Mulla ja miehelläni on haaveena perheenlisäys. Vauvahaave on ollut mielessäni jo pitkään. Ongelmana on arka, arvaamaton ja vieraille vihainen isohko koiramme. Ketään se ei ole purrut, mutta murisee milloin mistäkin ja sopeutuu huonosti uusiin asioihin. En itsekään arvosta ihmisiä, jotka ottavat elukan ja lapsen tultua luopuvat siitä. Tarkoitukseni oli saada perheenjäsen josta ei luovuta. Toisin kävi. Olen tehnyt aina parhaani, että koira muuttuisi. Ajatus pelosta, että koira tekee lapselle jotain on jo nyt kirkkaana mielessäni. Luovunko lapsihaaveistani kunnes koira on taivaassa? Muilla kokemuksia?
Koira lapsenteon esteenä?
Eeva-Maria
26233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niin, näitä vauva-asioita olisi hyvä miettiä ennen koiran hankintaa. Arvaamattoman koiran on vaikea saada uutta kotia, mikä on vaihtoehto, piikille? Miksi koira tekisi oman lauman jäsenelle pahaa, jos se siihen hyvin totutetaan. En todellakaan hyväksy tätä NIIN YLEISTÄ mallia, jossa ensin otetaan koira ja vuoden tai kahden päästä hankitaan lapsi. Ensin hankitaan ne penskat ja sitten kun ne on tehty hankitaan koira, jos aikaa koiralle on! Koira tai mikään muukaan eläin ei ole mikään harjoitusvauva! Olen jyrkkä tässä asiassa, toivottavasti joku osaa neuvoa sinua.
On teilläkin mielipiteenne. Eli koira saa olla aggressiivinen ja pilata omalla luonneviallaan omistajiensa elämän?
Itse tuo koira on aggressiivinen ja päättänyt pilata omistajiensa elämän. Tuollaisen koiran takia ei pidä olla itseään kohtaan niin jyrkkä, että jättää lapset tekemättä. Piikille sellaiset koirat, jotka sellaisen ansaitsevat. Tuo koira ansaitsee piikin ja saa syyttää siitä aivan itseään. Mitäpä on niin ärhäkkä. Ei sellainen ole sallittua käytöstä koiralta.
"Itse tuo koira on aggressiivinen ja päättänyt pilata omistajiensa elämän."
Ei se koira ole mitään päättänyt pilata omistajien elämää. Eihän se nyt ihminen ole..
Aggressiivisuuden syy olisi hyvä selvittää (sairaus, pelko, ahdistus, liikunnan puute yms) ja aloittaa siitä.
... luonnosta vieraantuneita. Miten noin tyhmä ihminen on edes olemassa, kuin sinä? Sääli, että olet ilmeisesti vajakki -geenejäsi levittänyt eteenpäin. Toivon etteivät lapsesi ole perineet tyhmyyttäsi, sillä noin tajuttoman tyhmiä ihmisiä ei pitäisi olla kuin sinä -piikille vaan tuommoiset!
Koira, kissa, hevonen, lehmä, leijona, hiiri, talitintti, haukka, ilves, undulaatti, delfiini, lammas, ryhävalas, jne. jne.. OVAT ELÄIMIÄ... Ne eivät "päätä" olla yhtään mitään. Ne eivät päätä pilata omistajiensa tai kenenkään elämää... Ne on eläimiä, eivätkä kykene tuon kaltaisiin ajatuskuvioihin. Miten tätä on sinun kaltaistesi niin vaikea ymmärtää?
Koiran kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos se on niin arka että saattaa olla vaarallinen. Toki niillä on toisinaan taipumusta arkuuteen jo syntyjään, mutta oikealla kasvatuksella koirasta ei tule vaarallista. Minusta aloittajan kannattaisi ottaa yhteyttä ongelmakoirankouluttajaan, tai lykätä sitä lasten tekemistä, jos sillä ei vielä mikään kiire ole. Hyvä että aloittaja ylipäänsä pohtii asiaa, sillä se on osoitus vastuuntunnosta, että ei ole heti laittamassa eläintä kiertoon, kun pitää saada vauva.
