Niin, mikä erottaa ns. aikuisopiskelijan muista opiskelijoista? Ovatko yli 20-vuotiaat, itsenäisesti asuvat "tavalliset" opiskelijat vähemmän aikuisia? Tuntuu vaan, että yo:lla pyörii entistä enemmän "aikuisopiskelijoita". Ei siinä mitään, mutta jostain syystä he ovat a) äänekkäämpiä luennoilla ("Minä tiedän proffa ei") b)tietävinään kaiken elämästä c)muutenkin hemmetin ärsyttäviä. Onko "aikuis"opiskelussa muuta ideaa kuin estää koulutetumpaa ja nuorempaa väkeä saamasta töitä?
Ihanat aikuisopiskelijat
ei aikuinen?
192615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
buhaaahaaa, meinaatko että aikuiset tulee yliopistoon, että SINÄ et saisi töitä???? mene hoitoon, olet vainoharhainen
niin, jos sinä aloitat vaikka lekurikoulutuksessa 20 vuotiaana, sitten joku aloittaa saman koulun 30 vuotiaana, niin millä mekanismilla olet muka koulutetumpi, kun lääkäriksi molemmat aikoinaan valmistutte?!!?
Kysymys oli se, että miksi pitää erikseen olla aikuisopiskelija??
Mikä on aikuisopiskelija?
Puuttuva linkki opiskelijan ja oikean ihmisen välistäkö?
Kuinka vanha pitää olla, että on aikuisopiskelija?
Tunnen reilusti yli kolmekymppisiä jotka eivät taatusti ole aikuisopiskelijoita vaan aivan oikeita opiskelijoita.
"Puuttuva linkki opiskelijan ja oikean ihmisen välistäkö?"
Hemmetti että tänään tuntuu kaikki ottavan päähän. Tuo osui kuitenkin aika lähelle sitä mitä ajoin takaa.
"Ovatko yli 20-vuotiaat, itsenäisesti asuvat "tavalliset" opiskelijat vähemmän aikuisia?"
Ovat - nimen omaan VÄHEMMÄN aikuisia. Reaalinen ikä sinänsä ei välttämättä aina ratkaise "aikuisuuden astetta", vaan mm. elämänkokemus. Tosin luonnollisesti yleensä reaaliselta iältään vanhemmalla on myös elämänkokemusta enemmän.
Parhaimmat näistä osaavat sitten vieläpä hyödyntää tuota elämänkokemustaan suhteessa opintoihinsa.
Mutta tosissaan, oma kokemukseni on varsin päinvastainen kuin sinulla.
Ehkäpä kaikkein ärsyttävin joukko ovat nuoret opiskelijatytöt, jotka eivät osaa pitää päätänsä kiinni luennoilla, istua suht. paikallaan sitä luennon vaatimaa vaivaista 2*45 minuttista, tai sulkea sitä muotikännyänsä kun tulevat luennolle.
Toisaalta tämä sama ihmisryhmä ei myöskään osaa pitää päätänsä kiinni kirjaston lukusaleissa tai siirtyä hölöttämään siihen muotikännyynsä lukusalin ulkopuolelle.
Kun asenne ei riitä juuri sitä omaa (kenties napakorulla varustettua) napaa kauemmas, ei ole mikään ihme jos näiltä viedäänkin ne työt nenän edestä.
Kyllä hyvin monet aikuisopiskelijat nimenomaan menevät siitä, mistä aita on matalin. Kun on perhe ja miehellekin ruokaa pitäisi laittaa ja muutenkin on niin kamalaa. Harvat käyttävät elämänkokemustaan hyväksi, vaan ovat vain yksinkertaisesti niitä, joita ei työelämässä ole katseltu. Sitten on vaan pakko opiskella ja olla hemmetin rehvakasta elämänkokemuksineen. Poikkeuksiakin on, mutta harvassa.
"Kyllä hyvin monet aikuisopiskelijat nimenomaan menevät siitä, mistä aita on matalin."
Niinkö?
Tästäkin minun kokemukseni ovat täysin päinvastaiset. Eli aikuisopiskelijat osaavat asettaa itselleen tavoitteita ja vaatimuksia, koska kenties tuntevat omat rajansa paremmin kuin nuoremmat.
Oma kokemukseni on esim. se, että mitä nuorempi opiskelija, sen huonommin osaa noudattaa vaadittuja/sovittuja aikatauluja jne.
