http://www.youtube.com/watch?v=jRHw6Dg3I6w&feature=related
Nyt kun on väännetty peistä, missä on valtakunta, missä oikea opetus jne, niin tämä rakas kappale herättelee meitä miettimään, mistä se valtakunta ehkä löytyy ja onko oikeat sanat vain tietyillä joukoilla, vai onko jokainen eri teille ajautuneita, jotka Jeesus viimeisenä päivänä kokoaa takaisin yhteen. Kerrassaan ajatuskia herättävä laulu tämä!
Nyt kun on väännetty peistä, missä on valtakunta, missä oikea opetus jne, niin tämä rakas kappale herättelee meitä miettimään, mistä se valtakunta ehkä löytyy ja onko oikeat sanat vain tietyillä joukoilla, vai onko jokainen eri teille ajautuneita, jotka Jeesus viimeisenä päivänä kokoaa takaisin yhteen. Kerrassaan ajatuskia herättävä laulu tämä!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niinpä!
Raamatussa kerrotaan kaupungista, jossa on suuri ja korkea muuri, jota muuria enkeli mittasi kultaisella ruoólla. Sen muurin pituus, leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. Siinä kaupungissa ei ollut yön ja päivän vaihtelua, sillä Jumala valaisi sen. Siinä kaupungissa oli asukkaita, mutta erikoista oli, ettei siihen kaupunkiin tullut mitään saastaista...
Saammeko me katsella tuota kaupunkia?
Mikä on se paikka, johon ei tule mitään saastaista?
Huomaamme, että meissä on kaipuu sinne? Siis siihen viattomuuden tilaan, jossa ihminen oli paratiisissa. Silloin kun Jumala loi meidät.
Se kaupunki kuitenkin on! Se on ihmisten keskellä.
Se suuri ja korkea muuri on Kristuksen lahjavanhurskaus, jonka Jumala tahtoo antaa... Sen sisäpuolelle ei tule mitään saastaista....
Raamatussa sanotaan, että alä etsi Kistusta syvyydestä tai taivaan korkeuksista, vaan siitä Sanasta, joka on teidän keskellänne.
Jo lapsena Jeesus osoitti, että Häntä ei löydetä tuttavien ja lankojen seasta, vaan niien ihmisten luota, jotka tutkivat Jumalan Sanaa.
Aameen! Usko on oikias, juuri tästä on kysymys, Jeesuksen Kristuksen valtakunnasta, jonne HÄN ITSE on tie!
Ihminen joka on lapsesta asti opetettu rakentamaa omaa vanhurskauttaan erilaisten "parannuksen tekojen" kautta, ei ymmärrä siitä vanhurskaudesta mitään, joka Jeesuksessa Kristuksessa meille USKON KAUTTA LAHJAKSI annetaan.
Mistäkö tiedän? Olen itse elänyt hurskaana lestadiolaisena sitä vaihetta lähes 40 vuotta, jolloin Jeesus löysi minut ja lahjoitti minulle OMAN vanhurskautensa. "Se on siinä", sanoisi Antero Mertaranta.
Jeesuksen vanhurskaus on täydellinen, sitä ei tarvitse, eikä saa ihmisen paikkailla minkäänlaisilla teoilla taikka tekemättä jättämisillä. Usko ainoastaan. Hallelujaa kiitos Jeesus!!
Tuota kaupunkia ei ole vielä laskettu!
Jumalan lapsia piirittää loppuun asti vihollinen, eikä voiton seppeleitä jaeta
kuin vasta Taivaan valtakunnassa. Hengellisestä Jumalan valtakunnasta ollaan osallisia ainoastaan uskon kautta.
Eikö sinun kaupungissasi ole kiusauksia, epäilyksisiä ollenkaan? Yötä ja päivää? Minä kun olen kuullut opetettavan, että verkotkin heitettiin jumalanvaltakuntaan, eikä jäljelle jäänyt kuin viisi viisasta ja viisi tyhmää –
"Siinä kaupungissa ei ollut yön ja päivän vaihtelua, sillä Jumala valaisi sen. Siinä kaupungissa oli asukkaita, mutta erikoista oli, ettei siihen kaupunkiin tullut mitään saastaista... "
4x2,
tuo kaupunki laskettiin jo vuonna 0033 jKr, olet siis pahasti myöhässä.
