Mun olo on koko hereillä aikani ihan kauhea. Ainoa joka asiaan auttaa on joko se että nukun tai olen humalassa. Koko ajan minusta tuntuu siltä kuin olisin suorastaan hengenvaarassa. Siis tiedättehän miltä tuntuu kun pelkää aivan kamalasti. Sydän hakkaa hulluna, kädet puutuvat, päässä puristaa ja säikyt jokaista ääntä ? Ja hulluinta on ettei olooni ole mitään syytä ainakaan nyt. Ehkä kaaoottinen lapsuuteni vaikuttaa nyt, en tiedä. Enkä edes jaksa ajatella, haluan vain eroon tästä karmeasta olosta. Mitä .....mun pitää tehdä ?
Hirveä olo
MiiVi
57702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, joskin ite näen painajaisia jolloin homma jatkuu ympäri vrk:n. Pahimmillaan siis.
Olisko kyse PTSD:stä? Pelon tunne vartalossa mutta ei ajatuksia. Eli olisiko trauma oireilua?
Paras mitä voit himassa tehdä on rentoutua vaikka tiedän et se on vaikeaa. Säpsähtely on myös kamalaa!!! Itselle auttaa esim musiikin kuuntelu lujaa.
Traumaterapia olis paikka jossa tuota hoidetaan. Nytkin voit löytää ehkä asioita mitkä aktivoivat tuon ja ehkä saada selkoa tilanteeseen.
Auttaa myös ajatus:olen kotona, turvassa. NYT.
Jos sull on tästä ilmiöstä siis kyse.
Aloittaja, oletko ollut tekemisissä okkultististen asioiden ja 'leikkien' kanssa? Tarvittaessa voit googlata, mitä kaikkea sisältää okkultistiset harrastukset. Ajan kuluessa esim. horoskoopit, spiritismit, shamanismi, noituus, magia, kuolleisiin yhteydenotto, erilaiset taikomiset ja taikomistemput, idän mystiikat.... Tässä joitakin. Tällaiset vievät mukanaan niin, ettei jää kuin kaaot ja pelko. - Jos näin, niin kysäise lisäopastuta. Vapautua voi.
En ole tuollaisten asioiden kanssa ollut tekemisissä koskaan.
Joitain kummallisia asioita tapahtui rakkaan anoppini kuoleman jälkeen ja olen herkkä vaistoamaan asioita.
Jep, kiva. Halusin varmistaa, kun niin monet eivät ollenkaan tiedä, mihin tuommoiset jutut johtavat!
Teeppä tyttö kulta ainakin olettaisin ett oot .Ole rauhallinen sano ja myönnä itselle olet sairas tavallaan Maailman paras asia lähipiiristä saa tukea ja ymmärystä tiedän ett vitututus ei lähe ei lähe hikottolemalla mut ajan kanssa ku osaa nähä kaikki oikeassa valossa kaikki oikee. Itse psykiatrian osatolla oleena poikana ei se oo maailmanloppu ja aikuisillä jätetty mies. Tee asiota mistä tykkäät ja nautit mieti hetki hiljaa MEE JA HUUDA TUULEEN ja suo se sinulle kukaan ei ole pekkaa pahehempi jos ahdistaa pitkään hae apua se kannattaa vaikka kynnys on korkea en tiedä oletko kuolulainen opiskelija työssä oleva. on korkea kalja ei auta ku hetketksi sit sit sekottaa kaiken ja pahasti MUT HEI ELÄMÄ AINA VOITTAA KAIKEN VAIKKA VÄLILLÄ EI MUISTA SITÄ NÄHÄ
Naispuolinen kyllä, mutta en enää tyttönen. Aikuisten lasten äiti. Tajuan kyllä olevani sairas ja järki sanoo ettei mitään hätää mutta kroppa on kun säikky jänis.
Vapinaan mulla on lääkitys ja monesti mietin, että jos nappaisin niitä vähän useamman niin verenpaine laskisi niin ettei aamulla tarvitsi enää herätä.
