Ystävät jättäneet

faefgbedrbb

Tässä sitä istun koneellani tiistaina iltapäivällä.
Olen mies 30v
No niin siis joo.... Vielä vuosi sitten minulla oli 8 ystävää. 3 niistä läheistä ystävää.
No kaksi jätti minut yht äkkiä jollain käsittämättömällä tekosyyllä. Kummallakin näistä oli mielentervys ongelma.
No jatkoin normaalisti jäljelle jääneiden kanssa ja nyt yht äkkiä yksi läheinen ystäväni ei enää vastaa puheluihin eikä viesteihin ja ylipäätään välttelee. Mitään riitaa tai muutakaan ei ole ollut. ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. jäljelle jääneet ystäväni ovat etäisempiä ja satunnaista on heidän näkemisensäkkin.

Olen nyt jo viikkoja joutunut olemaan täysin yksin ilman mitään vapaa ajan seuraa tai tekemistä.

144

9877

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • viva la vida

      Joku on joskus sanonut, että yksinäisyys tekee neron. Älä sure, tämä aika on tarkoitettu sinulle. On ihan normaalia, että katkeavat kuvaamallasi tavalla juurikin iässäsi, kun haetaan sitä omaa persoonaa. Ystävä on uusiutuva luonnonvara. Rakkaudella..

      • Yötä-päivää vaan.

        Aloittajan kannattaa istua koneella enemmän ja enemmän kun ei ole huomannut vieläkään miksi porukat katoaa.

      • Turhakkeita
        Yötä-päivää vaan. kirjoitti:

        Aloittajan kannattaa istua koneella enemmän ja enemmän kun ei ole huomannut vieläkään miksi porukat katoaa.

        Kylläpäs kannattaa muutakin tehdä kun istua koneella.

        Ja mielestäni aloittaja ei kertonut siihen mitään onko tilanne hyvä vai huono, tai pyytänyt neuvoa miten saada ystäviä.

        Ystävyys on kaksisuuntaista ja ihan samoin aloittaja on jättänyt ystävänsä.

        Minun neuvoni tähän on se, että vaikka omaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa voi olla kivaakin välillä, niin ei silti kannata tehdä siitä mitään erityisen tärkeää, ja kyllä, pitkäkestoiset saman sukupuolen vakikaverisuhteet ovat homahtavia.

        Panosta sen verran omaan asenteesi että voit olla perus ystävällinen jonkun miehen kanssa (kun kerta niitä aina mon niini haluaa) ja sitten antaa sen olla, et tarvi sellaisia vakikavereita "omistasi".

      • sokru10
        Turhakkeita kirjoitti:

        Kylläpäs kannattaa muutakin tehdä kun istua koneella.

        Ja mielestäni aloittaja ei kertonut siihen mitään onko tilanne hyvä vai huono, tai pyytänyt neuvoa miten saada ystäviä.

        Ystävyys on kaksisuuntaista ja ihan samoin aloittaja on jättänyt ystävänsä.

        Minun neuvoni tähän on se, että vaikka omaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa voi olla kivaakin välillä, niin ei silti kannata tehdä siitä mitään erityisen tärkeää, ja kyllä, pitkäkestoiset saman sukupuolen vakikaverisuhteet ovat homahtavia.

        Panosta sen verran omaan asenteesi että voit olla perus ystävällinen jonkun miehen kanssa (kun kerta niitä aina mon niini haluaa) ja sitten antaa sen olla, et tarvi sellaisia vakikavereita "omistasi".

        No, tosta logiikasta nyt ei ottanut selvää Erkkikään : /

      • justaansa
        Turhakkeita kirjoitti:

        Kylläpäs kannattaa muutakin tehdä kun istua koneella.

        Ja mielestäni aloittaja ei kertonut siihen mitään onko tilanne hyvä vai huono, tai pyytänyt neuvoa miten saada ystäviä.

        Ystävyys on kaksisuuntaista ja ihan samoin aloittaja on jättänyt ystävänsä.

        Minun neuvoni tähän on se, että vaikka omaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa voi olla kivaakin välillä, niin ei silti kannata tehdä siitä mitään erityisen tärkeää, ja kyllä, pitkäkestoiset saman sukupuolen vakikaverisuhteet ovat homahtavia.

        Panosta sen verran omaan asenteesi että voit olla perus ystävällinen jonkun miehen kanssa (kun kerta niitä aina mon niini haluaa) ja sitten antaa sen olla, et tarvi sellaisia vakikavereita "omistasi".

        Taitaa olla vähän mulkun vikaa tässä kaverissa :)

      • hissuliini
        Yötä-päivää vaan. kirjoitti:

        Aloittajan kannattaa istua koneella enemmän ja enemmän kun ei ole huomannut vieläkään miksi porukat katoaa.

        enemmän kuin totta,,netti vie aikaa ja ystävät kaikkoaa. normielämä on mennyttä ja tilalle saa vain tuijottamisen koneeseen.
        Menkää ihmiset ulos, kirjastoon, taidenäyttelyyn, konserttiin, kauppaan, tanssimaan, teatteriin, tapahtumiin, harrastuksiin...siellä ne ystävät on.

    • Keissa

      Ei aina tiedä mistä kenkä puristaa. Ystävyys on myös vapaaehtoista ja spontaania: ei sitä voi vaatia eikä siihen voi ketään velvoittaa. Joskus se vain jää tai hiipuu pikkuhiljaa ja livutaan toisiin elämän tilanteisiin tai ihmissuhteisiin. Monesti esim. lapsensaanti, seurustelu, työ ym. viet tiet toisaalle ja tapaamiset ja yhteydenpito unohtuu. Se jolle ystävyys on ollut se tärkein henkireikä, kokee että minut on hyljätty, vaikka toinen ei tule sellaista edes ajatelleeksi uusien haasteiden tulessa mukaan. Se on tietenkin asia erikeen jos yhteydenpito yllättäen loppuu. Voi olla että on loukannut toisen tietämättään tai tullut väärinkäsitys.

      Voi olla myös, että että sinun tapauksessa näille ystäville on tullut henkilökohtaisia syitä, miksi he eivät pidä yhteyttä, esim. masentunut ei vain jaksa pitää yhtyttä tai haluaa vetaytyä kuoreensa, vaikka se ei ole hänen edunmukaistaan. Voi olla mysö surua, huolia väsymystä. Ystävyys kaipaa joskus myös etäisyyttä. Olen itse asian huomannut. Itselläni on joitkain henkilöitä, joiden kanssa on tiivistä tapaamista viikottain ja sitten ei vain huvita nähdä ja tekstailla jopa kuukausiin. Sitten taas on vilkasta yhteydenpitoa jonkin aikaa.
      Jos aina olisi vain ne yhdet ja samat henkilöt ja ystävät joiden kanssa kommunikoida niin uusia asioita ja henkilöitä, ystäviäkin ei mahtuisi elämään. Ei riittäisi energiaa ja aikaa yhä kasvavaan ohjelmaan ja tapamisiin.
      Mainitsit nuo henkilöt joilla on ongelmia mielen alueella. Se on varmaan syynä, et sinä. Ole kärsivällinen ja anna ajan kulua ja ole sitten itse tarjolla kun heillä voimat ja rahkeet palaavat. Pidä itse porttia auki ja ymmärrä heitä.

      • Tandariini

        Keissa kiitos!
        Sain sanoja teinilleni ystävyys-asioissa :)

      • eläimellistä
        Tandariini kirjoitti:

        Keissa kiitos!
        Sain sanoja teinilleni ystävyys-asioissa :)

        Ennen kun aloitte käyttää sanallista kommunikointia, niin käytittekö eleitä vai äännähdyksiä, vai noita molempia yhdistettynä?

    • faefgbedrbb

      Vastaan tässä teille kummallekkin.
      No tosiaan ne 8 ystävää mitä oli siinä yhessä vaiheessa... No niistä yksi on yläasteen ajalta ja elää nykyään tossun alla suhteessa ja siksi ei nähä ku muutama kerta vuodessa. yksi on kanssa suhteessa ja asuu hiukan kauempana joskin nähään hiukan useammin.
      No ne kaksi jotka jätti minut ja joilla on mielenterveytensä kanssa ongelmia... no niiltä sai jättämisen yhteydessä kuulla sairaita vainoharhaisia syytöksiä tyyliin että olisin pistänyt agentteja heidän peräänsä. No niistä kahdesta toisen kanssa minua ihan oikeasti sattui. tunsin jätkän jo yli kymmenettä vuotta ja kavereita oltu kokoajan ja sitten tuli outoja sairaita syytöksiä ja jättäminen.

      Tuntuu pahalta kun tässä iässä ei enää oikein voi saada hyviä ystäviä ja nuoruudessani olin lähinnä hylkiö jota kaikki karttoivat. Olin koulukiusattu eli siis epäkelpo ihminen parempi kuolleena.

      Joskus olen haaveillut jos vaikka opettelisi ranskaa ja liittyisi Muukalaislegioonaan. Koska kukaan ei oikeasti piittaa paskaakaan minusta tai seurastani niin aika se ja sama vaikka saisin surmani jossain nimettömässä taistelussa jossain kaukana.

      Vuosia jaksoin täyttää elämäni tyhjyyttä työlläni. enää sekään ei merkitse mitään minulle. Ilman sosiaalista elämää ei työllä tai rahalla ole juurikaan merkitystä. Sen verran että hengissä pysyn saisin päivärahojakin työttömänä. Töissä olen hylkiö joten mitään en erityisesti menettäisi siinä.

      • Tee nyt jotain

        tuolle tilanteellesi.
        Opiskele, aloita harrastuksia.
        Vieläkin kun olet mies, on se helpompaa - toisin kuin naiset jotka haluavat tietää KAIKKI henk.koht asiasi.
        Keskity siihen mitä teet, ja älä murehdi niin hirveesti.
        Ja sitten - Suomi on varmaan ainoa maa maailmassa, missä sosiaalinen kanssakäyminen on niin onnetonta.
        Mutta ts. - lähde liikkeelle.
        Kotona ei ainakaan mitään tapahdu.

      • faefgbedrbb
        Tee nyt jotain kirjoitti:

        tuolle tilanteellesi.
        Opiskele, aloita harrastuksia.
        Vieläkin kun olet mies, on se helpompaa - toisin kuin naiset jotka haluavat tietää KAIKKI henk.koht asiasi.
        Keskity siihen mitä teet, ja älä murehdi niin hirveesti.
        Ja sitten - Suomi on varmaan ainoa maa maailmassa, missä sosiaalinen kanssakäyminen on niin onnetonta.
        Mutta ts. - lähde liikkeelle.
        Kotona ei ainakaan mitään tapahdu.

        Tekeminen. niin mitä sitä tekis.
        Mulla on työ. vakituinen kokopäivä työ. Firmassa joka on ihan paska. Okei hirveempiäkin loukkoja on mutta paskaa tämäkin. Työni antaa minulle jokapäiväisen leivän muttei yhtään mitään muuta.
        Vuosia jaksoin työllä ja ylitöillä täyttää onnetonta elämääni ja totta tosiaan keskittymällä työhön se auttoi noin 4 vuoden ajan. Nyt on kuitenkin tullut naru vetävän käteen johtuen osittain kyllästymisestä ja osittain työpaikalla yleisesti koventuneesta ilmapiiristä.
        Kaikki mukavat työtoverit joiden kanssa oli hauskaa tehö hommia ja joiden takia töihin meneminen ei vituttanut on joko jääneet eläkkeelle, saaneet potkut tai lähteneet itse kävelemään. Jäljelle on jääneet vain ikäviä tai yhdentekeviä tyyppejä ikävien ja kusipäiden dominoidessa paikkaa.

        Harrastuksia minulla on ollut ja jokunen edelleenkin on. Yksi rakkain harrastukseni on kuitenkin sellainen että siinä menee vain 2-3 viikonloppua vuodessa. Jonkinverran harrastin pitkiä kävelyreissuja yhden kaverini kanssa mutta no hänestäkään ei ole pitkiin aikoihin kuullu mitään eikä hän vastaa puheluihin.
        Muutamasta harrastusporukasta mut on savustettu ulos. hetken aikaa oltuani minua välteltiin ja minulle ei puhuttu. Tätä on sattunut usein elämäni varrella niin töissä, koulussa, armeijassa kuin melkein kaikessa sosiaalisessa elämässä mitä keksiä voi.
        Muutaman kerran on sanottu suoraan että kannattaisi etsiä uusi porukka ja uusi harrastus.
        Tätä siis tarkoitan sillä että olen tosiaankin hylkiö.

      • MakeX3
        faefgbedrbb kirjoitti:

        Tekeminen. niin mitä sitä tekis.
        Mulla on työ. vakituinen kokopäivä työ. Firmassa joka on ihan paska. Okei hirveempiäkin loukkoja on mutta paskaa tämäkin. Työni antaa minulle jokapäiväisen leivän muttei yhtään mitään muuta.
        Vuosia jaksoin työllä ja ylitöillä täyttää onnetonta elämääni ja totta tosiaan keskittymällä työhön se auttoi noin 4 vuoden ajan. Nyt on kuitenkin tullut naru vetävän käteen johtuen osittain kyllästymisestä ja osittain työpaikalla yleisesti koventuneesta ilmapiiristä.
        Kaikki mukavat työtoverit joiden kanssa oli hauskaa tehö hommia ja joiden takia töihin meneminen ei vituttanut on joko jääneet eläkkeelle, saaneet potkut tai lähteneet itse kävelemään. Jäljelle on jääneet vain ikäviä tai yhdentekeviä tyyppejä ikävien ja kusipäiden dominoidessa paikkaa.

        Harrastuksia minulla on ollut ja jokunen edelleenkin on. Yksi rakkain harrastukseni on kuitenkin sellainen että siinä menee vain 2-3 viikonloppua vuodessa. Jonkinverran harrastin pitkiä kävelyreissuja yhden kaverini kanssa mutta no hänestäkään ei ole pitkiin aikoihin kuullu mitään eikä hän vastaa puheluihin.
        Muutamasta harrastusporukasta mut on savustettu ulos. hetken aikaa oltuani minua välteltiin ja minulle ei puhuttu. Tätä on sattunut usein elämäni varrella niin töissä, koulussa, armeijassa kuin melkein kaikessa sosiaalisessa elämässä mitä keksiä voi.
        Muutaman kerran on sanottu suoraan että kannattaisi etsiä uusi porukka ja uusi harrastus.
        Tätä siis tarkoitan sillä että olen tosiaankin hylkiö.

        Rupea merirosvoksi tai palkkasotilaaksi. Ei sulla ole muuta vaihtoehtoa.

      • N

        Mistäpä noin päättelet.

