Miten tästä pääsee yli? Kuukausia kirjoitat, kiinnyt henkilöihin ja elät niiden kanssa... Nyt tehty teos valmis. Apua siis tää on suuri suru ja tuska oikeesti :-( Miten tästä pääsee yli?
Tyhjyys ja luopumisen tuska kirjoitustyön päätyttyä
lonely writer
6118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En voi muuta kuin saman kokeneena lohdutella, että aika tekee tehtävänsä. Eli älä huoli, surusi menee ohitse.
Tuosta erotuskasta oppineena pidän nykyään yllä vähintään kahta kirjoitusprojektia yhtäaikaa, jotta toisen päättyessä on jotain mihin kiinnittää huomionsa.
Mä alanki heti kirjottaan toista ja kolmatta. Mutta ku tää oli paras, ne henkilöt toi mulle suunnatonta sisältöä elämääni. Niin tyhjä olo nyt. Ne henkilöt syntyi mun sisältä, sydämestä :-(
Ajoin ruohon, pesin auton, uudistin saunanlauteet ja paikkasin tyttären pyöränrenkaan.
Verrattavissa lähes
kesän loppumiseen.
Ja kun syksy saa, niin aina ilmoittaudun (siis olen jo ilmoittautunut) syyskauden kursseille, eli Työväenopisto täällä Helsingissä tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia harrastuksiin ja siinä ohessa tutustumisen uusiin ihmisiin. Siinäpä on sitten taas virikettä mukavasti kun sateet saapuvat ja pimeys iskee.
Mikäli Teillä ei ole jatkuvia projekteja kirjoittamisessa (minulla on), niin on hyvä myös olla välillä kirjoittamatta ja tehdä listoja itselleen mitä haluaa ja mitä ei halua. Niitä karttoja ja suunnitelmia, joista osa aina toteutuu ja osa ei.
Tiedättehän.
Elämä ON !
Jo luopumisentuska johtuu siitä, että on haikeaa kun tarina on VALMIS, niin ei auta kuin suunnata mielenkiinto muuhun. Yllättävän nopeasti jotkut muut hahmot valtaavat suurimman alan mielikuvituksesta. (Tai jos ei kirjotuta niin tee sitten jotain ihan muuta...)
Mutta jos luopumisentuska tulee siitä, että hahmoilla on vielä KESKEN tarina, jota palat halusta kirjoittaa, niin mikä estää jatkamasta? Periaatteessahan tarinoita voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Jos*