Ikävä kuulla, aloittaja. En ehtinyt edes ottaa talteen tuota viimeistä runoasi ennenkuin se poistettiin. Kiitos kuitenkin ja hyvää syksyn jatkoa myös sinulle.
Niin monta kertaa ovat minunkin sormeni syyhynneet. Olisin halunnut kehua itseäni, vaan olen kyennyt pidättelemään. Ja hyvä niin, kommentteja on sadellut pilvin pimein, kehuja tosin harvoin. Minä ymmärrän poistumistaan hyvin. Huomaamattomuus sattuu syvältä.
"Tyhjä pöytä edessäni, ei muruakaan siinä. Murut lattialla ovat. Tyhjä sieluni on, taisin pyyhkäistä itse ne sinne"
H.
0Äänestä
hymmm,,,
nainen menneisyydestä =
kiva kun kopsasit runostani nimmarin,, " tuntematon "
Minne lie siivittä lentänyt hepo, taasko on runoitta palstalla lepo? Olenko runon mä kerjäläinen, kun oisin tosi tyytyväinen, edes vain muutama rivinen vain, ei kai olisi liikaa se lain?
0Äänestä
O - O
Lähdetkö muuttolintujen kera kulkemaan, kun päätit runosuones ryhtyä sulkemaan?
Jään tuotoksias mä tänne muiden kanssa kaipailemaan, jospa suones vielä avautuis ja päästäis runon kulkemaan!
Toivotan sulle aurinkoista ja rentouttavaa matkaa, Päätitkö lepotaukoa menneisyydestä lomalla jatkaa?
Kukaties käännätkin suunnan kohti tulevaisuutta, ehkä suones tarjoo pian taas jotain uutta erikoisuutta.
0Äänestä
" tuntematon "
Palaa takaisin !
Kauan katsoin jälkeesi sun näin hahmosi häipyvän vain yön tummaa syliin katosit kauan toivoin palaisit jäi kaipuu suunaton yksin sinua muistelen kiihkeästi kaivaten ei lopu polte tuo jäähyväiset kirjoitit kuiskaan hiljaa tulisit takaisin mun luo
0Äänestä
mies menneisyydestä
Kauniista pyynnöstäs viimeinen laulu on maalini loppu ja tyhjänä taulu ei mieleni kankaalle murheeni piirry ne päässäni elää,ei koneelle siirry.
Nuoruuden muistot tuo rintaani paineen alle sen jään,niin kuin kuohuvan laineen mä kaukaa voin kuulla sen huutavan ääneen taas yksin mun maailmaan huomaan jo jääneen.
Turhaa on ihmisen tuskaansa surra itkua niellä ja hammasta purra tää elämä kuljettaa maailman ääreen lopulta riisuu pois suojaavan kääreen.
Taakse jää kaikki nää tummuvat illat suljetut ovet ja poltetut sillat ja lapsuuden loppu on totta taas kerran oon jälleen mä elänyt ihmisen verran.
0Äänestä
" tuntematon "
mies menneisyydestä kirjoitti:
Kauniista pyynnöstäs viimeinen laulu on maalini loppu ja tyhjänä taulu ei mieleni kankaalle murheeni piirry ne päässäni elää,ei koneelle siirry.
Nuoruuden muistot tuo rintaani paineen alle sen jään,niin kuin kuohuvan laineen mä kaukaa voin kuulla sen huutavan ääneen taas yksin mun maailmaan huomaan jo jääneen.
Turhaa on ihmisen tuskaansa surra itkua niellä ja hammasta purra tää elämä kuljettaa maailman ääreen lopulta riisuu pois suojaavan kääreen.
Taakse jää kaikki nää tummuvat illat suljetut ovet ja poltetut sillat ja lapsuuden loppu on totta taas kerran oon jälleen mä elänyt ihmisen verran.
"Olen polkuni päässä tuhansista erään ja niitä on täynnä maa" Lausui Aila Meriluoto.
Pitääkö täälläkin laulaa laulu viimeinen, laulaa se, ettei kenenkään sen, enää pidä valittaa sen oman kirottuvaisen, runon, laulun herkän, kuin tuulen, sen kantavan kai luulen.
"Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta", E. Leino
Laulu kuolee, kuolee intokin. Kun sille ei suoda suojaa, ei runon tuojaa. Kaikille näytettään kieltä, ilkeää mieltä. .
Leppä soittaa lehdissä pianoa, viuluna vinkuu tuuli, lautaset yhteen lyö rumpali kun aallot räiskyvät rantaan, vedenpinnalla siivilät suhisee ja pisarat lentävät ilmaan, koivu huiluna myötäilee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elähän nyt. Elähän nyt, hyvä mies.
