täällä kirjoittelee äitejä joka kastista, on nuoria äitejä, uupuneita, väsyneitä, sairaita, ja näitä uusperheen äitejä.
Äidin osa on vaativa ja siihen ei todellakaan kouluja käydä, että tiedettäisiin mitä nappia tulee kulloinkin painaa, että taas sujuisi onnellisissa merkeissä.
Jokaisen äidin kuitenkin kannattaisi yrittää kaiken tämän rumban keskelläkin hakea jostakin apaua ajattelemiseen ja taho ei todellakaan ole se joka esittää, että jätä vaan perhe ja lähde elämään sitä elämätöntä elämää.
Sillekin tulee aikansa, mutta nyt on tämä hetki ja sekin pitää osata elää kunniallisesti eteenpäin.
Löydät apaukeinoja netinkin kautta, ilman että tarvitset ilmoittaa nimeäsi tai mitään millä voidaan tunnistaa. Palveleva netti on yksi kanava, josta saat puhekumppanin, mutta toimii muutaman päivän ajalla vastaukset.
Sitten löytyy kirjallisuutta paljon, eikä ne kirjat niin paljo maksa, ettetkö niitä voi netin kautta tilata, Fisherin jälleenrakennus sopii mysö muille kuin eronneille ihmisille, löytyy kummasti asioita, joita ei vain tule ajatelleeksi omalla kohdallaan.
Sanonta Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan mielestäni pitää paikkansa, mutta ymmärärän senkin että voimat voivat olla jo niin vähissä, että ei enää oikein jaksa etsiä, eikä kolkuttaa.
Olen itse elänyt niin raskaita aikoja elämässäni, että siksi toivon teidän jokaisen äidin löytävän tasapainon. Omasta kokemuksesta tiedän, että kun uni ei tule, jokainen asia tuntuu liian rankalta, on kuin sama filmi mnisi jatkuvasti aivoissa.
Nämä raskaat jutut eivät ole minuilla puolison aiheuttamia, kuten ei varmasti monella muullakaan. Kiitän Luojaa, että sain voimia mennä juttelemaan asioista paikallisen Perheasianneuvottelukeskukseen. Sieltä sain jollakin tapaa eväitä ymmärtää asioita, joita en ymmärtänyt, olen lukenut tuota Fisherin kirjaa ja muutamia muitakin.
Alkoholiin en ole ollut koskaan tapuvainen ja en nytkään, kuten muihinkaan aineisiin.
Olet monta kertaa illalla laskenut numeroita, jotta saisin ajatukset pois kiertämästä, olen tehnyt risitsanatehtäviä yöllä tai siivonnut laatikoita, jotta saan ajatukset muualle.
Nyt olen hiljalleen saanut hieman tasapainoisemman tilan, aikaa on memmyt parikin vuotta.
Elämääni sattui samaan aikaan erittäin monta valtavasti voimia vaativaa asiaa. Kun näistä keskustelin terapeutin kanssa hän sanoi, että kukaan ihminen ei olisi selvinnyt niistä yksin ulos.
Mieheni ei osannut minua tukea, vaikka onkin ihan ok ihminen, pakoon hän ei pötkinyt, mutta ymmärsi hyvin että käyn juttelemassa tarapeutin kanssa.
Senverran voin kertoa, että oli muutama kuolemantapaus, oli työpaikkasia ja huoli lasten elämästä. Kaikki lähes puolessa vuodessa ja lisäksi meinasin menettää liikuntakykyni, onneksi pääsin leikkaukseen, jota kautta voin tänäänkin kävellä, ehdin jo käväistä pyörötuolissa.
Mutta uskokaa tai älkää, raskainta on huoli lapsien elämästä jos niissä on säröjä. Se äidin sydän on sellainen .
Äidin osa on vaativa ja siihen ei todellakaan kouluja käydä, että tiedettäisiin mitä nappia tulee kulloinkin painaa, että taas sujuisi onnellisissa merkeissä.
Jokaisen äidin kuitenkin kannattaisi yrittää kaiken tämän rumban keskelläkin hakea jostakin apaua ajattelemiseen ja taho ei todellakaan ole se joka esittää, että jätä vaan perhe ja lähde elämään sitä elämätöntä elämää.
Sillekin tulee aikansa, mutta nyt on tämä hetki ja sekin pitää osata elää kunniallisesti eteenpäin.
Löydät apaukeinoja netinkin kautta, ilman että tarvitset ilmoittaa nimeäsi tai mitään millä voidaan tunnistaa. Palveleva netti on yksi kanava, josta saat puhekumppanin, mutta toimii muutaman päivän ajalla vastaukset.
Sitten löytyy kirjallisuutta paljon, eikä ne kirjat niin paljo maksa, ettetkö niitä voi netin kautta tilata, Fisherin jälleenrakennus sopii mysö muille kuin eronneille ihmisille, löytyy kummasti asioita, joita ei vain tule ajatelleeksi omalla kohdallaan.
Sanonta Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan mielestäni pitää paikkansa, mutta ymmärärän senkin että voimat voivat olla jo niin vähissä, että ei enää oikein jaksa etsiä, eikä kolkuttaa.
Olen itse elänyt niin raskaita aikoja elämässäni, että siksi toivon teidän jokaisen äidin löytävän tasapainon. Omasta kokemuksesta tiedän, että kun uni ei tule, jokainen asia tuntuu liian rankalta, on kuin sama filmi mnisi jatkuvasti aivoissa.
Nämä raskaat jutut eivät ole minuilla puolison aiheuttamia, kuten ei varmasti monella muullakaan. Kiitän Luojaa, että sain voimia mennä juttelemaan asioista paikallisen Perheasianneuvottelukeskukseen. Sieltä sain jollakin tapaa eväitä ymmärtää asioita, joita en ymmärtänyt, olen lukenut tuota Fisherin kirjaa ja muutamia muitakin.
Alkoholiin en ole ollut koskaan tapuvainen ja en nytkään, kuten muihinkaan aineisiin.
Olet monta kertaa illalla laskenut numeroita, jotta saisin ajatukset pois kiertämästä, olen tehnyt risitsanatehtäviä yöllä tai siivonnut laatikoita, jotta saan ajatukset muualle.
Nyt olen hiljalleen saanut hieman tasapainoisemman tilan, aikaa on memmyt parikin vuotta.
Elämääni sattui samaan aikaan erittäin monta valtavasti voimia vaativaa asiaa. Kun näistä keskustelin terapeutin kanssa hän sanoi, että kukaan ihminen ei olisi selvinnyt niistä yksin ulos.
Mieheni ei osannut minua tukea, vaikka onkin ihan ok ihminen, pakoon hän ei pötkinyt, mutta ymmärsi hyvin että käyn juttelemassa tarapeutin kanssa.
Senverran voin kertoa, että oli muutama kuolemantapaus, oli työpaikkasia ja huoli lasten elämästä. Kaikki lähes puolessa vuodessa ja lisäksi meinasin menettää liikuntakykyni, onneksi pääsin leikkaukseen, jota kautta voin tänäänkin kävellä, ehdin jo käväistä pyörötuolissa.
Mutta uskokaa tai älkää, raskainta on huoli lapsien elämästä jos niissä on säröjä. Se äidin sydän on sellainen .
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.