Mitäpä tuolla tarkoitat.
Eihän ole vain kilpirauhasen liikatoiminta? Elimistö on silloin ylikierroksilla.
Helppo todeta verikokeesta
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/
Voimia.
Mitenkääs aloittaja tänään?
Tuli vielä mieleeni, soveltuuko tilanteesi olemaan kuin krooninen paniikkikohtaus?! Jotenkin oireet sopivat siihenkin...
Kyllä Sä lääkärillä käymisestä hyötyisit, eikö.
Et sinä noin voi jäädä olemaan ja kärsimään päivät pääksytysten, häh. Jokin taho kyllä kuuntelee (pyöreästi sanottu!), ja varsinkin saanet tietää, että tila on tuttu muillekin. Sitten ohjeita, miten siitä selvitään, aikaa myöten.
Lopeta nyt ihmeessä ainakin juominen. Sehän nyt on yksinäänkin pahan kierteen aiheuttaja päivittäin. - Mene.... hmmm, entäs A-Klinikka ensin ja kerro kaikki oireet. Ohjannevat eteenpäin. Sulle sopis ihan normaali hoitaja-auttaja, nuoriin erikoistunut.
Jos asia sulle soppii ja tykkäät, niin tiedän että jo pelkkä rukoileminenkin auttaa alkuun, kestämään päivän kerrallaan.
Erittäin huono päivä tänäänkin. Ei tää mun mielestä ole paniikkihäiriö.
Tää on jatkuvaa. Alkaa heti kun herään ja jatkuu koko päivän.
Järki sanoo ettei hätää ole, mutta koko elimistö on kuin hälytystilassa koko ajan.
Kerro sitä lapsuudeta. Nukkumisella ja humalla vain yrität pidättää alitajuntaasi. Minkä ikäinen olet ja oleko pystynyt koskaan puhumaan noista lapsuuden asioista kenenkään kanssa?
Puhumien helpottais ja yritä asteittain kohdata tuota kauhua!
Asuin metsän keskellä (pari naapuri taloa). Ei puhelinta.
Perheenä äiti ja kaksi isompaa siskoa. Äidillä hullu miesystävä joka tuli sisään milloin kirveen, puukon tai viikatteen kanssa. Jollei muuta asetta käteen sattunut niin hän käytti hampaitaan. Yleensä väkivalta suuntautui äitiin. Monesti tuli vietettyä tunteja piilossa pimeässä metsässä ja vielä useammin juoksin nuorimmaisena naapuriin soittamaan poliisit paikalle. Siskot kasvoivat ja minä olin yleensä yksin ns. suojelemassa äitiä kun tytöt eivät halunneet tulla kotiin.
On näistä asioista tullut vuosien varrella puhuttua ja luulin etteivät ne vaivaa mutta nyt tuntuu etten sittenkään tainnut selvitä niistä.
Jaahas, oot kuin koht boksahtava tynnyri :( .
Sä olet mukava, kun kaiken keskellä otat meitit auttamaan yrittävät huomioon; vastailet ja kommentoit edelleen. Kiitos.
Onks sit joidenkin asioiden aika kerta kaikkiaan tullut, että ne on selvitettävä. Sinun tarttis päästä joistakin purkamattomista asioista ohi.
Ouhh, älä näänny on niin paljon käskyjä ja ajatuksia tässä. Mutta jonkinlainen aivoriihi kuitenkin. - Kyllä mielestäni psykosomaattinen oireisto kuvaan sopii ja niinpä sekä fyysinen apu ja tutkiminen että psyykkinen tuki nyt olisi ensi askel sulle. En tiedä rahavaroistasi, mutta yleislääkärinkin luota voisit aloittaa. Tai, ilmeisesti sulla vähän vaikea liihoitella itsellesi apuja hakemassa, kun lapset, entäs ootko työssä (en muista nyt mitä kirjoitit).