      • mummapumma
        faefgbedrbb kirjoitti:

        Tekeminen. niin mitä sitä tekis.
        Mulla on työ. vakituinen kokopäivä työ. Firmassa joka on ihan paska. Okei hirveempiäkin loukkoja on mutta paskaa tämäkin. Työni antaa minulle jokapäiväisen leivän muttei yhtään mitään muuta.
        Vuosia jaksoin työllä ja ylitöillä täyttää onnetonta elämääni ja totta tosiaan keskittymällä työhön se auttoi noin 4 vuoden ajan. Nyt on kuitenkin tullut naru vetävän käteen johtuen osittain kyllästymisestä ja osittain työpaikalla yleisesti koventuneesta ilmapiiristä.
        Kaikki mukavat työtoverit joiden kanssa oli hauskaa tehö hommia ja joiden takia töihin meneminen ei vituttanut on joko jääneet eläkkeelle, saaneet potkut tai lähteneet itse kävelemään. Jäljelle on jääneet vain ikäviä tai yhdentekeviä tyyppejä ikävien ja kusipäiden dominoidessa paikkaa.

        Harrastuksia minulla on ollut ja jokunen edelleenkin on. Yksi rakkain harrastukseni on kuitenkin sellainen että siinä menee vain 2-3 viikonloppua vuodessa. Jonkinverran harrastin pitkiä kävelyreissuja yhden kaverini kanssa mutta no hänestäkään ei ole pitkiin aikoihin kuullu mitään eikä hän vastaa puheluihin.
        Muutamasta harrastusporukasta mut on savustettu ulos. hetken aikaa oltuani minua välteltiin ja minulle ei puhuttu. Tätä on sattunut usein elämäni varrella niin töissä, koulussa, armeijassa kuin melkein kaikessa sosiaalisessa elämässä mitä keksiä voi.
        Muutaman kerran on sanottu suoraan että kannattaisi etsiä uusi porukka ja uusi harrastus.
        Tätä siis tarkoitan sillä että olen tosiaankin hylkiö.

        Sun asenne on hurjan negatiivinen, ja ajattelet että olet vaan hylkiö. Mitäs jos ensin tekisit itsellesi jotain. Rakasta itseäsi, niin toisetkin rakastavat sinua. Mene tanssikurssille ja kun kerran käyt töissä voit käydä lavatanseissa, jaksat maksaa sisäänpääsymaksut. Tanssiessa voit tutstua nuoriin naisiin, ja mikä parasta, kontaktit ovat lyhyitä, niiden aikana saatat käyttäytyä iloisesti ja positiivisesti. Ei kukaan jaksa kaikenaikaa ruikutusta siitä kuinka huono minä olen, eikä kukaan jaksa sitä , että joku pitäisi ottaa erityisesti koko ajan huomioon.
        Ja asenteesi kavereiden parisuhteita kohtaan on sekin nurinkurinen, ei ne kaverit mitään tossuja ole, heillä vaan on perhe jo , jonka kanssa menee suurin osa vapaa-aikaa, se on ihan selvä. He ovat tehneet valinnan ja valinneet perheen. Kun suurin huuma rakkauden kehdossa on taittunut, he taas kurkkivat kavereihin päin, ja jos olet pitänyt yhteyttä, eli lähettänyt joulukortit ja synttärikortit, niin ehkä he sitten ottavat yhteyttä,kun heille sopii.
        Kaverit vaihtuvat elämän aikana moneen kertaan, ja nyt sinulla on tilaisuus mennä ihmisten joukkoon ja tutustua uusiin ihmisiin. Jos omatoiminen osallistuminen tuntuu liian vaikealta, voisit ensin satsata hyvään psykologiin, jonka ohajuksessa oppisit asennoitumaan maailmaan hyväksyvämmin ja rakastavammin. tsemppiä kaiken uuden etsintään.

      • kehnoa kehnoa
        Tee nyt jotain kirjoitti:

        tuolle tilanteellesi.
        Opiskele, aloita harrastuksia.
        Vieläkin kun olet mies, on se helpompaa - toisin kuin naiset jotka haluavat tietää KAIKKI henk.koht asiasi.
        Keskity siihen mitä teet, ja älä murehdi niin hirveesti.
        Ja sitten - Suomi on varmaan ainoa maa maailmassa, missä sosiaalinen kanssakäyminen on niin onnetonta.
        Mutta ts. - lähde liikkeelle.
        Kotona ei ainakaan mitään tapahdu.

        Kuka nainen haluaa tietää kenen "kaikki" henkilökohtaiset asiat? Nimeä yksikin.. et voi tehdä sitäkään.

      • AUUTSS

        tässä iässä ......?????? !!!!!!!!!!!

      • N

        Montakos jälellä.

      • signaali
        Tee nyt jotain kirjoitti:

        tuolle tilanteellesi.
        Opiskele, aloita harrastuksia.
        Vieläkin kun olet mies, on se helpompaa - toisin kuin naiset jotka haluavat tietää KAIKKI henk.koht asiasi.
        Keskity siihen mitä teet, ja älä murehdi niin hirveesti.
        Ja sitten - Suomi on varmaan ainoa maa maailmassa, missä sosiaalinen kanssakäyminen on niin onnetonta.
        Mutta ts. - lähde liikkeelle.
        Kotona ei ainakaan mitään tapahdu.

        Juu Suomessa ollaan myös niin paritutuneita, että... ja silloin sinkkuystävät eivät todellakaan mahdu mukaan - he ovat suuri uhka ympäristölle :)

      • eleanor1987

        Tyttöystävän hankit..äläkä mainitse sanaa hylkiö

      • siikamaki

        Hei! Älä jää tänne internettiin pyörimään niinkuin minä tein kun olin tuossa samassa tilanteessa kuin sinä. Tuosta kirjoituksestas näkyy jo kilometrin päähän että sä oot masentunu. Mene käymään lääkärissä ja kerro lääkärille miltä susta tuntuu. Saat hoidettua ittes kuntoon ennenku menee pahaks. Sen jälkeen huomaat et asiat näyttää taas paljon paremmilta ja alkaa kavereita löytymään. Pikaista paranemista.

      • Pathfinder77
        faefgbedrbb kirjoitti:

        Tekeminen. niin mitä sitä tekis.
        Mulla on työ. vakituinen kokopäivä työ. Firmassa joka on ihan paska. Okei hirveempiäkin loukkoja on mutta paskaa tämäkin. Työni antaa minulle jokapäiväisen leivän muttei yhtään mitään muuta.
        Vuosia jaksoin työllä ja ylitöillä täyttää onnetonta elämääni ja totta tosiaan keskittymällä työhön se auttoi noin 4 vuoden ajan. Nyt on kuitenkin tullut naru vetävän käteen johtuen osittain kyllästymisestä ja osittain työpaikalla yleisesti koventuneesta ilmapiiristä.
        Kaikki mukavat työtoverit joiden kanssa oli hauskaa tehö hommia ja joiden takia töihin meneminen ei vituttanut on joko jääneet eläkkeelle, saaneet potkut tai lähteneet itse kävelemään. Jäljelle on jääneet vain ikäviä tai yhdentekeviä tyyppejä ikävien ja kusipäiden dominoidessa paikkaa.

        Harrastuksia minulla on ollut ja jokunen edelleenkin on. Yksi rakkain harrastukseni on kuitenkin sellainen että siinä menee vain 2-3 viikonloppua vuodessa. Jonkinverran harrastin pitkiä kävelyreissuja yhden kaverini kanssa mutta no hänestäkään ei ole pitkiin aikoihin kuullu mitään eikä hän vastaa puheluihin.
        Muutamasta harrastusporukasta mut on savustettu ulos. hetken aikaa oltuani minua välteltiin ja minulle ei puhuttu. Tätä on sattunut usein elämäni varrella niin töissä, koulussa, armeijassa kuin melkein kaikessa sosiaalisessa elämässä mitä keksiä voi.
        Muutaman kerran on sanottu suoraan että kannattaisi etsiä uusi porukka ja uusi harrastus.
        Tätä siis tarkoitan sillä että olen tosiaankin hylkiö.

        Olipa hyvin sanottu, kuin suoraan omasta elämästäni :D Alkuperäinen kirjoittaja taitaa olla kaksoisolentoni tjn. "
        Mulla on työ. vakituinen kokopäivä työ. Firmassa joka on ihan *****. Okei hirveempiäkin loukkoja on mutta ****** tämäkin. Työni antaa minulle jokapäiväisen leivän muttei yhtään mitään muuta.
        Vuosia jaksoin työllä ja ylitöillä täyttää onnetonta elämääni ja totta tosiaan keskittymällä työhön se auttoi noin 4 vuoden ajan. Nyt on kuitenkin tullut naru vetävän käteen johtuen osittain kyllästymisestä ja osittain työpaikalla yleisesti koventuneesta ilmapiiristä.
        Kaikki mukavat työtoverit joiden kanssa oli hauskaa tehö hommia ja joiden takia töihin meneminen ei vituttanut on joko jääneet eläkkeelle, saaneet potkut tai lähteneet itse kävelemään. Jäljelle on jääneet vain ikäviä tai yhdentekeviä tyyppejä ikävien ja kusipäiden dominoidessa paikkaa."

      • Voimia sulle

        Se että jäät yksin, johtunee tuosta sun (et kerro) hoitamattomasta masennuksesta tms. Vaikka se tuntuukin kamalan epäreilulle, masentunut ihminen on lähimmäisilleen aivan kammottavan raskas.
        Sysäät elämäsi tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden muiden kannettavaksi:

        En kehota ryhdistäytymään, koska useinkaan siihen ei yksin pystytä. Aloita käymällä esim. terveyskeskus/ työpaikka lääkärillä ja pyydä lähetettä psykologille (arviointiin).

        Yksikerta, sattumaa. Kaksi, sattumaa... Enempi viittaa jo siihen, että jokin itsessä ei ole aivan kohdallaan. Ja sekin, että sulla on vielä kolmekymppisenä kouluaikojen kiusaamiset aktiivisesti mielessä, viittaa siihen että apua olisi syytä hakea..
        Katsohan, monille meistä sattuu elämän aikana yhtä sun toista.. Ja oikein ikäviäkin asioita. Yleensä niitä käsitellään mielessä jonkin aikaa ja sitten eletään eteen päin. Jos käsittely alkaa pitkittymään vuosien prosessiksi, on syytä hakea apua. Tsemppiä.

    • tiedän

      "Olen nyt jo viikkoja joutunut olemaan yksin"
      Mieti asiaa kun viikot vierivät kuukausiksi, kuukaudet vuosiksi.. Sitten voi sanoa että on oikeasti yksin, ilman ainuttakaan kaveria.

      • It's me

        No siinä kaksi yhden ja saman vaivan alla. Ottakaapa nyt ja tutustukaa toisiinne!

        S.postiosoitteet vain vaihdatte ja siitä aloitatte! Nyt.

    • :-:

      Ihmiset muuttuvat / kehittyvät eri suuntiin ajan saatossa. Ehkä itse olet muuttunut, tai toiset ovat muuttuneet. Ajatukset ja mielipiteet vaihtuvat jne. Ja kuten sanottu, myös elämäntilanteet muuttuvat, osalla vähemmän aikaa käytettävissä kavereihin yms. Ja mielenterveyden ollessa ongelmana, siinä useinkaan ei ole energiaa kaveroida kenenkään kanssa. Itsekin olen karsinut kaveripiirin suurin piirtein minimiin, kun useimpina päivinä ei ole vain energiaa ja sosiaalisia kykyjä / haluja, jolloin aivan turha yrittää kaveroida.

    • :DDD

      Ei tuo niin kummallista ole. Minullakin kasvaa aina penis otsaan, kun kävelen työpaikkani ovesta sisään.

    • eskatrona

      Etsi uusia ystäviä. Mene eteenpäin älä jää paikoilleen, ellet halua. Maailma täynnä ihmisiä, et tiedä kuka odottaa kulman takana.

    • fiufit

      JUURI NÄIN.EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN.

      • N

        Olen kuulut ennenkin.

    • Ei aina jaksa

      Jokuu täällä vastasi, että aina ei tiedä mistä kenkäpuristaa... No ei sen tarvi välttämättä puristaa mistään. En kuulu kavereihesi, mutta minä olen myös ottantu etäisyyttä yhteen ystävääni (siis olen nainen ) syystä, että elän myös omaa elämää, en pelkästään ystäväni elämää. Tämä ystäväni soitteli jatkuvasti ja aina olisi pitänyt olla menossa johonkin tai olisi pitänyt piipahtaa hänen luona kahvilla, tai hän olisi harvasepäivä "piipahtanut" meillä kahvilla. Arghhhhh... saisiko hieman omaa rauhaa. Minulla on muitakin ystäviä ja hyviäystäviä.. vaikka emme jatkuvasti pidä yhteyttä ja nää joka helvatan päivä, eikä heillä ole tarvettä raportoida minulle joka ainoata pientäkin tapahtumaa. Eli yksikertaisesti väsyin tähän ystävään,

      • Ystävä kuuntelee!!!

        Yksinkertaisesti hylkäsit masennus vaiheessa olevan ystäväsi minä, minä narsistisella asenteellasi. Ystävä on joka kuuntelee toisen elämää joka vko eikä ole kadoksissa kuukausia minä ja minun menemiset tällä hetkellä tärkeimpiä. Ystävyys on vuorovaikutusta molemmat kertoo hyvät ja huonot asiansa. Osaatko ollla edes aito ystävä ..vaan taidatkin olla vain pinnallisesti mukava, päässäsi kiehuu ja särkee moni asia pintaliitosi vuoksi.Jos ei ystävä ole juuri sinunlainen, olisit ymmärtänyt hänenelaistaan.Mitä jo onnettomuus kohtaa sinua, kelpaako entinen vaivaava ystävä sinua hoivaamaan ja palvelemaan ja pitämään seuraa, olet todeölla itsekäs, kenties et osaakkaan avautua toiselle ihmiselle joka haluaisikin olla aito ystäväsi..et varmaankaan edes usko Jumalaan.

      • hyr
        Ystävä kuuntelee!!! kirjoitti:

        Yksinkertaisesti hylkäsit masennus vaiheessa olevan ystäväsi minä, minä narsistisella asenteellasi. Ystävä on joka kuuntelee toisen elämää joka vko eikä ole kadoksissa kuukausia minä ja minun menemiset tällä hetkellä tärkeimpiä. Ystävyys on vuorovaikutusta molemmat kertoo hyvät ja huonot asiansa. Osaatko ollla edes aito ystävä ..vaan taidatkin olla vain pinnallisesti mukava, päässäsi kiehuu ja särkee moni asia pintaliitosi vuoksi.Jos ei ystävä ole juuri sinunlainen, olisit ymmärtänyt hänenelaistaan.Mitä jo onnettomuus kohtaa sinua, kelpaako entinen vaivaava ystävä sinua hoivaamaan ja palvelemaan ja pitämään seuraa, olet todeölla itsekäs, kenties et osaakkaan avautua toiselle ihmiselle joka haluaisikin olla aito ystäväsi..et varmaankaan edes usko Jumalaan.

        Liikaa ei tarvitse kuunnella.

