En nyt ainakaan aluksi pohjusta asiaani mitenkään, kysympähän vaan pikkuisen rajaten asiaa pois esim. työyhteisöstä tms..
Miten hoviin kuulunut henkilö kokee tilanteen, kun hän huomaa olleensa monien pahojen valheiden ja muiden sumutusten vuoksi esimerkiksi hyvin tyly ja epäoikeudenmukainen uhria kohtaan.
Miten raskas tilanne on varsinkin silloin kun narsku on vaikkapa oma niin mahdottoman luotettava ja kunnollisen hyvän ihmisen kirjoissa kulkeva isä tai äiti tms.
Aikuisesta hovilaisesta olisi kuitenkin kysymys ja uhri taas kuuluisi perheeseen uutena jäsenenä.
Miten hovilainen kokee heräämisen, jos semmoinen ihme tapahtuu?
Miten hoviin kuulunut henkilö kokee tilanteen, kun hän huomaa olleensa monien pahojen valheiden ja muiden sumutusten vuoksi esimerkiksi hyvin tyly ja epäoikeudenmukainen uhria kohtaan.
Miten raskas tilanne on varsinkin silloin kun narsku on vaikkapa oma niin mahdottoman luotettava ja kunnollisen hyvän ihmisen kirjoissa kulkeva isä tai äiti tms.
Aikuisesta hovilaisesta olisi kuitenkin kysymys ja uhri taas kuuluisi perheeseen uutena jäsenenä.
Miten hovilainen kokee heräämisen, jos semmoinen ihme tapahtuu?
Vastaukset 55
Vanhimmat
hitosti. Anteeksipyyntö paikallaan
Onkohan missään kirjoitettu aiheesta mitään tai onko täällä joskus keskustellut kukaan hovin herännyt jäsen tuntemuksistaan? Yritin etsiä, mutta en löytänyt mitään hovilaisten juttuja.
Liekö häpeä ja pettymys niin suuri, etteivät halua puhua ja mahtavatko koskaan edes kaikin osin tajuta mitä on oikein tapahtunut.
Kiinnostais ihan hirmuisesti tietää asiasta edes jotain.
Kyllä se herääminen kouraisee syvältä kun huomaa mihin on osallistunut.
Aikuisena voi varmasti ottaa asian puheeksi ja pyytää anteeksi.
Pettymys hälvenee varmaan ajan kanssa jos muu kanssakäyminen on tulevaisuudessa mukavampaa.
Luottamuksesta en tiedä, niin yksilöllistä, että miten sellainen rakentuu.
en ole nähnyt yhtään keskustelua aiheesta mutta omakohtaisena kokemuksena voin kertoa että kun olen tavannut erään kiusaajani hoviin kuuluvan henkilön kaupassa j a muutenkin muutamia kertoja ilman kiusaajani läsnäoloa niin tämä henkilö on kuin eri ihminen nauraa ja juttelee kanssani aivankuin vanha tuttu mutta kun on kiusaajani seurassa liikkeellä niin ei puhu mitään. Kääntää kasvonsakin pois että en voi edes tervehtiä. En enää välitäkään.
Kiusaajan hoviin kuuluva ei ole sinun esimerkkitapauksessasi tietoinen tilanteesta. Ei hän ole herännyt! Hän haluaa miellyttää narskuaan!
Oma kokemus eräästä hovinarrista kehittyi niin, että alkuun hän kohteli minua yhtä ilkeästi, kuten johtajansakin. Sitten hän muuttui liki normaaliksi ollessamme kaksin, mutta seurueen läsnä ollessa v*tt*lu jatkui. Välillä hän oli hyvinkin mukava, mutta huomasin hänen kertovat johtajalleen pienetkin yksityiskohdat, joita hän sai elämästäni selville. Kun ison pomon käytös muuttui yhä erikoisempaan suuntaan, alkoi hoviväkin häpeillä tätä. Samalla he alkoivat suhtautua muihin yhä asiallisemmin. Lopulta johtajan kiivas (ex-)kannattaja tokaisi minulle erehtyneensä pahoin. Ilmeisesti tämä oli jonkinlainen anteeksipyyntö. Nykyisin hän käyttäydymme toisiamme kohtaan ystävällisesti, mutta en tule koskaan luottamaan häneen täysin. Muutamat hovin järjestämistä vaikeuksista olivat niin valtavia, etteivät ne unohdu koskaan.
Mikä ihmeen hoviväki olettekos kuninkaallisia?Ei tavallisilla ihmisillä ole mi-
tään hovia ihmejuttuja ei tajua.
Monilla ns. paskatyöpaikoilla on noita hoveja. Varsinkin jos joku mölyapina amis on päässyt pikkupomon rooliin alkaa hovin kerääminen.
SAmankaltaiset kerääntyvät ja alkaa muiden selkäänpuukotus. Usein tämä pikkupomo saa esimiehensä vakuuttuneeksi joidenkin epäkelpoisuudesta = kiusatut, jotka sitten joutuvat ison pomon silmätikuiksi.
Amispomo rymineen on sädekehä pään päällä syyttämässä kiusattua ja puhumassa paskaa palavereissa.
Noin se menee joka paikassa.
Mielestäni yleensä: hovilaisen voi saada "puolelleen" järkevillä perusteilla, ja avoimella reilulla käytöksellä. Älä kuitenkaan nöyryytä "päällikköä", vaan jätä hänelle mahdollisuuksia. Älä siis ota selkävoittoa tai nolaa ihmistä. Kukaan ei pitäisi siitä. Ja se on myös nolaajalle itselleen ikävää ja tuottaa pahaa mieltä. Eli käyttäydy hyvin, vaikket itse sitä hyvää käytöstä osaksesi tuntisi saavasikaan.
Mieti asiasi ja toimesi tarkkaan, kaikkia seurauksia myöten. Korttitalon hajoaminenkin voi olla kohtalokasta. Hidas purkaminen on joskus parempi keino. Jos olet vaikeassa tilanteessa, ota tavoita ja käytä järkeä ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä. Seuraa myös tarkkaan toimiesi vaikutuksia.
Mieti pehmentäviä ratkaisuja. Käytä myös huumoria apuna. Älä paljasta kaikkia korttejasi, vaan tee vain sen verran ratkaisuja kerrallaan kuin on edullista. Kaikkia asianosaisia säästäen. Eihän tavoitteesi kuitenkaan ole kenenkään saattaminen noloon asemaan. Eli anna perääntymismahdollisuus kaikille.
Luo ilmapiiri, missä mielipiteiden vaihto on mahdollinen ilman, että se olisi jotenkin kummallista. Eli asioiden kimppuun ei kannata käydä suurin elkein, vaan luonnollisesti. Älä myöskään ole kavala ja juoruileva, koska silloin et ehkä vaikuta itse luotettavalta.