Kyllä tuo kaupunki on. Ihminen voi kokea sitä onnea ja vapautta, jonka Jeesus antaa jo täällä ajassa. Davidkin kiittää Jumalaa siitä, että Hän oli kattanut Davidille pöydän hänen vihollisensa silmien etene. Davidkin sai tuntea hyvää Jumalasta kiusausten ja koettelemusten keskellä.
Olet toki oikeassa siinä, että se on tunnettavissa täälä ajassa vain hetkittäin. Mutta kyllä iankaikkinen elämä alkaa jo täällä ajassa. Kyllä se kaupunki on jo täällä ajassa koettavissa ja Hengen Silmillä nähtävissä.
Kun ihminen pääsee tuntemaan sovintoveren voimaa, hän näkee ympärillään vain hyviä ja parempia kristittyjä ja hänen koko elämänsä on vain Jumalan suurten lahjojen vastaanottamista.
Kuitenkin vihollinen on niin kateellinen tuolle tilalle, ettei noita tuntemisia saa kauan nauttia kerrallaan.
Syntinen ihminen minäkin, mutta mistä pyydät minua tekemään parannusta?
- Perustele Raamatulla.
"Mutta kyllä iankaikkinen elämä alkaa jo täällä ajassa."
Raamatun mukaan iankaikkinen elämä luvataan vasta voittaneille, viimeisen tuomion jälkeen.
"hän näkee ympärillään vain hyviä ja parempia kristittyjä ja hänen koko elämänsä on vain Jumalan suurten lahjojen vastaanottamista."
Enpä usko, että oikeaa Jumalan lahja vanhurskautta omistavan kuuluu tuntea noin. Raamatun mukaan Jumalan lapset ovat tasapäistä joukkoa, eikä kiitollinen sydän / mieli ala silloin arvioimaan muita kristittyjä, vaan pikemminkin tuntee siitä kiitollisuutta, että on omat synnit anteeksi annettu ja rauha Jumalan kanssa.
Lue ilmestyskirjan luku (Ilm. 21) kuinka siinä kerrotaan mitä tuleman pitää.
ja 22 sanotaan:
6 Minulle sanottiin: "Nämä sanat ovat luotettavat ja todet. Herra Jumala, joka antaa Henkensä profeetoille, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva. [Ilm. 19:9, Ilm. 21:5 | Ilm. 1:1]
10 Sitten minulle sanottiin: "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. [Dan. 8:26, Dan. 12:4,9]
11 Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. [Hes. 3:27; Dan. 12:10; 2. Tim. 3:13]
12 "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. [Ilm. 3:11 | Jes. 40:10, Jes. 62:11 | Matt. 16:27 ]
Eihän tässä ole mitään ristiriitaa.
Emme me itse ja omalla voimallamme voita koskaan sielunvihollista.
Kun syntieihin joutunut ihminen saa syntinsä anteeksi ja uskoo Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen, niin kyllä hänestä ihan oikeasti tulee Jumalan lapsi ja Taivaan perillinen. Kullä hän ja myös hänen läheisensä voivat iloita ja iloitsevatkin siitä onnesta, mikä on kohdannut, kun synnin ja kuoleman alta on saatu siirtyä Jumalan lapseksi.
Se, että uskon kilvoitus jatkuu kasteopetuksen mukaan jokapäiväisen parannuksen ja katumuksen avulla, (jotka nekinmuuten ovat Jumalan lahjoja), niin kyllä ihminen silti on tuon Jumalan valtakunnan perillinen koko ajan.
Silloinkin, kun hän on joutunut syntiin. Kunhan vain saattaa uskoa. Se, ettei joka hetki ole mahdollista tukeuturvautua rippi-isään, niin silti me saamme omistaa tuon valtakunnan uskon kautta.
Olen yhtä mieltä siitä, että nämä kokemukset eivät ole aina koettavissa. Lestadiuskin sanoo, että Jumala panee ihmisen välillä kylmälle lattialle, mutta kyllä hän sitten aina välillä ottaa hänet syliinsä.