        Masennus on tarttuva sairaus ja myös itsestään on pidettävä huolta. Joskus on tärkeintä pelastaa itsensä, eikä siinä välttämättä ole kyse itsekkyydestä lainkaan.

      • chgchg
        hyr kirjoitti:

        Liikaa ei tarvitse kuunnella.

        Masennus on tarttuva sairaus ja myös itsestään on pidettävä huolta. Joskus on tärkeintä pelastaa itsensä, eikä siinä välttämättä ole kyse itsekkyydestä lainkaan.

        Masennus tarttuu yhtä hyvin kuin syöpä, eli ei ollenkaan.

        Ystäviä ei voi kuunnella liikaa. Kuitenkaan omaa elämää ei tarvitse jättää välistä ystävien vuoksi.

        Jos haluaa esimerkiksi harrastaa, harrasteitaan ei tarvitse jättää pois jos ystävä sellaista pyytäisi. Myöskään omia mielipiteitään ei tarvitse muuttaa ystävien vuoksi. Sinä taas sanot suoraan että jos ystävällä on vaikeaa, hänet pitää hylätä. Taidat kärsiä narsismista?

        Tuon edellämainitun vuoksi, jos me olisimme olleet ystäviä, emme olisi sitä enää koska en kaipaa narsistisia kusipäitä ja muiden hyväksikäyttäjiä ympärilleni.

      • selväse
        chgchg kirjoitti:

        Masennus tarttuu yhtä hyvin kuin syöpä, eli ei ollenkaan.

        Ystäviä ei voi kuunnella liikaa. Kuitenkaan omaa elämää ei tarvitse jättää välistä ystävien vuoksi.

        Jos haluaa esimerkiksi harrastaa, harrasteitaan ei tarvitse jättää pois jos ystävä sellaista pyytäisi. Myöskään omia mielipiteitään ei tarvitse muuttaa ystävien vuoksi. Sinä taas sanot suoraan että jos ystävällä on vaikeaa, hänet pitää hylätä. Taidat kärsiä narsismista?

        Tuon edellämainitun vuoksi, jos me olisimme olleet ystäviä, emme olisi sitä enää koska en kaipaa narsistisia kusipäitä ja muiden hyväksikäyttäjiä ympärilleni.

        Masennus ei tartu, mutta on läheisille todella raskas ja vaativa sairaus. Masentunutta läheistä ei kannata hylätä, mutta jokaisella on oikeus pitää huolta itsestään ja olla "ystävä" omien voimavarojensa mukaan.

        Tuo narsisti sanan käyttö kertoo, että et todellakaan tiedä mistä kirjoitat.

    • Kuulostaa oudolta

      Jos sinut on jätetty tai karkoitettu lähes joka porukasta, on ehkä syytä tutkia olisiko omassa käytöksessä mahdollisesti jotain parannettavaa tai muutettavaa? Ei ihmiset ihan noin vaan kavereita jätä ilman syytä. Helpointa tietysti mennä suoraan juttelemaan jonkun porukan henkilön kanssa kahdestaan ja kysyä suoraan miksi halusivat sinusta eroon. Kyllä joku jonkun syyn kertoo. Ota kritiikki itsestäsi rakentavana ja kiitä asiasta kertojaa. Koita sen jälkeen tehdä kerrotulle syylle jonkinlainen muutos ja etsi uusia ystäviä. Tai sitten olet vaan oma itsesi ja toivot että joku kelpuuttaa sinut ystäväksesi.

    • fyruejte

      Tuo on ihan normaalia miehen elämässä että kun aletaan seurustelemaan jää sinkkukaverit taka-alalle. Uusi pariskunta etsii kavereita toisista pariskunnista. Siihen ei sinkkuaveri mahdu. Ja jos on 20 vuotiaana ystävystynyt, niin voi olla että 30 vuotiaana ihmiset on niin muuttuneet ettei jaksa enää vanhoja kavereita.

      Parempi vaan opetella elämään yksin, kun niin se kuitenkin menee...

      • fyruejte

        Niin ja aina voi yrittää etsiä uusia kavereita, vaikka suomessa se on aika hankalaa. Miehen kannattaa yrittää etsiä nainen ensi alkuun...

      • fyruejte
        fyruejte kirjoitti:

        Niin ja aina voi yrittää etsiä uusia kavereita, vaikka suomessa se on aika hankalaa. Miehen kannattaa yrittää etsiä nainen ensi alkuun...

        Kun löytää naisystävän voi tutustua toiseen pariskuntaan vaikka naisen kaverin kautta. Tai sitten voi pyytää työkaveri Perttiä vaimonsa kanssa grillailemaan. Veli ja sen vaimo voi tulla istumaan iltaa.

        Jos vielä tekee sen uuden naisen kanssa lapsia ja perustaa perheen, niin sitten onkin jo niin paljon ihmisiä että ei muita enää jaksa...

        Yksinäisen miehen apu on etsiä nainen. Muuten elämä on tyhjää yksinäistä elämää joka katkeroittaa ja johtaa lopulta alkoholismiin..

        Voi toimia myös yksinäiselle naiselle.

      • N
        fyruejte kirjoitti:

        Kun löytää naisystävän voi tutustua toiseen pariskuntaan vaikka naisen kaverin kautta. Tai sitten voi pyytää työkaveri Perttiä vaimonsa kanssa grillailemaan. Veli ja sen vaimo voi tulla istumaan iltaa.

        Jos vielä tekee sen uuden naisen kanssa lapsia ja perustaa perheen, niin sitten onkin jo niin paljon ihmisiä että ei muita enää jaksa...

        Yksinäisen miehen apu on etsiä nainen. Muuten elämä on tyhjää yksinäistä elämää joka katkeroittaa ja johtaa lopulta alkoholismiin..

        Voi toimia myös yksinäiselle naiselle.

        Puolukkamehusta tuleekin.

    • aikiia

      Suurin osa ihmisistä on yksinäisiä enemmän tai vähemmän. Osalle se on ongelma, osa on sopeutunut elämään erakkona. Ennen kuin erakoituu, niin pitäisi vaan lähteä ihmisten ilmoille sillä asenteella, että kunhan saisi juttuseuraa eikä pakota itseään väkisin jonkun ystäväksi.

      Keskustelukumppaneita löytyy baareista, seurakunnan toiminnasta, kuorotoiminnasta, työväenopiston kursseilta, naapurustosta, raveissa tai vaikka armeijan vapaaehtoistoiminnasta. Jos on intoa, hommaa koira, niin huomaat, että pääset joka kävelylenkillä juttusille ihmisten kanssa. Jos fanitat jotakin joukkuetta, niin löydät samanhenkisiä ihmisiä, joita kiinnostaa sama asia, jolloin esim. Fan club -toiminnan kautta löytyy äkkiä ystäviä.

      Suomi on täynnä erilaisia yhdistyksiä ja harrastuksia. Voit harrastaa vaikka avantouintia ja osallistua avantouinnin MM-kilpailuihin. On saunaseuraa, luontoyhdistyksiä, ammuntaseuroja, harrastelijateatteria, sählyjengejä, ikämiesfutista, vapaapalokuntaa, vapaaseurakuntaa jne jne jne. Jos olet innokas, niin myös vapaaehtoistoiminta on antoisaa. Naiset yleensä ovat selvästi innokkaampia vapaaehtoistoiminnassa, mutta esimerkiksi varaisä-toimintaa on olemassa miehille, jotka haluavat toimia kaveriaikuisena isättömille lapsille.

      Jos työ tökkii, niin harkitse työpaikan vaihtoa, alan vaihtoa tai lisäkouluttautumista työn ohessa. On olemassa aikuiskoulutuspaikkoja esimerkiksi ammattikorkeakouluissa. Myös avoimessa yliopistossa voi lukea kuten myös iltalukiossa ihan yksittäisiä aineita.
      Et voi pakottaa ketään ystäväksesi. Ehkä niiden mielenterveysongelmaistenkin pitää ensiksi saada itsensä kuntoon, ennen kuin voivat taas olla kenenkään ystäviä.

      Minulla on ollut kymmeniä ystäviä ja kavereita. Tällä hetkellä on vain 2 ystävää ja sen lisäksi kourallinen kavereita (lähinnä Facebookissa). Yritän pitää näistä kahdesta ystävästä kiinni, vaikka välimatkojen vuoksi nähdäänkin vain 1-2 kertaa vuodessa.

      Pidä huoli, ettet masennu.

    • N

      En pakene vuorille.

    • maniskitso

      viime aikoina ne tosi ystävät kaikonneet en osaa mitään eikä musta oo mihinkään en pääse kouluunkaan toiset kaverit päässeet en osaa ees hakea tai muista istun täällä sätissä ja seuraan toisten elämää omaa ei ole oliko ne sitten tosi ystäviä tuntuu että hakivat aina hyödyn mutta ei muuta nyt kun kaikilla entisillä kavereillani on elämä minua ei tarvita enää vuosiin osa jättänyt pysyvästi muuttanut paikkakuntaa ei enää edes soitella osa on sanonut kylmästi että soitan vain silloin kun on joku ongelma olen lakannut soittamasta vaikka itse tekivät aivan samaa en puhu enää kellekään katkeruus ihmisiä kohtaan kasvaa jonain päivänä vielä kostan kun tulee tilaisuus

    • ylitalon kustu

      Mene kattoon elokuva Käräjämäen tie joka kertoo surutta yksinäisyydestä. Elokuva on tehty amatööri voimin tarinassa toimittaja lähtee tekemään juttua muusikosta, joka on muuttanut pohjanmaalle luomuviljelijäksi siitä juttu lähtee . Yksilökeskeistähän tämä elämä nykyään on , ihminen tarvitsee aina ympärilleen ystäviä , tärkeetä olla jonkilainen sosiaalinen verkosto ympärillä . Mene oikeesti katsomaan tämä elokuva, kun se tulee ensi-iltaa se voi olla apu tai helpotus sinun yksinäityyteesi ! Tarina elokuvasta kuulosti hyvin tutultä minunkin kohdalla ja aijon mennä katsomaan elokuvan.

    • ylitalon kustu

      Katso elokuva Käräjävuoren tie (ei käräjämäen tie ) ! !

    • tuntematon 31

      oon ollut monta vuotta ilman kavereita nuorempana niitä oli paljon nykyään niitä ei oo oikeastaan yhtään jotka soittais tai tulis käymään kyllä se tuntuu masentavalta ja yksinäiseltä kun ei kukaan piipahda kylässä....

    • "hullu"

      Suomalainen sosiaalinen kulttuuri on kummallista,jos olet jotenkin sairas tai muuten estynyt niin sinusta ei ole mihinkään ei edes ystäväksi/kaveriksi.Terveillä ihmisillä on oma maailmankuvansa,ja se ei muutu ennenkuin osuu omalle kohdalle joku vastaava tilanne.Yleensä nämä niinkutsutusti terveet ihmiset alkavat hyljeksimään jos joku heidän ystävänsä sairastuu joko henkisesti tai fyysisesti,ei se tartu hyvät ihmiset ja se ihminen joka sairastuu on silti sama ihminen kaikista "puutteistaan" huolimatta vaikka ei enää pystyisikään osallistumaan kaikkeen mitä ennen tuli tehtyä.En osaa sanoa koetaanko ihminen joka ei enää kykene tekemään samoja asioita kuin ennen tylsänä ja välinpitämättömänä muita kohtaan vai miten,mutta asioista voi aina ottaa selvää ennenkuin alkaa tekemään johtopäätöksiä.

      • Alina N

        samaa mieltä

    • elämä on

      itselläkin vähän vastaavia kokemuksia jo ollut noin 3 vuoden ajalta. netissä on kyllä kavereita joiden kanssa jutella mutta ihan normi elämässä ei ole kun oma veli jonka kans joskus tulee nähtyä ja oltua kun hän ei ole menossa kavereidensa kanssa kun minua ei jonkun takia oikein haluta siihen porukkaan eikä oikein mihinkään muuhun. itse kun olen työttömäksi jäänyt niin harrastukset ovat jääneet totaalisen nollaan ja nähtävästi siksi vanhatkaan kaverit eivät minua pyydä viettään iltaa baariin tai muualle koska tietävät että minulla on todella huono raha tilanne työttömyyden takia. olin hetken suhteessa ja minulla oli yllättävän hauskaa kun silloisen kumppanin kaverien kanssa tuli kans oltua kuten silloisen emännän mutta emäntä sitten päätti jättää kun löysi parikin muuta jätkää jotka ajeli bemarilla jotka minäkin tiedän että.. nyt taas vaihteeksi yksin netissä ja aikaa tulee kulutettua kirppareita pyörien vaikka mitään en osta tai kalassa ollessa kun ei sillä tahdo olla niin väliä mitä teen. eipä ole yksikään kaveri soittanut tai nähnyt minua noin 4vk kun kaikilla kuulemma kiire tai muuta vastaavaa ja sitten netti päivitykset on että baarissa tai viettää iltaa porukalla jonkun kaverin luona jonka minäkin tunnen mutta eipä ole pyydetty minua sinne.. että ei elämä ole ruusuilla tanssimista ja olen sen jo hyväksynyt että et ole ainoa jolla tulee ja menee kaverit eikä oikein seuraa ole.

    • realityä...

      Ystävät ovat yliarvostettuja. Ei ihminen tarvitse oikeasti ystäviä. Keskimäärin ihmiset ajattelee omaa etua ja pyrkii tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin kusettamaan toisi ihmisiä. Koko ystävyyskäsite on amerikkalaista höpötystä ja mainontaa, jolla halutaan tehdä rahaa. Ystäviä tulee ja menee elämässä. Kaikki muu on täyttä potaskaa.

    • rgfnuiåego

      Aikiiailla on tosi hyviä ehdotuksia yksinäisille.Löytyisikö sieltä sinulle kohtalotoverini tekemistä. Itse kirjoittelen päiväkirjaa,lenkkeilen ja luen kirjallisuutta. Olen pian eläkeläinen(vuoden päästä).Jäätyäni leskeksi 7v.sitten alkoi ns.ystävien karsiutuminen.Niiltä ajoilta on vain 2 tosi ystävää.Toinen tosin mielenterveysongelmainen.Olen saanut kulkea hänen rinnallaan ja nostaa häntä jaksamaan elää tätä päivää. Opiskelin uuden ammatin ja olen tehnyt töitä tällä työsaralla. Mutta kaiken parasta on ollut että olen löytänyt ystävän(toista sukupuolta).Sama aaltopituus ja mukavaa on. Toteutin myös unelmani .Muutin paikkakuntaa,asun unelmakodissani(vaatimaton) ja nautin maaseutumiljööstä.Unelmia kannatta toteuttaa.Varmasti sinulla on sydämelläsi haaveita ja unelmia joita et ole vielä toteuttanut.Elämä tulee mielekkääksi kaikin tavoin.Rukoilen tästä lähtien puolestasi.Katso tulevaisuuteen toivon silmin.Älä luovuta!Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!Toisaalta:elämä on kovaa.mutta ilman kovaa ei ole elämää.Nuoruuteni ponnahduslauseet uuteen elämän mielekkyyteen kun kaikki tuntui turhalta.Voimia ja elämää uuteen ulottuvuuteen!

