Alzheimer-diagnoosin saanut 80 äiti valjasti minut salaisuudenvartijakseen. Minulle kaataa kaikki harhansa, olemattomat henkilöt ja pahat olot mutta minä en saisi hiiskua niistä ongelmista kenellekään. Niitä pitäisi vaan jaksaa jauhaa loputtomiin ja uskoa niihin. Suuttuu jos epäilen.
Hän on ilmeisen loistava esittämään ulkopuolisille, esim. aamuisin kotipalvelun käydessä puhuu niistä asioista joissa tietää varmasti olevansa ajantasalla. Joten kun kysyn kotipalvelun kävijältä vointia niin vastaus kuuluu että oli aivan hyvässä kunnossa, vaikka kohta kotipalv. lähdettyä saattaa soittaa ja selittää minulle harhojen vallassa ihan mitä sattuu. Fyysisistä vaivoistaan kyllä mainitsee kotipalvelulle.
Hän eksyilee omassa pienessä huoneistossaan, esim. kun menossa keittiöön lähtee eteiseen - tätä tapahtuu miltei joka kerta kun olen hänen luona. Jos makuuhuoneen ovi on kiinni, hänelle koko huonetta ei ole olemassa. Kun menen ohjaamaan, hän naurahtaa ihmetelleensäkin että miten tämä nyt tämmöinen on.
Hukkaa tavaroitaan (piilottelee). Vuorokausirytmi on sekaisin ja aika yöaktiivinen on.
Miten tällaisen yksinasujan pärjäämistä sitten kartoitetaan jos kaikki on minun sanani varassa ja ulkopuoliset eivät huomaa mitään lyhyillä käynneillään. Onhan hänen sairaus siis hoitajien tiedossa mutta ei ilmene. Kyllä hän toki osaa vielä tehdä kotiaskareita ja 'pärjäilee' mutta minun on oltava kuulolla 24/7 hyvien ja huonojen päivien vuorotellessa melko tiheään tahtiin.
Oireiden salaaminen
6
471
Vastaukset
- ristiina ja tytär
Eiköhän nyt koulutetut ihmiset tunnista näitä,ja jos kerran on alzheimer-diagnoosikin saatu,koska tuohan yleistä että muistisairas "peilaa " tietyssä vaiheessa ja esittää terveempää kuin on,niin meilläkin.Se katosi sitten kun sairaus eteni.Suuttuuhan ne ,melki kaikesta,sekin kuuluu asiaan,meillä vaihtuu ääripäästä toiseen monta kertaa päivässä,nyt tosin enää melkein vain huonoja päiviä.Jotenkin siun kirjotuksesta paistaa läpi,että kannattais järjestää niin,ettet sinä saa kaikkea niskaas.Jätä enemmän kotipalvelulle valvontaa vaikka,ja älä ole koko ajan tarjolla,jos et samas taloudessa asu.Meilläkin mies esitti niin tervettä ja iloista alussa kaikille,mutta kyllä nämä alan ihmiset tiesivät ja kaikki oli mun kertomusten varassa.
- pähkylä
Kiitos ristiina vastauksesta. Tällaista tämä on, enpä ole ainoa joka näissä painiskelee.
Täällä pikku paikkakunnalla ei ole kotipalvelun yökäyntejä tarjolla. Ranneketta hänelle ei katsottu tarpeelliseksi, osin oman vastustuksensa takia. Tuskin sitä käyttäisi kun sieltä tulee vieras. Minun on ollut pakko terveyteni vuoksi pitää puhelinta äänettömällä öisin. Valvottaa sekin silti, kun pohdin yrittääköhän äiti soittaa ja onkohan tosihätä. 03-05 välillä tulee puheluita mutta ei siellä sit aamulla hengenhätää ole ollut, toki kiihdyksissä harhoistaan. Joskus muistaa soittonsa joskus ei.
Nyt viimeksi sanoi siksi soittaneensa kun oli ollut "ylimääräistä väkeä ja vievät hänen ruoat". Aamun kotipalvelu oli tästä episodista täysin tietämätön kun kyselin, eli oli puhellut niitä näitä mutta salannut seikkailunsa vaikka oli sitten koko päivän siitä täpinöissä.
En oikein tiedä miten kotipalvelulle voisi siirtää valvontaa lisää kun äiti vihoittelee ulkopuolisten käynneille (häiritsevät kuulemma hänen päiväjärjestystä "kun pitää odottaa") ja tätä toivetta kunnioittavat kunnassa - mitä muutakaan voivat. Äiti sentään tekee vielä jotenkuten kotitöitään. Kun ystäväpalvelua tarjottiin, niin äidin mielestä on häpeä että hänen kanssa joku vieras kulkee lenkillä eikä hän halua sellaista kotiinsa "istua tollottamaan". Ja sitä rataa. Jyrkkyys sekä kiire kaikessa ovat vahvistuneet äidillä.
Minun ei tarvitse olla äidin luona alvariinsa, mutta jatkuva valmiudessa olo ja hänen harhaisuus ovat raskaita. Ja nekin tunteet, kun on jotenkin puolustuskannalla oikeudesta omaankin elämään ja terveyden säilyttämiseen, toisaalta syyllisyys/huoli. Muita omaisia ei tässä saapuvilla ole.
