ja menetin sen takia jotakin itsestäni. Tulin kärtyisäksi ja jopa masennuin välillä. Olen kuitenki taistellut ja nyt olen ollut polttamatta monta kuukautta. Tänään vedin kolme savua, kun oli niin ikävä tupakkia, mutta tumppasin siihen ja päätin, että ikinä en enää savuuttele. Tiedän, että jos vielä alan polttaa ei se ole psyykelleni, eikä fysiikalleni ollenkaan hyväksi.
Joskus nuorena kävin masennuksen läpi ja se oli aivan mahdottoman kova kokemus. Tänään, kun minua meinasi masentaa jo niin paljon, että otin jopa nuo kolme savua tupakasta, muistin, että onhan minulla Raamattu. Raamattua en ole lukenut vähään aikaan. Luin Matteus kolmetoista luvun ja vaikka siinä ei niin ihmeellisiä kerrottukkaan, huomasin, että hengellinen ravinto karkoitti pois masennuksen.
Tuon saman olen ennenkin huomannut. Jos jätän Raamatun luvun pidemmäksi ajaksi, tulen alakuloiseksi ja saatan jopa tuntea masennusta. Ainakin minä tarvitsen hengellistäruokaa ja minun hengellistä ruokaani on Jeesuksen puheet, neuvot ja opetukset. Toki muukin Raamatun sana on hyvää, mutta minulle antaa eniten Jeesuksen sanat. Jeesus tuo minulle rauhan.
Joskus nuorena kävin masennuksen läpi ja se oli aivan mahdottoman kova kokemus. Tänään, kun minua meinasi masentaa jo niin paljon, että otin jopa nuo kolme savua tupakasta, muistin, että onhan minulla Raamattu. Raamattua en ole lukenut vähään aikaan. Luin Matteus kolmetoista luvun ja vaikka siinä ei niin ihmeellisiä kerrottukkaan, huomasin, että hengellinen ravinto karkoitti pois masennuksen.
Tuon saman olen ennenkin huomannut. Jos jätän Raamatun luvun pidemmäksi ajaksi, tulen alakuloiseksi ja saatan jopa tuntea masennusta. Ainakin minä tarvitsen hengellistäruokaa ja minun hengellistä ruokaani on Jeesuksen puheet, neuvot ja opetukset. Toki muukin Raamatun sana on hyvää, mutta minulle antaa eniten Jeesuksen sanat. Jeesus tuo minulle rauhan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä sitä voisi sanoa "pieneksi kuolemaksi" kun luopuu pitkäaikaisesta tavasta joten masennus kai luonnollinen seuraus.
Onnittelut itse käryttelen vielä.
Voi sitä todella nimittää pieneksi kuolemaksi, kun luopuu pitkäaikaisesta kaverista, joka antoi ruumiiseen jopa monta tuhtatta erillaista maustetta:) Toisaalta on kiva, kun pääsi eroon t uosta kaverista ja toisaalta kaveria kaipaa. Aika kaksisuuntaiset tuntemukset. Johtuukohan yleensäkin kaksisuuntaiset tuntemukset tuollaisista asioista. Vaikkapa siitä, että toisaalta määrääjänä ovat tunteet ja toisaalta järki ja niiden kahden välissä pitää taistella ja hakea kultaista keskitietä.
Nykyaikana, kun tiedetään jo paljon ja tutkitaan sitäkin enemmän on silti hämärän usvan takana koko ihmisen käyttäytyminen. Ei ole vieläkään selvää mistä johtuu niin monenlaiset ruumiilliset ja henkiset pahoinvoinnit.
Itselläni pahoinvointi tulee yleensä siitä, että en osaa luovuttaa. En osaa luovuttaa vaikkapa siitä, että minun pitäisi tyytyä vähempään, vaan vaadin enemmän. Vaikkapa siisteyttä, aikuisten lasten elämän kulkemista minun kriteerien mukaan ja monista tuon kaltaisista asioista. Olen opetellut nyt luovuttamista, sillä ikää alkaa olla jo paljon ja kohtahan minun on luovuttava kaikesta. Ei nyt ihan kohta, mutta sekin päivä lähestyy. Pääasia, että kerkiäisi tulla niin viisaaksi täällä, että saisi elää turvallisten ja hyvien tunteiden kanssa. Onhan minulla onneksi Jeesus ja Raamattu. Ilman noita kahta asiaa, en ikinä viisastuisi.
Olen jopa oppinut ajattelemaan, että eihän minun tarvitse olla maailmannapa, ei kaunis, ei kaikki tietävä ja osaava, vaan saan tälläisenäni kunnioittaa itseäni. Se on ollut suuri oivallus ja pitänyt minut aikamoisen terveenä tilapäisistä masennuksista huolimatta.
Nuorena en tuota taitoa osannut ja siksi kävin syvällä masennuksen suossa.
Nyt koulutukseeni näyttäisi kuuluvan omaisuuden tarpeen vähentäminen. Olen ollut jo pidempään sitä mieltä, että ihminen ei tarvitse muuta kuin tarpeellisen, eli vaatteet, ruuan, kodin ja siihen liittyvät. Turha omaisuus ei tuo muuta kuin taakka ja jälkeläisillekin se saattaa tuoda vain epäsopua. Kyllä Jeesus on viisas, kun käskee tyytymään ruokaan ja vaatteisiin ja välttämättömään. Ennen en tuota käsittänyt, mutta hiljalleen olen alkanut käsittämään. Pidän onnnellisina ihmisiä, joilla on määräosa leipää, kuten Raamattu sanoo. Heillä ei ole ylimääräistä, eivätkä he ole mistään puutteessa.
Otetaan Raamatusta viisautta ja eletään tämä elämä meille kuuluvalla paikalla.
Raamattua vaan Wayne W. Dyer kirjoittamaa kirjaa HYVÄKSY ITSESI USKALLA ELÄÄ. Siinä on paljon hyviä neuvoja elämän varrelle.
Minunkin pitäisi opetella luovuttamista ja olen kai oppinutkin.
Ylisuorittaminen ja kaiken hallinta on kai portti johonkin vaivaan kuten masennukseen ainakin minulla. Tajuaa siis että hei, eihän tämä menekään näin ja sitten yrittää tapella vastaan joten ei ihme jos alkaa tulla kaikenlaisia vaivoja.
Mahtoiko tuosta tajuta kukaan mitään?
Jeesus ja raamattu ovat aika vieras aihe minulle. Olen niin tottunut elämään omilla ehdoilla etten voi, pysty tai uskalla luovuttaa itsestäni palaakaan jollekin jota en täysin tajua.
Wayne on tietysti tuttu ja suosittelen.
Suosittelen myös M. Scott Peckin rakkauden psykologia ja hieman varauksella Peckin pahan psykologia.
MScotti kirjoitti aika suoraan tuon pahan psykan. Olin aika kauan vihainen itselle ja muille luettuani sen.
Ja ennenpitkää saa kokea jopa voittammisen riemua kun on saanut tahtoelämällään pois tuollaisen paheen. Miten monen sairauden siemen piilee tupakassa.