    • dcosdincmsdlcnjksdcn

      Sanoit että sun kaveri väitti mm. sun lähettäneen sen perään agentteja yms. Tuollainen kuulostaa melko vahvasti psykoottiselta oireilulta, eli kaverillas saattaa olla esim. skitsofrenia. Siinä tapauksessa kyseessä on vakava mielenterveyden häiriö, joka valitettavasti sekoittaa kaveris realiteettitajun. Sä et oo tehnyt mitään väärää. On melko tavallista, että skitsofreenikon läheiset kärsii tuolla tavalla. Harmi juttu.

      En viittis liikaa sekoittaa pakkaa, mutta periaatteessa on mahdollista, että tuo tyyppi on sekavuuksissaan puhunut susta scheissee myös muille läheisilles. Kannattaa siis tiedustella muilta, että onko näin mahdollisesti käynyt ja mikäli on, niin selität toki asioiden oikean laidan.

      Ja jos osuin oikeaan niin muista, että se sun kaveris ei oo tehnyt mitään kiusallaan, vaan on psyykkisesti sairas ja luultavasti tarvitsisi hoitoa. Mutta koska nyt puhutaan netissä ja koska mitään tarkkoja tietoja tapahtuneesta ei oo, niin pidä kuitenkin jäitä hatussa. Ei kyseessä välttämättä oo psykoottinen oire, mutta se vain vahvasti kuulostaa siltä. Koska kuka nyt muuten esittäis noin absurdeja väitteitä?

      • alkuperäinen kirjoit

        Joo No se on siis ihan tosissaan seonnu. skitsofrenia ja pari muutakin on ihan diagnoosit ja kaikki. se sekos jo vuosia sitten ja pikkuhiljaa paheni.
        Hoidossa se on avolla ja joko hoidosta huolimatta tai sen ansiosta se on seonnu vielä pahemmin. Nykyään on paikkakuntansa kylähullu jonka kaikki tietää. haahuilee ulkona ei puhuen aristokraatti englantia milloin ei tee kummia pakkoliikkeitään tai pakoile jossain agentteja.
        Paikkakuntaani en viitsi sanoa mutta en missään tuppukylässä ole et ihan kaupungissa asun.
        Sen juttuja ei siis ole otettu vakavissaan missään enää vuosiin. Itse tosin en kaveria hylänny sen takii et se sekos. pidin yhteyttä ja tehtiin joitain juttuja. NO lopputulos oli sama kuitenkin se sit pisti välit poikki.
        Ei muuten ollu ees ainoo viimesen 18kk aikana kolmas vastaava tapaus ja kaikilla kolmella samankaltainen lääkitys ja avolla..... Nuoruudessa tutustuin niihin.



        No joku mainitsikin et on outoo et oon hylkiö. No joo ehkä se onkin. Se vaan on ollut elämäni vakio tarhasta lähtien. Tarhassa minut jätettiin ulkopuolelle, ala-asteella opettaja kutsui minua luokan saastaksi ja minut jätettiin ulkopuolelle kunnes 5 luokalla oli sit loppuajan yks kaveri. No se jatkui yläasteen ajan jolloin tosin olin yleisesti hylkiö.
        Jostain syystä minun ei tarvitse sanoa mitään tai tehdä mitään jotta minua aletaan karttamaan. Esim perusjutut kyllä osaan. Pukeudun suht normaalisti, peseydyn normaalisti, en nälvi muita enkä ole koko aikaa äänes.
        Joskus olen saanut jotain selityksen tynkää joiltan ihmisiltä. Olen kuulemma outo ja luotaan työntävä määrittelemättömällä tavalla. jotenkin ihmis antimagneetti.
        Lapset yleensäkkin karttavat minua, eläimet suhtautuvat suht ystävällisesti usein kuitenkin neutraalisti. Nuorempana eläimet eivät pitäneet minusta.
        Koiraa taas en voi kerrostalo luukkuuni ottaa koska töitteni puolesta en oikein voi sellaisesta huoltakaan pitää.

        Naiset no muutama suhde on ollut vuosien varrella. kaikki päättyneet siihen kun nainen tajunnut erehdyksensä. Suurin osa naisista naisi veristä ruiskua mieluummin kuin minua.

    • gjakjvöbfdb

      Onko yksinäisille muuten mitään kokoontumispaikkoja tm, mistä vois sitten ehkä löytää kavereita?
      Itse olen kanssa hieman yksinäinen ja erakoitunut.
      Useimmiten se on ihan ookoo(olla omissa oloissa), koska olen luonteeltani jo enemmänkin taustalle sulautuja, mutta kyllähän se sit myös vituttaa rankastikin.
      Se on ollut pitkä tie ja pitkä tarina tähän pisteeseen, mutta kyllähän sitä seuraakin tarvitsisi.
      Mulla on kyllä muutama aika hyväkin frendi, mutta en vaan jaksa sitä että joka helvetin vkl pitäisi ryypätä ja muutenkin vapaa-aikana tuo alkoholi on ainoa minkä puitteissa voi kokoontua. Ja kyllähän sekin rupeaa tympimään olla jatkuvasti porukan ainoa selvinpäin oleva viikonloppuisin.
      Esim. leffaan meneminen on niin kiven takana etten enää ole viitsinyt edes kysyä ketään, koska sen tietää et 99,99% varmuudella ei tule onnistumaan ja tyhjänhän saa pyytämättäkin.
      Kyllähän tässä tientenkin itsessäkin varmasti on joku vika(asenteissa ainakin), mut tosiaan tuntuu olevan vaikea löytää ystäviä ketä olisi edes vähän enemmän samoilla asenteilla kuin minä tuon vapaa-ajan käytön suhteen.
      Ja tietenkin työmaa on työmaa. Olen aina pitänyt selvän eron työmaan ja muun oman elämän välillä.
      Minulle riittää kun olen 40-70 tuntia viikossa töissä, en halua enkä kaipaa sieltä enää yhtään mitään pientäkään vapaa-ajalleni. En kyllä vihaa tai edes inhoa työkavereitani, mutta kohtuus siinäkin naamakatselussa, varmaan puolin ja toisinkin.
      Mutta tosiaan, jos jollakin olis heittää vinkkiä ystävän löytämiseen tai vaikka haluaisi kaverin, niin tässä ois yks ketä on frendiä vailla.
      Sinkku olen ja sellaisena aion pysyäkin, joten se ei tässä ole taka-ajatuksena.

      • foreverinlove

        Pitäisi perustaa netissä toimiva juttu,jossa voisi tavata uusia ystäviä. Nettikeskusteluja ja yhteistapaamisia halukkaille. Kun viimeiset ystävät lähtee on lähes mahdoton verkostautua tuntemaan enään ketään. Toi idea on pyörinyt mun päässä jo vuosia...

      • foreverinlove
        foreverinlove kirjoitti:

        Pitäisi perustaa netissä toimiva juttu,jossa voisi tavata uusia ystäviä. Nettikeskusteluja ja yhteistapaamisia halukkaille. Kun viimeiset ystävät lähtee on lähes mahdoton verkostautua tuntemaan enään ketään. Toi idea on pyörinyt mun päässä jo vuosia...

        Jos löytyy joku tietokoneita taitava ja halukas, niin miksei pistettäisi sellainen kerho pystyyn. Niinku vaan uusia frendejä huviksi-tyylillä.

      • kyä näi o
        foreverinlove kirjoitti:

        Pitäisi perustaa netissä toimiva juttu,jossa voisi tavata uusia ystäviä. Nettikeskusteluja ja yhteistapaamisia halukkaille. Kun viimeiset ystävät lähtee on lähes mahdoton verkostautua tuntemaan enään ketään. Toi idea on pyörinyt mun päässä jo vuosia...

        randomi.fi

      • foreverinlove
        kyä näi o kirjoitti:

        randomi.fi

        Ajattelin sellaista missä myös tavataan. Nettikeskustelu on nettikeskustelua.

      • duhadedä bubbeli
        foreverinlove kirjoitti:

        Pitäisi perustaa netissä toimiva juttu,jossa voisi tavata uusia ystäviä. Nettikeskusteluja ja yhteistapaamisia halukkaille. Kun viimeiset ystävät lähtee on lähes mahdoton verkostautua tuntemaan enään ketään. Toi idea on pyörinyt mun päässä jo vuosia...

        Tosi hyvä idea! Pistäkää pystyyn! ... päätätte sitten missä kulloinkin tapaatte nenätysten jne. Siinä voi syntyä uusia ystävyyssuhteita, ja ainakin kivoja keskusteluja.. ja sellaistenkin jälkeen kotiin palattua on ihan tyytyväinen olo.
        Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä: mitä ajattelee, se tuppaa toteutumaan. Joten ajattele olevasi hyvä ja mukava ihminen... onnistuja :)

    • Rubiini ruusu
    • Nainen47

      Minullakin oli hyvä ystävä, jonka kanssa vietin aikaa. Hän meni naimisiin ja muutti toiselle paikkakunnalle, jäin ilman ystävää. Työn kautta sain uuden ystävän, vietimme paljon aikaa taas yhdessä, hän päätti lopettaa elämänsä oman käden kautta, jäin taas yksin. Sitten aloin seurustelemaan ja sain taas uuden ystävän, seurustelimme reilun vuoden ja erosimme ja taas jäin yksin. Nyt sitten taas katselen avoimin silmin maailmaa, lenkkeilen, katson leffoja, soppailen, käyn sukulaisissa yms mitä milloinkin keksin, odotellessa taas sitä uutta ystävää. Tsemppiä sulle! :) Löydä asioista aina ne hyvät puolet, unohda ne huonot! :)

    • säbäää

      tule pelaamaan meidän tiimiin salibandyä , hyvää sakkia, eikä ketään hyljätä

    • Philip McGraw

      Sinun täytyy ymmärtää pari asiaa..

      Olet jossain vaiheessa loukannut ystäviäsi vahingossa sivulauseessa ja unohtanut asian. Ajattelit, että asia painettiin villaisella. Tämä on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä -- jokainen satuttaa ystäväänsä jossain vaiheessa.

      "Truth is, everybody is going to hurt you; you just gotta find the ones worth suffering for."
      Bob Marley

      Ongelma on metsäläisessä kulttuurissa, joka pohjautuu siihen, että naapuria morjestetaan kerran parin kuukauden välein. Se ei kestä päivittäistä morjestelua. Useimmilta puuttuu yhä kyky nostaa asia esille ja hoitaa se pois häiritsemästä muita ajatuksia. Siksi mielenterveysongelma, asiat kasaantuvat.

      Kaveriesi kiukku on kasvanut sisälläpäin hitaasti mutta varmasti. Olet varmasti saanut passiivis-aggressiivia signaaleja jo ennen välien täydellistä katkeamista.

      SInun vaan pitää saada heidät räjähtämään ulospäin. Yksi polku voisi olla, että tuot esiin jotain paskaa aikojen takaa _heidän_ käyttäytymisestä. (vaikkei se olisi oikeasti loukannutkaan heitä.)

      • timpe80_

        Voivoi. Se nyt on niin, että jos loukkaantuu silloin siitä sanotaan eikä odoteta toisen tajuavan ja pyytävän anteeksi. Homma selvä ja samantien välit kunnossa. Miksi pitää olettaa ja murehtia kun voi vain avata suun samantien?

        Tällä periaatteella on säilynyt ystäviä vuosikymmeniä, muutama ala-asteen kolmannelta asti tänne reiluksi kolmekymppiseksi. Se on kumma miten paljon suorapuheisuutta näiden asioiden suhteen arvostetaan, mutta kuitenkin jahkaillaan, odotellaan ja ryvetään siinä tahallisessa väärinymmärryksessä. Siihen tarvitaan vain ripaus selkärankaa ja kyky heittää se 'sen pitää tajuta tää juttu itte' -mentaliteetti pois.

        Itse en loukkaannu juuri mistään eikä minulta tarvitse anteeksi pyydellä. Jos joku minua loukkaa, kohautan olkapäitä - vitsi se kuitenkin vain oli. Ehkäpä sen vuoksi en oikeasti huomaa jos loukkaan epähuomiossa jotakuta. Tosissani ja tahallani en ketään kuitenkaan loukkaa, tuon kun ihminen ymmärtää hän on minun ystäväni ja pitkään. Mikäli hän vuorostaan arvelee minun tahallani ja piruuttani häntä loukkaavan, loukkaannun ennemmin itse: miksi ihmeessä hän kuvittelee minun tekevän niin ystävälleni?

        Arvostan suuresti että asiat puhutaan halki. Olen sellainen kuin olen enkä tästä juuri muutu, jos minun minunlaisuuteni heitä hermostuttaa niin minkäs siinä sitten voi. Henkilökemioiden ristiriita ei korjaudu feikkaamalla.

    • Kadunmiesx

      Kyllähän sitä muuten yksinkin pärjäilee, mutta miehenä haluaa usein naida ja irtosuhteita en halua. Mikä neuvoksi?

      • Dnsndkzksk

        Miksi valehtelet ikäsi? Olen 18v ja tunnistan kyllä että olet samaa ikäluokkaa..

    • Itsetutkiskelija

      Kokeile sieniä. Iso annos.

      Tai matkusta amazonin heimoihin kokeilemaan ayahuascaa.

      Vannon

      Elämäsi muuttuu!

      Todellisuus ei ole sitä miksi me sen usein miellämme, ja se, miten sen miellämme, ei ole usein meille edullista.

      Hyväksy tosiasiat, kuten se, ettei sinulla todellisuudessa edes ole muuta kuin oma kokemuksesi. Ei kenelläkään meistä ole muuta kuin kokemuksemme! Mitä muuta siis elämältä haluammekaan kuin kokea sen?

      Vaikka olisitkin yksin, niin mikä täydellinen tilaisuus introspektiolle. Unohda auktoriteetti, unohda valta, unohda egosi. Älä takerru jumalaan tai jumaliin. Älä rankaise itseäsi valhella ja taikauskolla.

      Kaikki me kuolemme joskus. Kaikki me myös elämme joskus. Kukaan ei ole yhtään sen parempi kuolleena kuin elävänäkään. Asiat vain ovat niin kuin ne ovat, ja rehellisyys itselleen on näiden asioiden hyväksymistä!

      Mieti intohimojasi, ja jos välttämättä koet, että sinun on jaettava kaikki jonkun kanssa, niin hakeudu ympäristöihin, joissa ihmiset ovat samanmielisiä. Meitä on 7 miljardia. Et ole yksin!

