Rakastan parasta ystävääni! Miten saan sen loppumaan? Tämä on yksipuolista enkä voi jatkaa elämääni. Onko ainoa keino katkaista ystävyys jotta voin jatkaa eteenpäin?
RAKASTAN!
Salainen
114047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
katkaisisit välit parhaimpaan ystävääsi? en suosittele. koita keksiä jokin muu keino, koita löytää jokin muu kiinnostuksen kohde jos et voi olla parhaimman ystäväs kanssa enemmän kuin ystävä. mut älä hylkää ystävääsi kuitenkaan.
Tätä on jatkunut jo niin kauan, enkä saa itseäni ihastumaan keneenkään muuhun. Näenhän häntä lähes päivittäin ja hän on aina vain täydellisempi. Joka kerta luulen, että tätä enempää en voi tuntea, mutta aina vain.
En keksi mitään muuta keinoa ja aika kuluu kuukaudesta toiseen - vuodetki vaihtuneet.
Voiko ystäväni nähdä tilannetta oikeana ratkaisuna, jos pyydän häneltä pientä "taukoa" kuin oikeassa suhteessa konsanaan? Olen hänelle todella tärkeä ja hän minulle, mutta en silti tahtoisi menettää omaa tulevaisuuttani. Olen jo perheenperustajan iässä, mutta kumppani puuttuu, enkä viehäty muista, koska hän edustaa minulle täydellisyyttä.
tunteistasi hänelle,itse olin vuosia rakastunut parhaaseen ystävääni,ja odotin hän ei ottanut ikinä ketään ja en minäkään kaksi yksinäistä olimme,sitten kaipasin niin paljon hellyyttä,että ihastuin ja kävin seurustelemaan,eikä siitä tullut mitään.lopetin suhteen kaipasin niin paljon rakkauttani,mutta myöhästyin,hän löysi toisen ja minä jäin,joten puhu ajoissa parempi selvittää asiat se on oikein=)
Asiasta on puhuttu muutama sana. Minä tahdoin enemmän, hän tahtoi jatkaa näin. Enempi puhuminen on vain pahaksi.
Olen pakottanut itseni ottamaan hieman etäisyyttä. Vähentänyt yhteydenottoja mutta kun hän on sekä parhain ystävä että puhtain rakkauteni, on kaikki niin monimutkaista. Hän pitää minuun tiiviisti yhteyttä, ja on jo ehtinyt ihmettelemään vetäytymistäni.
Olen huomannut alkaneeni oireilemaan, kun paineet ovat niin suuret. Kohta karkoitan hänet omalla oikuttelullani.
Kyllä minä tiedän, että tässä tapauksessa minä jään. Yökerhoreissuilla puren huulta katsellessani hänen flirttailuja. Minäkin olen tavannut miehiä, mutta kaikki tuntuvat vain turhilta otuksilta. Yritän saada tunteita muuttumaan, mutta en siinä onnistu.
Rakastan häntä, jokaisena päivänä rakastan enemmän. Samaan aikaan kaivelen syitä, jotta olisi edes yksi asia mistä en pitäisi. Yksi asia mistä aloittaa.
Mun paras kaveri pitkän aikaa oli nainen. Tämä näki maailman jotenkin kirkkaasti ja erikoisella tavalla puhtaasti ja silti se tuntui jotenkin salaperäiseltä.
Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja meidän oli helppoa olla yhdessä ja toisia lähellä. Tein mitä vaan, ajattelin tätä naista ja halusin kertoa sille ensimmäisenä kaikesta. Myös naisasioista.
Meni pitkään ennen ku mä tajusin, että ei rakkaus ole silmitöntä sekoamista ja sukkien pyörittämistä jaloissa vaan puhdasta ystävyyttä, tukea, tahtoa toisen menestymiseen.
Aikaa kului PALJON.
Nyt hän on mun oma prinsessa. En tarvi enää naisten katseita itsetunnolleni, vaan tunnen että oon nyt täysi ja kokonainen. Nyt tajuun, miksi tämä ihminen oli alusta asti niin erilainen kuin muut. Ja nyt tajuun minkä takia oltiin molemmat niin kireitä ja levottomia ennen kuin tilanteet johti tähän: haluttiin enemmän, mutta pelättiin rikkoa ystävyyden rajaa, kun ystävyys oli kuitenki niin vahva. Ja lopulta se ei paljoo vaatinu. Yhtenä iltana oltii yökerhossa niin ku monta kertaa ennenkin ja kuten monta kertaa ennenkin, mä menin tän naisen luo yöksi (ei meillä koskaan ollut ollut seksiä). Mentiin nukkumaan ja katsoin tätä silmiin, rauhotuin, silitin naisen hiuksia ja suutelin. Hymyiltiin ja halattiin koko yö. Aamu alkoi suudelmalla ja päivä lähti alkuun uudella elämällä.