Halit sulle :o
En tosiaankaan kohta pysty edes ajattelemaan, kaikki kaatuu päälle. Nyt pitäis vielä etsiä aunto kun avoero tulee. Minusta vaan tuntuu etten nyt pysty mihinkään. Kuulostaa ruikutukselta, mutta se on totuus. Mulla ei ole mitään tuloja koska en uskalla mennä työkkäriin. Ne pakottaa minut johonkin mummojen hoitoon. Olen lähihoitaja. Valmistuin 2005 ja silloin nämä oireet oikeastaan alkoi. En yksinkertaisesti kykene siihen työhön. En edes fyysisesti. En jaksa nostella.
Olen nykyisin niin sekaisin etten edes tiedä miten mun pitää tilata aika ihan vaan yleislääkärille, enhän varmaankaan voi päivystykseen mennä. Kaikki on sekaisin mun päässä...
Valitettavasti sanottava, että sulla on ihan syytäkin olla vähä sekasin :( .
Ei kuulosta ruikutukselta. Sullahan on ihan kauhia kriisi, niin monta asiaa kerrallaan. Ensin sulla on huono psykofyysinen kunto ja sitten päälle huolet käytännön järjestelyistä! Huh. Itse olen ikisinkku, mutta kuullut olen, että avioero on todella rankka kokemus, miltei riippumatta siitä kuka jätti kenet, tai yleensä on yhdessä keskusteltu.
Mulla on yksi ystävä, joka työkkärissä asioidessaan on pistänyt tiukat rajat siihen ammatilliseen ilmoitukseen. Hänelläkin tietyt parikin amatillista tausta, joita ei kerta kaikkiaan pysty tekemään, mutta on sitten ilmoittanut jollekin muulle saralle. Kunhan saisit perusteltua vaikka terveydellisillä esteillä tuon perusammattiisi kykenemättömyytesi. Onhan se totta. Ethän sinä mitenkään tahallaan yritä venkoilla, vain vaikeutesi ja kykenemättömyydentunteesi ovat rehellisesti totta.
Oletkohan sinä sama ihminen, joka joskus kauan sitten kirjoittanut, että lähihoitajan opinnot oikeastaan sairastuttivat monin tavoin, toi pelkoja ja sillei. Opinnot ja tietämys asioista sekä kaikenlaisen näkeminen alkoivatkin ahdistaa, toivat sinun heikkoja kohtia pintaan. Tämähän on vakava ja varteenotettava asia. Yritä saada se sanoiksi ilmaistua.
Kyllähän sinä hyvin netistä löydät terveyskeskuksesi sekä sinne soittamalla pyydät lääkäriaikaa mahdollisimman pian. Heti aamulla soittaessa voit saada kiireellisenkin ajan samalle päivälle, jos vaivasi ihan pahat. Monesti minulla terv.k.lääkärikäynti on ihan onnistunut ollut, he kuitenkin näkevät ja kuulevat niin monenlaista, että tavallaan kokeneita. Jos sattuu nuorikin lääkäri, niin heissä se hyvä puoli, että ovat yritteliäitä ja perusteellisia. Jos sekaisin tunnet olevasi, tee lunttilappu, miten vaivojasi ekana valittaisit. Jospa saisit lähetettä jonnekin.
On vaikea tehdä päätöksia toimintaan ja tehtäviin, kun olo on paniikinomaisesti ahdistunut ja masista pukkaa, tiedän! Jospa tärkeimpään saisit tartuttua, saisit alettua purkaa kerää jostakin päästä. Tää yksinään olo ja miettiminen ei tuota nyt ratkaisua?
Kaikkea parempaa Halit sulle.
Enhän onneksi ole ihan yksin. Olthan sinä siellä :)
Mulla tuntuu nyt olevan epäluulo kaikkea kohtaan. En osaa selittää, mutta tuntuu kuin mua jotenkin huijattais joka asiassa, Typerää. No, avomies rakasti vielä muutama kuukausi sitten vielä kovasti, olin kuulemma ainoa joka piti hänet elossa. Yks, kaks herra sanoi ettei tunne mitään minua kohtaan. Sydämeni särkyi.