Kuka on päällikkö?iNTIAANIPÄÄLLIKKÖKÖ?
Narsisti on todella ovela. Hän käytttää muita ihmisiä *sanan saattajina*. Nämä ihmiset toimivat viestin tuojina silloin, kun narsistin mielestä hänen hallitsema *uhri* ei ole käyttääntynyt narsistin tahtomalla tavalla.
Tätä kautta ne yleensä paljastuvat narsisti vanhemman valheetkin. Narsisti saattaa valehdella todella isoista asioista. Ja sitten, kun näitä valheita oijotaan. Niin narsisti vanhempi syyttää *sanan saattajaa* valehtelijaksi, joka on itse keksinyt moiset jutut.
Narsisti ei koskaan kanna vastuutaan teoistaan, tai sanoistaan.
Muistikin on hänellä erittäin rajallinen. On hyvin tavallista, että valheilla hän saa hoviväkensä sympatiat puolelleen ja heidät vakuuttuneiksi siitä, että hän itse on se väärin kohdeltu UHRI. Ja hänen kiusaamansa henkilö on se, joka on kaiken pahan aiheuttanut hänen elämässään.
Ainoa vaihtoehto on tämän pelin poikki lyömiseksi se, että on mahdollisimman vähän tekemisissä narsistin kanssa. Ja selittää muille sisaruksille syyt, mistä tämä johtuu.
Oma narsisti vanhempi on jälleen *kuoleman sairaana* kotonaan. Näitä sairauksia tulee ja menee. Nyt on jälleen menossa todella *syöpäinen* vaihe. Josta *ihmeparannuttiin* viimeksi neljä kuukautta sitten.
Ja nyt alan sydänspesialistit ovat jälleen osottautuneet pelkiksi *puoskareiksi*, kun valehtelevat vanhalle sairaalle ihmiselle, että hänen sydämensä on, kuin kaksikymppisellä. Ja kieltäytyvät tekemästä hänen vaatimia toimenpiteitä (sydämenohitusleikkaus).
Huh.. näin tämä elämä menee, narsistin kanssa..!!!
Mitä jos vain kuuntelisit, näyttäisit pikkuisen myötätuntoiselta, ja unohtaisit, antaisit juttujen mennä kuin "vesi hanhen selästä". Jos kerran ovat valheita, miksi vaatisivat sen kummempia "toimenpiteitä" -keneltäkään.
Oletko alaikäinen? Eli pääsemättömissä hänestä?
Olen eroamassa narskusta! En vaan enää jaksa...... mitään....
Hänen aikuinen poikansa on ykköshovilainen ja pojan morsian myötäilee. Tilanne on siinä vaiheessa, että nyt on suuri "vaara" hovilaisen heräämiseen. Sääliksi käy!
Toivon silti että hän herää. Nimittäin se potaska jota poika puolisoltani minusta kuulee, leviää pojan ja morsmaikun välityksellä aika laajalle. Narsku on saanut paljon sympatiaa.
Muutoinhan juttu ei enää merkitsisi mitään, mutta juorut ovat niin rajuja että täällä pienessä kaupungissa eläminen on vaikeaa. Elämä tuntuu todella vaikealta mustamaalattuna ja totaalisesti hullun kirjoihin saatettuna.
Poika herää, jos herää. Nimenomaan pienissä asioissa olen parin viimeisen vuoden aikana onnistunut pikkuisen ravistelemaan pojan sokeaa luottamusta vanhempaansa. Itse asiassa ne ravistelut ovat tapahtuneet ihan luonnostaan/vahingossa, en ole tehnyt sitä mitenkään harkitusti.
Eipä ole ollut mukavaa hommaa sekään; huomata puuttuneensa lapsen ja vanhemman väliseen luottamukseen. Silmät on syytä kuitenkin avata jokaisen joskus, eikä ainakaan saisi levitellä juttuja ympäriinsä tietämättä totuutta. Kuulijallakin on vastuunsa!!!
Nyt en enää puutu heidän väleihinsä kun olen eroamassa, mutta erinäisistä jo minusta riippumattomista syistä johtuen poika todennäköisesti herää piakkoin, jollei ole ihan umpi sokea ja kuuro. Toivottavasti korjaa edes pahimmat huutelunsa ystäväpiirissään.
Kyllä ne *hovilaiset* ovat aika kuuroja ja sokeita. Hyväksyvät narsistin tekemänä melkein mitä vaan. Ja myötäilevät ihmeen kauan kaikkia hullutuksia. Toimivat sanan saattajina tarvittaissa ja kertovat valheita tosina pitkin kyliä. Joskus olen jopa mielessäni miettinyt, heidän jären juoksuaan.
Pääset paljon helpommalla, kun et ole heidän kanssaan missään tekemisissä.
-tytär-
Kerrot kärsiväsi narsisti vanhemmastasi. Oletko koskaan pohtinut miksi vanhempasi tietynlainen marttyyrius satuttaa sinua, ja mikä on pahan olosi perimmäinen syy?
Tarvitseeko sinun kärsiä?
Miten hovilainen kokee heräämisen,jos sellainen ihme tapahtuu??Narrit haluaa lekotella "isäntänsä"parrasvaloissa,olla voittajan puolella,nehän saavat palkkion siitä,kun palvelevat tottelevat isääntääsä,valehtelevat toimivat sanansaattajana,huutelevat turuilla ja toreilla perättömiä" isäntänsä" uhreista.Sehän on kivaa sotkea ihmisten välejä,jotka ei korjaannu koskaan!
Tälläiset sanansaattajat *narrit*ovat sokeita,kun niillä on niin iso malka islmässään,kuulokin vielä valikoiva!?
Olen parisuhderiippuvainen ja olin narsistin kanssa yhdessä yli 15 vuotta.
Kun meillä tuli ristiriitoja (yritin pitää puoliani), niin meidän suhde loppui käytännössä kuin seinään kun hän päätti ettei enää pystyisi hyötymään minusta. Alkoi erohelvetti rikosilmoituksineen, mustamaalauksineen... Tuntui kuin olisin avannut oven ja ollut Kuun pinnalla, en pystynyt ymmärtämään tilannetta tai hänen tekojaan minua ja lapsiamme kohtaan. Aluksi ajattelin hänellä puhjenneen jonkun mielenterveysongelman ja koska hän vaikutti "maaniselta" valheineen kun puhui minulle, niin ajattelin hänellä olevan kaksisuuntaisen mielialahäiriön.
Vasta jonkun ajan kuluttua pidätyksestä (syytettiin insestistä). menneisyyden tapahtumat alkoivat tippua mieleen palasina ja vasta silloin ymmärsin (alussa vasta murto osan) mitä kaikkea olen tehnyt ja missä kaikessa olen ollut osallisena. Olin mm. kostanut hänen "kiusaajilleen", valehdellut hänen puolestaan ja vaikka mitä koska se tuntui "oikealta" tekohetkellä, että oikeus voittaisi.Osa näistä omille sukulaisilleni.