Sen jälkeen ystävyys on ollu ... superystävyyttä! Mä rauhotuin enkä enää säheltänyt ja jotenki kypsyin mieheks. Hän muuttu enkeliks. En olis uskonu, että toiselta ihmiseltä voi saada näin paljo rakkautta. Joskus mietin, että miksi just mä? Miten hän voi antaa näin paljo just mulle, kun hänellä on niin paljo kavereita ja tuttuja sekä myös ihailijoita. Tuntuu, että kaikki puhuu tästä naisesta.
Taidan olla maailman onnellisin mies! Ja nimimerkillä! Mulla on kuitenki maine kannettava kovapäisenä äijänä, eihän äijä voi tällasia juttuja tunnustaa kavereilleen! :) Toivotan onnea! Ystävyys on paras mahdollinen perusta rakkaudelle!
Voin lähes yhtä pahoin.
Odottavan aika on ikuisuus. Kun hän vain tulisi ja ottaisi niin antaisin hänelle kaikkeni. Jokaisena iltana toivon, että heräisin yöllä hänen tahtoonsa tulla luokseni. Joskus suljen puhelimen, jotta voisin nukkua odotukseltani.
Olen pohtinut, kuinka paljoon minä olisin valmis hänen vuokseen. Olen myöntynyt hänen pyyntöihinsä, jotta hänellä olisi paremmin, vaikka itse sen vuoksi menettäisin. Olen onnellinen hänen onnestaan, vaikka se minua kuinka satuttaisi. Eikä ole sellaista mitä hänen vuokseen en tekisi. Suojelen häntä vaikka hengelläni, sillä jonain päivänä hän valloittaa maailman.
Ja ystävyyden huomaakin olevan rakkautta, kun huomaa että toinen tapaa jonkun... ja huomaakin olevansa mustasukkainen. Huomaa olleensa idiootti. Huomaa myöhästyneensä.
Ja sitten kaikki on mennyt pieleen.
Onhan se inhottavaa olla rakastunut ystävään. Mäkin olin/olen edelleen samassa tilanteessa, kun sä ja oon sitä mieltä, että välien katkaiseminen ei auta asiaa sen enempää, jos et sitä sitten itse halua.
Tuohon ei varmaan ole mitään muuta ratkaisua kuin aika ja asian hyväksyminen.
Muista, sulla on 2 vaihtoehtoo : rakastaa tai vihata ja rakkaus on niistä kuitenkin se parempi vaihtoehto, vaikka se kipeetä tekeekin ( yleensä enemmänkin, kun viha ).
Tällasissa asioissa on vaikeeta kysyä kenenkään toisen mielipidettä, kun rakkaus on kuitenkin jokaiselle yksilöllinen asia.
Tsemistä !
Mä teen niin, että jätän tyttöystävän – sen kanssa luodun perheen, pienen lapsen – moisen hullutuksen takia.
Ystävään rakastuminen on jotenkin hullua. Samaan aikaan on se ystävyys – joka ollessaan todellista ystävyyttä on vakaampaa kuin rakkaus – ja sitten on se rakkaus, joka on ailahtelevaa ja sekoboltsia. Tulee kestäneeksi enemmän ailahtelevaa sekoboltsiutta kun pohjalla on se ystävyys. Mä jännitän luonnostani paljon – mutta en sen seurassa. Mä jännitän enemmän tyttöystävän seurassa vaikka ollaan oltu yhdessä vaikka kuinka pitkään.
Tää on kamala ero prosessi. Mutta se lohduttaa että ehkä sen kanssa voi olla ystävä vielä tämänkin jälkeen.
Olen samassa tilanteessa. Hänen vuokseen ymmärsin ettei rakkaus avioliitossani riitä. Ja nyt huomaan etten tapaakaan toista jota kohtaan tunnen niin vilpitöntä välittämistä kuin ystävääni kohtaan. Kukaan ei tunnu riittävän ja siksi olen yksin. Kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan. Olen alkanut hakea töitä ulkomailta, mahdollisimman kaukaa. Kun etäisyyttä olisi lopulta tarpeeksi, niin kilometrein kuin riippuvuuksi, ehkä voisin myös tunnustaa syntini. En tiedä. Tunnen tukehtuvani ikävästä ja kaipuusta vaikka hän on aina vierelläni.