En halua syyllistää tai pelotella ketään, vaan kehoitan jokaista aborttia harkitsevaa lukemaan tämän keskusteluketjun, tai oikeammin poimimaan sieltä aloittajan tarinan, joka alkoi tammikuussa tilanteessa, jossa mies painosti aborttiin, ja jatkuu nyt edelleen ikävällä tavalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10363994
Itse sanoisin aborttia harkitsevalle, että jos olet vähänkään epävarma abortista, ÄLÄ TEE SITÄ! Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10363994
Itse sanoisin aborttia harkitsevalle, että jos olet vähänkään epävarma abortista, ÄLÄ TEE SITÄ! Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Juurikin näin!! Jos et ole varma, että haluat abortin niin sitä ei pidä mennä tekemään muiden halun takia!!
Abortti on kuitenkin asiana sellainen jota alkaa herkästi katumaan, jos sen tekee toisten painostuksen alaisena eikä itse sitä halua.
Sen takia AINA pitää keskustella asiasta lääkärin kanssa eri vaihtoehdoista ja omista tuntemuksista. Toki nainen joka tietää ettei lapsia halua on valmis aborttiin ilman että sitä katuisi, mutta asian kanssa pitää todellakin olla sinut omien valintojensa kanssa.
Aborttiasiamies ei milloinkaan anna vähäisintäkään arvoa lapselle eikä äitiydelle.
Kun aloittaja suree kuollutta lastaan, niin aborttipäivystäjä jankuttaa "keskustelusta asiantuntijoiden kanssa ja haluttomuudesta "saada" lasta. Omaan napaansa tuijottava aborttiasiamies ei välitä äidin surusta eikä lapsen kohtalosta.
Näinpä näin. Muistetaan kuitenkin vielä sekin, että vaikka sillä hetkellä olisi kuinka sinut asian (abortin tekemisen ja siihen liittyvien seikkojen) kanssa, ei se takaa sitä, että nainen ei katuisi asiaa joskus myöhemmin. Esimerkiksi itse olisin voinut joskus nuoruudessa tehdä täysin surutta abortin, jos sellainen tilanne olisi eteen tullut, mutta käsitys muuttui radikaalisti omien lapsien syntymien myötä. Onneksi en koskaan joutunut aborttia tekemään, koska tiedän, että siitä ylitse pääseminen olisi nyt todella vaikeaa.
Se, että sinä tai koku muu katuisi aborttia jälkikäteen ei tarkoita etteikö joku muu voisi olla onnellinen tekemästään ratkaisusta.
Mielestäni kuitenkin yritin selväksi sen tehdä, ettei aborttia pidä mennä tekemään jos yhtään epäilee sitä katuvansa.
Mulle taasen abortti on helppo päätös, en voi sietää lapsia jolloin en loogisestikaan niitä edes halua.
Mutta nainen joka lapsia haluaa on silloin erittäin vaikean ratkaisun edessä, jolloin hän kaipaa sitä kuuntelevaa henkilöä joka osaisi myöa auttaa naista tekemään päätöksen asian suhteen.
On ihmisiä jotka katuu aborttia, mutta on myös ihmisiä jotka katuvat lapaen hankintaa. Meitä kun sattuu olemaan moneen junaan ja osa jää vielä laiturilleki nököttämään. Mikä on sitten oikea ratkaisu? Siihen vastauksen tietää vain nainen itse. Ei kukaan muu.
tossa nyt oli? Onko kenties "aborttiasiamies" tai "aborttipäivystäjä" verrattavissa suosijoiden usein alottamiin älyä halventaviin haukkumisiin, kuten "idiootti" ja "aivokääpiö"?
Aborttioikeuden kannattaja siis sanoi, että aborttia ei kannata tehdä muiden halujen mukaan jos sitä ei itse halua.
Tämä merkitsee vastustajalle näemmä sitä, että lapselle ja äitiydelle ei anneta arvoa. Mieleeni vain tulee, että kuinka vastustaja itse osoittaa arvonantoa äitiydelle ja lapselle, kun pitää kehotusta jättää abortti tekemättä näin pahana.
Aborttioikeuden kannattaja kehottaa yhtään epävarmojen keskustelevan aina asiantuntijoiden kanssa tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Tämä ammattiavun hakeminen on abortin vastustajan mielestä omanapaisuutta ja välinpitämättömyyttä äidin surua ja lapsen kohtaloa kohtaan. Ehkä vastustaja soisi epävarmat naiset jätettävän mieluummin ihan yksin painostajiensa keskelle, kuin hakeutumaan apua saamaan taholta, joka voisi vaikkapa kehottaa tekemään kuten oma sydän sanoo, voisi vaikka auttaa naista niin ettei tämä alistuisi painostettavaksi?
Herää vain kysymys, että miten tämä vastustaja itse osoittaa arvonantoa, epäitsekkyyttää ja huolta raskaana olevaa naista ja tämän syntymätöntä lasta kohtaan, kun nimnenomaisesti ei toivo että naista kehotetaan jättämään abortti tekemättä eikä haluaisi naisen hakeutuvan ammattilaisten juttusille sen sijaan että puhuu vain painostajansa kanssa...? Sekö on vastustajan mieltä epäitsekkyyttä ja huolta toisen hädästä, että nimenomaisesti ei halua tälle ammattiapua tilanteessa, jossa häntä painostetaan aborttiin vastoin omaa toivettaan? Miten vastustaja kuvittelee, että painostuksen uhrit selville vesille pyristelevät, jos jäävät painostajansa kynsiin sen sijaan, että puhuisivat ulkopuolella oleville asiantuntijoille?
Mikäköhän taho se onkaan naisten pahin kyykyttäjä? Sekö joka kehottaa apua hakemaan vaiko se, jonka mielestä moinen on väärin?
Kun aborttiväen toimien ja sanomisten 1:1 kuvaaminen on aborttiväelle "haukkumista", on syytä korjata sanomisiaan, ettei tarvitse hävetä puheitaan ja kirjoituksiaan....
Aborttiväki haulaa pitää kynisin ja hampain kiinni ja edelleen rakentaa mukavuusaborttijärjestelmää, joka mahdollistaa naisten pakottamisen ja väkivallan.
Aborttiväki haluaa horjuttaa äidin harkintaa mm. "keskusteluilla asiantuntijoiden kanssa", jolloin syntyy tilanne, jossa lapsen elämä kyseenalaistetaan ja siitä tehdään arvonnan kohde.
Aborttiväki ei milloinkaa anna lapselle ihmisarvoa eikä itseisarvoa. Lapsi on aborttien edistäjille vain esine, jonka arvo määräytyy mutu mutu edunsaajan omanvoiton pyynnissä.
Aborttiväki on naisten säälimättömin kyykyttäjä ja lasten leppymättön vihollinen.
Puhut kauniisti naisten pakottamista vastaan ja heidän oman harkintansa puolesta. Vastaisitko siis suoraan seuraaviin kysymyksiin:
Kannatatko sinä naisille oikeutta käyttää omaa harkintaansa raskautensa suhteen ja saada toimia sen ihan oman harkintansa mukaisesti? Vai kannatatko tätä oikeutta vain niille naisille, jotka tekisivät kuten sinä haluat ja sanelet?
Oletko huolissasi naisten pakottamisesta myös silloin, kun jopa raiskattuja naisia ja tyttöjä pakotetaan synnyttämään? Oletko huolissasi naisen oman harkinnan horjuttamisesta silloinkin, kun pyrkimys on horjuttaa naisen itse tekemää aborttipäätöstä?
"Aborttiväki ei milloinkaa anna lapselle ihmisarvoa eikä itseisarvoa. Lapsi on aborttien edistäjille vain esine, jonka arvo määräytyy mutu mutu edunsaajan omanvoiton pyynnissä."
Niin, eli kummassa sinun fokuksesi oikein olikaan? Syntymättömässä lapsessa vaiko naisten omassa päätäntävallassa ja oikeudessa tehdä omien harkintojensa mukaisesti?
Sanoinko, ettei kukaan nainen voisi olla tyytyväinen ratkaisuunsa tehdä abortti?
Käsittääkseni toin esille vain sen näkökohdan, että sillä hetkellä abortista varma henkilö saattaa kuitenkin myös katua tekoaan myöhemmin. Kerroin lisäksi oman kokemukseni muuttuneesta mielipiteestä ja siitä, että ennen minulle melko mitätön toimenpide konkretisoitui omien lasteni syntymien myötä ihan joksikin muuksi, ja miten itse katuisin nyt, jos abortti olisi joskus tullut tehtyä (olen siitä ihan varma).
Lainaanpa vielä sinua, tupuna, tämän verran:
>>Mikä on sitten oikea ratkaisu? Siihen vastauksen tietää vain nainen itse. Ei kukaan muu.
Äidin ja lapsen etu on yhteinen - ei vastakkainen.
Aborttiväki koettaa rakentaa vastakohtaisuutta äidin ja lapsen välille. Se on väärämielinen yritys.....