Kun aloin käydä menneisyyttä läpi, niin romahdin täysin, siellä on tekoja joita en pysty ikinä antamaan itselleni anteeksi, vaikka tekohetkellä olin hänen apinansa.
Kestää varmaan vuosia, että pääsen jaloilleni ja en tule ikinä saamaan osaa teoistani anteeksi, enkä voi edes sellaista pyytää. Alussa haaveilin siitä, että pystyisin korvaamaan muille aiheuttamani jutut, mutta sitten ymmärsin, että niitä ei voi saada anteeksi. Ja koska minut oli puhuttu tekemään ne teot, niin entinen puolisoni on edelleen muiden mielestä edellen täysin puhtoinen niihin tekoihin. Ne ihmiset osaa pitää kulissit kunnossa ällistyttävällä tavalla ja saavat aina tahtonsa läpi. Tuntuu pahalta, että tuollaiset pääsevät aina kuin koira veräjästä.
Hei sinä "Hoviakaiminäkin"!
Tuo oli todella rohkea ja arvostettava teko että kirjoitit vastauksen.
Tarinasi on juuri sitä mitä olen kuvitellutkin hovilaisten kokevan heräämisensä hetkellä. Noita tarinoita ei todellakaan näy liikaa.
Kiitos sinulle!
Niin, menneisyys rupeaa selviämään pieninä palasina; lause sieltä tapahtuma täältä tipottain ja kavalasti. Siihen tarvitaan älyä ja muutoinkin hyvää muistia, kun järjestelee totuutta, valhetta ja mielikuvitusta. Todellisuus muodostuu muistamisesta!
-tytär- kirjoitti miettineensä hovilaisten järjenjuoksua. Sitä minäkin olen monesti miettinyt ja epäillyt. Sokeutta on niin monenlaista!
Hoviakaiminäkin; pointsit avoimuudesta. Onnea eheytymisprosessiisi.
Tilanne missä olet elänyt; kai olet oivaltanut sen, että olet normalisoinut elämäsi sen hetkisessä tilanteessa aivan asiaan kuuluvaksi?
Puolisosi, mielipiteensä ja näkökulmansa: olet elänyt niissä koska hän on toiminut tavallaan lähteenä sinulle (uhrin lähde). Siihen hetkiseen tilanteeseen, mikä sinulle on ollut tärkeintä. Puhuit parisuhderiippuvaisuudesta. Riippuvaisuudet sokeuttavat toimintaamme ja oikeuttavat toimimaan itsekkäistä näkökulmista. Useimmat ns uhrin osuudessa olevat käyttäytyvät narsistisesti siten, että saavuttaakseen lähteensä (olkoon puoliso, vanhempi, kasvattaja, ystävä, esihenkilö jne) huomion tai varmistaakseen pysyvyyttä; toimivat jopa vastoin aiempia omia periaatteitaan vastaan. Et suinkaan ole yksin tai ainutlaatuinen.
Olet toiminut siinä valossa, minkä sillä hetkellä olet nähnyt oikeana. Mitenpä olisit voinut havaita ympäristön mahdollista pahoinvointia, jos et ole kokenut samalla lailla?
Kaltoinkohtelu itsessään onkin vaikea ja kipeä asia havaita. Monet eivät halua kohdata totuutta. Se jo yksin vahingoittaa ja estää eheytymisprosessia. Syyllisyys ja häpeä ja erityisesti niiden pelko saattavat olla liian suuria taakkoja omaan selkään kannettavaksi. Helpompi on heittää se rinkka toisen selkään.
Arvioi tekemäsi ja tekemättömät asiasi. Onko asioita, joita on tarpeen tai voit sovittaa jollain lailla? Moni asia lähtee anteeksipyynnöstä.
Suhteessa ja erityisesti lähisuhteessa ihmiset tekevät asioita, joita eivät ehkä haluaisi tultavan päivänvaloon. Se kuuluu ihmisyyteen ja inhimillisyyteen. Sen tunnustaminen ei tee meitä ihmisenä paremmaksi, mutta oman toiminnan kriittisen tarkastelun kautta voimme ainakin lopettaa omalta osaltamme käyttäytymisen, joka vahingoittaisi muita tai itseämme.
Emme saa parhaalla tahdollakaan muutettua toisia ihmisiä sellaiseksi kuin haluamme. Voimme vaikuttaa vain siihen, millaisena arvostamme itseämme ja toisiamme.
Loputon syyttäminen (itsen tai muiden) ei ratkaise mitään. Jos se venyy tuloksettomana, se on jo muuttunut turhaksi. Silloin keskitytään epäolennaisiin asioihin ja piilotetaan tärkeämpi käsiteltävissä oleva seikka sen alle.
"Ja koska minut oli puhuttu tekemään ne teot, niin entinen puolisoni on edelleen muiden mielestä edellen täysin puhtoinen niihin tekoihin. Ne ihmiset osaa pitää kulissit kunnossa ällistyttävällä tavalla ja saavat aina tahtonsa läpi. Tuntuu pahalta, että tuollaiset pääsevät aina kuin koira veräjästä."
Joo niinhän se on, itse täytyy teoistaan vastata. Jos hän olisi laittanut sinut ryöstämään pankin, niin sinä istuisit vankilassa teosta.
Narsisti ei ota vastuuta mistään ja sen takia omat teot täytyy näköjään muistaa sovittaa sen mukaan kuin itse olisi ne tehnyt omasta päätöksestään. Kiitos hyvästä kertomuksesta tästä on hyötyä meille muille jotta osaamme varoa tätä ansaa, tsemppiä sinulle, elämä jatkuu, toivottavasti ilman narsisteja.
Minulle tuo hovi ja hovilaisuus on epäselvää. Olisiko niin että erotaistelussa uhriksi itsensä kokeva kokee entisen rakastettunsa nykyiseksi piruksi, ja kaikki jotka ovat hänelle (pirulle) myötämielisiä, jonkinlaiseksi hoviksi, jota tämä piru-narsisti jollain tavoin manipuloi. Jospa 'hovi' onkin vain ystäviä, jotka eivät ota kantaa kahden kauppaan(erosotkuun) tai ovat vaan muutenvaan sen toisen puolella, tukena, kuten ystävien kuuluukin.
Aloitus on siinä-kin mielessä oivalluttava, että me kaikki luemme tarinoita kahden ihmisen liitoista, ja liittojen eroista, vaikeuksiin johtaneista syistä, mutta tarina on uhrin kertomus. Yksipuolinen. Voisimme kenties 'hovin' lailla joskus huomata, että meitä on sumutettu yksipuolisella kertomuksella, kun kuulisimme myös sen narsistiksi haukutun toisen osapuolen version asiasta.