Koirat ja mitkään eläimet eivät ole leluja, ja kertakäyttötavaraa, vaan jos eläimen ottaa, pitää aina tiedostaa että ongelmia saattaa tulla ja siitä eläimestä on vastuussa ainakin sen 10 -vuotta, ja pitempäänkin. On todella irvokasta ja vastuutonta käytöstä ottaa eläin, ja laittaa se sitten kiertoon tai tappaa, kun "elämäntilanne muuttuu" tai iskee "allergia" tai muuta valheellista paskaa. Mitäs sitten, jos siitä lapsestakin sattuu tulemaan jollain tapaa ongelmainen? Vaikkapa ADHD -lapsi tai kehitysvammainen... Laitetaanko sekin kiertoon tai johonkin laitokseen, eikä käydä koskaan katsomassa, ja tehdään uusi ja parempi lapsi, joka on se perheen ylpeys?
Älä ole noin tyly!
Muriseeko se teille? Vai vieraille vaan? Jos ei teille, niin teette selväksi vauvan olevan perhettä. Koiran kuolemaan saakka on turha odottaa, alatte vaan "vihaamaan" koiraa ja olette sille katkeria koska on unelmienne "tiellä". Koirahan saattaa elää vielä 10 vuottakin jos on nuorehko ja jos on ongelmaa lapsensaannissa, niin saattaahan se olla että jäätte lapsettomaksi. Mielestäni se ei ole jokotai kysymys. Katsotte, ettei lapsi vahingoita koiraa, eikä koira lasta ja keskenään ette jätä.
Vauvan kanssa koiralla on vielä helppoa, asia muuttuu kun lapsi alkaa liikkua. Tarkkana vaan silloin ettei lapsi esim. revi turkista, läimi leluilla, ryömi koiran yli jos koira ei tykkää ja ei tunge kupille ruoka-aikaan. Molemmille opetusta ettei lapsen kädestä oteta mitään, eikä lapsi anna koiralle kädestään mitään. Kaatuamaton leikkikehä on myös hyvä apu, millä erottaa lapsi ja koira esim. ruokaa tehdessä, vessassa tai pikasuihkussa käydessä. Lasta ei tarvitse "piilottaa" koiralta, luulee vaan että on jotakin outoa tai uhkaavaa kun ei pääse luokse. Annatte nuuskia ja haistella vauvaa ja ennen sairaalasta kotiutumista mies voi tuoda kotiin vaikka vauvanhajuisen liinan haisteltavaksi. Jossakin oli myös ohje, että koiran kanssa voisi tehdä mukavia juttuja lapsen ollessa läsnä, rapsutella, antaa keksiä tms ja kehua kun rentoutuu.
Kysykää kavereilta joilla on lapsia ja koiria kuinka ovat totuttaneet. Mielestäni ei juuri mitään ongelmaa jos koira ei murise teille. Jokaiseen koiraan tulee suhtautua arvaamattomana lasten, etenkin pienten kanssa. Koskaan ei pidä jättää samaan tilaan keskenään "vartioimatta". Omien koirien ja lasten kanssa olen koko ajan niin, että vähintään kuulen mitä tapahtuu.
Ei lapsihaaveista saa luonnevikaisen koiran takia luopua. Jos koira on arvaamaton ja herkkä puremaan, se on sen oma häpeä, eikä teidän vika. Varsinkin jos koira puree herkästi lapsia. Kukaan ei halua tuollaista koiraa enää vastuulleen, joten turha sitä on yrittää kiertoon pistää. Nyt on jo aikuisten oikeasti se tilanne teillä, että olette oikeutettuja viemään koiranne piikille. Ketään ei saa pakottaa uhrautumaan lapsiasioista koiran takia, joka itse on luonnevikainen.