En tiedä kumpaa sukupuolta olet mutta tuntuu että miehet käyttävät mua aina vaan hyväkseen. Joo, mut olet oikeassa, mun on pakko mennä lääkäriin. Niin, mutta kannattaako mun ensin ilmoittautua työmäksi ja mennä sen jälkeen lääkäriin vai toisinpäin ? Kyllähän minä tarvin jonkinlaisen toimeentulon tässä suomenmaassa vaikka kai aika sekaisin olenkin. Siis normaalisti ihan täysjärkinen. Lähihoitajakoulukin meni läpi ilman että olisin joutunut uusimaan ainuttakaan tenttiä. Eli on mul kaikki matot ullakolla suorassa.Olen vaan niin masentunut.
Miksi
Mitens nyt? Tuli viikonloppu ja silloin asiat eivät aina etene, eivät minunkaan, mitä mulla on. - Ollet aika herkillä nyt ja oikeasti 'kipeä', niinpä kaikkinainen epävarmuus teettää epäluuloisuutta. Itseluottamus kun minullakin pakkasella, niin silloin myös kuvittelen asiat pahemmiksi ja monimutkaisemmiksi kuin ne ovat. Kaikille ominaista tämä.
(Nii, mä oon nainen.) - Vastaisuudessa sitten alat olla valveutuneempi ja varmempi, niin ettei sinua väärällä tavalla ns. käytetä hyväksi. Minä nuorena menin tuohon lankaan helposti; ei niinkään hässäköitä tapahtunut miesten taholta, vaan yleisesti ystävyyssuhteissa. Omaan jämäkkyyteen vaan tarttee kasvaa. Eipä se heti tapahdu. Itse olin altis pitämään itseäni jonakin 'suurena auttajana ja huolehtijana'.
Käsittääkseni sinun työttömäksi ilmoittauminen olisi nyt kiireisin asia kaiken varalta, kun ei koskaan tiedä, miten ne säännöt sit menee? Ihan siinä samaan aikaan, heti kun vain pääset, menet tietenkin sinne lääkärille! Olkoot vaikka samakin päivä. Voithan sinä kertoa työkkärissä huonovointisuudestasi ja lääkärintutkimushankkeestasi ja sitten ottanevat sinut uudelleen sinne käymään parin viikon päästä kun terveyspuolta on saatu selvitettyä? Toivottavasti ihan sairauslomapaperi kädessä voit työkkäriin mennä. Työkkärin kirjoilta ollaan sairauslomalla vähän samaan tapaan kuin työnantajiltakin siis. Nyt hahmotat niin, että työkkäri siellä pidettävine neuvotteluineen kanssasi on kuin jokin työnantaja. Noi lakipykälät vaatii kaikenlaista merkitää kaikesta. En minä sitä aikoinaan minään pahana ja epämiellyttävänä pitänyt.
Itse jouduin aikoinaan paljonkin sumplimaan justiinsa tämmöisten asioiden kanssa: työssä, työtön, sairas, näitä vaihdellen, sekä todistusta työkkäriin, työtodistusta uuteen pätkätyöhön, sairauslomatodistusta työkkäriin tai jos olin työssä niin työnantajalle. Ja sitten on vielä verotoimistokin ja työttömyyskassan jäsenmaksujen hoito, joita pittää ottaa huomioon. Tarvittavat paperit ja ilmoitus oikeisiin aikoihin oikeissa paikoissa :). Älä kuitenkaan pelläästy! Ei sinulle nyt välttämättä tule tällaista. Ja ajat ovat kovin muuttuneet tuosta minun kokemasta vuoden 2000 molemmin puolin pitkällä aikajänteellä.
Paljosti tsemppiä sinulle nyt. Ja asia kerrallaan! Ei näitä asioiden kulkuja tarvitse etukäteen tietää sen enempi, niitä oppii sitten siinä asioita hoitaessaan. Aina meitä kyllä neuvotaan!
Kyllä sä selviit vähitellen: ensin viralliset asiat ja terveydenhoito kuntoon, sitten ihmissuhteet ja asuntoasiat, jne.