Tarkoitatko että alottaja valehtelee??????
Luulis et ongelmia on ollut ennen kuin erotaistelua edes oli.
Ons aina erotaistelua????
Ja sitten on niitä ystäviä, jotka kuuntelevat ne molemmat puolet vain juostakseen kertomaan ne parhaat palat sille toiselle, että mitä se sun eropuoliso oikein sanoi..
Ja tähän kun lisää eropuolison ominaispiirteeksi sellaisen, joka pitää näitä ylimpinä ystävinään ja käyttää näitä samoja ihmisiä eräänlaisena aseena sitä toista vastaan.. "Ei sulla ole ystäviä. Ei sulla ole koskaan ollut ystäviä".... Ystäväthän ne muutenkin aina kaiken tietää paremmin, on kauniimpia, fiksumpia, mukavampia kuin se "parisuhteen" toinen osapuoli..
Ja sinne jäädään. Ystävien keskelle ihmettelemään kun toinen suorastaan pakenee ja polttaa kaikki sillat takana ja siitä vedetään taas lisää johtopäätelmiä, joita voi sitten sirotella sinne eksän tietoisuuteen KAIKELLA YSTÄVYYDELLÄ samalla kun leikkii ystävää niille ihmisille, joita alunperin ehkä jopa halveksi, arvosteli. Ja jotka todellisuudessa olivatkin sen poislähtijän ainoat ystävät.
Jostain syystä taidan tietää aika hyvin, että mitä on hovilaisuus. En kuitenkaan sulata sitä, että viisastuttuani joudun kuuntelemaan ympäripyöreää sitä ittiään, ihan loukkaamistarkoituksessa, aina kun asiat ei mene toisen mielen mukaisesti.
Hovilaisuus on myös sitä, että ei tee valintoja, vaan on vaan hämmentämässä soppaa leikkien tietämätöntä, ja sitä usein hyvin sitkeästi. Jokaisen ihmisen pitäisi luvata itselleen ainakin se, että ei koskaan valehtele ainakaan kenenkään toisen puolesta mitään. Säästyisi maailma monelta pahalta.
Mutta, samalla tavalla hovihan on haukkumasanana oivallinen niin kuin tuo narsistikin :)
Hovilaisella on samantyyppinen ajastumaailma kuin narsistilla, eli oma hyvinvointi menee aina toisen edun edelle.
Hovilainen ihailee narsistia ja näkee tässä kätkettyä älykyyttä, paistattatelee narsistin suosiossa jolta saa palkkiota.
Vaikka palkkiot voivat olla pelkkiä almuja, niin narsistin pienetkin huomion osoitukset saavat hovilaisen iloseksi.
Lisäksi hovilainen on sokea narsistin todellisille ominaisuuksille ja jos joku niistä hänelle kertoo, niin kieltäytyy uskomasta ja lopulta kuuntelemasta totuutta narsistista.
Hovilaiseksi ei valikoidu sattumalta vaan täytyy olla perimmältää samanlainen itsepetoksessa ja valhemaailmassa eläjä kuin narsisti, voidaan puhua jonkin sortin ohutnahkaisesta naristista, joka vetää narsistiin päin kuin mangneetti ja päinvastoin. Hovilainen todenäköisesti etsii narsisteja tietämättään ja tuntee vetoa heihin.
Parisuhde tilanteet voi olla erilalisia, siinä paineessa jotkut "normaalit" voivat vaipua ajan kanssa lähes "hovitasolle" yrittäessään normalisoida parisuhdetta miellyttämällä narsistia.
Ja aloitushan koski hovilaisen katumista.
Jos on petoksella ja hyväuskoisuuttaan tullut narsistin taholta huijatuksi, niin katuu ja pyytää anteeksi.
Tällaisissa tapauksissa kyse ei ole aidosta hovilaisesta, vaan tavallisesta hyväuskoisesta ihmisestä, jolle narsisti on uskotellut valheellisesti ihmisistä eri asioita. Tällainen ihminen poikeuksetta havahtuu todellisuuteen ennemmin tain myöhemmin.
Aito hovilainen ei sensijaan naristin tavoin osoita todellista katumusta, vaan lakaisee omat tekonsa ns. "maton alle". Eli käytännössä jatkaa alämää niinkuin mitää ei olisi tapahtunut naristin jäkeistä elämää kunnes löytää uuden palvottavan narsistin kuten "ohutnahkaiset" narsistit yleensä tekee...
Mikä on hovi suomenna
Ma arvaan. Hovi on kaut'aikain ollut sisäpiiriläisten ryhmä. Siihen ei kelpaa äsken tulleet helposti. Mielipiteissäkin pitää olla yhtäläisyyttä piiriläisten kesken.
Ahaa vai sillviisii siis et samanmielisiä noo nyyhän miekin sit hokasin et myö eri-mieliset ei päässä mukaan piiri pieneen pyörivään.
"Mikä on hovi suomenna"
Ihmiset jotka haluavat miellyttää narsistia. Hyvä selitys löytyi...
"Hovi:
Hovi nimensä mukaisesti on narsistia palvelevat ja täysin hänen pyöritettävissään olevat "luottoihmiset". Hovin tehtävänä on myötäillä narsistia, kuunnella häntä, muttei arvostella eikä millään tavalla asettua häntä vastaan. Hovin tulee uskoa ja luottaa narsistiin 100 % ja olla hänen tukenaan ja sanansa levittäjänä. Hovina voivat toimia ystävät, työtoverit, sukulaiset jne."
Sivulta: http://narsismia.wordpress.com/2007/04/20/peili-ja-hovi/
Ketjussa puhuttiin monissa kommenteissa parisuhteesta, joissa tilanne on hieman erillainen kuin työpaikalla. Narsistilla on kaksi elämää, koti ja lisäksi kodin ulkopuolinen ympäristö kuten esim. työpaikka ja tuttavapiiri.
Puoliso kuulu äärimmäisen harvoin narsistin hoviin, tuskin koskaan.
Tästä syystä jos narsisti saa puolison mukaan omiiin tarkoituksiin, niin puolison silmät aukeaa lähes ainakin jossakin vaiheessa, jonka takia tietysti katuu ja ihmettelee omaa tyhmyyttään..
Kun aidot "koskaan katumattomat" hovilaiset lymyävät useinmiten kodin ulkopuolla, kuten esim, työpaikalla.
Tämä oli hyvä kirjoitus *hovilaisuudesta*. Koskien myös lapsenosaa narsistivanhempien perheessä.