(Kun lisäksi tiedetään ettei aborttiväki arvosta lasta eikä hänen ihmisyyttään vähääkään, on selvää, mihin snobbailulla ja ääriesimerkeillä pyritään. Verinen tosiasia on, että Suomessa teilataan 11 000 lasta ja kyykytetään 11 000 naista vuosittain tarpeettomissa mukavuusaborteissa.)
Mitä tarkoitat? Väitätkö siis, että kukaan raskaana oleva nainen ei koskaan halua tehdä aborttia? Väitätkö, että jokainen aborttiin päätynyt on painostettu ja pakotettu vastentahtoiseen aborttiin?
Miksi naiset ja tytöt sitten esim. Nicaraguassa päätyvät riistämään itseltään hegen, koska eivät voi saada aborttia? Miksi tämä on jopa niin yleistä, että myrkyillä tehdyt itsemurhat ovat yksi pääsyistä nuorten naisten äitiyskuolemiin Nicaraguassa? Mikä näitä naisia niin paljon ahdistaa siinä, että saavat laillisesti synnyttää haluamansa lapsen, kuten sinä kai oletat heidän haluavan? Miksi he haluavat ennemmin riistää hengen itseltään kuin synnyttää?
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Amnesty Aborttikielto lisää äitiyskuolleisuutta Nicaraguassa/1135248031876
"Verinen tosiasia on, että Suomessa teilataan 11 000 lasta ja kyykytetään 11 000 naista vuosittain tarpeettomissa mukavuusaborteissa."
Löytyykö tälle veriselle tosiasialle, siis sille, että yksikään suomalainen abortin tekijä ei itse haluaisi aborttia tehdä, jotain todisteitakin, siis muuta kuin sinun mutusi?
">>Mikä on sitten oikea ratkaisu? Siihen vastauksen tietää vain nainen itse. Ei kukaan muu.
Äidin ja lapsen etu on yhteinen. Siinä lukee, mitä tarkoitetaan. Kun aborttiväki ei näytä ymmärtävän normaaleita lauseita ja ajattelua, ei sille paljoa voida.
Naisiin kohdistetaan paljon välivaltaa, josta mukavuusabortti on yksi pahimpia. Aborttiväki tietysti syyllistäisi uhrit.
Verinen tosiasia on 11 000 mukavuusabortissa surmattua lasta vuosittain rikkaassa ja turvallisessa Suomessa (joka on oloiltaan kaukana Nicaraguasta).
Suomen varakkaat ja snobistiset abortöörit ratsastavat vailla tunnonvaivoja jopa Nicaraguan köyhillä tytöillä.
En tietääkseni sanonut milloinkaan että nainen joka tekee harkitun päätöksen abortista ei koskaan sitä katuisi. Tottahan tilanteet on muuttuvaisia ja joskus sitä vaan katuu tekemiään päätöksiä. Mutta niiden kanssa ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin oppia elämään hyväksyen ne.
Olen mikän elämässäni tehnyt sellaisia ratkaisuja joita kadun syvästi.
Ja ymmärrän kyllä sinua jos olisit abortin tehny joskus niin sitä katuisit. En minä ole mikään sanelemaan toisten tuntemuksia. Pystyn puhumaan vain omasta puolestani.
Olen pahoillani, asiaa olisi vielä vaikka millä mitalla kirjoittaa, mutta en vain osaa niitä nyt laittaa sanoiksi tänne. Kirjoittelen joskus paremmalla ajalla ja varsinkin virkeämpänä.
taas tällästä maata jossa on nähtävästi totaalikielto eli jospa ne itsemurhat selittyy osittain ainakin tällä
>Naisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa raskautta, vaikka hoidotta jääminen tarkoittaisi kuolemaa.
Abortti on kielletty siinäkin tapauksessa, että raskaus on raiskauksen tai insestin tulosta ja vaaraksi naisen terveydelle. Lääkärit eivät esimerkiksi uskalla keskeyttää kohdun ulkopuolista raskautta, jos sikiön sydänäänet vielä kuuluvat. > ?
Jos lapsen ja äidin etu on yhteinen, niin kai se on sitä silloinkin, kun naisen henki on väärässä tai nainen on raiskattu? Vai eikö äidin ja lapsen etu aina olekaan yhteinen?
Oletetaan että raskaus vaarantaa naisen terveyden. Sekö on lasta haluavalle naiselle sitten niin kamala asia, että hän mieluummin kuin riskeeraa terveytensä päättää riistää ihan itse henkensä? Eikö nainen, joka haluaisi synnyttää, mutta myös suojella omaa terveyttään ja henkeään, mieluummin pyrkisi vaikka tekemään laittoman abortin kuin tappaa itsensä? Vai voisiko olla, että ajatus siitä, että joutuu raskauttaan jatkamaan, on kuolemaakin pahempi? Miten sitten tällainen ajatus sopii yhteen sen kanssa, että jokainen nainen haluaisi synnyttää?
Jos nainen ei koskaan itse, oman harkintansa tuloksena päätyisi aborttiin, miksi jotkut sitten yrittävät riistää oman henkensä siksi, että heille ei anneta muuta vaihtoehtoa, kuin synnyttää, eli siis valita se vaihtoehto, jota jokainen nainen tämän äidin ja lapsen yhteisen edun nimissä halajaa? Vai kas, onko sittenkin naisia, jotka eivät haluaisi synnyttää ja jotka tosiaan, ihan itse asiaa harkitessaan, päätyisivät aborttiin? Eikö kaikkia aborttiin päätyneitä olekaan ehkä kyykytetty siihen?
Tottakai Nicaraguassa itsemurhat selittyvät juuri sillä, että aborttilaki on liian tiukka ja kaikki naiset eivät vain halua synnyttää. Juuri tämähän kai oli se tälle vastustajalle mahdoton ajatus. Kas kun äidin ja lapsen etu on aina yhteinen ja muun väittäminen vain aborttiväen väärämielisyyttä.
kommentoinu tässä nyt kun tota yhtä asiaa.
"Tottakai Nicaraguassa itsemurhat selittyvät juuri sillä, että aborttilaki on liian tiukka ja kaikki naiset eivät vain halua synnyttää."
Tai ei halua kuolla mahdollisesti paljon tuskallisemmin raskauteen tai puoskarointiin.
Niinpä niin, minähän en ollutkaan kumoamassa sinun esille tuomiasi asioita, vaan toin mukaan vielä uuden näkökohdan (sen, että sillä hetkellä abortista varma voi myös katua myöhemmin), johon sinä vastasit näin:
>>Se, että sinä tai koku muu katuisi aborttia jälkikäteen ei tarkoita etteikö joku muu voisi olla onnellinen tekemästään ratkaisusta.
Noinkohan on, että tupuna olisi tarkoittanut naisen tietävän joskus myöhemmin, oliko aikaisempi ratkaisu oikea... Eiköhän hän tarkoittanut sitä, että nainen itse tietää sillä hetkellä, kun päätöksen tekee, mikä on oikea ratkaisu hänelle.
Siis minusta tupuna juurikin koettaa korostaa kovasti sitä, että nainen kyllä tietää itse, mikä on paras ratkaisu, vaikka silti myöntää toisaalta, että ratkaisua tehdä abortti on mahdollista myös katua...
Päätäntävalta pitää olla naisella itsellään, eikä painostaminen ole oikein, mutta valitettavasti sekin tie johtaa usein naisen tekemään väärän päätöksen, jota katuu myöhemmin. Juuri siksi abortti on niin vaikea asia.
Vielä täytyy sanoa, että minusta on arveluttavaa, että ihminen, joka sanoo vihaavansa lapsia, ottaa tällaisella palstalla kovin suuren roolin. On ihan normaalia, ettei halua lapsia itselleen, mutta että ihan vihaa lapsia...
"Noinkohan on, että tupuna olisi tarkoittanut naisen tietävän joskus myöhemmin, oliko aikaisempi ratkaisu oikea... Eiköhän hän tarkoittanut sitä, että nainen itse tietää sillä hetkellä, kun päätöksen tekee, mikä on oikea ratkaisu hänelle."
Hän sanoi näin:
"On ihmisiä jotka katuu aborttia, mutta on myös ihmisiä jotka katuvat lapaen hankintaa. Meitä kun sattuu olemaan moneen junaan ja osa jää vielä laiturilleki nököttämään. Mikä on sitten oikea ratkaisu? Siihen vastauksen tietää vain nainen itse. Ei kukaan muu."
Tästä minä sain käsityksen, että hän puhui sellaisen teon katumisesta, jonka on jo tehnyt. Kuinka moni ylipäätään katuu niitä tekojaan, joista ei ole edes tehnyt? Jos hän olisi puhunut teoista joita ei ole tehnyt, niin eikö hän olisi käyttänyt tällöin konditionaalimuotoa? Siis "on ihmisiä jotka katuisivat aborttia" jne...?