Esim. se muutama kerta mitä olen joutunut jonkinlaisia ryhmätyön tyyppisiä juttuja yliopistossa tekemään on ollut periaatteessa aina melkoista tuskaa. Etupäässä siksi, että mitä nuorempia joukossa on mukana (ja erityisesti taas ne nuoret juuri ja juuri lukiosta valmistuneet tytöt) niin sitä enemmän joutuu itse hieman muita vanhemapana (vaikka en minäkään ole vielä yli 30:nen) ottamaan työn etenemisestä ja valmistumisesta vastuuta.
Ja lopuksi: mitä nuorempi, sitä laumasieluisempi!
Kieltämättä ilmaisin itseäni epämääräisesti. Tarkoitin lähinnä ajattelun tasoa ja sen kehittymistä.
Varsinkin yliopistossa olisi hyvä oppia ajattelemaan uudella tavalla ja tähän harvoin vanhempien ihmisten muuntumiskyky riittää. Vaikka monella se käsitys onkin, yliopiston "se juttu" ei ole saada palautettua esseetä juuri oikeaan aikaan, vaan pyrkiä kehittämään opiskelijoistaan kriittisiä ja analyyttisia ajattelijoita.
Vanhemmalla opiskelijalla on paitsi liian urautuneet tavat myös liian kiire kyetäkseen uudistautumaan riittävästi. Papereissahan vanhemmat opiskelijat lienevät usein jopa nuorempia parempia, sitä en tietenkään kiistä.
Olenkin tässä miettinyt, millaista suhtautumista yliopistolla on odotettavissa, kun nyt kolmekymppisenä äiti-ihmisenä sinne nuorempieni sekaan suunnistan. Toivottavasti en kovin moneen kaltaiseesi joudu törmäämään.
Aikuisopiskelijalle ei taida olla muuta määritelmää kuin se, että kyseessä on ihminen, jolla on jo ammatti ja joka on ollut työelämässä useamman vuoden ennen opiskelijaksi ryhtymistään. Aikuisopintotukeen työvuosia vaaditaan 10.
Mitä ideaa aikuisopiskelussa sitten on? Itse halusin yliopistoon, koska minua on harmittanut se, etten sinne aikanani mennyt. En ole niinkään titteliä metsästämässä. Töitä on riittänyt tähänkin asti - ja ihan aivojen käyttöä vaativia, siistejä sisätöitä - joten siinä mielessä kouluttautuminen ei ole välttämätöntä. Tieto ja pohdiskelu sen sijaan vetävät puoleensa. Minulle itselleni ikä on tuonut yhteiskunnallisiin asioihin perspektiiviä, joka on varmasti eduksi ylioisto-opinnoissa. Nuorempana olin mielipiteissäni jyrkempi, eikä omia ajatuksia tullut niin usein kyseenalaistettua.
Puhumattakaan sitten siitä, että silloin tuntui tärkeämmältä bilettää ja leikkiä boheemia taiteilijaa kuin tehdä töitä päämääriensä eteen. Etenkään, kun en silloin edes tiennyt, mitä elämältä halusin ja mihin olisin päämääräni asettanut. Jos olisin suorittanut itselleni tutkinnon aikaisemmin, se olisi todennäköisesti osunut väärälle alalle. Minulle tämä on hyvä ratkaisu. Me olemme yksilöitä, yksi saa opiskelusta eniten irti parikymppisenä, toinen vanhempana. Eiköhän siellä yliopistolla ole tilaa meille molemmille.
Maailma myös muuttuu kovaa kyytiä. Tänä vuonna suoritettu tutkinto ei ole enää tae siitä, että pysyy työelämän pyörteissä seuraavat parikymmentä vuotta. Tulevaisuuden menestyjät ovat niitä, jotka uskaltavat ottaa riskejä ja tehdä muutoksia elämäänsä. Saatat itsekin löytää itsesi vielä vanhempana uudestaan koulunpenkiltä.
Tervetuloa yliopistoon, meitä on muitakin kolmekymppisiä äiti-ihmisiä täällä tallustelemassa. Tämä kyseenalainen kritiikki tosiaan oli melkoisen harhaan osunutta skeidaa, jolle en kyllä näe todellisuuspohjaa millään tasolla.
Jos minun tutkijanpaikkani on pois joltakin vasta lukionsa päättäneeltä teinipissikseltä, en todellakaan ole pahoillani siitä. Ehkä minulla on jo jokin suoritettu tutkinto alla, ja riittävästi elämänkokemusta ja näkemystä, että minut on työhöni valittu.