Ikävä kuulla, aloittaja. En ehtinyt edes ottaa talteen tuota viimeistä runoasi ennenkuin se poistettiin. Kiitos kuitenkin ja hyvää syksyn jatkoa myös sinulle.
"nainen menneisyydest"
Niin monta kertaa ovat minunkin sormeni syyhynneet.
Olisin halunnut kehua itseäni, vaan olen kyennyt pidättelemään.
Ja hyvä niin, kommentteja on sadellut pilvin pimein, kehuja tosin harvoin.
Minä ymmärrän poistumistaan hyvin.
Huomaamattomuus sattuu syvältä.
"Tyhjä pöytä edessäni, ei muruakaan siinä.
Murut lattialla ovat.
Tyhjä sieluni on, taisin pyyhkäistä itse ne sinne"
H.
nainen menneisyydestä =
kiva kun kopsasit runostani nimmarin,, " tuntematon "
Runoas illalla makustelin,
sen sujuvaa soljuntaa ihailin.
Sä hienosti runosi riimitit,
kainon runoratsuni minunkin siivitit.
Minne lie siivittä lentänyt hepo,
taasko on runoitta palstalla lepo?
Olenko runon mä kerjäläinen,
kun oisin tosi tyytyväinen,
edes vain muutama rivinen vain,
ei kai olisi liikaa se lain?
Lähdetkö muuttolintujen kera kulkemaan,
kun päätit runosuones ryhtyä sulkemaan?
Jään tuotoksias mä tänne muiden kanssa kaipailemaan,
jospa suones vielä avautuis ja päästäis runon kulkemaan!
Toivotan sulle aurinkoista ja rentouttavaa matkaa,
Päätitkö lepotaukoa menneisyydestä lomalla jatkaa?
Kukaties käännätkin suunnan kohti tulevaisuutta,
ehkä suones tarjoo pian taas jotain uutta erikoisuutta.
Palaa takaisin !
Kauan katsoin jälkeesi sun
näin hahmosi häipyvän vain
yön tummaa syliin katosit
kauan toivoin
palaisit
jäi kaipuu suunaton
yksin sinua muistelen
kiihkeästi kaivaten
ei lopu polte tuo
jäähyväiset kirjoitit
kuiskaan hiljaa tulisit
takaisin mun luo
Kauniista pyynnöstäs viimeinen laulu
on maalini loppu ja tyhjänä taulu
ei mieleni kankaalle murheeni piirry
ne päässäni elää,ei koneelle siirry.
Nuoruuden muistot tuo rintaani paineen
alle sen jään,niin kuin kuohuvan laineen
mä kaukaa voin kuulla sen huutavan ääneen
taas yksin mun maailmaan huomaan jo jääneen.
Turhaa on ihmisen tuskaansa surra
itkua niellä ja hammasta purra
tää elämä kuljettaa maailman ääreen
lopulta riisuu pois suojaavan kääreen.
Taakse jää kaikki nää tummuvat illat
suljetut ovet ja poltetut sillat
ja lapsuuden loppu on totta taas kerran
oon jälleen mä elänyt ihmisen verran.
Meitä on monta
yksin jääny
tyhjä tauluni huutaa
aihetta uutta
jos elämä tielle aiheen toisi
kuvasi siihen ikuistaisin
"Olen polkuni päässä tuhansista erään ja niitä on täynnä maa"
Lausui Aila Meriluoto.
Pitääkö täälläkin laulaa laulu viimeinen,
laulaa se, ettei kenenkään sen,
enää pidä valittaa sen oman kirottuvaisen,
runon, laulun herkän, kuin tuulen,
sen kantavan kai luulen.
"Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta", E. Leino
Laulu kuolee, kuolee intokin.
Kun sille ei suoda suojaa,
ei runon tuojaa.
Kaikille näytettään kieltä,
ilkeää mieltä.
.
Syksyn melodia
Leppä soittaa lehdissä pianoa,
viuluna vinkuu tuuli,
lautaset yhteen lyö rumpali
kun aallot räiskyvät rantaan,
vedenpinnalla siivilät suhisee
ja pisarat lentävät ilmaan,
koivu huiluna myötäilee.
Mandi 2007
Hyvää syksyn jatkoa! Myös itsellesi. Tämä kauniin laulun myötä.http://www.youtube.com/watch?v=Y9qUQGRhtOI ja kiitos runoista joita tänne jaoit. Niitä oli mukava lukea.