"Päätäntävalta pitää olla naisella itsellään, eikä painostaminen ole oikein, mutta valitettavasti sekin tie johtaa usein naisen tekemään väärän päätöksen, jota katuu myöhemmin. Juuri siksi abortti on niin vaikea asia."
Niinpä. Toisaalta me ihmiset olemme taipuvaisia tekemään virheitä, vaikka ihan itse omat valintamme tekisimmekin. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että siitäkään huolimatta ihmisten omaa päätösvaltaa ja valinnanvapautta ei tulisi riistää.
"Vielä täytyy sanoa, että minusta on arveluttavaa, että ihminen, joka sanoo vihaavansa lapsia, ottaa tällaisella palstalla kovin suuren roolin."
Onko sinusta Pupu ottanut tällä palstalla erityisen suuren roolin? Mistä tällainen mielikuva syntyy? Siitäkö, että hän käyttää tunnistettavaa nimimnerkkiä, kun samaan aikaan niin moni palstan hyvinkin aktiivisista kirjoittajista ei katso aiheelliseksi käyttää edes yhdessä ketjussa samaa nimimerkkiä? Minä en nyt tiedä, mutta en usko Pupun olevan esim. minua aktiivisempi täällä. Ja siitä olen lähestulkoon varma, ettei hän yllä edes lähelle palstamme aktiivisimman abortin vastustajan osallistumisaktiivisuutta.
Toisaalta, tämä on aborttipalsta, ei synnytys-, äitiys- tai odotuspalsta. Siksi täällä jo kategorisesti lienee enemmänkin niitä, jotka eivät lapsia halua, jotka jopa niitä inhoavat. Henkilökohtaisesti pitäisin kummallisempana sitä jos suurin rooli palstalla olisi vaikka intomielisillä abortin tehneiden vastustajilla... Mutta kaiketi kaikkein suurin rooli, jos nyt roolituksia yleensä pitäisi jakaa, kuuluisi olla abortin tehneillä itsellään, niillä joilla oikeasti on jopa omakohtaista kokemusta ja henkilökohtaista tietoakin palstan aiheesta.
Mukavuus-aborttiväki ratsastaa säälittä myös niiden - äärimmäisten harvojen - naisien kustannuksella, jotka ovat joutuneet aborttiin todellisen lääketieteellisen ongelman vuoksi. Näillä tapauksilla ei ole mitään tekemistä lääketieteellisesti tarpeettomien ja moraalisesti katastrofalisten mukavuusabottien kanssa.
Ei todellisesta lääketieteellisestä tarpeesta tehtyä aborttia voida rinnastaa omanvoitonpyynnissä harrastettavaan aborttitehtailuun.
Eli jos abortille ei lääketieteellistä tarvetta ole, niin väitätkö sinä siis, että tällöin jokainen raskaana oleva nainen haluaa aina synnyttää ja kukaan ei itse päätyisi aborttiin omasta halustaan?
Kokonaisuus meni näin:
>>Mutta nainen joka lapsia haluaa on silloin erittäin vaikean ratkaisun edessä, jolloin hän kaipaa sitä kuuntelevaa henkilöä joka osaisi myöa auttaa naista tekemään päätöksen asian suhteen.
On ihmisiä jotka katuu aborttia, mutta on myös ihmisiä jotka katuvat lapaen hankintaa. Meitä kun sattuu olemaan moneen junaan ja osa jää vielä laiturilleki nököttämään. Mikä on sitten oikea ratkaisu? Siihen vastauksen tietää vain nainen itse. Ei kukaan muu.
Siis kerrot itse vihaavasi (yleisesti) lapsia... Kyllähän vihaaja voi niellä vihansa tiettyjä ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan, mutta mitä piileekään pinnan alla..? Vastaus: sitä vihaa.
Voit siis esittää välittävää hoitajaa tai mukavaa naapurintätiä, mutta kuinka voisit välittää oikeasti ihmisistä, joita vihaat...
Tarvitseeko siis kertoa vielä tarkemmin, miksi en toivo lasten joutuvan kohtaamaan sinua kovin läheisesti..?
Aito välittäminen näkyy hoitoalalla, kuten myöskin feikkaaminen.
"Minä sain sen käsityksen, että tupuna kirjoitti juuri päätöksenteosta - siis siitä, että nainen kykenee tekemään oikean päätöksen (abortti vs. lapsi)."
Minä sain toisen käsityksen, mutta hei, oikeassa olet, kyllä tuon voi molkemmilla tavoilla käsittää. Pupuhan sen itse tietää mitä tarkoitti.
"Ilmeisesti olemme kuitenkin sittenkin samaa mieltä siitä, ettei niin ole."
Kyllä olemme :) Paljonhan niitä elämässä eteen tulee ratkaisuja, joista ei päätöksentekohetkellä voi mennä takuuseen, etteikö koskaan katuisi päätöstään.
"Tupunan kirjoittamia viestejä löytyy haulla sivukaupalla, joten melkoisessa roolissa hän täällä heiluu."
Haun mukaan Pupu on kirjoittanut tälle palstalle 767 viestiä. Vertailun vuoksi minä olen kirjoittanut 1832 viestiä. Yli tuhat enemmän siis kuin Pupu. Ja kumpikaan meistä ei pääse edes lähelle sitä viestimäärää, mitä pari aktiivisinta "aborttiväen" vastustajaa on tänne kirjoittanut. Huomattavasti Pupua suuremmassa roolissa täällä siis moni muu viestimäärien perusteella heiluu.
"toivon todella, etteivät lapset joudu kohtaamaan tätä lastenvihaaja-tupunaa missään kovin läheisesti."
Kieltämättä minulla särähtää pahasti sanoa noin ihmisestä jota ei lainkaan tunne. Toisaalta, olemme tosiaan aborttipalstalla, joten täällä Pupu tuskin ainakaan kovin pienten lasten kanssa tekemisiin joutuukaan. Minua kiinnostaisi tietää, että kun noin huolta kannat siitä, mitä ihmisten pinnan alla kuohuu, niin huolestuttaako sinua lainkaan tällä palstalla erittäin aktiivisten abortin vastustajien rooli? Siis niiden, jotka kovin aktiivisesti paitsi vastustavat aborttia, ennenkaikkea vastustavat abortin teheneitä ja aborttioikeuden kannattajia? Meinaan vaan, että toisin kuin Pupu, he ovat täällä tekemisissä juurikin sen vihaamansa ihmisryhmän kanssa päivittäin. He hakeutuvat tietoisesti tälle palstalle saadakseen ilmaista inhoaan yhtä tämän palstan kohderyhmää kohtaan. Huolestuttaako se sinua lainkaan? Pidätkö lainkaan arveluttavana heidän rooliaan juuri tällä palstalla?
Ammattin ei alun perin saisi päästää henkilöitä, jotka vihaavat potilaitaan. On tapahtunut myös työnjohdollinen virhe. Lapsia jopa patologisesti vihaavat on siirrettävä kauas äideistä ja lapsista.
Kun lapsien läheltä pyritään karkottamaan pedofiilit, on seula kohdistetaan myös ihmisvihaajiin.
Et siis ymmärtänyt. Väännetäänpä rautalankaa:
Sinä olet hoitaja. Minä olen hoitaja. Meillä molemmilla on lapsiasiakas. Sinä VIHAAT lapsia. Minä arvostan lapsia.
Meidän molempien työskentelyn taustalla on tunne (/tunteita). Sinä teet työsi velvollisuudesta, tuntien vihaa lapsiasikastasi kohtaan. Minä teen työni välittämisestä ja positiivisin tuntein lapsiasikastani kohtaan. Siinä on se merkittävä ero ja syy sille, miksi edelleenkin toivon, että et olisi kovin läheisissä tekemisissä lasten kanssa.
Sanot minulta tulevan paksua tekstiä, mutta kun vedät henkeä ja luet uudelleen, ymmärrät (ehkä), että en sanonut sinun olevan vaarallinen ja tekevän jotakin kauheaa lapsille (tietysti sekin mahdollista, kun tunteena viha), vaan kirjoitin siitä, että ihmisten tunnetila näkyy toiminnassa.
Siis ajatellaanpa sinua hoitajanroolissa:
Kun työntekijän tunnetila näkyy hoitotyössä, voit kyllä feikata ja esittää välittämistä, mutta et silti voi oikeasti välittää ihmisistä, joita VIHAAT, siis lapsista. Epäaitous näkyy kyllä ulospäin ja vaikuttaa hoitotyön laatuun ja lopputulokseen.
Hoitoalalla on ihania ihmisiä, joiden TODELLINEN välittäminen näkyy ihan kaikessa ja ohjaa ihan kaikkea. Sellaisen hoitajan jokainen äiti haluaisi varmasti pienelle lapselleen, ei lastenvihaajaa!
>>Ammattin ei alun perin saisi päästää henkilöitä, jotka vihaavat potilaitaan.
Minusta 767 viestiä on erittäin paljon lastenvihaajalta tällaisella palstalla! Et kai sinä tosissasi väitä, ettei noin paljon samalla palstalla kirjoittanut ole ottanut itselleen isoa roolia? Ei se, että joku on kirjoittanut vieläkin enemmän, poista sitä tosiasiaa, että paljon on itsestään antanut lastenvihaajakin tälle palstalle...