    • huomioita

      jos on mielenterveysongelmia, niin silloin ei todellakaan jaksa ketään muuta ihmistä, kun on omankin pään kanssa selviämistä. Eli kannattaa sinnikkäästi vaan roikkua yhteyksissä silloin tällöin, jos etenkin se toinen kaveri on masentunut, se ei jaksa ottaa sinuun yhteyttä ollenkaan.
      Tietysti jos tiedät olevasi sellainen persoona joka ei kestä tai siedä ongelmia ja vaikeista asioista puhumista syvällisesti, tai et itse ole koskaan kohdannut mitään isoja kriisejä elämässäsi, niin ne mieleltään sairastuneet ei vaan jaksa vetää sulle jotain kulissia , jos sulta ei saa mitään oikeeta tukea. Ittelläni oli tälanen kaveri, kaikki kriisit ja vaikeudet joita muilla oli ohitettiin joillain ääliömäisillä selviämisohjeilla, koska sillä ei ittellään koskaan ollu ollut vielä mitään oikeita ongelmia. Ei semmosta ihmistä kukaan jaksa kuunnella.

    • luonnonsuojelija

      Tuttu tilanne.

      Kun itse en ole päässyt työelämään, niin kaverit ovat kaikonneet elämästäni. Hyvät kaverit lapsuudesta ovat jättäneet ja kaikonneet jo usean vuoden ajalta, ottamatta minuun yhteyttä mitenkään. Kukaan ei halua minulle soittaa tai ei halua tulla edes käymään kylässä.

      Heitä ei kaveri kiinnosta, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyden sairauden vuoksi.

      Ketään ei kiinnosta, miten minulla menee. Väkisin tässä välillä itsensä tuntee yksinäiseksi. Kukaan ei halua pitää mitään yhteyttä minuun. Se on nähty ja koettu jo useaan kertaan.

      Itse en aina jaksa pitää yksipuolisesti yhteyttä. Kun itse ottaa välillä kontaktia, niin koskaan se ei johda siihen, että välillä myös he itse olisivat jollakin tavallla yhteyksissä minuun.

      Tilanne ei näytä oikein helpottuvan ainakaan lähiaikoina. Sitä on vain opittava olemaan yksin, kun ketään ei kiinnosta yhtään minun seura. Väkisinkin sitä tällä menolla alkaa eristäytymään ja erakoitumaan.

      • ehdotus !!!

        Miten olisi työväen opiston kurssit ym. harrastukset, joissa pääsee muiden kanssa tekemisiin.
        Kirjastossa on päivän lehti, josta mm. näkee tapahtumia.

      • huspu

        Itselläni samankaltaisia ongelmia ollut, jos haluat kirjoitella niin tässä osote [email protected]

      • Papuna

        Toimiiko paikkakunnallasi mielenterveysyhdistys? Sieltä voi löytyä hyvääkin seuraa, joka jakaa kokemuksen samasta elämäntilanteesta. Suomessa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, hyviäkin tyyppejä, jotka on mielenterveyssyistä eläkkeellä.

        http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/

    • himalaja7

      ala juomaan taik vedä pääs sekasin jollain mulla rojulla...... taik mee kalaan tai jotain..... OO MIES @2

    • Sairastunut Lajimme

      Tämä aika on hyvin omituista, eteenkin ihmisluonteiden muutosten vuoksi.
      Ihmisrodun psyyke tuntuu menevän todella alhaiseen suuntaan.
      Kaikenlainen itsekeskeisyys, ahneus, pirullisuus, välinpitämättömyys ym. negatiivinen käytös näyttää lisääntyvän jatkuvasti.
      Aivan kuin ihminen olisi mennyt johonkin paholaisen "viettelykseen", käytöksen kierouman, internetteine ja rahan ahneuksineen.

      Toivokaamme kuitenkin, että tästä olisi vielä paluuta parempaan.

    • säbäälle

      Hei säbää, missäs päin pelailette? Minkä ikäistä porukkaa? Kyselee eräs utelias..

    • 2+20

      Ap.
      Kertomasi mukaan aika selvää että joku on puhunut p..skaa selkäsi takana.
      Jos ne ns. ystäväsi eivät vaivautuneet kysymään suoraan sinulta mikä on homman nimi niin ole tyytyväinen että pääsit heistä eroon.

    • fodafds

      Ystävät harvoin säilyvät läpi elämän, ja kun mietit esimerkiksi omia vanhempiasi niin varmasti huomaat että ikä vähentää sosiaalista elämää huomattavasti. Ajan kanssa lähipiiri alkaa enemmän muotoutumaan oman perheen (oman ja puolison suvun/perheen) ympärille. Muutamat harvat säilyvät sydänystävinä läpi elämän, mutta ne viikottaiset tapaamiset vaihtuvat vuosittaisiin. Surullista, mutta täysin ymmärrettävää että piirit pienenevät aikuistuessa, ja jäljelle jäävät läheisimmät.

      Komppaan kyllä yhtä aiemmin kirjoittanutta, joka sanoi että sinun tulisi hankkia puoliso itsellesi jos et halua viettää yksinäistä elämää. Koska mitä vanhemmaksi tullaan, sen vähemmän panostetaan ystäviin.

      Olen todella pahoillani siitä että olet ollut koulukiusattu. En usko että sinussa itsessään on ihmisenä mitään vikaa. Kiusaaminen on aina kiusaajien syytä, joku vain valitaan sattuman kaupassa kiusatuksi, ja sen avulla peitellään omaa epävarmuutta ja pönkitetään omaa egoa. Tiedän tämän koska olen ollut koulukiusaaja ja tuon kiusaamisen voin johtaa puhtaasti siihen että pelkäsin itse jääväni porukasta ulkopuoliseksi/kiusatuksi. Jos nyt voisin jotain sanoa sille pojalle jota kiusasimme pienenä, sanoisin että "Sinussa ei ole mitään vikaa. Kaikki oli minun itseni syytä, minä olin tyhmä ja kadun tekojani paljon." Vaikka tuskin siitä paljoa lohtua enää olisi.

      Ehkä tuo koulukiusaaminen on vaikuttanut siihen että koet nyt kavereiden etäisyyden oton hylkäämisenä ja syrjimisenä. Vaikka tuossa iässä kavereiden jäänminen ulkopuolelle omasta elämästä alkaa olla jo aika luonnollista. Ei minullakaan ole kuin muutama läheinen ystävä, joita näen suhteellisen harvoin. Oma puoliso ja perhe vievät niin paljon energiaa ja aikaa, että pakostakin ystävät jäävät etäisemmiksi.

    • huijaus ja koodi

      kyllä ylläpito aina vaa jaksaa keksii näit juttuja. klic klick klick !!!!

      • kliketiklik

        Niinpä. Onkohan mallia otettu Jenkeistä ? Ei oikein istu suomalaiseen puhumattomuuteen.

    • kaksimaailmaa

      vieron jälkeen olin kans ihan yksin,itsetunto 0,ku 17v.kuuntelin etten osaa mitään,olen ruma jne...nii ja sillon vielä asuin uudella paikkakunnalla missä en tuntenu ketään,eikä työpaikkaa,pikkuhiljaa aloin kyseleeen vapaaehtoishommia ja kun huomas että tarvitaan,kelpaa ja jopa halutaan mukaan,nii itsetunto koheni ja nyt menee jo ihan ok...siitä on 5v..lapset muuttaneet omilleen ja edelleen olen sinkkuna ja yksinoloo aivan liikaa,mut sen ainakin huomannu et pirtee,ilonen ja hymyilevä ihminen saa juttukaverin paremmin ku sellanen joka hakee vaan negatiivista...Tiedän kyl edt se itsetunnon kohottaminen ei ole helppoa,eikä tapahdu nopeeta,mut jos haluat nii minulla olisi aikaa olla sinun ystävä ja auttaa sinua.Niin olen myös koulukiusattu ja masennuskin on sairastettu....

    • rva_auervaara

      Eivät tainneet olla todellisia ystäviä.. Lähde liikenteeseen.. tapaa uusia ihmisiä.. ole aktiivinen..
      Kavereita aina löytyy.. mutta ystävät taitaa olla aika monella laskettavissa yhden käden sormista.

    • salvia2

      no moikka , minä voisin olla ystävä sinulle,vaikka olen kristitty ja ikä jo 61 vuotta email:[email protected], puhun kaikesta suoraan ja avoimesti oikeilla nimillä moikka jali kajaani

      • salvia2

        sinulle jolla oli jo 8 ystävää sinulle

    • salvia2

      nimimerkil´le faefbedrbb
      no voisin olla ystävä, email [email protected] mies ikä 61 v, kristitty

    • 20+6

      Sinulla on oikeastaan aika hyvä tilanne, koska olet noin vapaa suorasta ympäristön ohjauksesta. Tuo tila on raskas käydä läpi, sillä mieleen nousee kaikki maailman ajatukset, eli toisin sanoen silloin joutuu kohtaamaan oman sekavuutensa.

      Nämä ajatukset ovat lapsuudessa opittuja, ja koska ne määrittelevät meille mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, niistä muotoutui ulkoisia tahtoja mieleemme ja syrjäyttivät samalla oman aidon tahtomme tiedottomuuteen, ja siksi kyseessä on pohjimmiltaan ajatusten ristiriita, eli sekavuus joka on myös syy masennuksiin ym.

      Ihminen joka on kiireisenä toteuttamassa opittuja ajatuksia, ei myöskään törmää ristiriitaan, mutta se ristiriita on mielessä siitä huolimatta. Mikäli kiireinen ihminen pysähtyy, hän joutuu kohtaamaan saman ristiriidan, muussa tapauksessa hän jatkaa jonkun muun kuin oman elämän toteuttamista.

      Hyvä kirja aiheesta, ja jonka avulla pääsee vapaaksi opituista ajatuksista, löytyy täältä: www.alkuajatus.org

    • clash of loneness

      Nykyaikana on haastavaa löytää aitoja ystäviä tästä maasta. Kaikilla on muka kiire ja/tai parempaa tekemistä. Tapaamiset perutaan lyhyellä varoitusajalla, soitetaan vaan jos tarvitaan jotain, vuorovaikutus on puutteellista.

      Mitä enemmän siedän näiltä "kavereilta", sitä enemmän huomaan viihtyväni yksin. Viimeisin temppu näiltä ihmisiltä oli sellainen, että meidän piti tavata porukalla mutta siirsimme aikaa koska minä en päässyt työesteen vuoksi ihan siihen kellonaikaa. Luulin että asia on ok ja sovittu, siksi olikin aika kurja kuulla että sillä aikaa kun huhkin töissä (mahd. nopeasti jotta pääsisin ajoissa lähtemään tapaamiseen), muut olivatkin jo tavanneet. "No kun muuten X ei ois päässyt mukaan". No niinpä niin...nyt minä en päässyt, mutta ilmeisesti X oli arvokkaampaa seuraa?

      Luonto, mieluinen musiikki, taide ja näiden yhdistely on osoittautunut paljon tyydyttävämmäksi kuin nykyiset kaverisuhteet. Onneksi olen naimisissa ihmisen kanssa, joka arvostaa minua aidosti eikä tee tympeitä temppuja.

    • salvia2

      no oon ystävä email [email protected] oon kristitty, ikä jo 61

    • KYRPÄNI SEISOO

      AHHAHAHQAHAHHAHAHAAHHHAHAHHAAH LUUUUUUUUSERIIIIIIIIIIIIIIIT HANKKIKAAA ELÄMÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!111111111111

      • pikkupiliii

        Tyylistä päätellen ei kovin suurena seiso..

    • Hau,hau

      Hanki joku ihana söpö koira ja ulkoiluta sitä paljon.Taatusti ainakin saat juttu seuraa,sen kanssa voi mennä vaikka harrastamaan jotakin.
      Siellä saa ainakin kavereita.

      • sonnipillu

        eläinten hyväksikäyttöä. häpeä

    • ffvgghjhji

      Ja päätit sitten avautua asiasta Suomalaisen nettiyhteisän pohasakkaan eli Suomi24?

    • kolikon toinen puoli

      Hyvä avaus ! Tsemppiä ja laita vaan jatkossa lisää tekstiä niin ME muutkin tiedämme että miten ja missä olet menossa !

    • tide12

      Heippa! Mikä estää sinua hankkimasta uuden harrastuksen? Tai ehkä elät vain sellaisessa vaiheessa elämässäsi,jolloin olet yksin. Mielestäni,se on ihan normaalia olla välillä yksin! Jos ystäväsi ei yksinkertaisesti vastaa puheluihi tai viesteihin niin voi olla,että hänellä on muitakin kiireitä tai toinen ikävämpi vaihtoehto. Sinun ei kannata jäädä miettimään niitä syitä miksi kaveri ei vastaa vaan elä sitä omaa elämääsi! Älä jää kaverin viestejä odottelemaan.

    • niinpä.

      "No jatkoin normaalisti jäljelle jääneiden kanssa ja nyt yht äkkiä yksi läheinen ystäväni ei enää vastaa puheluihin eikä viesteihin ja ylipäätään välttelee."

      Jotkut miehet tekevät naisillekin noin. Eli aika raukkamaista touhua. Tosin naispuolisetkin tekevät toisilleen niin, ettei puheluihin vastata enää vain...
      Minulla on yksi tuttu joka käy kerran vuodessa tai puolessa vuodessa. Muuten sähköisesti vaan tavoittaa ihmisiä. Osa asuu kaukana, osalla on kumppani jne. Joskus kasvaa erilleen kouluaikaisesta...
      Tekemistä saat kun hankit välineitä ja kirjoja mitä tehdä kotona /ulkona. Jos on rahaa. Tai sitten jos jaksat mennä muualle harrastuksiin, siellä on väkeä. Tai työporukka (jos on), tai tapahtuma. Suomalaisiin on vaikea tutustua joskus. :( Olisi hienoa jos kaikki olisi paljon helpompaa. Nettiä osa ei hyödynnä tutustumiseen, mikä on sääli, ja siksi siellä pyörii epämääräistä väkeä osin. Pitäisi olla paljon enemmän porukkaa.

    • thunderotto

      Sinähän kerrot heti kohta että kamuistasi osa oli hulluja ja toiset vältteli sinua ,eli olitko sinä se kolmas hullu?

    • h-ki

      Aloittajalle. Ystävät on kun, sulla on tarjolla heille juotava, syötävä, apuja, mökillä oleminen, rahaa.....

    • Jotakin samaa

      En nyt ole mikään salaliittojen ystävä, mutta muistuu mieleen itselle sellainen henkkoht tilanne, missä henkiö X sanoi minun sanoneen " sitä ja tätä " henkilöstä Y ( mitä en siis ollut tehnyt ) ja sain tätä kautta paljon negatiivista palautetta eri suunnilta, sekä välttelyä.

      Kun asia viimein selveni kuitenkin eri osapuolille, siis se, etten ollut sanonut " sitä ja tätä ".. he yrittivät palauttaa välimme kuntoon. Olin kuitenkin sen verran pettynyt heidän arviointikykynsä pettämiseen suhteeni, etten halunnut jatkaa tuttavuuttamme niin läheiselle tasolla kuin mitä se oli siihen asti ollut.