Emme pysty teoillamme tienaamaan yhtäkään rihmaa siihen vanhurskauden vaatteeseen. Se on aivan kokonaan lahjaa. Jos me jonkin synnin kiusauksen saatamme vältää, niin se tapahtuu vain Jumalan voimasta. Ei omastamme.
Meidän oma vanhurskautemme vaan tykkaisi napata ansion siitä ja mitata kristillisyyttämme sillä. Mutta sehän on synti.
Ajattele miten kornia on ikäänkuin käydä kauppaa Jumalan kanssa asioilla, joihin me ilman muuta muutenkin
olemme Hänen edessään velvolliset.
Lestadius kuvaa elävästi mitä tapahtuu, kun "Hengellinen Viskaali" tulee tarkastamaan omavanhurskaan puotia. Siellä puodissa roikkuu monia hyviä tekoja ja ansioita, lahjoituksia jne., mutta kun tuo viskaali tulee tuonne lukittuun puotiin tämän omavanhurskaan luokse, niin Hän ottaa tavaran toisensa jälkeen omaan laukkuunsa ja sanoo nämähän sinä muutenkin olit velkaa minulle. Omavanhurskas jää aivan puille paljaille.
Näin niille kilvoituksille käy. Ei nillä ansaita voittopalkintoa.
Kuitenkin pyritään toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti aivan siitä ilosta, että Jumala jo etukäteen on antanut niin paljon. Ei siksi, että joskus tulevaisuudessa saataisiin enemmän. Vaikka toki saadaankin.
Paljon kirjoitit tekstiä, mutta et ottanut mitään kantaa edellisiin väitteisiin, miksi?
------------------
"Emme pysty teoillamme tienaamaan yhtäkään rihmaa siihen vanhurskauden vaatteeseen. Se on aivan kokonaan lahjaa. Jos me jonkin synnin kiusauksen saatamme vältää, niin se tapahtuu vain Jumalan voimasta. Ei omastamme."
Suhtaudun kuitenkin varauksella tuohon oppiin, jossa kilvoitus aivan kuin TÄYSIN ulkoistetaan Jumalan harteille! Se, että emme voi omin voimin ansaita vanhurskautta, niin kaikessa kuitenkin kysytään henkilökohtaista HALUA uskoa ja NÖYRYYTTÄ kilvoitella Jumalan tahdon mukaan. Eli kilvoituksessa katse on käännettävä aina ensin Kristukseen ja hänen tarjoamaan pelastukseen, vain silloin elävä usko voi vaikuttaa sellaisia tekoja jotka kantaa hyvää hedelmää.
Hieman kärjistäen: Jos siis Jumala tekisi kaiken puolestamme, maailmasta tuskin olisi yhtään kadotukseen menijää. Viimeisellä tuomiolla on näet turhaa väittää ettei asiaan voinut itse mitenkään vaikuttaa.
Kaikki hyvän tekeminen kuten, rakkaus, rauha, kuuliaisuus, ahkeroiminen,,, tapahtuu uskon voimalla, mutta sehän ei olisi mahdollista ilman Kristuksen valmistamaa armoa ja anteeksiantamusta.
Mistä päättelet, ettei minulla olisi uskon kilvoitusta?
"Eli kilvoituksessa katse on käännettävä aina ensin Kristukseen ja hänen tarjoamaan pelastukseen, vain silloin elävä usko voi vaikuttaa sellaisia tekoja jotka kantaa hyvää hedelmää. "
Minä en oikein ymmärtänyt. Elävä usko ei olisi elävää, ellei siitä seuraisi tekoja. (Jakob). Kun Jeesus on luvannut tulla asumaan uskovan sydämelle ja on antanut hänelle Pyhän Hengen, niin se näkyy kyllä ulospäin. Sitä ei edes voisi salata.
Siitä aivan vääjäämättä seuraa uskon kilvoitus.
Se ilmenee
- synnin inhoamisena.
-lähimmäisen huomioimisena,
-rauhan tekemisenä, eli mahdollisten aiempien syntien korjaamisena lähimmäisten kanssa, jne.