Juurihan tupuna kertoi olevansa hoitaja ja hoitavansa lapsia työssään. Hän siis hoitaa ihmisiä, joita VIHAA. Olen perustellut toisissa viesteissäni toivettani siitä, etteivät lapset joutuisi kohtaamaan tätä tupunaa kovin läheisesti.
En toivo kenenkään vihaajan kohtaavan syytöntä vihattavaansa kovin läheisesti, jos ymmärrät mitä tarkoitan. En siis halua tummaihoisia vihaavan kohtaavan tummaihoista tai vammaisia vihaavan kohtaavan vammaista. Mutta sitten kun mennään asioihin, joissa puhutaan ihmisen omista valinnaisista teoista, ollaan jo hieman eri alueella. Esimerkiksi joskus olisi ihan vain hyväksi, että kiusaajia vihaava kohtaisi kiusaajan, tai varkaita vihaava kohtaisi varkaan jne..
Abortintekijää ei voi sijoittaa samaan kategoriaan lapsen, vammaisen, tummaihoisen tms. kanssa, puhuttaessa vihan kohteena olevista henkilöistä. Näiden ihmisryhmien vihaamisessa ei ole kyse henkilön teoista, vaan heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Voiko abortintekijän sitten sijoittaa samaan ryhmään rikollisten kanssa, koska molempien kohdalla on kyse teoista? Jos on kyse laillisin perustein tehdystä abortista, on vastaus: ei voi. Kun taas asiaa tarkastellaan pelkästään moraalin näkökulmasta, sijoittuu abortintekijä osan ihmisiä mielestä juuri em. kategoriaan.
Kysymys siitä, pitäisikö abortinvastustajien kohdata abortin tehneitä, on aika vaikea, eikä siis ole samaa asiaa kuin se, että pitäisikö lapsia vihaavan kohdata lapsia.
Tässä kohtaa olisi syytä miettiä, miksi aborttia vastustava lääkäri tai hoitaja ylipäätään osallistuu/osallistuisi abortin suorittamiseen...
>>Hallitusohjelmassa luvataan selvittää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön oikeutta kieltäytyä työtehtävistä eettisin perustein.
Tupuna hyvä, nyt sinä et selvästikään pysty erottamaan sitä, että joku vihaa ihmistä tämän TEKOJEN takia, siitä, että joku vihaa ihmistä tämän HENKILÖKOHTAISTEN OMINAISUUKSIEN takia.
Edelleenkin on niin, että aito välittäminen näkyy hoitotyössä, ja sinä et voi välittää aidosti ihmisistä, joita VIHAAT!
Miksi ihmessä olet miettinyt synnärille töihin menoa, kun kerran vihaat lapsia?! Jos sinulla olisi oikea hoitajan sydän, ja tahtoisit tehdä työtä aidosti sydämellä, pyrkisit pois tehtävistä, joissa joudut tekemisiin vihaamasi ihmisryhmän kanssa.
Alkoholisteja ja nistejä vihataan heidän TEKOJENSA (elämäntapansa) takia, kun taas kehitysvammaisten, vanhusten ja lasten vihaaminen perustuu ihmisten HENKILÖKOHTAISIIN OMINAISUUKSIIN. Alkoholistien ja nistien elämäntavan paheksuminen ja jopa jossain määrin vihaaminen on ihan ymmärrettävää, mutta hoitaja, joka vihaa asiakkaitaan näiden henkilökohtaisten ominaisuuksien takia, EI OLE oikealla alalla!
...ja siitä 'täydellisestä hoitajuudesta' sen verran, että ymmärräthän, tupuna, että kyse oli rautalangan vääntämisestä esimerkin avulla.
Tupunalle vielä.
Sanot vihaavasi lapsia ja ilmoitat myöskin, että ET VOI SIETÄÄ LAPSIA. Nyt sitten kuitenkin annat ymmärtää välittäväsi aidosti lapsipotilaistasi.
Etkö itse näe ristiriitaa väitteissäsi?
"et selvästikään pysty erottamaan sitä, että joku vihaa ihmistä tämän TEKOJEN takia, siitä, että joku vihaa ihmistä tämän HENKILÖKOHTAISTEN OMINAISUUKSIEN takia."
Hoitajana minä vaan ihmettelen, että onko tällaisella oikeasti jotain väliä hoitotyössä? Siis työtä tehdessämme meidän tulee kaikkien kohdella jokaista potilastamme yhtälailla kunnioittavasti ja arvostaen, jokaista pitää hoitaa yhtä hyvin. Ja jos tällaiseen potilaskohtaamiseen ei kykene, niin onko sillä väliä, mikä siinä potilaassa on vikana? Jokatapauksessa potilas kohtaa huonoa hoitoa, oli hän sitten tehnyt jotain mistä me emme pidä tai oli hän vain jotain mistä emme pidä.
Tuossa alempana sanoit näin:
"Abortintekijää ei voi sijoittaa samaan kategoriaan lapsen, vammaisen, tummaihoisen tms. kanssa, puhuttaessa vihan kohteena olevista henkilöistä."
Miten niin ei voida? Siis hoitotyössä? Mitä merkitystä on potilaan ja hoidon kannalta sillä, vihaako hoitaja ihmistä siksi, että hän on tänne "meidän veroirahoja syömään tullut" pakolainen vaiko abortin tehnyt, siis "lapsensa murhannut"? Miten ylipäätään asetamme rajat sille, milloin kyse on itse valitusta teosta jka milloin ominaisuudesta, jos vihaamme ja mahdollisesti huonompaa potilaskohtaamistamme alamme tällä tavoin puolustelemaan?
Minä väitän, että hoitotyötä on mahdotonta tehdä eettisesti oikein, jos antaa omien moraaliarvojensa kovasti vaikuttaa työn laatuun ja potilaskohtaamiseen. Ja takuuvarmasti jokaisen uralle vastaan tulee niitäkin potilaita, joita oikeasti inhoaa, oli se sitten teon tai ominaisuuden takia. Siltikin nämäkin potilaat on hoidettava yhtä hyvin kuin kaikki muutkin. Ammattietiikkamme ei anna meille yksinkertaisesti oikeutta alkaa erottelemaan potilaitamme omien moraalisten tai muunkaanlaisten näkemystemme perusteella. Ja se mitä minä olen pupu tupunan tekstejä hoitajantyöhön liittyen täällä lukenut, minusta hän asettaa hoitajan ammattietiikalle hyvin suuren painoarvon, paitsi tällä palstalla, myös omassa työssään.
Dara hyvä, olet pitkälti oikeassa, mutta silti on tosiasia, että hoitohenkilöstön tunteet ja moraaliarvot näkyvät hoitotyössä. Hoitaja ei saa kohdella ketään asiakastaan epäasiallisesti missään tilanteessa - se on itsestäänselvyys- ja aika moni pystyykin pitämään tunteensa taka-alalla ja suorittamaan tehtävänsä ammatillisesti. MUTTA aito välittäminen tuo hoitotyöhön aivan erilaisen otteen ja sävyn, verrattuna tuollaiseen velvollisuudesta suorittamiseen, omat (negatiiviset) tunteensa taka-alalle työntäen. Siitä tässä on kyse.
Oletko nyt, Dara, ihan tosissasi väittämässä, että on aivan sama, työskenteleekö lasten parissa lapsia VIHAAVA hoitaja vaiko lapsia arvostava/lapsista pitävä hoitaja?!
Jatkanpa Daralle vielä hieman.
Eli hoitotyön tuloksen kannalta on toki sama sille, miksi hoitohenkilökuntaan kuuluva vihaa asiakastaan - viha kun on tuolloin (vihattessa asiakasta) tunteena hoitotyön taustalla joka tapauksessa. Molemmissa tilanteissa hoitajan olisi siis kyettävä työntämään se vihansa taka-alalle ja suorittamaan tehtävänsä asiallisesti, ja aika usein siihen kyetäänkin. Kun aito ja oikea tunne on kuitenkin viha, ei hoitotyössä päästä sen yhteen korkeimpaan tavoitteeseen; lämpimään, AIDOSTI välittävään hoitoon ja ilmapiiriin.
Kysyt näin: >>Miten ylipäätään asetamme rajat sille, milloin kyse on itse valitusta teosta jka milloin ominaisuudesta
"Minusta 767 viestiä on erittäin paljon lastenvihaajalta tällaisella palstalla!"
Toki, kerro tuo luku vaikka parilla kymmenellä, niin pääset asteen lähemmäs sitä määrää, mitä aborttioikeuden kannattajien vihaajat ovat täällä kirjoittaneet, siis nimenomaan täällä aborttipalstalla, jonka yksi suurimmista kohderyhmistä on juurikin ne heidän vihan kohteensa.
