Hei,
pyörryin muutamavuosi sitten ulkomailla aamulla. Syy tähän oli varmasti nopea nouseminen, turistiripulin aiheittama suolojen puute (vaikka voi ihan hyvin) ja alhainen verenpaine.
Tipahdin selälleni sängylle mistä mieheni minut löysu teitämättä mitä oli tapahtunut.
Kun virkosin, yritin oksentaa ja menin pitkin seiniä vessaan.
Se mikä minua ihmetyttää on sydämmen järjetön laukka joka ei menannut laantua ja hiki joka pukkasi pintaan jokapuuolelta kehoa. Kun lopulta kaikki oli ohi, oli tietysti väsy.
Mietin vain, onko tuo sydämmen nopea tahti hikoilun kera ihan normaalia kun kaikkialla muualla lukee että jälkeenpäin olisi vain väsy?
Nyt olen matkustamassa uudellee samaan maahan ja jännittää...
pyörryin muutamavuosi sitten ulkomailla aamulla. Syy tähän oli varmasti nopea nouseminen, turistiripulin aiheittama suolojen puute (vaikka voi ihan hyvin) ja alhainen verenpaine.
Tipahdin selälleni sängylle mistä mieheni minut löysu teitämättä mitä oli tapahtunut.
Kun virkosin, yritin oksentaa ja menin pitkin seiniä vessaan.
Se mikä minua ihmetyttää on sydämmen järjetön laukka joka ei menannut laantua ja hiki joka pukkasi pintaan jokapuuolelta kehoa. Kun lopulta kaikki oli ohi, oli tietysti väsy.
Mietin vain, onko tuo sydämmen nopea tahti hikoilun kera ihan normaalia kun kaikkialla muualla lukee että jälkeenpäin olisi vain väsy?
Nyt olen matkustamassa uudellee samaan maahan ja jännittää...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse pyörryin töissä muutama viikko sitten. Olin menossa esimiehen luona käymään, ja jo sinne hänen huoneeseensa kävellessäni olo tuntui vähän heikolta. Perille päästyäni en oikeastaan muuta ehtinyt tehdä kun tervehtiä ja olo alkoi olla niin outo, että sanoin käyväni istumaan kun vähän pyörryttää. Ei istuminen auttanut ja alkoi siinäkin maailma heittää ja silmissä sumentua. Samalla tuntui, että tarvitsee raitista ilmaa. Esimiehen avustuksella röhnötin pää ulos ikkunasta jonkun aikaa. Ensin tuntui, että raitis ilma auttaa ja olo olikin hetkellisesti melkein normaali. Kun olin menossa takaisin istumaan sumeni silmissä täysin. Viimeinen muistikuva on siitä kun tämä esimies (onneksi oli koko ajan lähellä) otti minusta kiinni. Siihen sitten heräsin makaamasta esimiehen huoneen sohvalta kun tämä kyseli, että jokos siellä heräiltäisiin. Tuon pyörtymisen jälkeen sydän löi kovaa ja hiukan paleli ja hiki tuli. Mutta aika nopeasti se sitten meni ohi. Makailin siinä hetken aikaa ja join vettä. Työasiakin tuli hoidettua samalla ja lähdin hieman aikaisemmin viikonlopun viettoon. Hävettää ja nolottaa edelleen, mutta eihän noille pyörtyilemisille mitään mahda vaikka kuinka yrittäisi. Ja onneksi en ollut yksin, olisihan siinä voinut satuttaa itsensä jos lattialle kumahtaa.