Oireiden salaaminen

Eiköhän nyt koulutetut ihmiset tunnista näitä,ja jos kerran on alzheimer-diagnoosikin saatu,koska tuohan yleistä että muistisairas "peilaa " tietyssä vaiheessa ja esittää terveempää kuin on,niin meilläkin.Se katosi sitten kun sairaus eteni.Suuttuuhan ne ,melki kaikesta,sekin kuuluu asiaan,meillä vaihtuu ääripäästä toiseen monta kertaa päivässä,nyt tosin enää melkein vain huonoja päiviä.Jotenkin siun kirjotuksesta paistaa läpi,että kannattais järjestää niin,ettet sinä saa kaikkea niskaas.Jätä enemmän kotipalvelulle valvontaa vaikka,ja älä ole koko ajan tarjolla,jos et samas taloudessa asu.Meilläkin mies esitti niin tervettä ja iloista alussa kaikille,mutta kyllä nämä alan ihmiset tiesivät ja kaikki oli mun kertomusten varassa.

Juu,muistan näitä mummoja kun itse olin kodinhoitaja,silloin päästiin pikkuhiljaa ujuttautumaan heidän kotiinsa.Epäilys ja vastustaminen oli kova,mutta pikkuhiljaa päästiin valvomaan,ehkei nykyään edes joudeta kotipalvelussa paneutumaan näihin asioihin.Apua hakeva omainen pitää kyllä olla aika vaativa itsekin,ja sanoa ettei nyt pelitä enää näin.Äidit on monasti ne vaikeimmat hoidettavat ; ),tunneside hyvin vahva vielä kaikenlisäksi.Muistan että joskus ihan hätistin tyttäret menemään vapaille ,olin niinkun pusksurina äidin ja tyttären välillä,syyllisyys ja huoli jää monesti pyörimääm kuin oravanpyörä,kun on aina läsnä ja tietysti jos toisella muistisairaus,hänelläkin hätä,vaikkei osaa oikealla tavalla tuoda sitä esille!Minukin mies on hyvin vihainen silloin kun minua ei näy,sit kun tulen näkyviin,hän rauhoittuu hetkeks,kunnes sitten se tuska ja äkäisyys sunntautuu minuun.Monta kertaa päivässä toistan itselleni,ei se on mun mies joka on vihainen,se on alzheimer.Tässä taudissa tulee tutuiksi syyllisyys ja riittämättömyys,sekoitettuna suruun ja välittämiseen,,,,,

Laitan tähän linkkiin yhden kysymyksen,kun en halua avata uutta keskustelua.Mitä teen naapurin kanssa,joka on ilmeisesti sairastunut jotenkin.75 vuotias nainen asuu miehensä kanssa ja olen hänen kanssaan hyvä tuttu.Noin 2 vuotta sitten kuulin kuinka rouva puhui itsekseen kävelyllä ollessaan.Nyt soitti ja kertoi,että naapurinrouva yritti tappaa hänet pommilla.Keskustelin hänen kanssaan ja yritin ehdottaa luonnollista selitystä "räjähdyksille ja valopurkauksille",mutta vanhus oli sitämieltä,että hänet yritetään ottaa hengiltä.Mitä teen?Keskustelenko hänen aviomiehensä kanssa vai mitä?Haluan auttaa ja tiedän että rouva saisi avun lääkityksellä.Varhain aloitettu hoito on tärkeää.

Keskustelin mieheni ja vanhimman poikani kanssa tuttava-vanhuksen kanssa.Tulimme siihen tulokseen etten ota asiaa esille.Heidän perheensä ottakoon vastuun.Tapasin vanhuksen äsken ja juttelimme niitänäitä.Hän halusi puhua kokemastaan"paukusta".Vaikuttaa pelokkaalta,pelkää selvästi naapurinrouvaa.Surullista,että riitaisa naapurikopu sai aikaan näin järkyttävät mittasuhteet.
....jatkakaa te muut keskusteluanne,poistun takavasemmalle.