Eikö sinua oikeasti yhtään huolestuta heidän roolinsa suuruus täällä? Minusta on aika erikoista, että olet huolissasi juuri pupun roolista tällä nimenomaisella palstalla, mutta et tunnu huolehtivan lainkaan "aborttiväen" vihaajien huomattavasti suuremmasta roolista. Pupun vihan kohteet eivät täällä kuitenkaan kai kovin paljoa pyöri, kun taas "aborttiväen" vihaajien kohteet pyörivät jo palstan aihepiirinkin mukaisesti täällä. Paljon huolestuttavampaa kuin pupu rooli täällä, on minusta se, että kuka tahansa epätoivoisessa elämäntilanteessaan joko apua, vertaistukea ta muiden kokemuksia pyytävä voi tulla haukutuksi mitä hirveimmillä nimillä vain siksi, että eräät hyvin suuren roolin itselleen ottaneet vihaavat paitsi aborttia, myöskin sen tehneitä, sitä kannattavia ja sitä harkitsevia ihmisiäkin.
Tällä palstalla pelkästään se, että kirjoittaja on päätymässä aborttiharkinnassaan abortin puolelle, on aiheuttanut sen, että hän on saanut kuulla olevansa esim. "yhteiskuntaa tulehduttavaa saasta-ainesta, josta tulisi päästä eroon", "lorttop*rsettään jakava pohjasakka-akka", "syyllisyystraumoihin tukehtuva lapsentappaja-julmuri", "hermoheikko psyykenraunio", "itsekäs omanapanen murhaaja", "verikätinen murhamieli" ja "ylimielinen lellitty pumpuliprinsessa". Näistä nimityksistä muuten suurin osa kohdistettiin alaikäiselle lapselle. Eikö sinua yhtään huolestuta tällaista kirjoittavien henkilöiden rooli tällä palstalla, kun nyt niin kovin katsot aiheelliseksi pupun roolista huolehtia? Kohteleeko sinusta pupu ehkä netissä lapsia vielä huonommin, kuin tässä on kohdeltu aborttia harkitsevia?
Maailmassa on monia huolestuttavia asioita, ja minä puutuin niistä yhteen, eli siihen, että lapsia VIHAAVA henkilö kirjoittaa paljon tällaisella palstalla siihen, että lapsia VIHAAVA henkilö hoitaa lapsia työkseen/työssään.
Kyllä minusta aborttia harkitsevaa tai sellaisen tehnyttä pitää kohdella asiallisesti, mutta edelleenkin lapsia tai vaikkapa vammaisia vihaava vihaa ihmisiä heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi, kun taas abortintekijöitä vihaava tekee sen ihmisten valinnaisten tekojen vuoksi. Näen siinä suuren eron.
"Oletko nyt, Dara, ihan tosissasi väittämässä, että on aivan sama, työskenteleekö lasten parissa lapsia VIHAAVA hoitaja vaiko lapsia arvostava/lapsista pitävä hoitaja?!"
En tietenkään. Otin kantaa lähinnä sinun kommentteihisi siitä, kuinka teot ovat ymmärrettävämpi paheksumisen kohde kuin ominaisuudet. Ja toki itsekin tämän käsitän, mutta työssä minusta kummallekaan ei saa antaa valtaa, eikä kummankaan saa antaa vaikuttaa työpanokseensa. Potilas kuitenkin vaistoaa niiden hoitajan omien tunteiden ja moraaliarvojen vaikutuksen, oli hän sitten tehnyt jotain, mitä hoitaja paheksuu taikka syntynyt sellaiseksi mitä hoitaja paheksuu. Ja aina minusta ei tosiaan ole helppoa tehdä eroakaan näiden välille.
"Esim. murhaaminen on teko, kun taas ihonväri tai vaikkapa vammaisuus on ominaisuus."
Totta, ja sitten kun alamme lähemmin tarkastelemaan, olemmekin äkkiä harmaalla alueella. Hoitaja voi vaikkapa ajatella abortin tehneestä että tämä on murhaaja. Kuitenkaan abortti ei juridisesti ole murha ja se lasketaanko sitä murhaksi vaiko ei, on hyvinkin subjektiivinen käsite. Toisaalta monikaan ns. "rasisti" ei ole niinkään kiinnostunut ihonväristä, he vain vastustavat vaikkapa pakolaisuutta ja työperätöntä maahanmuuttoa. Kumpaa se, että on pakolainen taikka on maahanmuuttaja ja työtön oikeasti on; ominaisuus vaiko valittu teko?
Toisaalta olen urani aikana kohdannut myös hoitoalan ammattilaisia, jotka eivät hyväksy vaikkapa homoseksuaalisuutta. Tässäkin tuntuu rajanveto olevan häilyvä siinä, että kumpaa sitä syntisenä ja pahana pitää, homoseksuaalia ihmistä vaiko hänen päätöstään elää seksuaali-identiteettiään kunnioittaen. Jotkuthan pitävät ylipäätään homoseksuaalista suuntautumista valintana tai sitten jonkinlaisena sairautena josta voi parantua ts. "eheytyä". Toisaalta taas se, että me valitsemme kumppanimme seksuaalisen suuntautumisemme mukaan lienee valittu teko, sekä homoille että heteroille. Vai onko sittenkään? Jospa me vain synnyimme tällaisiksi emmekä toisinkaan voisi oikieasti valita? Jospa vaihtoehto on elää joko ilman parisuhdetta tai sitten sellaisessa parisuhteessa jollaisessa pystyy omaa identiteettiään kuunnellen elämään?
Jos me määrittelemme, että tekojen perusteella potilaitaan saa tietoisesti kohdella muita huonommin, niin mihin vedellään rajat? Voimmeko sellaisia vetää ja jos vedämme niin onko se eettisesti oikein? Voimmeko päättää, että työtön tuhlaa yhteisiä veroeuroja ja siksi ei ansaitse yhtä hyvää kohtelua kuin työssäkäyvä, vaikka ihan ihonväristä riippumatta? Voimmeko päättää että homoseksuaali ei ansaitse yhtä hyvää hoivaa kuin hetero? Voimmeko päättää, että kun minä nyt en tuota laissa sallittua tekoa hyväksy, niin minun ei tarvitse ihan niin ystävällisesti ja arvostavasti tuota potilastakaan kohdella, oli hänen käsillä olevassa hoidon tarpeessaan kyse sitten siitä tehdystä teosta ja omasta valinnasta taikka ei?
Jos ja kun hoitaja tekee työtä paitsi palkkansa eteen, myös sydämellään (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin), jotain aspekteja omista tunteista ja myös moraaliarvoista välittyy työn kautta potilaillekin, vaikka emme tietoisesti niitä näyttäisikään. Ja juuri tästä syystä minusta niitä kielteisiä tunteita ei saa tietoisesti välittää, niitä ei saa puolustella ns. oikeutettuina vaikka ne sitä olisivatkin. Koska kun jo ihan tiedostamattammekin persoonastamme välittyy potilaille jonkinlainen kuva, emme minusta ainakaan tietoisesti saa itsellemme oikeuttaa negatiivisen kuvan välittymistä. Juuri tässä piilee minusta vaara siinä, jos ajattelemme, että kun tuo on tehnyt jotain mitä en hyväksy, niin sitten minun ei tarvitse hänestä välittääkään kuten toisista. Tällainen tunne varmasti välittyy tiedostamattakin, puhumattakin sitten siitä, jos sen itselleen tietoisesti oikeuttaa.
Dara hyvä, en missään kohtaa ollut oikeuttamassa minkäänlaista epäasiallista kohtelua kenellekään, mutta silti minusta on edelleenkin ymmärrettävämpää vihata asiakastaan tämän pahojen tekojen vuoksi, kuin henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi, ja ainoastaan siitä kirjoitin.
Eli on paljon ymmärrettävämpää, jos hoitaja vaikkapa tiuskii murhaajalle tämän vaatiessa jotakin, siksi, että ei pysty sulattamaan tämän TEKOJA, kuin että hoitaja tiuskii jotakin pyytävälle lapselle tai vammaiselle, koska nyt vain sattuu VIHAAMAAN lapsia tai vammaisia.
Sanot, Dara, näin:
>> Potilas kuitenkin vaistoaa niiden hoitajan omien tunteiden ja moraaliarvojen vaikutuksen, oli hän sitten tehnyt jotain, mitä hoitaja paheksuu taikka syntynyt sellaiseksi mitä hoitaja paheksuu.>Jos ja kun hoitaja tekee työtä paitsi palkkansa eteen, myös sydämellään (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin), jotain aspekteja omista tunteista ja myös moraaliarvoista välittyy työn kautta potilaillekin, vaikka emme tietoisesti niitä näyttäisikään.
Päihderiippuvuus on sairaus, mutta päihteiden käyttö alunperin valinnainen teko. Monella ei edes ole halua irtaantua elämäntavastaan.