Haet kaikin voimin apua, jooko. Huh.
Kuulehan MiiVi.
Marssit yleislääkäriin.
Pitää tsekata sitä fyysistä kuntoa, koska oireita on etkä ole ihan nuorikaan ilmeisesti.
Jos hätä on iso, heillä on sairaanhoitajavastaanottoja silleen akuutisti ja siitä saa ajan, jos ei oikein itse osaa tilata, eikä ihan ensiapuun halua mennä .
Ja ihmisten päänupit on monella tavalla sekaisin Mutta juominen kannattaa jättää.
Siitä voi aiheutua vieroitusoireina kyseinen olo.
Ja työkykyä ja sairaslomatarvetta voi ruveta arvioimaan, ei tartte huonossa suhteessa elätettävänä olla.
Tä ? ? ?
Kyllä antaisin neuvoksi, että ensin lääkäriin ja sairaslomalle: Et tuossa kunnossa voi tehdä töitä. Sinulla on tapahtuntu ero ja nyt on nuo alitaujuiset traumat päässeet ryöpsähtämään pinnalle ja tietoisuuteen.
Sinun pitäsi nyt hakutua ihan terapiaan. Pitää käsitellä noita kätkettyjä pelokoja asteittain, ei liikaa keralla.
Älä käytä alkoholia ja liikaa lääkitystä asioiden tukahduttamiseen. Ole itsellesi armollinen. Kyllä olet konenut sellaista että useimman mieli tuollaista noin vian sulata. Onneksi menneisyyden asioita voi käsitellä ja hoitaa.
Voisivatko tyttäret olla sinulle nyt tukena, ainakin alussa hakeutuessasi lääkäriin.
Koneaika
? ? ? ? ?
Mul on huimausta kuin ois vuoristorataa ajanu just ni mut koko ajan
Vaikka sanoitkin ettet usko tuon olevan paniikkihäiriötä niin kannattaa silti tutkituttaa asia. Paniikkihäiriö voi ilmetä usealla eri tavalla. Toinen on ahdistuneisuushäiriö johon helposti vaikuttaa vaikea menneisyys.. Itsellä kokemusta "vastaavista" ja juuri tuosta että täytyy juoda että helpottaa edes hieman? Pahenevatko "oireet" krapulassa? Itselläni juominen aiheutti pitkäkestoisia seurauksia hermostoon.. Joka tapauksia voimia todella paljon
http://www.youtube.com/user/KAUPUNKISHAMAANI
TÄSTÄ KANAVASTA VOISI OLLA APUA MUO SENSUROIDAAN MEDIASSA TÄL HETKEELLÄ MUT SILTI KYL SINNE PÄÄSEE:) KOHTA
Täytyypä tutkailla joo enempi tuota
Voimia MiiVi, ajattelen sinua ja pyydän Korkeimmalta helpotusta sinulle ! Ihana lukea kun on tollaisia ihmisiä kuin "Oon huolestunut sust" ;)) ei tää maailma loppujen lopuksi niin paha paikka ole.
Haloo Aloittaja Miivi? Missääs olet?
Täällä 'me' nyt esmerkiks pelätään, että olet yli viikonlopun... ratkennut jotenkin, räjähtää sairastunut pahemmin tai ratkennut juomaan. ? !
Tuli vain mieleeni. Nyt ei menne hyvin?
Vai, oletko mennyt terveydenhuoltoon?
Tässä välillä sattumalta luin jonkun miehen kirjoituksen kovan juomisen aiheuttamista oloista, osan siitä lainaan:
"... Pari kertaa kuukaudessa tulee oltua "viihteellä" ja käytyä baarissa. Mulle tulee ihan älyttömän kova krapula aina, tulee juotuakin paljon kerralla. Kova krapula on kyllä paniikkihäiriöiselle erittäin vittumainen. Krapulapäivänä saattaa mennä paljon reilummin Xanoria (=rauhoittava lääke esim. paniikkihäiriöön), esim. 3-4mg heti heräämisen jälkeen ja iltasella sama satsi. "
Tässä eräs mies tuolla muulla palstalla ilmoittaa, että diatsepamit tuplaa kauhean suureen, liian suureen, määrään sekä panikoi
(lue jostakin paniikkihäiriökohtauksen oireet!) erityisesti, kun on juonut.