Koska yöt ovat hankalimmat niin niihin se äidin yksiasuminen tulee kaatumaan ja tuskin siihen enää kovin kauaa menee. Siitä se sitten jupakka nousee.
- ristiina ja tytär
Juu,muistan näitä mummoja kun itse olin kodinhoitaja,silloin päästiin pikkuhiljaa ujuttautumaan heidän kotiinsa.Epäilys ja vastustaminen oli kova,mutta pikkuhiljaa päästiin valvomaan,ehkei nykyään edes joudeta kotipalvelussa paneutumaan näihin asioihin.Apua hakeva omainen pitää kyllä olla aika vaativa itsekin,ja sanoa ettei nyt pelitä enää näin.Äidit on monasti ne vaikeimmat hoidettavat ; ),tunneside hyvin vahva vielä kaikenlisäksi.Muistan että joskus ihan hätistin tyttäret menemään vapaille ,olin niinkun pusksurina äidin ja tyttären välillä,syyllisyys ja huoli jää monesti pyörimääm kuin oravanpyörä,kun on aina läsnä ja tietysti jos toisella muistisairaus,hänelläkin hätä,vaikkei osaa oikealla tavalla tuoda sitä esille!Minukin mies on hyvin vihainen silloin kun minua ei näy,sit kun tulen näkyviin,hän rauhoittuu hetkeks,kunnes sitten se tuska ja äkäisyys sunntautuu minuun.Monta kertaa päivässä toistan itselleni,ei se on mun mies joka on vihainen,se on alzheimer.Tässä taudissa tulee tutuiksi syyllisyys ja riittämättömyys,sekoitettuna suruun ja välittämiseen,,,,,
- pähkylä
Omakohtaiset kokemuksesi lohduttavat. Aina sieltä kotipalvelun väestä löytyy joku johon äiti sentään vähitellen mieltyy - toisaalta hänellä on vaikeuksia tunnistaa kävijöitä parinkaan vuoden jälkeen vaikka täällä pikku paikkakunnalla heitä ei sentään kymmeniä ole.
Nykyään hän, pidättyväinen pohjalainen, halaa minua saapuessani, ainakin jos olen ollut päivän poissa. Koskaan ennen ei totisesti halaillut! Pahastuminen on herkässä myös. Taisipa hän kerran sanoa että minä olen hänen äitinsä nykyään...
Tänä aamuna selvitti seikkaperäisesti miten jatkossa toimii ruoan kanssa etteivät ne "seinien läpi kulkevat" saa vietyä. Tämä on niin surullista. Aamuyöllä 03.50 oli hänellä "ilta". Satuin olemaan valveilla kun puhelu tuli, kyseli joko ne iltalääkkeet pitäisi ottaa.
No, pitänee maanantaina olla yhteyksissä lääkäriin tilannekartoituksen merkeissä, tuntuu että näitä sekaannuksia näinä päivinä sattuu yhä tiheämmin.
Hyvää viikonloppua ja kiitos ja voimia sinullekin, ristiina.
- KYSYMYS
Laitan tähän linkkiin yhden kysymyksen,kun en halua avata uutta keskustelua.Mitä teen naapurin kanssa,joka on ilmeisesti sairastunut jotenkin.75 vuotias nainen asuu miehensä kanssa ja olen hänen kanssaan hyvä tuttu.Noin 2 vuotta sitten kuulin kuinka rouva puhui itsekseen kävelyllä ollessaan.Nyt soitti ja kertoi,että naapurinrouva yritti tappaa hänet pommilla.Keskustelin hänen kanssaan ja yritin ehdottaa luonnollista selitystä "räjähdyksille ja valopurkauksille",mutta vanhus oli sitämieltä,että hänet yritetään ottaa hengiltä.Mitä teen?Keskustelenko hänen aviomiehensä kanssa vai mitä?Haluan auttaa ja tiedän että rouva saisi avun lääkityksellä.Varhain aloitettu hoito on tärkeää.
- KYSYMYS
Keskustelin mieheni ja vanhimman poikani kanssa tuttava-vanhuksen kanssa.Tulimme siihen tulokseen etten ota asiaa esille.Heidän perheensä ottakoon vastuun.Tapasin vanhuksen äsken ja juttelimme niitänäitä.Hän halusi puhua kokemastaan"paukusta".Vaikuttaa pelokkaalta,pelkää selvästi naapurinrouvaa.Surullista,että riitaisa naapurikopu sai aikaan näin järkyttävät mittasuhteet.
....jatkakaa te muut keskusteluanne,poistun takavasemmalle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kylläpä on nautinnollista taas tämä palstan vassari valitus!
Lähes jokainen avaus on vassareiden kitinää ja valitusta. Eikö se tarkoitakin, että silloin asiat menee maassamme parem322638- 111347
Helvetistä ei ole paluuta
Kun ihminen laskeutuu kuolleiden maailmaan, kauhujen valtakuntaan ja tuonelan ovet sulkeutuu kiinni, se on karu tunne ku3371048- 45952
- 45894
Järjetön Topi-ilta
Lisää tappiota konkurssipesälle. Miten voi olla mahdollidta , että annetaan järjestää tämä. Sorsakoski pyörii haudassaan20859Miksi nainen nukut huonosti
Onko sulla jotakin huolia, vai jotakin miestäkö mietit? Vai tunnemaailmassako velloo? Ajatteletko koskaan minua? Paljo61774- 44750
- 44746
- 46676