Sanon asian sinulle, tupuna, nyt Daran sanoin:
>> Potilas kuitenkin vaistoaa niiden hoitajan omien tunteiden ja moraaliarvojen vaikutuksen, oli hän sitten tehnyt jotain, mitä hoitaja paheksuu taikka syntynyt sellaiseksi mitä hoitaja paheksuu.>Jos ja kun hoitaja tekee työtä paitsi palkkansa eteen, myös sydämellään (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin), jotain aspekteja omista tunteista ja myös moraaliarvoista välittyy työn kautta potilaillekin, vaikka emme tietoisesti niitä näyttäisikään.
Nyt kyllä taas kerran suollat semmoista pajunköyttä ettei sitä pysty kukaan syömään.
Mistä voit niin varmaksi sanoa, ettei monikaan päihderiipuvainen halua irtaantua elämäntavastaan? Kylläpä taitaisi moni haluta siitä eroon, mutta kun sepäs ei olekaan ihan niin simppeliä kuin ehkä sen kuvittelet olevan.
Ei ole helppoa pyrkiä lopettamaan juomista monen vuoden jälkeen, sama koskee kovempia aineita. Ei se ole ihan niin, että lopettaa niin sillähän siitä pääsee.
Kysymys sinulle. Olisitko valmis hylkäämään kaveripiirisi ja kaikki vain sen takia, että haluat muutta elämäsi totaalisesti, aloittaa alusta, tyhjältä pöydältä ilman ystäviä ja henkistä tukiverkkoa? Mieti tuota kysymystä ennenkuin vastaat yhtään mitään. Siihen on todella helppo vastata "Kyllä", mutta kun mietit asiaa tarkemmin niin eipä se enää olekaan ihan niin simppeliä.
Olipa kyllä taas niiin asiallisuutta kukoistava vastaus papanaräyhäköltä että...!
kaiken luetun perusteella et todellakaan sovellu mihinkään ihmisläheiseen palveluammattiin. Osaan kuvitella miten alat rähjään ja vittuileen potilalle jonka koet asettuvan jotenkin poikkiteloin sua kohtaan ja kun asia ei mee niinkun sä haluat ja käsket.. ihan puistattaa ajatella miten toimit niiden VIHAAMIESI lapsipotilaiden kanssa.
Tämä ei millään aborttiin liity mutta kirjoitan nyt lyhyesti:
Minulla oli päihdeongelma, olin siis huumeriippuvainen. Nyt olen täysin raittiina, mutta jos ottaisin päihdettä, niin ei sen lopettaminen tuosta vaan kävisi. Sain apua päihdeongelmaani, hoitoni maksoi kymmeniä tuhansia euroja. En koskaan, EN MILLOINKAAN olisi pystynyt raitistumaan ilman päihdekuntoutusta. Nykypäivänä kun ns. "normaali" ihminen katsoo minua, hän näkee tavallisen nuoren naisen ja ajattelee varmasti että olen ihan ok. Jos hän tietäisi taustani, hän todennäköisesti halveksuisi...
Huumeillahan sinä myrkytit vain omaa kehoasi, ja periaatteessa jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa, kunhan ei vahingoita muita. Siis täysin eri asia kuin kajota tappamismielessä viattoman lapsen kehoon....
Tupuna, sanoin näin: >>Monella ei edes ole halua irtaantua elämäntavastaan.
En halveksuisi, ennemminkin kunnioittaisin.
Kun tiedät, että yksikin pieni kokeilu saattaa johtaa uuteen 'putkeen', ymmärrät varmasti taistella houkutusta vastaan jokaisessa eteen tulevassa tilanteessa. Jos joskus on elämässä vaikeaa ja tulee ajatus ottaa päihteet kuvioihin, älä muistele sitä olotilaa, joka niistä hetkellisesti tulee, ja joka saattaa tuoda hetkellisen avun, vaan muistele kaikkea sitä pahaa oloa, jonka vuoksi olet taistelusi päihteitä vastaan läpi käynyt. Voimia!
En ole MISSÄÄN ollut oikeuttamassa potilaiden asiatonta kohtelua, vaan olen ainoastaan sanonut, että on YMMÄRRETTÄVÄMPÄÄ, jos hoitaja esim. tiuskii murhaajalle siksi, että ei pysty sulattamaan tämän TEKOJA, kuin jos hän tiuskii esim. lapselle tai vammaiselle, koska nyt vain sattuu VIHAAMAAN lapsia tai vammaisia (näiden henkilöhkohtaisten ominaisuuksien vuoksi).
Yhdenkään jotakin ihmisryhmää vihaavan hoitajan ei pitäisi hoitaa vihansa kohteita!
En ole missään sanonut, että et pystyisi käyttäytymään ammatillisesti, vaan ole kirjoittanut siitä, ettei kaltaisesi VIHAAVA hoitaja voi päästä yhteen hoitotyön korkeimmista tavoitteista. Mm. näin sanoin aiemmin:
>>Kun aito ja oikea tunne on kuitenkin viha, ei hoitotyössä päästä sen yhteen korkeimpaan tavoitteeseen; lämpimään, AIDOSTI välittävään hoitoon ja ilmapiiriin.> Potilas kuitenkin vaistoaa niiden hoitajan omien tunteiden ja moraaliarvojen vaikutuksen, oli hän sitten tehnyt jotain, mitä hoitaja paheksuu taikka syntynyt sellaiseksi mitä hoitaja paheksuu.>Jos ja kun hoitaja tekee työtä paitsi palkkansa eteen, myös sydämellään (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin), jotain aspekteja omista tunteista ja myös moraaliarvoista välittyy työn kautta potilaillekin, vaikka emme tietoisesti niitä näyttäisikään.>moni äiti on huomannut etten pidä lapsista
En ota muuten kantaa keskusteluunne, mutta pari huomiota tähän väliin.
Lapsi voi asettua poikkiteloin monin eri tavoin, ja olla hankala muutenkin kuin vain kieltäytymällä hoitotoimenpiteestä. Lapset vaativat hyvin usein monella tapaa kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja huomiota ympärillään olevilta ihmisiltä.
>>Mulle on toisaalta ihan sama haluaako potilas hoitoa vaiko ei, jos hän päättää ettei halua hoitoa niin silloin ainoa mitä velvoitan häneltä on allekirjoitus paperiin jossa minunvastuuni loppuu siihen kohtaan, kun potilas päättää hoidon loppumisesta. Tottahan yritän parhaani mukaan pltilaalle selittää miksi hoito olisi hänelle tärkeää, mutta kyllä jokainen itse sen päätöksen tekee.
Tupuna, et viitsisi vääristellä.
En ole missään sanonut, että olisi hyväksyttävää tiuskia murhan tehneelle potilaalle, vaan että minusta on YMMÄRRETTÄVÄMPÄÄ, _jos_ hoitaja tiuskiii murhaajalle, koska ei voi hyväksyä tämän tekoa, kuin että hoitaja tiuskii vaikkapa lapselle tai vammaiselle, koska nyt vain sattuu VIHAAMAAN tätä (henkilökohtaisten ominaisuuksien takia). Kumpikaan EI silti ole hyväksyttävää, ja sen olen tuonut jo moneen kertaan esille.
En ole myöskään missään sanonut itse tiuskineeni yhtään kenellekään, tai pitäväni ketään eriarvoisena verrattuna toiseen - väitteesi on ihan oman mielikuvituksesi tuotosta.
Lapsellisen kommenttisi täydellisen hoitajan leikkimisestä jätän ihan omaan arvoonsa.
Varmasti tiedätkin jotakin lapsiasiakkaiden mahdollisesta hankaluudesta, mutta jostakin syystä keskityit vastauksessasi (kuten todettu -nimimerkillä kirjoittaneelle) vain tilanteeseen, jossa potilas kieltäytyy hoidosta.
En ole sanonut potilaan hoitoon pakottamisesta mitään, vaan kommentoin vain sitä, että sinä sanoit, että sinulle on toisaalta ihan sama, haluaako potilas hoitoa vaiko ei. Minulle se ei ole ihan sama, vaan kuten sanoin, on todella harmillista, jos potilas ei ymmärrä omaa parastaan.
Tupunalle kysymys.
Onko sinusta oikein, että esim. ruikuttavia vanhuksia VIHAAVA hoitaja on töissä vanhusten parissa?
Minusta on muuten hirveää, että on hoitajia, jotka juurikin pitävät monia vanhuksia ruikuttajina. Onpahan sattunut kohdalle mm. tapaus, jossa hoitajat itse pudottivat liikuntakyvyttömän vanhuksen lattialle, ja sitten olivat tympääntyneitä siihen, että tämä valitti pitkin viikkoa kipuja. Antoivat kalkkitablettia plasebona, kunnes reilun viikon kuluttua ilmoittivat lääkärille, että vanhus taitaa olla kipeä. Kuvauksissa löytyi paha lonkkamurtuma...
Onko ymmärryskyvyssäsi jotakin vikaa, tupuna, vai miksi vääntelet asioita tuolla tavoin?
Luehan nyt huolella.