Yksi sisarus toimii sanan saattajana ja viestintuojana. Ja uskoo täysin suvereenisti kaikki narsisti vanhemman valheet. Kehoittaa vielä pyytämään huonoa käytöstä anteeksi vanhemmaltamme.
Itse aikoinaan maksoin narsisti vanhemman puolesta yhteisomistuksessa olevan kiinteistön remonttikuluja n. 15 tuhatta euroa. Tästä seurasi kuitenkin se, että vanhempani kertoi sisarukselle >minun elävän hänen kustannuksellaan ko. kiinteistössä
Ohutnahkainen narsisti on psykoterapian termi läheisriippuvaisesta.
Ohutnahkaisilla narsisteilla on"ylikehittynyt" empatiakyky ja kyllä niistä jokunen erovaiheessa herää oikeaan elämään ja ymmärtää, mitä narsisti on saannut heidät tekemään.
Olipa tässäkin ketjussa yksi kokemus ja kyllä hän ainakin minusta vaikutti oikeasti katuvaiselta, joka on hyvä asia. Kun läheisriippuvainen palaa reaalimaailmaan ja tunnistaa ongelmansa, niin hänellä on mahdollisuus parantua, kun ymmärtää mennä hoitoon. Paksunahkainen narsisti ei parane koskaan, koska paraneminen edellyttää vian näkemistä itsessään.
Reaalimaailmassa oleva lähisuhderiippuvainen katuu takuulla kaikkia tekojaan, missä hän on ollut mukana, katuu jopa liikaa, koska he etsivät vian aina itsestään.
"Reaalimaailmassa oleva lähisuhderiippuvainen katuu takuulla kaikkia tekojaan, missä hän on ollut mukana, katuu jopa liikaa, koska he etsivät vian aina itsestään."
Juuri näin..
Realimaailmassa oleva läheisriippuvainen katuu takuulla kaikkia tekojaan,missä hän on ollut mukana,katuu jopa liikaa,koska he etsivät vain aina itseään.....Tätä ajatusta/lausetta ajatellen,jos kysymyksessä on aikuset lapset jotka on ollut kymmeniä vuosia paksunahkaisen narsisti/suvun pihdeissä!
Jos heräämistä tapahtuu ns.realimaailmaan,nehän on psyykkisesti rikkonaisempia,kuin uhri.... ( minuus hukassa) kysynki teidän ajatuksia/mielipiteitä,mikä on paras tapa lähestyä sellaisia ihmisraakkieja(lapsiani),jotka ovat ikänsä kasvaneet valheellisessa maailmassa,suoranaisessa pimeyden ytimessä?
Ajatuksena heitän tähän,uhrin osa on paljon helpomi,vaikka osani on ollut koiran osa,kun apinaksi en suostunt,apinaksi joutuivat lapset,( mieliväkivallan )uhreiksi.
"...kysynki teidän ajatuksia/mielipiteitä,mikä on paras tapa lähestyä sellaisia ihmisraakkieja(lapsiani),jotka ovat ikänsä kasvaneet valheellisessa maailmassa,suoranaisessa pimeyden ytimessä?"
Hyvä kysymys.
Riippunee tietysti lapsen kehitysasteesta ja siitä tunne-elämän, -älyn tasosta, jossa on. Vaikeasti tunne-elämälltään kaltoinkohdelleet tarvitsevat hienotunteista ja lapsiin/nuoriin perehtyneitä ammattihenkilöitä avukseen. Tämä on jokaisen vastuullisen aikuisen ymmärrettävä. Itse emme (itsekin mahdollisesti rikkonaisina tai vammautuneina tai asioita tunnistamatta) pysty parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan omia lapsiamme. Ja tunnesidokset estävät näkemästä oleellisia asioita.
Mutta jos ajatellaan tilannetta jossa lapsi kohdataan itsenään; niin on lakattava ajattelemasta häntä rikkonaisina, ihmisraakkeina - kuten sanoit. Jos tunne-elämää on loukattu mitätöimällä ja tuotu toistuvasti esille se lapsen viallisuus, minkä kaltoinkohtelija häneen iskostaa (tahallinen, tahaton, olematon tai oleva) se puutuu lopulta lapsen mieleen ja hän todellakin tuntee itsensä vialliseksi, vaillinaiseksi. Asia jonka hän näkee ja kokee vikana itsessään, joka tekee hänestä erilaisen, viallisen, hyljeksittävän.
Hän ei halúaisi olla sellainen. Eikä luottamusta saavuteta, jos häntä kohdellaan raakkina. Saisi aikaan vain vastarintaa ja negareaktioita.
Hänet on kohdattava ihmisenä. Olla kiinnostunut niistä asioista, jotka lapsi tuo esille - jotka ovat siis itselle tärkeitä. Osoitettava, että hän on tärkeä - itsenään. Lapsen on saatava tuntea, että hän saa ja voi olla sellainen kuin on - kokonainen. Vasta tämän jälkeen voidaan edistää ja pitää yllä luottamuksellista suhdetta. Mutta pahoin kaltoinkohdeltuun lapseen/nuoreen sitä ei ole yksinkertaista saavuttaa. Se vaatii kärsivällisyyttä ja omat tunteet on osattava heittää syrjään, jotka saattavat häiritä vuorovaikutuksellisuutta. Lapsi ei hyödy jos hän kuulee negatiivisuutta (varsinkin liian varhaisessa vaiheessa) niihin asioihin liittyen jotka hän haluaa pitää piilossa. Silloin hän mahdollisesti piiloutuu syvemmin. Toinen juttu; lapsi huomaa epärehellisyyden ja epäaitouden. Häntä on turha yrittää jujuttaa pussiin, koska silloin hän taatusti tietää olla luottamatta olipa aikeet kuinka hyvät tahansa.
Tärkein asia: painostusta on vältettävä. Ja on kyettävä olemaan se turvallinen vastuullinen aikuinen, joka ei menetä malttiiaan edes silloin, kun lapsella on paha olla. Joka ei menetä malttiaan myöskään silloin kun kuulee tai kohtaa epäoikeudenmukaisuutta. On osattava antaa aikaa. Olla lähellä, luottamuksen arvoinen. Kun hän on valmis, hän sitten on. Silloin hän tarvitsee sen luotettavan läheisen.
Mutta aikuisina, vanhempina tai kasvattajina emme saa liikaa luottaa kaikkivoipaisuuteemme. Huonosti voivan lapsen oikeus on aina saada apua. Me itse emme voi toimia terapeuttina. Mutta välittävinä aikuisina voimme. Sekin on vammoinemme jo suuri saavutus.
Jos kyse on omasta lapsesta, ongelma on usein siinä, että näemme hänessä itsemme. Tai sitten sen toisen vanhemman. Tämä asia on hyvin tärkeä tiedostaa jokaisen vanhemman, jolla on vaikeuksia kohdata lapsi itsenään.