- haluna kilvoitella puhtaalle ja hyvälle omalletunnolle
Ei siinä liene mitään ehtoja sille, että vain silloin, elävä usko vaikuttaa hyviä tekoja. Ne eivät oikestaan voi olla tapahtumatta.
Otanpa esimerkin:
Jos ihminen on varastanut ja omatunto herää muistuttamaan siitä. Kun ihminen menee siitä hättätyneenä kertomaan asiaa rippi-isälle, (uskovalle ihmiselle), pyytämään sitä anteeksi. Kun rippi-isä todistaa synnin anteeksi, niin saako tuo henkilö uskoa sen kokonaan anteeksi, ennenkuin on palauttanut varastetun tavaran?
Hänen ei pitäisi mennä asiaa sovittamaan rippi-isälle vaan sen luokse ketä vastaan on rikkonut. Jos sopiminen /tavaran palauttaminen ei ole enää mahdollista, niin hän voi silloin hoitaa omaatuntoaan rippi-isän välityksellä ja maallisen oikeuden edessä.
Ei minulla ollut/ole mitään tarkoitusta arvioida uskoasi eikä ottaa kilvoitukseesi mitään kantaa. Kuinka edes voisin? Et kuitenkaan esittänyt mitään Raamatun mukaisia perusteluja alkuperäiseen asiaan :
"Kyllä tuo kaupunki on."
"Mutta kyllä iankaikkinen elämä alkaa jo täällä ajassa."
"hän näkee ympärillään vain hyviä ja parempia kristittyjä ja hänen koko elämänsä on vain Jumalan suurten lahjojen vastaanottamista."
Kun ihminen saa parannuksen armon ja saa siirtyä synnin ja kuoleman valtakunnasta Jumalan lapseksi, hänelle syntyy rakkaus ja ilo toisia kristittyjä kohtaan. Tätä tarkoitan sillä, että hän näkee vain hyviä kristittyjä... Kuten sanottu - sielunvihollinen on niin kade, että tuota tunnetta saa harvoin kokea.
Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä maan päällä. Ihminen on iankaikkisuusolento ja Jumalan kuva. Kuolema on vain siirtyminen ihmiselle.
Tuo ihana kaupunki on olemassa. Se on juuri se Jumalan valtakunta, joka on sisäisesti kristityissä ihmisissä. Jota ympäröi muuri, Krisuksen vanhurskaus, ja jonka sisäpuolella ei ole mitään saastaista.
Luepa Raamatusta, niin kun ihminen syntyy uudesti, hänessä syntyy uusi ihminen, luoauksen lapsi. Joka on syntynyt Jumalasta, ja joka ei tee syntiä. Kuitenkin messä on se toinenkin puoli,syntiinlankeemuksessa turmeltunut, "vaha aatami". Riitelevä matkakumppani, joka pyrkii jatkuvasti valtaan elämässämme.
Sitä taistelua vanhaa aatamia vastaan sanotaan juuri kilvoitukseksi.
Pahoittelen ed. viestin kirjoitusvirheitä.
Unohdin kommentoida tuota:
"Hänen ei pitäisi mennä asiaa sovittamaan rippi-isälle vaan sen luokse ketä vastaan on rikkonut. Jos sopiminen /tavaran palauttaminen ei ole enää mahdollista, niin hän voi silloin hoitaa omaatuntoaan rippi-isän välityksellä ja maallisen oikeuden edessä"
Raamatussa Jeesus kuitenkin sanoo: "Joka varastanut on, älkoon silleen varastako, vaan paremmin tehköön työt, että hänellä olisi tarvitsevalle jakamista."
Tämä lienee ainoa kohta muuten, jossa jeesus kehottaa keräämään ajallista omaisuutta.
Toisksi: jeesus ei tarkoita, etteikö varastettua tavaraa oitäisi paluttaa. Toki pitää. se ilmenee muualla, mutta huomaatko: Palautusta ei ole asetettu uskon eikä autuuden ehdoksi.
Varastetun tavaran palauttaminen tapahtuu vasta sitten uskon hedelmänä. Pyhä Henki muistuttaa siitä lempeästi omassa tunnossa. Ei lailla uhkaamalla vaan niinkuin leuto lounastuuli.