Ei ole täysin ymmärrettävää tai hyväksyttävää tiuskia murhaajalle, mutta minusta se on ymmärrettävämpää kuin se, että hoitaja tiuskii esim. lapselle tai vammaiselle, koska nyt vain sattuu vihaamaan tätä (ja koko kyseistä ihmisryhmää). Eli siis jos vaikkapa työparini tiuskisi murhaajalle ja kertoisi syyksi sen, ettei hän pysty sulattamaan tämän tekoa, saisi hän minulta enemmän ymmärrystä kuin hoitaja, joka kertoisi tiuskineensa lapselle, koska vain sattuu VIHAAMAAN lapsia. Silti molemmat olisivat käyttäytyneet epäammatillisesti.
Kyllä vätteesi siitä, että minä asetan potilaita eriarvoiseen asemaan tai tiuskin näille, on ihan oman mielikuvituksesi tuotosta.
Edelleenkään yhdenkään jotakin ihmisryhmää VIHAAVAN henkilön ei pitäisi hoitaa tähän VIHAAMAANSA ihmisryhmään kuuluvia henkilöitä.
Edelleenkään kenenkään hoitajan ei tule kohdella ketään asiakastaan epäasiallisesti.
"Onko sinusta oikein, että esim. ruikuttavia vanhuksia VIHAAVA hoitaja on töissä vanhusten parissa?"
--Ei. Enhän minäkään ole lastenosastolla töissä. Kätilön hommat joita olen miettinyt on eri.
"Minusta on muuten hirveää, että on hoitajia, jotka juurikin pitävät monia vanhuksia ruikuttajina. Onpahan sattunut kohdalle mm. tapaus, jossa hoitajat itse pudottivat liikuntakyvyttömän vanhuksen lattialle, ja sitten olivat tympääntyneitä siihen, että tämä valitti pitkin viikkoa kipuja. Antoivat kalkkitablettia plasebona, kunnes reilun viikon kuluttua ilmoittivat lääkärille, että vanhus taitaa olla kipeä. Kuvauksissa löytyi paha lonkkamurtuma... "
--Tuo on erittäin harvinaista. Se, että se on tapahtunut kerran ja yhdessä paikassa EI tarkoita, että sitä tapahtuisi kokoajan ja joka paikassa.
On vanhuksia jotka valittavat jatkuvasti ja joka asiasta mitä vain keksivät. Milloin sattuu hiuksiin ja millon taskuihin. Kuvitteletko hoitajien jaksavan kuunnella sitä päivästä toiseen jatkuvasti? Eikö siis hoitaja saa tympääntyä siihen koskaan?
En puollustele missään tapauksessa tuollaista käytöstä. Itse olen havainnut paljon muitakin epäkohtia vanhushoidossa, mutta mitä pystyn niille tekemään? Jos se ei riitä, että minä yritän kaikkeni OMALLA työpanoksellani, niin en voi sille mitään.
On paljon hoitajia jotka ovat väärissä kohteissa töissä, mutta onko se siis minun vikani? Jokainen hoitaja on velvollinen pitämään huolen omista töistään! Ei koko terveysalan ongelmat makaa minun harteillani vain sen takia, että VIHAAN lapsia!!!
Toki voit, tupuna, selittää tarkemminkin, mitä tarkoitit sanoessasi, että sinulle on ihan sama, haluaako potilas hoitoa vaiko ei. Tähän asti olet kertonut, että ainoa, mitä velvoitat hoidosta kieltäytyvältä potilaalta, on allekirjoitus paperiin, jossa sinun vastuusi päättyy siihen, ja että olet pettynyt potilaisiin, joille hoito ei ole kelvannut, vaikka olet sitä yrittänyt perustella.
Onko sinulle siis sittenkään ihan sama, haluaako potilas itselleen tarpeellista hoitoa vaiko ei? Minulle ainakaan ei ole.
Tupuna, sinähän työskentelet myös lasten parissa. Yhdenkään lapsia VIHAAVAN hoitajan ei pitäisi työskennellä lasten parissa!
Yhdenkään ruikuttavia vanhuksia VIHAAVAN hoitajan ei pitäisi työskennellä vanhusten parissa!
Tupuna hyvä, kun tuo esimerkki lonkkansa murtaneen vanhuksen kohtalosta oli vain yksi esimerkki monista tapauksista, joita minäkin tiedän. Ihmettelen suuresti, jos sinulla on takanasi pidempi ura, etkä ole näistä tämän kaltaisista tapauksista kuullut.
Ja ei voi olla totta, että alat puhua tietynlaiseen käytökseen tympääntymisestä, kun todellisuudessa aiheena on TIETYN IHMISRYHMÄN VIHAAMINEN! Ihan varmasti lähes jokainen hoitaja tympääntyy joskus potilaan käytökseen, mutta potilaan/ihmisryhmän VIHAAMINEN on ihan eri asia!
"Teot EIVÄT tee tiuskimisesta IKINÄ hyväksyttävämpää!!!!!!! Koita nyt jo tajuta tämä ikävä asia."
Nytkö sinä määräät jo senkin mikä saa olla toisen mielestä hyväksyttävämpää?!
Ystävä hyvä, tupuna. Minä olen koko ajan sanonut, että ehkä saatkin pidettyä tunteesi kurissa, enkä ole missään väittänyt sinun esim. tiuskivan lapsipotilaillesi. Monta kertaa olen tuonut esille sen, mihin sinä et kuitenkaan lapsia VIHAAVANA henkilönä voi (hoitajana lasten kohdalla) yltää. Tässä se syy taas:
>Kun aito ja oikea tunne on kuitenkin viha, ei hoitotyössä päästä sen yhteen korkeimpaan tavoitteeseen; lämpimään, AIDOSTI välittävään hoitoon ja ilmapiiriin.
Nyt kyllä pistelet jo liian paksua pajunköyttä, tupuna. Vai että VIHAA valtaosa hoitajista eri ihmisryhmiä! Älä viitsi...
(En oikein usko enää sinun edes olevan oikeasti hoitaja, joten tämä keskustelu taitaa olla ihan turha.)
Tympääntyminen tietynlaiseen käytökseen on ihan eri asia kuin VIHAAMINEN!
Sinä aloitit 'ruikuttavista' vanhuksista kirjoittamisen (minä en edes tuollaista ilmaisua käyttäisi), ja edelleenkin on ihan ymmärrettävää tympääntyä joskus tuohon 'ruikuttamiseen', mutta tiettyjen ihmis-/potilasryhmien VIHAAMINEN, ihmisten henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi, ei todellakaan ole millään tavalla ymmärrettävää! Noilla asioilla on suuri ero.
Edelleenkään en hyväksy murhaajalle tiuskimista, kuten ei myöskään oikeus hyväksy tappamista, mutta näen, aivan kuten oikeuskin, ymmärrettävän syyn sille, miksi henkilö teki VÄÄRIN. Siis VÄÄRIN.
Edelleenkään en itse tiuski yhtään kenellekään.
Vai ei oikeutta enää kiinnosta lieventävät asianhaaratkaan. Nyt olet jo naurettava...
""Nytkö sinä määräät jo senkin mikä saa olla toisen mielestä hyväksyttävämpää?! "
--Tätähän SINÄ olet tehnyt KOKAJAN!!!"
Niinkun missä?!!
Kyllä se olet vain sinä yksin joka on tehnyt tässäkin itsensä taas naurunalaiseksi. Aloittaja on perustellu sulle kokoajan järkevästi ja kärsivällisen fiksusti ja sinä senkun kiroat, rähjäät ja vääntelet omias toisen sanomisista! Mutta nämä tapasi on nähty täällä jo lukuisat kerrat ennenkin...mahtaako ammattimainen hoitaja käyttäytyä noin?
Eli ammattimainen hoitaja ei saa siis koskaan hermostua siitä, että anonyymilla palstalla aletaan arvostelemaan hänen ammattitaitoaan ja työskentely tapojaan vain sen takia, että tämä hoitaja sattuu vihaamaan lapsia? Siis sekö on todellakin AINOA syy, jonka takia ei saa olla hoitajana?
Ja ehkä olen tehnyt itseni naurettavaksi. On sitä toinenkin osapuoli tehnyt, ensinnäkin vääntelemällä minun sanojani mielesiksiin vain sen takia, että haluaa olettaa minun olevan huono hoitaja. Samoin jauhaa ihan suoranaista sontaa, väittäen ettei koskaan edes näin tekisi.
En edes usko tuon toisen osapuolen olevan hoitaja. Hänellä vain on niin hienon ruusuinen kuva ammatista. Mutta kun sattuu totuus olemaan jotain ihan muuta. Ja ei mä en ole lasten kanssa pelkästään tekemisissä työni puolesta vaan työssäni kohtaan kaikkia ikäryhmiä joita hoidan. Pitääkö minun siis vaihtaa työni yhden ikäryhmän takia toiseen?
Muista sinäkin, ettei yksikään hoitaja ole kone, jokaisella meillä on tunteet ja ne joskus vaan sattuvat kuumenemaan. Mitä sitten? Pitäisikö minun tässä vain hiljaa hymyillä ja hyväksyä se, että ammattitaitoni haukutaan maanrakoon?