Siinä, että haluaa avartaa tietojaan ja taitojaan ikään katsomatta, tai vaikka vaihtaa alaa kokonaan, ei ole mitään pahaa, vaan se on merkki siitä että yksilö on eteenpäinpyrkivä, aktiivinen ja kunnianhimoinen.
Kolmikymppinen ei ole vanha kuin kaksikymppisen silmissä. Pistäpä tämä keskustelun avauksesi talteen ja lue se ensin kymmenen, sitten viidentoista vuoden kuluttua uudelleen. Luulenpa että tulet häpeämään ajatuksiasi.
Se, että aikuisopiskelija palauttaa tehtävänsä ajallaan ei todellakaan ole 'se juttu', vaan se on viite oikeasta ajankäytön organisoinnista, ja yleensäkin asioiden priorisoinnista. Tähän priorisointiin harvemmin otetaan mukaan opiskelijarientoja, joihin nuoremmat opiskelijat aikaansa näyttävät tuhlaavan runsaasti. Aikaa kun ei ole rajattomasti, opinnoissa on edettävä. Aikuisopiskelijat tuskin ovat niitä, jotka keikkuvat kymmenen vuotta laitostensa taakkana.
Vastaus "joltakin vasta lukionsa päättäneeltä teinipissikseltä,"
"Tämä kyseenalainen kritiikki tosiaan oli melkoisen harhaan osunutta skeidaa,en kyllä näe todellisuuspohjaa millään tasolla."
Minä olen nähnyt todellisuuspohjaa, koska laitoksellamme on ollut aikuisopiskelijoita, noita taivaan lahjoja vähemmän aikuisille opiskelijoille. Toivottavasti perustelet väitteesi yliopistolla hieman paremmin.
"Kolmikymppinen ei ole vanha kuin kaksikymppisen silmissä"
En missään vaiheessa puhunut aikuisopiskelijoista "vanhoina kolmikymppisinä". Ihmettelin vain, miksi pelkkä muutaman vuoden vanhempi ikä (tavallinen opiskelija 24v, aikuiopiskelija 29v) on perusteena jollekin erikoiskohtelulle. Kyllä me "tavalliset" 24-vuotiaat teinipissiksetkin olemme kunnianhimoisia ja eteenpäin pyrkiviä.
On aina yhtä hienoa nähdä, kuinka yliopistosta valmistuviin teineihin suhtaudutaan. Odotan innolla työelämää, että kaltaisesi maailmannavat pääsevät sylkemään minun ja muiden teinipissisten päälle.
Jos nyt edes puolitosissaan haluaa asiaa miettiä, kannattaa aloittaa vaikkapa Kasvatus-lehden 35(2)–2004 artikkelista "vitkaa käy veljesten oppi? Aikuiset opiskelijat yliopistossa" Pertti Väisänen – Juhani Rautopuro. Artikkelin perusteella esim. kasvatustieteessä vanhempien opiskelijoiden keskeytysprosentti on selvästi nuorempia suurempi. Toisaalta artikkelin mukaan vanhemmat opiskelijat ovat motivoituneempia valmistumaan ja ns. tutkintokeskeisempiä. Ulkoa en muista lukuja tarkemmin, mutta suosittelenpa asiasta kiinnostuneita piipahtamaan vaikka kirjastossa lukaisemassa tuon.
Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, etteikö vanhempia opiskelijoita suvattaisi yliopistossa, päinvastoin. Yhteiskunnallisena kehityksenä kokonaan uuden alan opiskelijat tai yhteiskuntaluokan muutokset sen sijaan ovat erikoisia, mutta kaikkeenhan toki ajalla sopeudutaan, ehkä jopa yliopistossa.
Onko vaikeaa ajatella, että suurin osa opiskelijoista on nuoria, joilla ei vielä ole perhettä ja työtä eli elämää, johon ei mahdu uusia ihmisiä ja hauskanpitoa?
Minun päähäni ei mahdu se ajatus, että kaikkien yliopisto-opiskelijoiden pitäisi olla yhtä ahkeria ja vastuuntuntoisia. Ei kuluta kovin paljoa resursseja vaikka joku opiskelija kävisikin saman kurssin luennot muutamaankin kertaan ja kirjoittaisi nimensä vaikka kymmeneen tenttipaperiin.
Toivotan todellakin tervetulleiksi kaikki opiskelijat; niin 16-vuotiaat nuoret nerot kuin 60-vuotiaat vanhemmat tieteenharjoittajatkin.
Vielä vähemmän ymmärrän ajatusta, että kaikkien pitäisi olla itseni kaltaisia juhlivia ja laiskoja huithapuleita, joille omaa työuraa ja rahaa suurempia tavoitteita ovat yhteinen hyvä ja hauska.