Eli, Aloittajalle vinkiksi, edelleen. Kertaustakin asiassa...
Koeta nyt jaksaa kärsivällisesti selvitellä asioitasi, itseäsi. Halit!
Ihan tällä hetkellä olen vielä täällä kotona kai voin kodikseni vielä kutsua. Eilen kävin katsomassa yhtä yksiötä ja välittäjän piti soittaa mulle tänään. Ei ole kuulunut .
Viikonloppu meni ihanien lapsuudenystävien kanssa perinteisellä mökkireissulla. No, meni siinä päivänmittaan tissutellessa n. 10 olutta, mutta se oli tosiaan n. 12 tunnin aikana. Niin ja alkukuohari ja kaksi pientä likööriä. Tuli puhuttua parisuhteen huonosta tilasta kaikkien ystävien kesken ja vielä yöllä itkin heistä eräälle kuinka hukassa olen. Mutta osasin kyllä nauraakin. Masentunut osaa peittää ja jättää "pahat" tunteet joskus ulkopuolelle vaikka vain hetkeksi. Luulen kyllä että he kaikki huomasivat oudon eristäytymiseni seuraavana aamuna. En vaan hermostumiselta kestänyt aloillani.
Minulla ei yleensä koskaan ole krapulaa. Eikä ollut nytkään.
Heippa! No se mökkireissuhan oli kun 'nappi silmään' sulle justiinsa nyt, että järjestyi tuommoinen viikonloppu. Kyllä sillä oma hyvä merkityksensä asioidesi kokonaisuuten on.
Olen iloinen, että oli näitä kavereita sulla ja sai purkaa kukin mitä halusi.
On kokemusta, että ihan 'vaan' ystävät ja kaveritkin auttaa, kun vaan saa kertoilla asioista. Yhdessä olo etäännyttää siitä omasta sotkusta, antaa ehkä uusia näkökulmia ja varsinkin antaa voimaa taas jatkaa asioiden järjestelylä. - Oikein hyvää kaikeen taas, eli parempaa.
Kaveri potkii taa eteenpäin. Mun pitäis huomen soittaa johonkin. en nyt muista mihin. Ensi ehdotus oli terveystaloille , mutta mun mielestä se oli kallis.
Olen koulutukseltani lähihoitaja ja haluan välttää kaikkien bentsodiatsepiimien käytön. Kerran jo yksi lekuri määräsi mulle semmoisen kuurin, että jos ne olisin kaikki ottanut, niin olisin varmaan nukkunut koko päivän. Opiskelin silloin, ja kun kuulin päihdetyönopettajalta bentsojen vaaran niin lopetin heti. Niihin jää koukkuun
Ja lääke oli nimenomaan Xanor.
Mutta jotain tähän hirvittävään olotilaan tarvis.
Tällä hetkellä tuntuu, että olut on ainoa joka auttaa. Onkohan se parempi kuin bentsot ?
.
Kuulostaa noi sun juttus mahdollisesti kemiallis-biologis-hermoperäiseltä jutulta, hankalinta näissä jutuissa on kun on niin monen tyyppisiä oireita, ja sitten lekurit "keksii" että vika vaan korvien välissä, ja seuraus että työntävät rauhoittavia mömmö-reseptejä.
Mitenkäs tuollaista vaivaa sitten hoidetaan ja miten se todetaan ?
Moi Miivi, mä ensinnäkin lakkaisin syyttämästä itseäni siitä että koen pelko- ynnämuita tiloja nyt tällä hetkellä, sitten hyväksyisin sen tosiasian että minussa on jotain pielessä minun kropassani, sen aineenvaihdunnassa siis, uskon että sun kohdalla ratkaisu löytyy näistä, en usko että sulla on paljon mitään muuta; jokin hormoni- tai muu tasapaino on sulla nyt epätasapainossa, ja se kiusaa sua vaan. Käyn moikkaamassa sua taas, toivottavasti olosi paranee.