      JOTEN, voiko olla mahdollista, että joku ystävistäsi haluaa ns. " varata " joitakin ystäviäsi itselleen? Aina ei ymmärretä sitä, että kaikkien ihmisten väliset ihmissuhteet ovat sillä tavalla henkkoht, ettei niiden olemassaolo välttämättä heikennä jonkin toisen ihmissuhteen olemassaoloa.

      Olipa epäselvä teksti :)
      Toivottavasti pointti tuli kuitenkin selväksi.

    • näin se menee..

      Tervetuloa maailmaan!

      Minullakin oli vielä taannoin ystäviä, mutta sitten ex-vaimoni sabotoi joka ikisen suhteen soittelulla ja väärennettyjen kirjeiden lähettelyllä.

      Mitäs tosta, yksi vielä jäi, kun osasi olla tarpeeksi kriittinen. Hänelle kiitoksia.

      Ai niin, yhdestä tuli toimitusjohtaja ja kusi nousi kai päähän ja liekö hänkin saanut postia ex-vaimoltani (jonkun toisen nimissä kirjoitettuna tietty). Mutta mitäs sitä pitämään suhteita yllä sellaiseen kaveriin josta ei enää ole hyötyä.

      Mutta elo ilman näitä "ystäviä" voi olla yllättävän antoisaa. Älä jää roikkumaan, ei kannata olla toisista riippuvainen. On itsenäisyyttä tajuta se, että muut muuttuvat ja mulkvistuvat vanhetessaan, itse ei ole pakko seurata samaa latua. Eikä ole pakko lähteä elintasokilpaan mukaan tai elvistellä skidien harrastuksilla. Sen kun tajuat olet melkoinen elämän sankari, oikea kurko!

    • -vallaton-

      Hmm...Minulla on kaksi ystävää(vai onko?)Käyn heillä lähes viikottain,mutta he kyläilevät luonani vain kutsuttuina/merkkipäivinä,Molemmat ovat perheellisiä ja ikäisiäni 25 Minäkin olen perheellinen...Tyttäreni 9 v päivitteli eräänä päivänä.et ompas sinulla vähän ystäviä...Minä siihen että niimpäs on,mistähän nuita sais lisää?!Tyttäreni vastasi,että EI ENÄÄN MISTÄÄN -.-"

    • avokado

      Hei!

      Olen itsekin ollut kiusattu ja olen tullut siihen lopputulokseen, että ryhmät usein valitsevat kiusatuksi sen hiukan oudon tyypin, joka ei kykene puolustautumaan ja joka ei hahmota sosiaalista kommunikaatiota yhtä hyvin kuin ikätoverinsa. Tiedän olevani ohuella jäällä enkä halua missään nimessä syyllistää kiusattua lasta. Mikään ei oikeuta syrjintää ja kiusaamista. Aikuisiällä olen kuitenkin alkanut ajatella, että kiusattuja lapsia (usein) yhdistää vaikeat kotiolot tai vanhempien joku määrittämätön kyvyttömyys valmentaa lasta olemaan toisten kanssa (puhtaat vaatteet jne.) Itse olin hiukan puolihuolimattomasti kasvatettu enkä osannut aloittaa toisten kanssa normaalia kaveruutta koska kodin keskustelukulttuuri oli köyhä. Olen vieläkin todella kiusaantunut tutustuessani uusiin ihmisiin ja ryhmiin - ensimmäinen vaistomainen reaktioni on jäädä tekemään jotain huomaamatonta ja normaalia johonkin nurkkaan.

      En sano, että sinulla olisi samoja ongelmia ja sama tausta, mutta joskus on niin ikävästi, etteivät ihmiset osaa luontevasti tutustua entisiin koulukiusattuihin tai ihmisiin joilla on ollut joku vaikea asia elämässään. Emme lähesty heitä luontevasti joten eivät hekään meitä? Tai lähestymistapa on heistä liian "outo"? Kannattaa hakea ystäviä ryhmistä, joissa luulisit olevan sosiaalista kömpelyyttä suvaitsevia ihmisiä. Ei siis ensimmäisenä työpaikan golfklubille tai fruittareiden sählykerhoon, jossa on perusoletuksena että olet normaali sosiaalinen uraohjus, joka aloittaa luontevasti smalltalkin aiheesta viikonlopun perhemökkeily. Alanvaihto ja aikuisopiskelu ei välttämättä olisi typerämpi veto.

      Et tosiaan ole hylkiö, koska opettajasi niin sanoi. Eivätkö kukaan valittanut? Oliko kyseessä tosiaan kaupunki eikä joku pieni paikkakunta, jossa koulun henkilökunnnasta ei uskaltanut valittaa? Voi olla, että muillakin oli ankeaa tuossa ympärissä.

      Entä psykologille jutteleminen? Ehkä kaipaat etäisyyttä sinulle tapahtuneisiin asioihin, jotta pystyisit tarkastelemaan miksi näin on käynyt tietyssä vaiheessa elämääsi, jotta pystyisit paremmin muuttamaan nykyisyyttä.

      Toivottavasti lähdet suunnittelemaan tulevaisuuttasi edes varovaisen toiveikkaasti ja yrität päästä yli vastoinkäymisistä. Oma epätäydellinen neuvoni on järkevästi analysoida tilanne ja siihen johtaneet tekijät itselle armollisesti ja ilman uhriuttavia itsesyytöksiä - jos et pysty siihen yksin niin harkitse psykologia tms.

      • faefgbedrbb

        tää nyt on vastaus sinulle avokado ja miksei muillekkin. Viestiketju on jo pirstaloitunut sen verran että vaikeaa erityisesti vastata kenellekkään suoraan.

        Minulla on ollut sosiaalisia vaikeuksia pitkin elämääni se tosiaan on totta kaikista duuneista joita mulla on ollut mut on hyväksytty vain noin kolmessa paikassa. Yksi oli nuoruuteni yks siivoushomma jossa olin kaksi kesää ja porukka oli siinä 50 keskimäärin mitä ny yks nuori tais olla.
        No sit yks nurmikon leikkaus homma jota muistelen edelleenkin lämmöllä. harmi vaan et kummallakaan firmalla ei ole vakinaisia hommia ja toinen on vaihtanut alaa.
        No sit on mun nykyinen hommani jossa olen lähinnä mitenkuten siedetty hylkö. potkuja en ole vielä saanut vaikka 6 vuotta niitä olaan odoteltu. Työtehtävät on sit sen mukasia eli firman vihoviimeisintä epäsuosituinta hommaa kovassa metelissä. Kun tulen kahville muut juovat nopeasti kuppinsa tyhjäksi ja menevät pois. Ruokailemaan saan mennä yksin ja pöytääni ei vahingossakaan kukaan istuudu. toisella puolella ruokalaa saan olla. Joskus no niitä on vain olisiko ehkä 4 jotka ylipäätään käyttäytyvät normaalisti minua kohtaan.

        No mainitsit siitä kun kerroin opettajanikin todenneen että olen hylkiö. No olen suuresta kaupungista ja koulussa oli suunnilleen 500 oppilasta. No Se asenne oli vain niin jokapäiväinen ja mitä valittaminen muka auttaa. Virallinen totuus on ainoa sallittu. Tämä siis meni niin että koulussa opettaja laittoi luokan oppilaat järjestykseen sen perusteella mikä oli oppilaan sosioekonominen tausta. Suurin osa oppilaista oli työväenluokkaisia eli ei mitenkään panostamisen arvoisia. Pari oli keskiluokkaa ja siis eliittiä. Sitten oli alaluokka eli saasta. MInä kuuluin alaluokkaa. Tämä jaottelu työväenluokan ja alaluokan kesken ei enää perustunut niinkään vanhempien asemaan vaan pärstäkertoimeen eli siihen pitikö kukaan minusta ja ei pitänyt. Opettaja kannusti muita kiusaamaan minua aina välillä jos olin vaikka jotenkin saanut viikon olla rauhassa. Hän suuresti nautti siitä. Muut opettajat olivat niin ikään mukana tässä touhussa. En ollut koulun ainoa saasta oli ehkä kolme-neljä muutakin tosin joko nuorempia tai venhempia. Oikeastaan ainoa opettaja joka ei kiusannut tai väheksynyt tai syrjinyt mitenkään oli yksi ruotsin opettaja. Tämä ruotsin opettaja oli jo vanha nainen ja nykyään mikäli edes elää on jo ollut aikaa eläkkeellä.
        Toki mainitsin kotona saamastani kohtelusta ja koulupsykologille jouduin kanssa. Tämä koulupsykka ei siis ollut varsinaisesti mitenkään koulumme opettajia tai sinällään tekemisissä niitten kanssa. NO kotona kukaan ei uskonut minua. Eivät usko edelleenkään. koulupsykka oli niin että tietää kyllä mutta väitti koulun vain selittävän oppilaille sen mihin he ylipäätään elämässä kykenevät. On kuulemma paljon pahempi jos oppilaalle annetaan valheellinen kuva kyvyistään ja mahdollisuuksistaan.

        No yläasteella opettajien suhtautuminen oli sitten jo kaksijakoisempaa. koska olin yksinäinen ja sosiaalista elämää ei juuri ollut oli paremman tekemisen puutteesta johtuen aikaa tehdä tehtäviä. ala-asteen lähinnä tyydyttävät arvosanat nousivat kasiin ja ysiin. ei sillä että asialla olisi mitään vaikutusta tulevaisuuteeni sen ymmärsin jo silloin mutta ajan tappamista sekin. Lukio meni omalla painollaan olin keskinkertainen ja opettajien suhtautuminen oli neutraalia. poislukio kemia ja historia joissa pärjäsin ihan hyvin.

        Työelämä ja armeija lukion jälkeen no se oli kuin paluu ala-asteelle. hylkiö mikä hylkiö. jatko opinnoissa sitten sain valheellisen kuvan että pärjääminen arvosanoissa olisi jotenkin merkityksellistä. hain ja pääsin opiskelemaan alaa joka on suht keskiluokkainen. pärjäsin arvosanoilla hyvin luokan top 5 olin. Työssä oppiminen ja työharjoittelut romuttivat sitten mahdollisuuteni työllistyä alalle ikinä. Ekassa paikassa kun tulin sisään minut eritettiin suunnilleen sen jälkeen kun olin sanonut ihmisille hyvää huomenta ja viikon verran sain tehdä hanttihommia ja sitten minut pistettiin pihalle. No väittivät opettajalleni sitten vielä että minun laistani saastaa ei haluta nähdä enää ikinä. sanoivat sen minullekkin. Olin aluksi melko äimänä. No sitten ala-aste muistot tulivat ja tajusin. No koulussa opettajat sitten sanoivat minulle että lähde menemään mutta olin jo opintojeni loppusuoralla joten jatkoin silti loppuun hyvin arvosanoin.
        No mitään alani työtä en ole koskaan saanut. hakenut olen suunnilleen 800 paikkaan olen pitänyt kirjaa. No se siitä. päädyin sattumalta nykyiseen hommaani.

      • avokado
        faefgbedrbb kirjoitti:

        tää nyt on vastaus sinulle avokado ja miksei muillekkin. Viestiketju on jo pirstaloitunut sen verran että vaikeaa erityisesti vastata kenellekkään suoraan.

        Minulla on ollut sosiaalisia vaikeuksia pitkin elämääni se tosiaan on totta kaikista duuneista joita mulla on ollut mut on hyväksytty vain noin kolmessa paikassa. Yksi oli nuoruuteni yks siivoushomma jossa olin kaksi kesää ja porukka oli siinä 50 keskimäärin mitä ny yks nuori tais olla.
        No sit yks nurmikon leikkaus homma jota muistelen edelleenkin lämmöllä. harmi vaan et kummallakaan firmalla ei ole vakinaisia hommia ja toinen on vaihtanut alaa.
        No sit on mun nykyinen hommani jossa olen lähinnä mitenkuten siedetty hylkö. potkuja en ole vielä saanut vaikka 6 vuotta niitä olaan odoteltu. Työtehtävät on sit sen mukasia eli firman vihoviimeisintä epäsuosituinta hommaa kovassa metelissä. Kun tulen kahville muut juovat nopeasti kuppinsa tyhjäksi ja menevät pois. Ruokailemaan saan mennä yksin ja pöytääni ei vahingossakaan kukaan istuudu. toisella puolella ruokalaa saan olla. Joskus no niitä on vain olisiko ehkä 4 jotka ylipäätään käyttäytyvät normaalisti minua kohtaan.

        No mainitsit siitä kun kerroin opettajanikin todenneen että olen hylkiö. No olen suuresta kaupungista ja koulussa oli suunnilleen 500 oppilasta. No Se asenne oli vain niin jokapäiväinen ja mitä valittaminen muka auttaa. Virallinen totuus on ainoa sallittu. Tämä siis meni niin että koulussa opettaja laittoi luokan oppilaat järjestykseen sen perusteella mikä oli oppilaan sosioekonominen tausta. Suurin osa oppilaista oli työväenluokkaisia eli ei mitenkään panostamisen arvoisia. Pari oli keskiluokkaa ja siis eliittiä. Sitten oli alaluokka eli saasta. MInä kuuluin alaluokkaa. Tämä jaottelu työväenluokan ja alaluokan kesken ei enää perustunut niinkään vanhempien asemaan vaan pärstäkertoimeen eli siihen pitikö kukaan minusta ja ei pitänyt. Opettaja kannusti muita kiusaamaan minua aina välillä jos olin vaikka jotenkin saanut viikon olla rauhassa. Hän suuresti nautti siitä. Muut opettajat olivat niin ikään mukana tässä touhussa. En ollut koulun ainoa saasta oli ehkä kolme-neljä muutakin tosin joko nuorempia tai venhempia. Oikeastaan ainoa opettaja joka ei kiusannut tai väheksynyt tai syrjinyt mitenkään oli yksi ruotsin opettaja. Tämä ruotsin opettaja oli jo vanha nainen ja nykyään mikäli edes elää on jo ollut aikaa eläkkeellä.
        Toki mainitsin kotona saamastani kohtelusta ja koulupsykologille jouduin kanssa. Tämä koulupsykka ei siis ollut varsinaisesti mitenkään koulumme opettajia tai sinällään tekemisissä niitten kanssa. NO kotona kukaan ei uskonut minua. Eivät usko edelleenkään. koulupsykka oli niin että tietää kyllä mutta väitti koulun vain selittävän oppilaille sen mihin he ylipäätään elämässä kykenevät. On kuulemma paljon pahempi jos oppilaalle annetaan valheellinen kuva kyvyistään ja mahdollisuuksistaan.

        No yläasteella opettajien suhtautuminen oli sitten jo kaksijakoisempaa. koska olin yksinäinen ja sosiaalista elämää ei juuri ollut oli paremman tekemisen puutteesta johtuen aikaa tehdä tehtäviä. ala-asteen lähinnä tyydyttävät arvosanat nousivat kasiin ja ysiin. ei sillä että asialla olisi mitään vaikutusta tulevaisuuteeni sen ymmärsin jo silloin mutta ajan tappamista sekin. Lukio meni omalla painollaan olin keskinkertainen ja opettajien suhtautuminen oli neutraalia. poislukio kemia ja historia joissa pärjäsin ihan hyvin.