"Jos kyse on omasta lapsesta, ongelma on usein siinä, että näemme hänessä itsemme. Tai sitten sen toisen vanhemman. Tämä asia on hyvin tärkeä tiedostaa jokaisen vanhemman, jolla on vaikeuksia kohdata lapsi itsenään."
niin tätä asiaa itse aikoinani miettinyt hyvin paljon...ja jotenkaan en osaa/halua "vihata" entistä alkoholisti miestäni...koskan näen hänet lapsissani...
ja se osa jonka näen hänestä lapsissani, ilmeet/eleet, ulkonäön piirteet/jokin samankaltaisuus...muistuttaa minua ihmisestä...jota kerran rakastin...
Avioliittoni vaikeudet, puolisoni alkoholismi, ns. pahat teot, avioeroni...eivät muuta sitä hyvää, mitä kerran oli...vaikka se loppuikin...
En tiedä...ajattelisin, että hänkin jonka puoliso on julma narsisti...kuitenkin joskus oli onnellinen/rakasti lastensa isää...en muuten voi käsittää, miten muuten heillä on yhteisiä lapsia...
"En tiedä...ajattelisin, että hänkin jonka puoliso on julma narsisti...kuitenkin joskus oli onnellinen/rakasti lastensa isää...en muuten voi käsittää, miten muuten heillä on yhteisiä lapsia..."
Juuri tämä tunteitten ja tapahtumien ääripäät tekevät asian alkoholistin tai narsistin puolisolle asiasta niin traumaattisen ja ihmistä jakavan.
Tosin alkoholistin kanssa joka ei ole narsisti, on yleensä paljon enemmän hyviä kausia kuin narsistin kanssa.
"Tosin alkoholistin kanssa joka ei ole narsisti, on yleensä paljon enemmän hyviä kausia kuin narsistin kanssa."
Niin en tiedä...mutta jos ajatellaan aikaa...jolloin lapsia saatetaan alulle...niin uskoisin että silloin vielä on ollut rakkautta/uskoa/toivoa yhteiseen tulevaisuuteen...
tuskin kukaan ny ns. normaali ihminen tieten tahtoen lapsia hankkii jos avioliitto/yhteinen elämä on valmiiksi jo helv'ettiä...
Narsistille on tyypillistä haluta heti lapsi, jos toisella on tarpeeksi "arvoa", se on yksi tapa saada toinen alistettua.
"Normaalin" ihmisen ja narsistin välinen litto hajoaa lähes poikkeuksetta silloin kun ihastumisvaihe päättyy (0,5-2v), mutta läheisriippuvainen ei osaa lähteä ja tällaiset suhteet kestävät helposti pitkään
Läheisriippuvaisella on sairaanloinen tarve miellyttää ja kyse ei todellakaan ole siitä, että narsisti olisi "ihana", vaan siitä, että toinen ei pysty päästämään irti ja alistuu toisen maailmaan. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että hoidossa ollut läheisriippuvainen tajuaa, että ei niitä hyviä hetkiä ollut olemassakaan missään muualla kuin hänen mielikuvituksessaan.
Onko kyse samaisesta läheisriippuvuusilmiöstä, kun naisella on ns. huono miesmaku?
Kaikkihan tunnemme naistyypin, joka löytää aina idioottimaisia miehiä. Jos hän pääsee eroon yhdestä nöyryyttäjästä, löytyy pian uusi joka on käytännössä samanlainen hyväksikäyttäjä. Nainen kärsii ja kertookin siitä, mutta jo sivulauseessa muistaa mainita, kuinka ihana rakas hänellä sentään on. Muutamia tällaisia tapauksia olen elämän varrellä kuunnellut ja yrittänyt rohkaistakin terveempiin valintoihin, mutta jotain merkillistä naiden naisten ajatuksenjuoksussa on ollut.
Koska tänään on näemmä Lynettin humaanipäivä, niin kysynpä vain...
Ihmiset on erilaisia. Tulevat aina olemaan. Ihmiset viihtyvät omista ominaisuuksistaan riippuen erilaisten ihmisten seurassa. Onneksi näin.
Antaa "hovilaisten" käydä omat tiensä ja etsiä omat ratkaisunsa. Kaikkeen ei voi eikä pidä koettaa vaikuttaa, muuten se alkaa näyttämään jo siltä, että koettaa kalastella nitä samoja "hovilaisia" omaan "hoviinsa".
Näinpä.
"Tosin alkoholistin joka ei ole narsisti, on yleensä paljon enemmän hyviä kausia kuin narsistin kanssa......Kyllä tähän sanon, kaksi tälläistä sairautta omaavan henkilön kanssa eläminen on suorastaan verrattavissa" helvetilliseen sodankäyntii"......
4-vuoden seurustelun,lasten hankkimisen,kodin rakentamisen jälkeen,huomaa rakkaan puolison,muutumisen suoranaiseksi "jalopeuraksi"....! Jäljelle jää vain eloon jäänti taistelu, unohtaen täysin itsensä koska minun tehtäväksi jäi huolehtia lasteni fyysisestä psyykkisestä hyvinvoinnista....Piilotella/ kaunistella puolison tekemisä tekemättä jättämisiä Jalopeurahan on tunne-elämältään täysin kakara,temppuileva, agresiivinen,huomiota kerjäävä, ahdistunut henkilö/persoona.....
Näistä tpahtumista on kulunut aikaa jo vuosikymmeniä,lapset on maailmalla, voivat fyysisesti hyvin,seuraavaa sukupolvea jo kasvattavat..Arvostan lapsiani,kunnioitan heidän elämäänsä,eikä olla koskaan avoimesti keskusteltu mitä meidän perheessä tapahtui.. On ollut ns.(sanaton sopimus) tämähän yleinen tapahtuma,tälläsissa perheissä.Hirveistä/pahoista asioista ei puhuta,asiat jää niinkuin ilmaan roikkumaa.
Olen elämäni varrella huomannut,en voi olla lapsieni terapeutti Tunneside estää sen....Ammattilaisen tehtävä ja pitkäaikainen prosessi,ainakin minulla,sekin on yksillöllistä....
Toivoin oilisi jalopeura ollut fiksu mutta mitä vielä,useiden vuosien jälkeenkin hännysheikki ja hänen sukunsa/hovinsa jatkaa teppuiluja,mitää häpeämättä
sotkevat jälkeläisten elämät...Jotenkin on mitta tullut täyteen, joko avaan salaisen arkkuni ja annan kuulua sen toduuten,mtä se sisältää. Kysynkin teiltä veljet/siskot leväytänkö sen kannen kerralla auki,vai pikkuhiljaa raottaen.?
Kiitos vastauksista..
Lasten takia se olisi pieni pakko.