Noh, sinun kirjoituksesi ainakin antaa kuvan, että sinulla on vielä pitkä matka aikuisuuteen. Aikuisopiskelijoista löytyy ihmisiä varmasti joka lähtöön, varmasti osa myös arsyttäviä. Ja kyllä, joskus myös ne professorit ovat väärässä.
Jos suhtaudut noin yleistävästi eri ikäisiin ihmisiin, voin jo nyt ennustaa ettei sinulla työelämässä tule olemaan helppoa. Ehkä itsekkin hieman aikuistuttuasi ja kymmenen vuotta lisää ikää saatuasi ymmärrät, ettei se elämä ihan vielä 25 täytettyä päättynyt. Jos pelkäät kilpailla työpaikoista suosittelen oman firman perustamista.
"Jos suhtaudut noin yleistävästi eri ikäisiin ihmisiin, voin jo nyt ennustaa ettei sinulla työelämässä tule olemaan helppoa."
Kannattaa Timpan olla varovainen näissä mutu-yleistyksissä. Lienee kuitenkin aika pieni vaikutus työelämässä, minkä verran on opiskeluaikanaan arvostellut aikuisopiskelijoita. Tai ainakin itse ajattelin alkuperäisen kirjoittajan vielä perustutkintoaan suorittavaksi opiskelijaksi.
Onhan se tietysti tosiasia, että pölvästi on pölvästi, oli sitten nuori tai vanha. Siksi ymmärrän hyvin sen, että ylimielisyys ärsyttää - suuntaan ja toiseen.
Puhuessani eri ikäisien yleistämisestä, puhuin yleisellä tasolla, eli jos kirjoittaja jatkaa samanlaisten yleistysten tekemistä myös työympäristössä, mihin nyt yleensä mahtuu kaiken ikäisiä ihmisiä, on minulla vahva mutu että siitä ennemmin tai myöhemmin voi erimielisyyksiä syntyä.
Kunhan tarkensin....
Olen joskus osallistunut ammatillisen täydennyskoulutuksen merkeissä yliopistossa opintoihin, jotka toteutettiin osittain yhteisesti nuorten, varsinaisten opiskelijoiden kanssa. Ideahan on sinänsä hyvä ja kannatettava: me kokeneemmat voisimme osaltamme jakaa osaamistamme nuorten kanssa. Siksi on hyvä, jos saa suunsa auki esim. luennoilla. Pätevä proffa kyllä kestää kaikenlaiset "viisastelut", tosin olen itsekin joskus miettinyt heidän kannaltaan, että mukavampiakin hommia voisi olla.
Osa opinnoista oli järjestetty ryhmässä, jossa oli vain työelämässä olevia läsnä. Voin kertoa, että siellä tunnelma oli vieläkin tunkkaisempi. Lähes kaikki olivat niin kovasti alansa asiantuntijoita, että uuden oppiminen katsottiin suorastaan hyödyttömäksi touhuksi. Onneksi tämä oli vain osa opinnoista. Paras anti tuli kuitenkin joko kokonaan omatoimisesti asioita opiskellessa tai sitten opettajajohtoisen opiskelun kautta.
Aikuisopiskelijoiden vuoksi ei toivottavasti kukaan menetä työpaikkaansa, mutta ainakaan he eivät pysty estämään oppimista, jos pitää siitä itse huolen. Lisäksi tilanne todennäköisesti toistuu varsinaisessa työelämässä. Kun siellä tehdään yhdessä jotain "uutta", niin hyvin usein kaikki todellinen uudistus jää tekemättä, koska päällepäsmäreinä ovat varman päälle pelaavat kokeneet ja organisaatiossa paikkansa saavuttaneet työntekijät. Esimerkiksi määräaikainen työntekijä - olipa hän nuori tai kokenut - jää usein vain työrukkaseksi, jota vallankäytön nimissä voidaan kyllä pompottaa, mutta jonka työ voidaan myös jopa kokonaan mitätöidä, jos lopputulos ei ole mieleinen.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että niin opiskelussa kuin työelämässäkin kannattaa jotain oppiakseen tehdä välillä "turhaakin" työtä. Jos joku nauttii toisen pompottamisesta tai siitä, ettei itse tee mitään, niin se on hänen ongelmansa, ja hän ehkä oppii edes jotain sitä kautta, että minä en nosta asiasta meteliä. Rajansa tietysti on oltava kiltteydelläkin.