MiiVille kovasti voimia ja myötäelämistä lähetän näin vaikka auttaa en osaakaan !
Moi! Mulla oli vähän vastaavia tuntemuksia vuodenvaihteessa,kun jouduin töiden takia vaihtamaa paikkakuntaa. Koko sosiaalinen elämä meni uusiks,eikä ollutkaa sitä tuttua siwan kassaa tms.Otin sitte enemmän viinaa ja jäin tenox ym. koukkuun.Kuilu vaa syveni.Onneksi kerroin töissä olostani ja pari ihmistä potki perseelle. Löysin vihdoin apua vaivaan,enkä vaan oireisiin.Prosessi on pitkä,mirtazapinia vuosi ja juttelua.Kaikki viinat jätin myös,mietoja juon kyllä.Ihmissuhteet auttavat myös,pitää vaan olla rohkee ja tunnustaa olevansa heikko.Tsemiä..
Kannattaa myös jakaa elämä lohkoihin.Esim. toimeentulo,ystävät,ravinto,lepo,liikunta ja harrastukset.Niistä hoitaa aina yhtä kerrallaa..Ei tunnu niin ylivoimaselta ja saa jotain eteenpäin.
Ja voi kokeilla myös ns. ajatusympyrää.Piirrät ympyrän paperille ja sijoitat itsesi keskelle.Ympyrän sisään asiat,mistä pidät ja on hyvin.Ulkopuolelle sitten epämieluisat.Näin saat ns. suojakuoren pahalta maailmalta. Kuulostaa ufojutuilta,mutta kantsii kokeilla.Emme kuitenkaan tunne kuin murtoosan päästämme.
Ja MiiVi lopetat näiden palstojen lukemisen.Sekottavat vaan sua entisestää ja alat aatella kaikenlaista.Tää on ihan ok keskustelu,en ois muuten vastannutkaa. Toivon,että saat ees vähän apua minun kokemuksista.Kaiken a ja o olet sinä itse,miten oot,elät jne. Elämä vaan on välillä eom. joskus jopa ruusuilla tanssimista.Vastaathan joskus ja muutkin kommentoikaa asiaa..
En oikeastaan usko että näiden keskustelujen lukeminen voisi sekoittaa tätä sekopäätä enää enempää. Olen vaan ihan sekaisin jo muutenkin. Välillä harkitsen itsemurhaa ja kuitenkin ajattelen myös aikuisia lapsiani ja pieniä lapsenlapsiani.
Sertraliinia söin joskus ja se helpotti, mutta sit mulla loppu rahat ja se tuli liian kalliiksi.Propraalia syön vapinaan.
Mua ainakin masennuslääkkeet auttavat aika hyvin. Monia olen kokeillut, Mirtazapiini ehkä paras kun ei pelkästään lisää Serotoniini pitoisuutta aivoissa vaan myös hillitsee Noradreanaliinin eritystä. Niin ja sit se viel helpottaa unen tuloa.
Kuoleman tuska turruttaa tajunnan.
Niin kauan, kuin pysyt omana itsenäsi pienine arkipäivän ongelminesi, ei pikku kipuihin tulisi suhtautua kovin vakavasti.
Kun ne olisikin vain niitä, mutta kun tuntuu että pää hajoaa ja rintakehä räjähtää näistä paineista. Joka ei ole koskaan tätä kokenut ei voi tätä ymmärtää. Nyt en ole syönyt kolmeen päivään, koska vatsa ei ota mitään vastaan.
Tuttu tunne.
Itselläni se johtuu paisuneesta maksasta, mutta sinun kohdallasi voi olla puhdas stressi. Kyllä, stressi voi olla pahimmillaan erityisesti ihmisten kohdalla, jotka eivät edes käy töissä.