        Työelämä ja armeija lukion jälkeen no se oli kuin paluu ala-asteelle. hylkiö mikä hylkiö. jatko opinnoissa sitten sain valheellisen kuvan että pärjääminen arvosanoissa olisi jotenkin merkityksellistä. hain ja pääsin opiskelemaan alaa joka on suht keskiluokkainen. pärjäsin arvosanoilla hyvin luokan top 5 olin. Työssä oppiminen ja työharjoittelut romuttivat sitten mahdollisuuteni työllistyä alalle ikinä. Ekassa paikassa kun tulin sisään minut eritettiin suunnilleen sen jälkeen kun olin sanonut ihmisille hyvää huomenta ja viikon verran sain tehdä hanttihommia ja sitten minut pistettiin pihalle. No väittivät opettajalleni sitten vielä että minun laistani saastaa ei haluta nähdä enää ikinä. sanoivat sen minullekkin. Olin aluksi melko äimänä. No sitten ala-aste muistot tulivat ja tajusin. No koulussa opettajat sitten sanoivat minulle että lähde menemään mutta olin jo opintojeni loppusuoralla joten jatkoin silti loppuun hyvin arvosanoin.
        No mitään alani työtä en ole koskaan saanut. hakenut olen suunnilleen 800 paikkaan olen pitänyt kirjaa. No se siitä. päädyin sattumalta nykyiseen hommaani.

        Hei AP!

        "Koulupsykka oli niin että tietää kyllä mutta väitti koulun vain selittävän oppilaille sen mihin he ylipäätään elämässä kykenevät."

        Näetkö näissä tilanteissa mitään humoristista jälkikäteen? Nimittäin kuvaamasi ihmiset ovat totaalisia ääliöitä. En maininnut, että olen todistanut samantyyppisiä jakoja, mutta pääsin ympäristöstä kauas pois.

        "NO kotona kukaan ei uskonut minua."

        Jos vanhempasi eivät uskoneet sinua, se kertoo jo jotain. Normiperheissä, joissa kasvaa meille monelle ah-niin-etäisiä-mielikuvissa onnellisia lapsia, kuunnellaan jos on ongelmia.

        "Lukio meni omalla painollaan olin keskinkertainen ja opettajien suhtautuminen oli neutraalia. poislukio kemia ja historia joissa pärjäsin ihan hyvin."

        Sinulla on amk-tutkinto alla? Oletko harkinnut hakeutua lukemaan alaa, jolla arvostetaan (tai edes siedetään) epäsosiaalisuutta tai outoutta. Kemiaa?

        Valehtelematta sinä luultavasti olet sosiaalisesti "outo", mutta meistä monesta tulee sellaisia kasvuympäristön muovaamana, joistan herkemmin joistain vaikeammin. Eikä outous ole rikos, kunhan ei tahdo eikä tee pahaa toisille.

        Jos ns. hylkiömäisyys on itsestä häiritsevää, ensiksi kannattaa yrittää selvittää miksi ajattelet niin itsestäsi, miten toimit eri tilanteissa, milloin menet lukkoon ja millaisissa ympäristöissä viihdyt. Tämä ei tarkoita, että muiden epäkohteliaisuus, ilkeys olisi ok.

        Vaikutat sen verran järkyttyneeltä kaikesta menneestä sheissesta, että en osaa tuntemattomana muuta neuvoa kuin että puoskaripsykologistasi huolimatta tarvitset jonkun neutraalin ulkopuolisen näkemyksen, joka ei yritä kusettaa tai hyväksikäyttää sosiaalisia heikkouksiasi. En sanoisi, että entiset skitsofreenikkokaverisi ovat parasta mahdollista seuraa antamaan palautetta. Voit toki kertoa täällä tarinasi, mutta on ikävää jos päädyt toistamaan, että olet hylkiö eikä kukaan pysty kääntämään päätäsi:/ Lisäksi on erotettava se, että joku sanoo sinulla olevan jostain ymmärrettävästä syystä oleva puute (rakentava kritiikki ja neuvot) ja se että olisit hylkiö (masentava näkemys omasta itsestä).

        Mielipiteeni:

        1. Et ole hylkiö=sinussa ei ole mitään synnynnäistä epäkelpoutta mutta

        2. Et ehkä pärjää sosiaalisissa tilanteissa ja et ehkä osaa puolustautua, jolloin keräät ympärillesi a) kaikkia kusipäitä b) odotat itsekin, että kaikki pissapäät ympäröivät sinut.
        3. Se että näin on käynyt ei ole suurimmaksi osaksi (80%) oma vikasi, vaan huono koulu ja kannustuksen puute kotona, mutta siitä on aika päästä yli ja miettiä miten asioita voisi korjata. Miksi ajattelet tietyllä tavalla itsestäsi, miten toimit eri tilanteissa, milloin menet lukkoon ja millaisissa ympäristöissä viihdyt ---> mitä pitäisi tehdä jatkossa, jotta löydät hyviä asioita elämääsi? minne haluaisit mennä ja mitä tehdä?
        4. Selvitä mitä voisit tehdä työttömänä (harrastukset tms.) tai mitä voisit opiskella. Älä nyt ihan oikeasti jää sinne odottelemaan ilman varasuunnitelmaa.
        5. Mikäli sinua kiusataan työpaikalla ja siitä on todisteita, älä päästä työnantajaa kuin koiraa veräjästä.

        Toivottavasti sinulla on jotain asioita joita haluat toteuttaa ja tehdä kaikesta hylkiöydestä huolimatta:)

        terveisin avokado, sosiaalinen sarjaepäonnistuja

    • ....................

      Ihan sama juttu. Mullakin oli paljon ystäviä, mutta ei ole enää.

    • yksin myös nyt

      tuo on totta, et elämäntilanne vaikuttaa, kaikilla tulee muutoksia ja silloin ei jaksa pitää entisiin yhteyttä, eikä silloin ole ystävyyttä, jos väkisin velvollisuudentunnosta ottaa yhteyttä..

    • hyvin menee

      Mulla oli kans eräs pitkäaikainen ystävä. Yritin pitää häneen säännöllistä yhteyttä, vaikka hänellä tuntui olevan kaikennäköistä äksöniä, muita ystäviä, opiskeluita jne. - tapailtiin sitten vähän niinkuin hänen ehdoillaan, milloin hänelle sopi ja se sopi minunkin elämäntilanteeseeni.

      No sitten osat vaihtuivat, minun elämääni tulikin yhtäkkiä tosi paljon kaikenlaista positiivista, uusi kumppani, uusia ystäviä, perhe kasvoi, kaikenlaista tapahtui, pidin silloin tällöin yhteyttä, mutta harvemmin.

      Sitten ystäväni tempaisi, lähetti suunnilleen haukkumakirjeen, että kun "Ystävyytemme ei ollut molemminpuoleista". HÄ? Mielestäni ystävyytemme oli aaltoillut puolelta toiselle juuri sillai sopivan tasapuolisen tasapainoisesti, mutta eihän se hänelle sopinut.

      Ilmeisesti tällaiset ihmiset odottavat, että he ovat niin ainutlaatuisia ja heidän ystävyyttään pitäisi kiitellä, antaa aikaansa ja olla suoraansanottuna ovimattona aina kun heille sopii.

      Joo, minä en ole koskaan enää suostunut moisiin ihmissuhteisiin, pistän poikki heti, jos näen kyseisenlaista itsekkyyttä ihmisissä.

    • ei vaan jaksa

      ovimattona monet pitääkin ja sitten unohtavat, kun heillä vaikeaa, pitää jaksaa kuunnella, kun on helpompaa, unohtavat, minäkin osaan pitää nyt puoleni ja en ole aina tavattavaissa..

    • ÖÖOOIII;;...a

      Hei vaan... kaverit ei pidä yhteyttä paljon mitään enää... tai kerran kesässä juu.. kun on kesäloma....

      Että , ala harrastaan vaikka jotain, niin saat uusia tuttavia....
      Tai ryhdy hihhuliksi, kirkoissa ja seurakunnissa on paaaljon samanlaisia kuin sinä.

      • nolo olo

        Kirkoissa ja seurakunnissa sitä vasta yksin saa olla, vuosikausia, kukaan ei noteeraa, olet täysin ilmaa, valitettava tosiasia.

    • onnellinen erakko

      Älä sure! Yksinäisyys on valtaisa salaisuus, jonka arvoa ei nykyään ymmärretä. Yksin olet vapaa tekemään, mitä tahdot. Sinun ei tarvitse mielistellä ystäviäsi tai tehdä kompromisseja. Olen aivan varma, että kun muutaman kuukauden olet yksin, et toisten seuraa edes kaipaa enää.

      Voit aloittaa hyviä harrastuksia. Lukea, pyöräillä lenkkeillä luonnossa, valokuvata, käydä museoissa ja yksin ostoksilla, laittaa ruokaa itseäsi varten, katsella elokuvia ym. Et ole yhtään sen huonompi ihminen yksin, kuin ystäviesi ympäröimänä.

      Myös mahdollisuutesi löytää todellinen, yksityisyyttäsi kunnioittava ystävä, kasvavat.

      Kaikkea hyvää sinulle!

    • no opas jotakin

      Tuossa iässä pitäisi olla jo oman elämänsä herra. Jos et vielä koe pärjääväsi omillasi niin siinä tapauksessa suosittelen jotakin terapiaryhmää.

    • Katso Facebookista

      Yhä useampi on siirtyy internettiin keskustelemaan ja viettämään aikaansa toisten kanssa. Kasvotusten oleminen on teenäistä ja vie pohjan kaikista asioista.

    • asiakasohjelma_

      minä olen kohta 25-vuotias nainen. Kavereita ei ole ollut vuosiin enää. Olen joka päivä yksin. Olen myös työtön. En ole koskaan seurustellut tai ollut edes töissä.
      Käyn vain kaupassa pari kertaa viikossa. Tavallisen ihmisen (sellaisen jolla on kaikki perusasiat hyvin) on helppo sanoa, että mene ulos ja tapaa uusia ihmisiä. Mutta ei se noin vain onnistu. Kun on ollut yksin melkein puolet elämäänsä niin ei enää osaa olla sosiaalinen. Kouluista ei ole tarttunut kavereita. Olin aina se joka jätettiin ryhmän ulkopuolelle. Paskapuhetta on myös väite että (kaunis) nainen ei ole koskaan yksinäinen. Totuus on , että ulkonäkö EI ratkaise kaikkea, vaan se mikä ratkaisee on ihmisen sisin. Klisee, johon kukaan ei kuitenkaan vaikuta uskovan. Joudun tappamaan itseni, sillä tämä häpeä on liikaa...ja jokapäiväinen koneen edessä istuminen alkaa jo oksettaa. En usko , että asiat muuttuvat tästä paremmaksi. Miksi muuttuisivat jos 25-vuotta elämääni on ollut tämmöistä paskaa? mitään hyvää ei tapahdu itsestään, tiedän sen, mutta olen jo liian raato tehdäkseni asialle mitään. En kerta kaikkiaan jaksa. Ymmärrän että ihmisten on vaikea käsittää tilannettani. Miten joku ei vaan saa aikaiseksi lähteä ulos? No minä tiedän että se on mahdollista.... Vihaan elämää. Vihaan sitä todella.

      • -vallaton-

        Komppaan....

      • hjjsss

        Ok kerron sulle hyvän elämän salaisuuden, Ole oma itsesi. Ei menneisyydellä eikä tulevaisuudella ole väliä. Ei sillä mitä muilla on ole väliä. Rakenna elämäsi uudestaan pala palalta, aloita niin pienestä kuin se on tarpeellista.

        Aloita vaikka siitä että uskallat puhua minulle omana itsenäsi ja siirry siitä eteenpäin pikku hiljaa.

        osoitteeni on [email protected]

      • tiedän tunteen

        Et vihaa. Jos vihaisit, olisit jo tehnyt itsellesi jotakin. Tiedän, koska itse väitin joskus vihaavani elämää. Lopulta ymmärsin, että vihasin tiettyjä puolia elämästä. Tämä oivallus auttoi minua tekemään asioita, joita oikeasti halusin!

        Ystävistä on usein enemmän haittaa, kuin hyötyä. He riistävät kallista aikaasi, rauhaasi jne. On kuitenkin hyvä joskus auttaa muita ja pitää pari ystävää, jotta voi joskus itsekin pyytää apua. Tällainen puolittain erakkona eläminen on hyvää elämää. Pari kertaa viikossa kaupassa, lenkkeilyä luonnossa. Silloin tällöin elokuvissa, ulkona syömässä jne.

        Älä turhaan häpeä itseäsi, erakkosisareni! Meitä on maailmassa paljon. Introvertit ihmiset eivät juuri kaipaa toisen seuraa.

      • motivaatio

        Mielikuvitusta mielikuvitusta... Monella on ongelmana mielikuvituksettomuus. Tarvitset jotakin mistä muodostat mielikuvia mitä tavoitella mm. televisiosarjoista missä henkilöhahmot ovat ihailunkohteena. Ilman mielikuvitusmaailmaa ei saa oikein mitään aikaiseksi eikä tuntemaan itseään paremmaksi ihmiseksi, joka on saanut elämässä jotakin aikaiseksi. Lue vaikka toisten kirjoituksia omasta elämästä niin saat motiivin tavoitella samoja asioita.

      • foreverinlove

        Joo, kaunis nainen todella on se yksinäinen,kun kateelliset muijat alkavat puhumaan paskaa selän takana...

      • tyytikki

        Sinäkin, etsi toinen samanlainen sitte ette ole enää yksin.
        Etsi harrastus.
        Jos masentaa se on vaan joka aamu voitettava ja alettava elämään. Joka aamu ja päivä. Älkää antako periksi masennukselle. Jos joskus viekin enemmän aikaa selättää depis aina vaan uudestaan potkitte ittenne liikkeelle puoliväkisin. Niin minäkin joudun tekemään. Ja väitän että kannattaa.

      • neiti27

        Hei, olen sua pari vuotta vanhempi nainen.
        Minulla on ollut vähän vastaavanlainen elämä tähän saakka..

        Kaikki kaverit on kadonneet opiskelujen loppumisen myötä, mutta nyt kun oikeastaan mietin niin ei mulla ole vielä kunnollisia ystäviä ollutkaan.
        2 tosi huonoa parisuhdetta on takana, eivät kyllä mitään pitkiä ole olleet.
        Loppupeleissä olen aina jääny yksin.

        Kun tämä sama on toistunu mun koko elämän ajan, aloin todella harrastaa hieman itsetutkimusta. Piti ihan realistisesti miettiä itseäni, omaa käytöstäni ja millaisen kuvan itsestäni annan muille.