Jos tarkoitat jalopeuralla narsistia, niin olet varmaan huomannut hänen sukunsa olevan samaa maata. Se tosiaan periytyy!
Vaikka nyt näyttäisi lastesi asioiden olevan hyvin, niin se tuskin on totuus ja he todennäköisesti kantavat ja jatkavat traumaa vuorostaan seuraavaan sukupolveen.
Paha kun ei mene pois jos siitä ei keskustella vaan se päin vastoin paisuu.
Perehdy alan kirjallisuuteen, kerää faktat ja sitten otat sen esille lasten kanssa.
Kartoita lapsiesi ja heidän puolisoidensa ominaisuuksia, että tiedät mitä kohtaat ja osaat toimia oikein.
On hyvin todennäköistä (koska lapsesi ovat nasistin lapsia), että jonkun puoliso on narsisti, vaikka siitä ei ikinä uskoisi ulospäin.
Olen seurannut luonnehäiriöisen ja hänen ihailija-kannustajajoukkonsa toimintaa yli vuosikymmenen. Olosuhteet ovat muuttuneet ja narsistin loistoajat ovat takanapäin. Johtaja on nyt pakollisista syistä jättämässä kuviota, josta hänen oikeana kätenään toiminut henkilö on hyvin hämmentynyt. Hän on kuin isäntänsä menettänyt koira. Kun hovista on enää rippeet jäljellä, ei kiksejä tarjonnut juonittelu- ja juorutoiminta enää täytä hänen elämäänsä. Hän ei voi tehdä kenellekään samanlaisia palveluksia, kuin häiriintyneelle aikoinaan. Ex-hovilainen on yrittänyt etsiä itselleen uutta johtajaa, mutta kukaan ei siihen rooliin ole suostunut.
Tämän tilanteen seuraamisen myötä olen vasta havahtunut ajattelemaan, että paitsi narsistilla myös hänen seurassaan viihtyvillä täytyy olla psyykessä jotain pielessä.
Ihanko totta?
Narsistin lähipiirissä voi olla "vähän" aikaa toinen narsisti, mutta hyvin pian jonkun mitättömän asian vuoksi he vihaavat toisiaan ja mustamaalaavat toisiaan.
Yleensä "hovilainen" on läheisriippuva ja sen aika usein näkee, sillä "isännän" ja alistujan epäsuhta on niin ilmeinen.
Normaali tasapainoinen ihminen ei kovin kauaa ole narsistin lähipiirissä... tosin yleensä pitää toista hyvänä työntekijänä eikä näe kulissien taakse.
Ei narskun "normaalina" kulkeva sukulainen, varsinkaan aivan läheine kuten jo aikuinen lapsensa herää koskaan! Kuuroja ja sokeita ovat - vahvoja uskossaan:-D He ovat hyvää ainesta diktaattoreiden joukkoihin!
Eivät he ajattele aivoillaan. He vain uskovat narskun sopotuksia. Eivät näe tapahtumien taustoja, vaikka ne olisivat ihan nokan alla. Uhri saa aina vaan lisää vihollisia.... Surullista, mutta niin totta.
Tuota en juuri tajua, että miten kukaan kenellekään edes kykenee kasaamaan niitä vihollisia.
Mielestäni ne viholliset on kyllä ansaittava ihan itse. Jos joku on niin pöljä, että kuulopuheisiin uskoo, niin joutaa jo mennäkin..
Niin. Miten nk vihollinen syntyy?
Kyse ei suinkaan ole kaltoinkohtelijasta, kuten voimme huomata tarkastellessa "hovin jäsentä". Onko vihollinen se, joka ei myötäile omia ajatuksia ja näkökulmia; "ole mun puolellani"?
Jos ihminen kulkee eri tietä, niin onko hänet automatisoitava viholliseksi? Onko meillä oikeutta vaatia toista ajattelemaan minun näkökulmallani, vai onko hänellä itsemäärämisoikeutensa ajatella ja toimia itse?
Minusta se todellinen vihollinen on vasta se, joka äärimmäisen tarkoituksella ja tietoisesti yrittää vahoingoittaa minua tai läheisiäni. Toisinaan olemme itse itsellemme niitä pahimpia vihollisia.
Kun narsisti on kupannut lastensa äidin tai isän riittävän kuiviin, siirtyy hän luontevasti kuppaamaan aikuista lasta. Tämä onnistuu, koska usein narsu kasvattaa lapsen tähän rooliin sopivaksi esittämällä marttyyria, jonka kärsimyksiä lapsen kuuluu lievittää.
Tuntemani narsisti hyödyntää taitavasti herkintä lastaan, jonka kautta hän pääsee käsiksi edesmenneen ex-puolisonsa rahoihin. Muut lapset ovat ottaneet etäisyyttä eläen omaa elämäänsä.
Kylläpä oli totuuden mukainen kirjoitus, tuo edellinen (2 22). Itse lisäisin vielä edelliseen sen, että lopuksi narsisti vielä kertoo/valehtelee muille sisaruksille, kuinka hän *elättää* kyseistä lasta pienestä eläkkeestään.
Itse ihmettelen usein tätä käytöstä. Kysymyksessähän on kuitenkin oma vanhempi, joka tähän syyllistyy. Mikä siellä päässä on vinksahtanut niin pahasti pieleen. Että oma lapsi koetaan *velalliseksi*, vaikka hänelle ei koskaan mitään taloudellistahyötyä olla annettukaan.
Niinpä niin! Miten kukaan kenellekään pystyy kasaamaan vihollisia????
Jos ei ole tavannut todella paksua, pahaa ja läpitunkematonta narsistia, niin ei voi tietää mitä se pahimmillaan on!
Todellakin pöljät jotka uskovat kuulopuheisiin joutavat mennäkin. Siinäpä se ongelma onkin. Miten edes voi lähteä jo menetettyjen tuttavien kanssa selvittämään vanhoja asioita, kun he ovat jo joutaneet mennä. Sekopää selittelijän kirjoihinhan siinä pääsee muitta mutkitta. Se on totaalinen umpikuja. Siihen kait narsku pyrkikin. Menetä ystäväsi, tuttavasi ja jopa kaikki nimeltä tuntemattomat moikkaus tutut (hyvänpäiväntutut).
Tuo ettei kukaan pystyisi toiselle vihollisia hankkimaan on oikein kaunis satu ja toimii toki terveiden ihmisten parissa - samoin kuin seikka että, riitaan tarvitaan aina kaksi. Narsistin kanssa kaikki on toisin.
-tytär-!