Ajattele positiivisesti: itselläni syntyy aika ajoin tukehtumisen tunnetta aiheuttavaa yökkimistä. Vaihtaisin sen sinun oireisiin epäröimättä.
Mulla ihan samanlaisia oireita. Ihan kuin yrittäisin yskiä tai oksentaa pahanolon pois itsestäni.Kerran olen menettänyt tajuntani yskänpuuskan sattuessa ja kerran sain kuulemma epileptisen kohtauksen. Ei ole koskaan epilepsiaa todettu, mutta oli tärinät, kuolan valuminen ja tajuttomuus.
Menet nyt ensimmäiseksi sosiaalitoimeen ja kerrot asiasi sinne, jollekin kun törmäät niin luotettavalle ihmiselle siellä, ja laittavat sun asunto- ja yleensäkin elämisesi kuntoon, muista nyt että olet eronnut juuri, joten nyt ensimmäiseksi tarvitset oman kämpän ja siihen sosiaalitoimesta tarvittavan avun ja myös avun ruokaostoksiin. Soita sinne ensimmäiseksi niin neuvovat mitä ja kuka sua neuvoo jatkoon.
Olen kokenut saman vuonna 2005. Ero avovaimon kanssa sai minut hakemaan epätoivoissani asuntoa, vaikka minun ansiosta se yhteinen, hieno kämppämme oli alunperin saatu.
Nainen asui jossain hikisessä solukämpässä ja muutti asuntooni. Kun ero tuli, MINUN piti lähtä.
On tämäkin elämää.
No hiukan tiivistin tarinaani, joten tässä tulee kertomukseni kaikessa karuudessaan.
Rakastin Oulun iinatissa asumista, siinä luhtitalossa jossa asuin. Silloisella tyttöystävälläni oli menossa opiskelukämppä alta, joten se lirkutteli minulle päästäkseen asumaan luokseni Iinattiin.
Kuinka ollakkaan, avovaimoni ei tykännyt Iinatin hiljaisuudesta ja kaukaisuudesta. Hän vaati, että muutamme lähemmäs keskustaa. Saimme Puolivälinkankaalta asunnon, koska haimme pariskuntana.
Kun ero tuli, minun piti lapata vìttuun. Kaipaan iinattia edelleen.
Aina kun otat hysteeristä naista ranteista kiinni, muista kääntyä sivuttain.
Vaikka kyiseinen nainen kävi lemmenlomalla Turkissa jo silloin, kun jo asuimme yhdessä iinatissa, taivuin hänen tahtoonsa kaikessa. Aivan kaikessa
Enää en ole niin naiivi.
Näin meitä kusetetaan suuren rakkauden nimessä. Minä asuin suht tyytyväisenä mukavassa omakotitalossa. Kunnes tämä mies johon rakastuin ja joka vannoi rakastavansa minua ja josta nyt ykskaks tuleekin ex päättikin ettei se taidakkaan olla niin. Tässä tilanteessa haluaisin mennä kotiin ex- aviomieheni luokse, mutta hän ei enää uskalla yrittää ja tämä tuleva ex-avokkini on kylmä kuin kala. Rakastan heitä kumpaakin ja minulla on koko ajan ollut vaikeata siitä syystä että jätin ex-aviomieheni vaikka jo kerran palasin takaisin. Mutta hän loukkasi minua humalassa käytöksellään lähennellessään ystävättäriäni ja kaikkia muitkin naisia.
Tällä tulevalla ex-avolla ei ollut tuota vikaa. Muuten vaan osaa olla kylmä ja välinpitämätön. En edes tiedä osaako tuntea myötätuntoa.
Asunnon löysin, muutan kuun vaihteessa. Jää tää asunto kyllä aika autioksi.Pelkään pärjäämistäni. Olen siis suoraan sanoen hädissäni.
Tiedän että mun pitäis mennä sossuun ja terkkulaan mutta kun hirvittää.
Niin ja sit vielä työkkäriin. Tukehdun nyt jo kauhusta tähän yskään joka on selvästi kiinni tuosta perhanan päästä.