki haamuja ja aaveita ja poltergeistiä ja tälläsiä outoja ._. Isot koneet on tosi pelottavia varsinki kapealla hiekkatiellä. Ja autotki pelottaa.