Kysymys kuului - voiko ko henkilö uskoa asian anteeksiannetuksi niin, ettei se muodostu hänelle kanteeksi, jos armonaika häneltä päättyisi.
Kirjoittaja 12x1 on sitä mieltä, että, jos kuolema korjaa tuon ihmisen, ennenkuin varastettua tavaraa on palautettu tahi asia on selvitetty maallisen oikeuden edessä, niin henkilölle kövisi kuolemassa huonosti. Toki asian sopiminen kohdehenkilön kanssa poistaa asian kokonaan, mutta asiahan voi olla vuosikymmeniä vanha. Eikä välitön sopiminen ole mahdollista.
Jeesuksen järjestys on toinen. Ensin usko. Jos asiasta tulee uskon este, niin käytetään rippiä ja asian sopiminen siinä aikataulussa ja laajuudessa, kun Pyhä Henki kirkastaa.
"Palautusta ei ole asetettu uskon eikä autuuden ehdoksi."
On se siinä mielessä, että sydämessä ei ole voinut tapahtua oikeaa katumusta ja nöyryyttä asian korjaamisesksi jollei rikkoja mene sopimaan asiaa rikotun kanssa. En usko, että asia olisi muuten korjattu! (jos vielä mahdollista).
"Varastetun tavaran palauttaminen tapahtuu vasta sitten uskon hedelmänä. Pyhä Henki muistuttaa siitä lempeästi omassa tunnossa"
Minä en voi hyväksyä noin kiemurtelevaa ja ehkä epärehellistäkin logiikkaa.
Esim.
Miksi sitten läpi Raamatun todistetaan anteeksiannon merkitystä ihmisten välillä, vaikka Kristus on sovittanut ennalta kaikki rikoksemme?
Ja toisaalta - kuinka minä voisin edes antaa anteeksi lähimmäisen rikoksia jollei hän ensin katumuksen saattelemana, tunnustaisi minulle rikostaan?
Matt. 6:14-15
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. [Mark. 11:25]
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. [Jaak. 2:13]"
Jaak. 5:16
16 Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. [1. Joh. 1:9 | Sananl. 15:29]
Ef. 4:32
Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. [Kol. 3:13]
Matt. 18:23
"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset.
"Kirjoittaja 12x1 on sitä mieltä, että, jos kuolema korjaa tuon ihmisen, ennenkuin varastettua tavaraa on palautettu tahi asia on selvitetty maallisen oikeuden edessä, niin henkilölle kövisi kuolemassa huonosti."
En ole niin sanonut!
"...Ensin usko. Jos asiasta tulee uskon este, "
Ei ole sitä oikea uskoa, jollei ole oikeaa ja rehellistä katumusta!
"Kun ihminen pääsee tuntemaan sovintoveren voimaa, hän näkee ympärillään vain hyviä ja parempia kristittyjä ja hänen koko elämänsä on vain Jumalan suurten lahjojen vastaanottamista."
- Vaikutti omavanhurskaalta habatukselta (el).
"Tätä tarkoitan sillä, että hän näkee vain hyviä kristittyjä..."
- Toivottavasti sitä alunperin tarkoit.
Jos ihminen tulee tunnon tuskiin siitä, että on varasyanut, niin mikä sen vaikuttaa?
Tälläinen henkilö on varmasti katuvainen ja toivoo, että teko olis jäänyt tekemättä. Samoin hän haluaisi sovittaa asian välittämästi.
Kuitenkin asia saattaa olla vanha eikä muutenkaan välittömästi hoidettavissa, mutta kokemus on, että
monelle näin heränneelle ihmiselle ei tule unu illalla, vaan kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen pelko.Näitä tilanteita varten on annettu rippi ja ylipäätään parannuksen teon mahdollisuus.
Nyt te sitten panette tuon ihmisen uskon ehdoksi ihmisteon...
Näinkö vanhoillisuudessa opetetaan?
Varmasti uskovainen lähtee rauhantekijäksi saatuaan uskon. Moni toki yrittää sovittaa tekojaan jo heränneessä tilassa. Niin tuhlaajapoikakin yritti. Yritti parantaa elämäänsä ja alkaa tehdä hyvää.