Ymmärrän kirjoittamaasi oikein hyvin. Olen niin sanotusti "normaalin" perheen lapsi, nyt jo keski-ikäinen. Isäni muisti aika usein mainita meidän lasten kuullen kuinka olemme hänen elätettävinään. Ensimmäisen kerran muistan kuulleeni sen kahdeksan vuotiaana ja sen jälkeen useinkin. Tuntui pahalta. Aivan kuin olisimme syntymämme vuoksi velallisia tai taakkoja hänelle. Ajattelin jo silloin alle kymmenen vuotiaana, etten ole pyytänyt päästä tähän maailmaan. Katkera ajatus pienen lapsen päässä.
Yritin tehdä paljon kotitöitä ja maksaa sillä tavoin asunnostani ja ruoastani. Ei ne jutut siihen loppuneet... Phempaa oli tulossa kun täytin yksitoista... En sano ääneen, en kirjoita, mutta kalliisti olen olemassa olostani maksanut.
Näinhän se menee totta totisesti! Aikuiset lapset he vain uskovat narskujen sopotuksia. Eivät näe tapahtumien taustoja,vaikka ne olisivat ihan nokan alla. Eihän niillä ole aivoja olemassakaan,saatikka järkeä.kun heidän puolesta ajatellaankin/järkeillään. Puhvatkin toisten suulla puhuttuja aivoituksia,ja monessa persoonassa.Ihmettelen monesti kuinka monta persoonaa ydessä ihmisessä voipi olla,joskus jopa viisi? Mutta kaiken kukkuraksi minä "uhri" olenkin nyt se pahan alku ja juuri."narsisti"? Voi voi,mutta hyvänen aika olen pulassa, kun en osaa olla se "narsisti".......
Todelliset ihmiset, ne ainoat oikeat joita oikeasti tarvitset, eivät väisty sen pahimmankaan loanheiton keskeltä. Ne, jotka kuulopuheiden ja mustamaalauksen perusteella tarkistelevat kantaansa ja suhdettaan kohteeseen, ottamatta asiasta selvää joko kysymällä suoraan tai muuten, niin minun mielipiteeni on se, että joutavat mennäkin.
Ja kyllä ne takaisin tulee mikäli ovat oikeita ihmisiä, ajan kanssa, kunhan pidät huolen siitä, että et itse sulje heidän nenänsä edestä ovea, loukkaantuneena.
Jos tiedät narsistin ja temppunsa, kykenet varmaan ymmärtämään sitten senkin, että ihmiset tekevät heidän seurassaan virheitä joita saattavat katua myöhemmin.
Toisaalta, pidot paranee kun väki vähenee.
Toisella on voitto kotona vasta kun huomaa sinun todellakin antavan sille vallan, että mitä muut sinusta mahdollisesti ajattelevat ja että sitä kautta itse estät itseäsi elämästä tai yrittämästä omalta osaltasi selvittää välejä sellaisten kanssa, jotka helposti uskovat kuulopuheita. Itse välttelisin kyllä sellaisia mielummin ja antaisin pitää uskonsa kuin lähtisin siihen leikkiin mukaan. Olisin ennemminkin kiinnostunut siitä, että miksi he ihmisinä tekevät niin.
Ja riitaan riittää kyllä yksikin riidanhaluinen henkilö ja siihen lisäksi parhaimmillaan koko kylällinen tapahtumien puutteeseen kyllästyneitä vahingonilolla eläjiä. Sellaisen keskellä kovasta kuoresta ei nyt niin hirveästi haittaa ole.
Olet itse paras ystäväsi ja tiedät itse kuka ja mitä olet.
Minä en ole pystynyt ymmärtämään miksei LR -lapsi pysty aikuisen ymmärtämään, mistä on kysymys.
Entinen puolisoni on narsisti ja hänen äitinsä on narsisti (ei taipumuksia vaan ihan oikeita) ja isoäiti oli myös, sen pidemmälle en tunne sukuhistoriaa, eikä hekään, sillä narskuja ei yleensäkkään kiinnosta tuollainen, vain oma itse.
Narsisti äidillä oli kaksi lasta (eri miesten kanssa tietenkin, kun mikään suhde ei kestänyt)
Ensimmäinen lapsi poika avioliitosta (silloin puolisona kiltti mies). liitto päättyi kun poika oli 2-3v. Pojasta kehittyi LR. Hän on ollut alistettuna koko lapsuutensa ja hänen elämänsä on pyörtynyt miellyttämään äitiään.
- Ongelmia tarhassa, väkivaltaisuutta
- Ongelmia ala-asteella (mutta "kotikurin" takia saatiin loppumaan)
- Elänyt elämänsä äitinsä ehdoilla
- Lähti opiskelemaan äitinsä haluamaa ainetta (itse haaveili toisenlaisesta urasta)
- keski iässä vaihtoi alaa ja nyt tekee sellaista, mihin nuorempana itse olisi halunnut lähteä opiskelemaan. (sai vasta keski iässä perusteltua sen äidilleen, niin, että äiti hyötyy siitä jne.)
- On pienen ikänsä syönnyt masennuslääkkeitä
- Ollut lukemattomia kertoja töistä pitkillä sairaslomilla masennuksen takia
- Sairaanloinen kiinnostus aseisiin
- Nuorempana harrasti Itsepuolustuslajeja
- Hoitaa, kannattelee, tukee (myös rahallisesti) eläkkeelle jäävää äitiään
- Ei pysty näkemään, kuinka toinen käyttää hyväksi, se hyväksynnän hakeminen on täysin sairasta
- Ollut monia suhteita ja antaa äidin dominoida parisuhteitaan
- Kannattelee siskoaan, kun sisko tarvitsee
- maksaa siskon menoja vaikka itsellä pienemmät tulot
- sisko pyöritelee häntä 1/0 ja lapsuudesta asti toiminut siskon "apinana", eli auttanut kun joku on "sortanut" hänen pikkusiskoaan.
Entinen puolisoni.
Isä ei koskaan liitossa ja lähti menemään ennen syntymää. Varhaislapsuudessa ja lapsuudessa vaikka mitä alistamista. Äiti ilmeisesti kosti vauvalle, isän "jättämisen". lapsesta kehittyi narsisti (narsismi synty varhaislapsuudessa)
- lapsuudessa tutkimuksissa kun ei puhunut kellekkään mitään
- koulussa menestyi hyvin
- Oli katkera kaikkia kohtaan.
- Oppi jo nuorena hyväksikäyttämään veljeään
- Ei näkyvää murrosikää
- Etsi itselleen elättäjän (hyväksikäytettävän) ja lähti kotoa heti täytettyään 18
- on tekemisissä äitinsä kanssa vain hyötymistarkoituksessa
- on yhteydessä veljeensä vain hyötymistarkoituksessa
ja vaikka mitä.
Minä en siis ymmärrä sitä, miksei tuo veli pysty näkemään tilannetta?
Jos minä olisin syönnyt masennuslääkkeitä pienen ikäni, niin kyllä minä uskoisin, että olisin lähtenyt selvittämään syytä siihen.