"Eli on paljon ymmärrettävämpää, jos hoitaja vaikkapa tiuskii murhaajalle tämän vaatiessa jotakin, siksi, että ei pysty sulattamaan tämän TEKOJA, kuin että hoitaja tiuskii jotakin pyytävälle lapselle tai vammaiselle, koska nyt vain sattuu VIHAAMAAN lapsia tai vammaisia."
Eli tarkoitatko nyt murhaajalla ihan murhasta tuomittua murhaajaa, vaiko minkä tahansa laillisen teon tehnyttä, jonka joku hoitaja nyt vain sattuu murhaksi määrittelemään? Eipä silti, etteikö oikeaa murhaajaakin pitäisi hoitaa ihan yhtä hyvin, mutta oikea murhaaja saattaisi itsekin helpommin ymmärtää hoitajan tiuskimisetkin, kuin joku täysin laillisesti toiminut henkilö.
Tarvitseeko muuten murhaajan olla hoitoa saamassa siksi, että hän on vammautunut jotenkin murhatessaan, vai ymmärrätkö tiuskimisen ihmiselle, joka aikoinaan on murhaan syyllistynyt ja nyt hänen hoidontarpeensa johtuu muusta? Ymmärrätkö ehkä senkin, että hoitaja tiuskii aikanaan abortin tehneelle potilaalle, vaikkei tämä nyt olisi hoidettavana millään tavoin siihen aborttiin liittyen? Tarvitseeko esim. synnärillä kohdella joskus abortin tehneitä synnyttäjiä yhtä ystävällisesti kuin muita, vai sopiiko sitä ymmärrettävästi vähän heille tiuskiakin?
Entä miten pitkälle olet valmis ymmärtämään kollgoidesi potilaille tiuskimisia, jos potilas on tehnyt jotain, mitä hoitaja ei itse hyväksy? Ymmärrätkö hoitajaa joka tiuskii homoseksuaalille/homosuhteessa elävälle potilalleen? Tai työttömille potilaille tiuskivaa? Entä ylipainoisille potilaille tiuskimiset? Näitä alkaa olemaan hoitoalalla nykyisin jo jonkin verran, joiden mielestä "itsensä ihravalaaksi syönyttä" ei tarvitse ihan samalla ymmärryksellä ja intensiteetillä hoitaa kuin muita. Missä menee sinun ymmärryskykysi rajat näiden "itsepähän valitsi" juttujen suhteen?
"Juuri tämä on se asia, jota minäkin olen tässä tuonut esille, ja syy sille, miksi tupunan ei pitäisi olla läheisissä tekemisissä lasten kanssa ja hoitaa heitä työssään - hän kun VIHAA lapsia."
En minäkään ymmärrä, jos hoitaja oikein hakeutuu työhön jossa oleellisena osana kuuluisi näiden vihansa kohteiden hoitaminen. Mutta tosiasia on, että harvempi meistä voi valita millaisia potilaita joudumme hoitamaan, työskentelimme sitten missä tahansa. Vihaat sitten homoja, pakolaisia, lapsia, vanhuksia taikka abortin tehneitä, niin ihan missä vaanhan periaatteessa voi potilaaksi osua joku tällainen henkilö. Ja juuri siitä syystä minä en kovin ymmärrettävänä näille inhonsa kohteille tiuskimisia sun muita tietoisia juttuja pidä. Koska tosiaan, ihan tietämättämmekin varmaan viestitämme omista asenteistamme jo ihan tarpeeksi, ei siihen ainakaan mitään tiuskimisia enää kai tarvita omaa negatiivisuuttaan korostamaan?
Tässähän on kyse siitä, että sinä olet tiettyä ihmisryhmää VIHAAVA hoitaja, joka väittää muidenkin hoitajien tuntevan VIHAA erilaisia ihmisryhmiä kohtaan.
En minäkään kaikenlaisista ihmisistä pidä, mutta en minä kyllä vihaakaan mitään ihmisryhmää.
Ihmisiä vihaavan ei pidä toimia hoitotyössä.
Vieläkö tämä vihaava hoitaja kirjoittelee täällä?
Se on naisen oma vika, jos aborttiin pakotettuna suostuu. Silloin ei oikeasti voi haluta sitä lasta, jos miehen mielen mukaan hyppii. Miehiä tulee ja menee ja varmasti löytyy parempia, kuin se vastuuton pelkuri. Hyvähän se siinä miesten on määräillä, kun vain panevat lapsen alulle, mutta eivät itse joudu sitä 9kk kantamaan ja sitten synnyttämään. Ja eikun uusille apajille.
Itse tein abortin, koska olin hyvin nuori. Tiesin itse sen etten pystyisi vielä lapsesta huolehtimaan sekä taloudellinentilanne ei mikään hyvä ollut opiskelijana. Katunut en ole, koska tiesin sen olevan MINULLE paras vaihtoehto. Mutta, muistakaa että abortin täytyy olla sinun vaihtoehtosi ei miehen. Haluan lapsia, mutta vasta kun olen saanut elämäni vaiheeseen johon lapsia on hyvä tehdä. En halua lastani kasvattaa sossurahoilla ja näkemällä nälkää. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät niitä jotka abortin ovat tehneet. Toista aborttia en kyllä tekisi enään, koska se ei ole ehkäisykeino.
Lapsi tulee varmaan mieluummin tapetuksi kuin elää tilapäisesti sossurahoilla ja "nälässä" (?).. no, voihan se olla että niitä lapsia et sitten tosta vaan enää "teekään" kun sulle parhaiten sattus sopimaan. Niitä kun ei tilata niinkun postimyynnistä vaikka ehkä kaiken hinkumas heti saamaan tottuneena niin kuvitteletkin.
Niin, ethän sinäkään voisi tapettuna kertoa enää että oisit mieluummin eläny vähän aikaa jonkun muun avulla.
jäädä kohtuun missä kaikesta päätellen mieluiten siinä vaiheessa olin.
Munsta on aivan naurettavaa sellainen kuvitteluleikki, missä pohditaan sitä mitä se sikiö tai alkio olisi halunnut ja että olisko nyt meistä sitten kukakin halunnu jäädä henkiin tai olisko mielummin kuollut abortissa.
Eihän kukaan ole valinnut syntymäänsäkään tänne!!! Jokainen meistä joka on syntynyt ja kirjoittaaa tänne, ei ole mitenkään osallistunut päätöksen tekoon syntymänsä suhteen joten ei voi tehdä päätöksiä myöskään syntymättömyyden suhteen. Ei se munasolu ja siittiösolu "päätä" että hip hurraa nyt me hedelmöitytään. Kaikki on sattuman kauppaa loppujen lopuksi. Eikä se alkio mitenkään saa valita että haluaako kehittyä ja syntyä lapseksi tänne maailmaan. Saattaahan se alkio tuhoutua niin monella tapaa ennen kuin mistään mitää tulee. Alkiolla ja sikiöllä ei siis ole mitään päätösvaltaa syntymäänsä saati syntymättömyyteensä. Joten minusta sellasen ruikuttaminen on aivan turhaa, että "olisitko sinä mielummin halunnu olla syntymättä" kun ei siihen ole mitenkään kysytty mielipidettä muutenkaan.
JOnkun on se päätös tehtävä! Kiperä tilanne mutta niin se vaan hemmetti on.
Usein unohtuu se täällä, että nainen kun haluaa abortin ja mies myös, se on jaettu silloin puoliksi, eli ei se niin pahalta tunnu, koska myös kaksi on kun alkaa raskaus ja kaksi päättää, jatkuuko,
sekin on vastuunottoa jos ei halua lasta, kun tietää, ettei jaksa ja kykene olemaan vanhempi, ehkäisy voi pettää myös ja siksi se on molemmille shokki.
Omaa kokemustani voin kertoa:
Itselleni sattui vahinkoraskaus ehkäisystä huolimatta. Kun neljännen positiivisen testin tein, nin päätin, että teen abortin. En todellakaan halunnut lasta, eikä tilanteeni sopinut muutenkaan. Päätöksestäni huolimatta ajattelin jo nyt käydä läpi mahdollisia tuntemuksia, joita siitä voisi seurata: mietin mahdollista sukupuolta, nimeä, katselin vauvantarvikkeita ja muutenkin mahdollista elämää vauvan kanssa. Ahdistuin totaalisesti ja tiesin, että abortti minun tilanteessani on oikea vaihtoehto. Katunut en ole hetkeäkään. Syy, miksi ylipäätänsä edes luen tätä palstaa, on se että ajankohtaisia kokemuksia aiheesta on vaikea löytää... Ainakin silloin oli. Se, jos on khden vaiheilla, täytyy miettiä erittäin tarkaan ja heillä on se kaikista vaikein päätös. Jos oma kanta on täysin selkeä, niin päätöksessä ei todennäköisesti tule mitään ongelmia.