Noin 5-7 vuotta sitten, en enää muista, mutta kirjoitin tänne runon..vähän samanlaisen kuin tämä mutta olkoon tää nyt sitten päivitetty versio..Tää syömispaska on ollut miun elämässä viittä vaille 9 vuotta...nähtäväksi jää vieläkö seuraavan 5 vuoden päästä kijoitan tänne edelleen..mutta tässä se runo:
Kumpa olisin keijukainen,
taianomainen olento toisesta maailmasta,
kevyt kuin tuulen henkäys,
kuin en olisi totta ollenkaan.
Kumpa olisin keijukainen,
hiukset kuin auringon kulta,
siivet ohuen ohutta harsoa,
silmissä tuikkivat tähdet,
ja ihoni vaalea kuin kuutamon hohde.
Kumpa olisin keijukainen,
hento ja hauras,
niin kuin voikukan siemen, leijuisin minäkin
tuulen mukana minne se vie,
niin helposti katoava,
mutta ehkä joskus,
siitä versoo jotain kaunista....
Kumpa olisin keijukainen,
taianomainen olento toisesta maailmasta,
kevyt kuin tuulen henkäys,
kuin en olisi totta ollenkaan.
Kumpa olisin keijukainen,
hiukset kuin auringon kulta,
siivet ohuen ohutta harsoa,
silmissä tuikkivat tähdet,
ja ihoni vaalea kuin kuutamon hohde.
Kumpa olisin keijukainen,
hento ja hauras,
niin kuin voikukan siemen, leijuisin minäkin
tuulen mukana minne se vie,
niin helposti katoava,
mutta ehkä joskus,
siitä versoo jotain kaunista....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.