Milloin koira minulle?

Itse olisin vaihtoehto 2 puolella lähinnä tuon peruskoulutuksen vuoksi. Sitten on helpompaa kun olet koulussa eikä tarvitse pelätä, että mitähän tuhoja se tällä kertaa siellä asunnossa tekee. Myös ei tarvitse parin tunnin välein lähteä koulusta käymään kotonaan käyttämään koiraa tarpeillaan, kun osaa jo pidättää tarpeeksi kauan.

Käytte sitten vain hirveästi kaupungilla (missä nyt asuttekaan ja mihin nyt muutatkaan), jotta tottuu siihen elämään myös. Totuttelua autoiluun jne. Jos paikkakunnallasi on arkitottelevaisuuskursseja tai pentukursseja tms, niin voit siellä käydä tutustuttamassa pentuasi ja sosialistutamassa tai koetat hakeutua paikkoihin missä on koiria

Mielestäni muutat ensin ja katsot miten elämä menee ja JOS edelleen haluut koiran niin sit hankit sen. Oma tyttöni ei hanki, koska opinnot vie aikaa ja vapaa-ajalla tykkää olla kavereiden kanssa ja koulun jälkeen jäädä kahvilaan. Hänellä oli kani, mutta sekin muutti meille vanhemmille, koska kani oli niin paljon yksin. Toki olet ehkä erilainen ja viihdyt kotona koirasi kanssa, joten en yleistäkään.

Jos olet aivan varma, että koira sopii elämääsi jo nyt, ottaisin sen jo synnyinkodissa. TOSIN sopivan koiran etsinnässä voi mennä äkkiä vuosikin, joten varaudu siihen.

Itse hankin koiran vasta kaikkien opintojen jälkeen, kun elämä oli vakiintunut töidenkin puolesta. Tykkäsin käydä opiskelijabileissä ja päivät koulussakin olivat varsin epäsäännölliset ja saattoivat yhtäkkiä venyä yllättävänkin pitkään. Jotkin labrat kestivät jopa kellon ympäri! Eikä siinä olisi koiraa ehtinyt käyttää välissä.. Saati sitten työnteko...ensin koulussa ja sitten töissä? Ei tule kuuloonkaan. Näitä päiviä voi tulla paljonkin puolen vuoden ajan, kun teet päättötyötä. Saatat lähteä ulkomaille vaihtoon tai kurssille (minäkin lähdin). Minne koira siksi aikaa?

Kaikki on tietysti vain järjestelykysymyksiä, joten kaikki onnistuu jos tarmoa järjestelyihin on. Mulla ei ollut. Pitää varautua myös, että esim solukämppiin ei saa ottaa eläimiä, joten joudut ottamaan kalliimman vuokra-asunnon yksikseen tai suvaitsevaisen kämppiksen kanssa.

Otinpa muuten opiskelijana pari kissaa, koska ne pärjäävät helposti pitkään ilman minuakin. Kaksi, jotta on seuraa toisistaan ;)

Kiitos paljon asiallisista vastauksista :) Tällaisia juuri toivoin, hyviä rakentavia vastauksia jotka saavat ajatukset liikkeelle.

Normaalit sosiaalistamiset kuuluisivat toki koiran elämään, vaativathan ne aluksi jonkin verran vaivaa mutta ne tulevat tarpeeseen kun koira kasvaa.

Bileissä on oltu mutta eipä ne minua liiemmin ole kiinnostaneet, mieluummin rauhallinen leffa-ilta kuin biletys. Toki minusta voi kuoriutua bilehile mutta mitä nyt itseni tunnen niin ei kovin todennäköistä ole.

Näillä näkymin en aio opiskella ja työskennellä samaan aikaan (normaalit päivät koulussa ja sitten iltatöihin) koska se olisi kyllä liikaa vaadittu minun henkiseltä kantiltani ja vaikuttaisi varmasti koulunkäyntiini vaikka olisinkin ilman koiraa tai mitään muutakaan lemmikkiä. Kesätöihin kyllä haen.
Aion hakea eläin-, hammaslääkäri-, tai agronomilinjalle, voiko näillä linjoilla tapahtua joobaxin kuvailemia päiviä jotka voivat venähtää noinkin pitkiksi? Vai annetaanko ennakkovaroitus että päivä voi venähtää?

En myöskään ole "pakko saada koira justiin tuolloin"-tyyppejä, välillä täytyy lykätä haluamiansa asioita, joskus muutamalla kuukaudella, joskus vuosilla.

Hei. Itselläni on aikoinaan opiskeluaikoina ollut koira, jota rakastin yli kaiken ja joka oli ilonani melkein 14 vuotta. En itsekään ollut mikään bilehile, mutta silti neuvoisin odottamaan vielä. Jos ei nyt opiskeluja loppuun, niin pari vuotta. En suosittele sinulle (vaikken sinua tunnekaan) enkä omille lapsilleni koiran omistamista opiskeluaikana.

Välillä koulun jälkeen kaverit lähti lasilliselle, pelaamaan porukalla jotain jne... Kyllä minäkin pääsin silloin tällöin lähtemään, mutta aina piti ottaa ensin koiraystävä huomioon. Jos oli pyjamabileet, niin joko koira lähti mukaan tai jäin kotiin. Kyllä se välillä vähän harmitti, kun kuuli kuinka kivaa muilla oli ollut. Vaihdoin opiskelujeni vuoksi paikkakuntaa ja koiran kanssa kaksin elämisessä kamalinta kuitenkin oli se, jos itse olin kipeänä. Koira tarvitsee kuitenkin ulkoilua useasti päivässä. Pihalle meno ei ollut miellyttävän asia maailmassa 40c kuumeessa ja/tai vatsataudissa. Rahan kanssakin oli joskus tiukkaa, yllättävän laskun tullessa pystyy itse elämään kun saa ruoan koulussa ja makaroni piisaa paremman puutteessa koulun jälkeen, mutta koira tarvii kuitenkin aina hyvää ruokaa. Välillä oli päiviä, jolloin varmistin ruoan koiralle ja itse söin jos jäi rahaa. Itse koirani kuitenkin halusin ja hoidin ja rakastin. Ei ollut helppoa aina.

Neuvoisin pari vuotta tai edes vuoden elämään opiskeluelämää niin ettei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäsi. Olisiko sinulla ketään tuttua koiraa, jonka voisit ottaa välillä hoitoon luoksesi? Samalla näkisit mitä se arki yksin koiran kanssa on. Tai jos tulevalla paikkakunnalla on jotain sellaista koiratoimintaa jossa voi hoitaa koiraa, viedä lenkille tms ja välillä ottaa luoksesi hoitoon. Tiedän ettei se ole sama asia kuin oma koira, mutta kannattaa harkita. Hyvää syksynjatkoa sinulle.