        Olin koulukiusattu yläasteelta asti, melkein joka ikisessä ihmissuhteessa jonkinlainen kynnysmatto, leikkikalu jne. Tajusin että kaikki tämä teki musta niin varovaisen etten osannu enää puhua muille, jo pelkkä muiden seurassa olo ahdisti niin että mieluummin olin yksin. Aloin kuvitella miten kaikki minua arvosteleekaan, olin koko ajan puolustuskannalla ja töksäyttelin ihmisille ilkeästi takaisin koska otin kaiken loukkauksena.
        Näin vaikka joku olisi ystävllisesti yrittänyt jutella mulle. Ts. työnsin pois kaikki mukavat ihmiset jotka minuun oikeasti olisivat halunneet tutustua. En oikeastaan uskonut että kukaan tosissan haluaa tutustua minuun, olinhan niin paska ihminen. Tajusin myös sen että hakeuduin huomaamattani aina tietynlaisten ihmisten seuraan, sellaisten jotka eivät hirveästi mua arvostaneet.

        Olen jättänyt elämässä paljon tekemättä, hirveästi mennyt ns.ohi erilaisia tilaisuuksia koska en vaan ole uskaltanut. Ja jälkeenpäin olen itkeskellyt miten tyhmä taas olin. Edelleenkin huono itsetunto näkyy elämässäni.
        Mä en ole myöskään koskaan ollut työelämässä kesätöitä enempää.
        Voihan se häpeä olla, mutta eivät ihmiset tiedä kaikkea siinä taustalla.

        Minulla on kanssa vaikeuksia lähteä ulos, itsetunto on välillä niin maassa.
        Tällä hetkellä minulla on yksi kaveri/tuttu, jota näen harvoin. En seurustele enkä oikeastaan käy missään kun ei ole seuraa Haluaisin hirveästi saada elämääni jotain. Nyt jokaikinen päivä on samanlainen.
        Aiemmin oli yks tuttu jonka kanssa kävin baarissa mutta en siellä ikinä jännitykseltäni onnistunut kehenkään tutustumaan. En pystynyt siellä edes oikein juttelemaan kellekkään.

        Tiedän kun tuntee ettei ole voimia muuttaa mitään, kun tuntuu että jokainen päivä on edellisen toistoa ja kaikki on turhaa.

        En tiedä millanen elämä sulla on ollut ja mitä asioita sulla tässä taustalla on mutta jos sä haluat elämääsi parantaa niin ota pieniä askeleita. Niin typerältä kuin se kuulostaa, lue ja ota selvää asioista, itse selailin itsetunto- ja elämänhallintaoppaita, jonkun kirjan narsismista ja heidän uhreistaan.
        Oli todella helpottavaa tajuta että kaikissa ihmisissä on virheitä, kaikki tekee tyhmyyksiä.

      • neiti27
        neiti27 kirjoitti:

        Hei, olen sua pari vuotta vanhempi nainen.
        Minulla on ollut vähän vastaavanlainen elämä tähän saakka..

        Kaikki kaverit on kadonneet opiskelujen loppumisen myötä, mutta nyt kun oikeastaan mietin niin ei mulla ole vielä kunnollisia ystäviä ollutkaan.
        2 tosi huonoa parisuhdetta on takana, eivät kyllä mitään pitkiä ole olleet.
        Loppupeleissä olen aina jääny yksin.

        Kun tämä sama on toistunu mun koko elämän ajan, aloin todella harrastaa hieman itsetutkimusta. Piti ihan realistisesti miettiä itseäni, omaa käytöstäni ja millaisen kuvan itsestäni annan muille.

        Olin koulukiusattu yläasteelta asti, melkein joka ikisessä ihmissuhteessa jonkinlainen kynnysmatto, leikkikalu jne. Tajusin että kaikki tämä teki musta niin varovaisen etten osannu enää puhua muille, jo pelkkä muiden seurassa olo ahdisti niin että mieluummin olin yksin. Aloin kuvitella miten kaikki minua arvosteleekaan, olin koko ajan puolustuskannalla ja töksäyttelin ihmisille ilkeästi takaisin koska otin kaiken loukkauksena.
        Näin vaikka joku olisi ystävllisesti yrittänyt jutella mulle. Ts. työnsin pois kaikki mukavat ihmiset jotka minuun oikeasti olisivat halunneet tutustua. En oikeastaan uskonut että kukaan tosissan haluaa tutustua minuun, olinhan niin paska ihminen. Tajusin myös sen että hakeuduin huomaamattani aina tietynlaisten ihmisten seuraan, sellaisten jotka eivät hirveästi mua arvostaneet.

        Olen jättänyt elämässä paljon tekemättä, hirveästi mennyt ns.ohi erilaisia tilaisuuksia koska en vaan ole uskaltanut. Ja jälkeenpäin olen itkeskellyt miten tyhmä taas olin. Edelleenkin huono itsetunto näkyy elämässäni.
        Mä en ole myöskään koskaan ollut työelämässä kesätöitä enempää.
        Voihan se häpeä olla, mutta eivät ihmiset tiedä kaikkea siinä taustalla.

        Minulla on kanssa vaikeuksia lähteä ulos, itsetunto on välillä niin maassa.
        Tällä hetkellä minulla on yksi kaveri/tuttu, jota näen harvoin. En seurustele enkä oikeastaan käy missään kun ei ole seuraa Haluaisin hirveästi saada elämääni jotain. Nyt jokaikinen päivä on samanlainen.
        Aiemmin oli yks tuttu jonka kanssa kävin baarissa mutta en siellä ikinä jännitykseltäni onnistunut kehenkään tutustumaan. En pystynyt siellä edes oikein juttelemaan kellekkään.

        Tiedän kun tuntee ettei ole voimia muuttaa mitään, kun tuntuu että jokainen päivä on edellisen toistoa ja kaikki on turhaa.

        En tiedä millanen elämä sulla on ollut ja mitä asioita sulla tässä taustalla on mutta jos sä haluat elämääsi parantaa niin ota pieniä askeleita. Niin typerältä kuin se kuulostaa, lue ja ota selvää asioista, itse selailin itsetunto- ja elämänhallintaoppaita, jonkun kirjan narsismista ja heidän uhreistaan.
        Oli todella helpottavaa tajuta että kaikissa ihmisissä on virheitä, kaikki tekee tyhmyyksiä.

        tämä viesti oli siis nimimerkille asiakasohjelma_ :)

      • No tuota
        tiedän tunteen kirjoitti:

        Et vihaa. Jos vihaisit, olisit jo tehnyt itsellesi jotakin. Tiedän, koska itse väitin joskus vihaavani elämää. Lopulta ymmärsin, että vihasin tiettyjä puolia elämästä. Tämä oivallus auttoi minua tekemään asioita, joita oikeasti halusin!

        Ystävistä on usein enemmän haittaa, kuin hyötyä. He riistävät kallista aikaasi, rauhaasi jne. On kuitenkin hyvä joskus auttaa muita ja pitää pari ystävää, jotta voi joskus itsekin pyytää apua. Tällainen puolittain erakkona eläminen on hyvää elämää. Pari kertaa viikossa kaupassa, lenkkeilyä luonnossa. Silloin tällöin elokuvissa, ulkona syömässä jne.

        Älä turhaan häpeä itseäsi, erakkosisareni! Meitä on maailmassa paljon. Introvertit ihmiset eivät juuri kaipaa toisen seuraa.

        Muuten oon samoilla linjoilla sun kanssa jossain määrin, mut ainakin siinä suhteessa oon sun kans erimieltä, et kyllä introvertitkin kaipaa seuraa! Mut mielellään hyvää sellaista... Kunpa löytyisikin enempi ei-pinnallisia ihmisiä, jotka osais arvostaa elämässä niitä asioita, jotka todella ovat tärkeitä... Ja osaisivat olla kunnon ihmisiä toiselle, eivätkä olis aina hyötymässä jotenkin toisesta tmv. No, onneksi muutama sellainen ihminen omastakin elämästä löytyy, mut lisääkin toki kaipaisin.

    • erewws

      Jäin yksinäiseksi 13 vuotiaana.

    • elämä on

      joku panettelee ja puhuu pahaa sinusta selän takana? Kysy mistä on kysymys.

    • juupeliskuupelis
    • oma valinta

      Minäkin olen yksinäinen, mutta en anna sen haitata elämää. Jos todella hauaisin ystäviä ympärilleni, tietäisin miten niitä saisin. Olen mielummin itseni kanssa.

    • pelot voi voittaa

      Illuusio. Sitä vain lulee olevansa yksin, jos ei ole ketään kasvotusten juttelemassa. Tänäpäivänä voi keskustella muutenkin monen kanavan kautta. Kyse on enemmänkin pelosta. Ei uskalleta olla niin sanotusti yksin. Toisetat ovat heikompia ja toiset vahvempia.

      • totta

        Ystäviin ei ole luottamista. Ystävät juoksevat karkuun toisin kuin sotilaat.

    • runontaja

      Ihmiset kasvavat yhteen tai erilleen. Älä mieti miksi he eivät pidä yhteyttä.
      Mikäli taas olivat sinkkuja, ovat saattaneet aloittaa seurustelun

    • yksinäinen leskiäiti

      "faefgbedrbb" En tiedä tilanteestasi et mikä on homman nimi, mutta oikeesti tuollaseen tilanteeseen mitä kerroit, voi helposti joutua vaikka niin että joku on puhunut susta pxxxxx (tai kertonut totuuksia) en tiedä, kun en tunne sinua. Mutta usein tollaseen on syynä se että joku puhuu jotain sellasta mikä ei välttämättä edes ole totta, mutta ystävät kaikkoo sitä mukaa kun juttu kerkii kenenkin korviin. Ootko miettinyt oletko jollekin ystävällesi esim. haukkunut jotain toista ystävää tms, siitä meinaan helposti juttu lähtee ja yleensä ne vaan kasvaa matkan varrella.

      Oletko ollut itse aktiivinen ystäviesi suhteen? Ettet ole sellainen rasittava perässä vedettävä jota saa aina houkutella mukaansa jonnekin. Ethän myöskään ole sellainen ihminen joka vaan kehuskelee esim. omilla tekemisillään tms, koska se on rasittavaa kuunneltavaa ja voi ajanmyötä johtaa siihen että vähitellen ne kaverit kaikkoo. Taikka, onko kaverisi pariutuneet? Koska usein siinä vaiheessa kun kaverit alottaa vakavan parisuhteen niin ei enään aikaa riitä kavereille.

      Toivon sulle kuitenkin tsemppiä syksyyn ja toivottavasti löydät uusia ystäviä

    • ystäväsi sun

      Ystäviä ei hankita vaan ystävät tunnistetaan.

    • foreverinlove

      Munkin kaveripiirit hävis,kun olin kakskymppinen, minä olin vain kiinnostunut filosofiasta ym. enkä ollut yhtään samalla aaltopituudella niiden kanssa. Vasta tavattuani aviomieheni,joka on samalla aaltopituudella, hänen ystävänsä olivat myös ja sain vihdoin taas kavereita. Minkä epäilet olevan syy?

    • ystävyyden ihme

      Ystävyys on kummallinen suhde kahden ihmisen välillä. Se tuntuu tulevan ja menevän niin, ettei aina itsekään tiedä miten.

      Itse pidin ystäviini aktiivisesti yhteyttä ja kävin kylässä. Sitten tuli tilanne omasssa elämässä, että en jaksanut pitää yhteyttä ja ajattelin, että ottakoon muut nyt yhteyttä, kun minä olin aina ollut se aktiivinen osapuoli. Vaan kuinkas kävikään?! Ei kukaan soittanutkaan yhtä lapsuudenystävää lukuunottamatta, eikä käynyt. Ajattelin, että ei meidän ystävyys heille sitten niin tärkeä ollutkaan.

    • Kommentoija69

      Kyllä miehellä pitkäaikaisia ystäviä saa olla. Mutta ei heidän seuraansa monopolisoida, olla heistä mustasukkaisia eikä ystävyyssuhteita mielestäni yleensä mitenkään muodollisesti aloiteta tai lopeteta. Olen tuntenut pitkäaikaisimman ystäväni 24 vuotta. Välillä on ollut kausia, joina en ole tavannut häntä kuin muutaman kerran vuodessa mutta muutaman viime vuoden ajan taas monta kertaa viikossa. Muita lyhyemmän aikaa tuntemiani ystäviä ja kavereitakin on ja heidän kanssaan on sama meininki.

    • pp

      Osta naisiin vetoava suloinen koira ja lähden sen kanssa lenkille, varmaan pysäytellään. Tai liity koiran kanssa johonkin harrastetoimintaan. Jollei näistä apua niin on ainakin koira jolle jutella.

    • ystävä hädässä

      On hyvä että ystävät jättävät, sillä häviökseen mies on monien ystävä!! terv. benkku

    • vai kuinka?

      ystävän kanssa ei ole seksisuhdetta, jos on varattu

    • hahhah!

      Taidat olla aikamoinen luuseri. Et tule koskaan saamaan pillua.

    • Mietiskelijäksi

      Mä olen myös kovin yksinäinen, siis teoriassa. Eläämääni täyttävät 2 lasta, mutta aikuiskontaktit ovat yhdessä ystävässä. Ennen ahdistuin tästä yksin olemisesta, on totta että ihminen kaipaa toista ihmistä eikä ketään ole luotu yksin kulkevaksi. Nykyään osaan nähdä tämän tietynlaisen pysähtymisen valtavana mahdollisuutena tutustua elämän perimmäisiin kysymyksiin.

      Kirjavinkki sinulle: Jon Kabat-Zinn; Olet jo perillä. Kirja on auttanut minua katsomaan tätä yksinäisyyttä uusin silmin!

      Tsemppiä!

    • zane.gortman

      Oiskohan joku puhunut jotain paskaa susta, ja nyt sitten suo karsastetaan.

      Vai onko sulla joku tuomio päällä tai tulossa?

    • Lv

      Menetin työkykyni ja jouduin lähtemään sairaseläkkeelle, ystävät lähti samantien.

    • olet friikki

      Olet ollut aina yksinäinen mutta nyt vasta huomasit sen. Luuseri.

    • Tosi ystävät vähissä

      Ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisikin " Niin sanottuja ystäviä " Todelliset ystävät ei jätä koskaan . Siihen ei vaikuta mitkään asiat ei etäisyys eikä elämä olosuhteet ! Todellinen ystävyys punnitaan elämän ja arjen keskellä .
      Etsikää luotettu ystävä tai ystäviä joille voi kertoa asioistaan , pelkäämättä niitten leviävän seuraavana päivänä torilla . Kun löydät todellisen ystävä ole sinäkin luottamuksen arvoinen hyvä kuuntelija mutta älä tarraudu kehenkään kiinni vaan anna ystävälle tilaa elää omaa elämää äläkä vaivaa häntä liikaa koska sekin voi pilata ystävysten välit.

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4836

    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      202
      2597

    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1687

    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      29
      1655

    5. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      24
      1517

    6. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      29
      1425

    7. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1227

    8. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      149
      1108

    9. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      8
      1044

    10. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      962
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt