Olen kärsinyt erittäin pahasta ahdistuksesta 1,5-vuotta. On pakkoajatuksia ja hulluksi tulemisen pelkoa, painajaisunia, tuskaisuutta, unettomuutta. Muutaman kerran olen joutunut käymään sairaalan päivystyksessä hakemaan rauhoittavaa pahimpaan ahdistukseen.
Olin kokeillut monia masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä mutta ne eivät oikein tehonneet.
Hiljan kävin kunnallisella psykiatrilla ja hän määräsi unettomuuteen imovanea ja ahdistukseen opamoxia 30 mg tarvittaessa.
Nyt on ollut normaali olotila. Olen jopa onnellinen ja täysin työkykyinen.
Olen kiinnostunut monista asioista ja en edes "jaksa sairastaa". Normaali elämä on tullut takaisin. Eläköön.
Useimmiten haukutaan bentsot ja unilääkkeet ja lääkärit mutta minulle ne olivat pelastus!!
Kertokaapa hyvät ihmiset kuinka olette "päässeet jaloloillenne" mielenterveyden ongelmista.
Olin kokeillut monia masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä mutta ne eivät oikein tehonneet.
Hiljan kävin kunnallisella psykiatrilla ja hän määräsi unettomuuteen imovanea ja ahdistukseen opamoxia 30 mg tarvittaessa.
Nyt on ollut normaali olotila. Olen jopa onnellinen ja täysin työkykyinen.
Olen kiinnostunut monista asioista ja en edes "jaksa sairastaa". Normaali elämä on tullut takaisin. Eläköön.
Useimmiten haukutaan bentsot ja unilääkkeet ja lääkärit mutta minulle ne olivat pelastus!!
Kertokaapa hyvät ihmiset kuinka olette "päässeet jaloloillenne" mielenterveyden ongelmista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kumpa pääsiski jaloilleen... Olen nyt 20 vuotias ja niin kauan kuin muistan niin olen kokenut järkyttävää ahdistusta, masennusta, mikään ei huvita ja kaikki on ihan sama... Muistan että ainakin viimeiset 10 vuotta on ollut sellaista. Nyt viimeisten 3 vuoden aikana on tullut järkyttävät pelot kuvioihin, en uskalla lähteä edes kauppaan.. Haluaisin mennä ammattiauttajalle mutta jotenkin en pysty,en kehtaa, en ansaitse. Ja kun pelkää et millasta se parempi elämä sit olis ku tähän tottunu...
Käy terveyskeskus lääkäriltä propral resepti jospa se auttaisi edes vähän.
Bentsoja ne eivät tahdo antaa, mutta olisi edes jotain ei aiheuta riippuvuutta ja on turvallinen lääke. Jos bentsoja tahdot on mentävä yksityiselle lääkärille.
beetasalpaaja ei kyllä vie ahdistusta, itselläni on käytössä metoprolol , ahdistukseen levozin ja opamox ja lääkkeenä venlafaxin.
just otin 30 mg opamoxia kun ahdistaa vaihteeksi ihan kunnolla, resptissä lukee 7,5mg- 15 mg kerralla, mutta mietona ei ne pienemmät määrät tehoa.
Olen jo miettinyt jonkinaikaa voiko tästä paskasta mitenkään puhumalla parantua.
Olen "vasta" muuttanut isoon kaupunkiin ja omasta koti kunnasta laitettiin lähete psykiatriselle klinikalle. Muutaman kuukauden olen siellä käynyt, mutta paskat se ole mitään auttanut... Yritän sanoa että ahdistukseni joskus jopa eskaloituu paniikkikohtaukseksi, mutta tuntuu etteivät he ota sitä tarpeeksi vakavasti. Viime viikolla lähdin lauantai yönä terveyskeskukseen kun ahdistus kävi sietämättömäksi... Ainoa lääke mitä olen saanut on ketipinor, jota olen yrittänyt käyttää nukkumiseen, mutta 14 tunnin yöunet ja opiskelu eivät sovi yhteen... Joten en käytä sitä ollenkaan, mieluummin vaikka valvon yöt. En myöskään uskalla ehdottaa hoitajille lääkityksen vaihtoa, lukeepahan aulan seinälläki etteivät hevillä bentsoja kirjota.
Kohta saatana lopetan käynnit kokonaan. Lääkäri ja hoitaja kertovat että elämässäni tapahtuneet asiat voi unohtaa, mutta hankalaa se on ku nämä juttutuokiot tuovat ne takaisin esille. Tämän takia lähden klinikalta enemmän ahdistuneisena kuin olin tullessani.
Ehkä joillekkin puhuminen auttaa, mutta omalla kohdallani se ei ole auttanut mitenkään... Väittävät että juuh kyllä asiat hyväksi kääntyy. En todellakaan näe sitä.