Kyseessä vajaa 9-viikkoinen mittelspitz uros, ja tälläinen ei-toivottu käytös alkoi muutaman päivän päästä kotiutumisesta. Syliinnostaessa rupeaa murisemaan ja puremaan, ei mitään leikillään vaan oikeasti niin, että veri lentää. Sama juttu kun koiraa kielletään jostain.
Olemme ottaneet reippaasti niskasta kiinni yms. Se tuntuu provosoivan koiraa lisää, puree kahta kauheammin. Koiraa ei pidetä niin, että sille aiheutuu kipua.
Toinen tapa on ollut pitää pentua sylissä niin kauan, että rauhoittuu. Tämä toimii, muttei silti poista ongelmaa. Vieraat ihmiset yrittävät aina ensimmäisenä ottaa pientä pentua syliin, ja saavat sitten hammasta..
Muuten pennussa ei mitään "vikaa"
tulee luo häntä heiluen, oppii nopeasti yms.
Vinkkejä??
Olemme ottaneet reippaasti niskasta kiinni yms. Se tuntuu provosoivan koiraa lisää, puree kahta kauheammin. Koiraa ei pidetä niin, että sille aiheutuu kipua.
Toinen tapa on ollut pitää pentua sylissä niin kauan, että rauhoittuu. Tämä toimii, muttei silti poista ongelmaa. Vieraat ihmiset yrittävät aina ensimmäisenä ottaa pientä pentua syliin, ja saavat sitten hammasta..
Muuten pennussa ei mitään "vikaa"
tulee luo häntä heiluen, oppii nopeasti yms.
Vinkkejä??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pennulla on siis vain ongelma nostamisessa?
Silloin täytyy aloittaa pienin askelin ja tehdä nostamisesta aina mukavaa. Eli aloittele että pidät vain pennusta kevyesti kiinni ja syötät jotain nameja, sitten millin nosto, alas ja nami, nostat vähän korkeutta kun huomaat ettei pentu enää reagoi negatiivisesti viime korkeuteen. Kun olet päässyt siihen pisteeseen että saat pennun nostettua syliin asti niin paljon kehuja ja palkkaa. Sitten pikkuhiljaa pidennät aikaa jonka pentu on sylissä ennen kuin palkkaat.
Kunnes saat ongelman korjattua pentua ei saa nostaa kukaan ulkopuolinen. Aina kun pentua nostetaan -> pentu puree -> pentu lasketaan käsistä eli pentu saavutti mitä halusi. Puremisongelmat ovat vaikeita.. :(
Pennulla on siis vain ongelma nostamisessa?
Silloin täytyy aloittaa pienin askelin ja tehdä nostamisesta aina mukavaa. Eli aloittele että pidät vain pennusta kevyesti kiinni ja syötät jotain nameja, sitten millin nosto, alas ja nami, nostat vähän korkeutta kun huomaat ettei pentu enää reagoi negatiivisesti viime korkeuteen. Kun olet päässyt siihen pisteeseen että saat pennun nostettua syliin asti niin paljon kehuja ja palkkaa. Sitten pikkuhiljaa pidennät aikaa jonka pentu on sylissä ennen kuin palkkaat.
Kunnes saat ongelman korjattua pentua ei saa nostaa kukaan ulkopuolinen. Aina kun pentua nostetaan -> pentu puree -> pentu lasketaan käsistä eli pentu saavutti mitä halusi. Puremisongelmat ovat vaikeita.. :(
Voi hyvä ihminen, teillä on aivan normaali pureva pentu. Pureminen alkaa vähetä hampaiden vaihduttua.
http://elainkoulutus.wordpress.com/2011/11/02/pentu-puree-auts/
http://koirakoulukompassi.com/pentupuree.html
Opettelisitko lukemaan? Tiedän kyllä mikä on "normaalia" käytöstä pennulla ja mikä ei. Tässä ei ole kyse mistään sormien leikkimielisestä järsimisestä.
Mutta tosiaan ihan hyviä vinkkejä, pentua on käsiltelty kasvattajan & meidän toimesta paljon. Se syliinnostossa uhmaus etc tuntui alkavan aivan yhtäkkiä, ensimmäiset päivät viihtyi sylissä etc. Mahtaa nyt sitten vain kokeilla rajojaan..
Mitään ei ole menetetty :) Eikö kasvattaja ole totuttanut pentua käsittelyyn??? Kuulostaa hiukan siltä... Onko pennulla ollut sisaruksia? Jos ei, se selittäisi, miksi pentu puree niin lujaa.
Älä ota niskasta kiinni taikka rankaise koiraa sylissä! Se heikentää luottamusta. Kiinnipito on ainoa sallittu, mitä saat tehdä. Sun itse pitää olla ehdottoman rauhallinen ja järkähtämätön vaikka pentu hiukan purisikin. Laita hanskat käteen, jos tekee kipeää.
Jos ja kun pentu ei ole tottunut käsittelyyn, sun pitää pienissä annoksissa lääppiä ja pyöritellä koiraa monen monta kertaa päivässä. Nameja ja leluja voi pitää hommassa mukana. Kuten edelläkin sanottiin, koskaan ei saa pentua päästää pois, jos se puree tai rimpuilee. Tavoite on kuitenkin pitää tasoa alkuun niin matalalla, ettei pentu koe tarvetta paeta.
Kiitos viestistä! Tosiaan näin mä jatkossa teen. :)
Siis se on ihan normaali pentu. Jotkut normaalit pennut vain innostuvat kielloista ja purevat enemmän ja voivat vaikuttaa siltä kuin olisivat raivoissaan. Parempi on jättää pentu huomiotta tällöin.
Koiraa ei oteta reippaasti niskasta kiinni, tutustukaa nykyaikaisiin pennun kasvatusmentelmiin! Menkää nyt ihmeessä jonnekin pentukurssille ja lukekaa Tuire Kaimion Pennun kasvatus kirja.
Mun eka koira oli rotikan ja huskyn sekotus.Olipa ihan kamala kokemus sen pentuaika.Puri,repi,ei saanut ees rapsutettuun sitä.Mullakin oli kädet verillä ja vieraat ei enää ees yrittänyt tulla sen lähelle.Sanoin miehelleni et 6kk katson, sit se saa luvan lähtee.No kas kas se rauhoittui.Ja aikuisenakin se oli pirun ärhäkkä mutta kiltti.Nyt otin riskin ja mulla on nyt (asun yksin)ihan puhdas rotikka.Ja olihan tuokin oikee piru pikkuisena nyt 5v aivan ihana sylivauva.Rauhottui 3v:na.kyllä on taisteluita käyty mut ikinä en oo turvautunut väkivaltaan.Ei ikinä vaikka joskus ois oikeesti tehny mieli pamauttaa.Meillä on hyvin sopuisaa.Kyllä se siitä kun otat vaan rauhallisesti,joohan??