Hommatkaa vaikka uusi koira, totuttakaa se pennusta asti vieraisiin, meluun, toisiin koiriin, lapsiin ym. ja sen jälkeen sitten hankitte lapsen. Koiranpentu on hankalasti kasvatettavissa/koulutettavissa pienten lasten keekellä. Jos koira on tottunut lapsiin ja tykkää huolehtia niistä, se on yleensä rauhallinen lasten seurassa. Tiedän koiria, jotka ovat niin energisiä, ettei niiden kanssa uskoisi jaksavan lapsperheissä, mutta kun ne pääsevät lasten kanssa tekemisiin, ne muuttuvat todella rauhallisiksi ja purkavat aktiivisuutensa lapsista huolehtimiseen. Mutta ne ovat lapsiin tottuneita ja niistä välittäviä koiria. Kaikki koirat eivät ole totutettuinakaan yhtä suotuisia lapsia kohtaan, mutta normaali koira yrittää pitää huolta perheensä lapsista ja suhtautuu suotuisasti vieraisiinkin lapsiin. Vierailta aikuisilta ne saattavat kylläkin lapsia vartioida, mutta jokaisen aikuisen ihmisen tulee tajuta, että koira saattaa adoptoida perheensä ihmislapsen ja suojella sitä hyvinkin voimakkaasti.
Yksinhuoltajalle en suosittelisi koiraa enää lisätaakaksi lasten keskelle, mutta jos perheen vanhemmat pysyvät yhdessä, niin kyllä koiran kanssa lapsiperheessä silloin pärjää. Nykyään varmaan puolet suomalaisista äideistä ovat yksinhuoltajia, jota en ymmärrä, vaan minusta lapsilla tulee olla molemmat vanhemmat, eikä vain itsekkäästi tehdä lapsia ja erota. Minulla ei puolisoni kanssa vielä ole omia lapsia, mutta koska tiedämme kuinka tärkeitä molemmat vanhemmat kummallekin meitä on, olemme uskoutuneet toisillemme elämämme loppuun saakka, sillä mekin haluamme lapsia.
Jos meidän koira olisi vihainen lapsille, vaikka olisi niihin pennusta asti tottunut, veisimme sen piikille ja hommaisimme uuden koiran. Onneksi koiramme pitää lapsista ja ottaa varmasti vastaan meidänkin joskus syntyvän esikoisemme, josta olemme pitkään jo haaveilleet, muttemme vielä sitä ryhtyneet tekemään.
Olisiko kannattanut miettiä asiaa ja ottaa sellainen koira, jonka kanssa ongelmia on vähiten odotettavissa. Esim. tiibetinspanieleista ei kovin montaa luonnevikaista löydy vaikka kuka mitä sanoisi. Taas juostu perse edellä puuhun.
Kuinka se rodusta riippuu? Minusta se on koulutuksesta kiinni. Mutta toki kaiken rotuisista koirista löytyy ns. luonnevikaisiakin yksilöitä, jotka ovat jo syntyessään hallitsemattoman arkoja tai aggressiivisia. Aloittajalla ja puolisollaan on käynyt huono tuuri, kun heidän koiransa on tuollainen.
Eli "yksilöitä eri laisia" tässä vielä kommentoi.
Mainittakoon vielä, että edellisessä asuinrakennuksessani oli naapurillani tiibetinspanieli, joka haukkui ja räksytti valtaisasti. Lapsiakin se puri.
Kaiken rotuisilla koirilla on yhtä lailla vastuu omistakin pennuistaan, joten lapsiin suhtautuminen ei ole rotuasia.
Kyllä se on paljon rodusta kiinni. Yleisesti ottaen monet pienet koirat ovat helpompia ja pehmeämpiä kouluttaa kuin esim. vartiointiin jalostetut koirarodut. Yksilöitä on kaikissa. Mutta; on turha kieltää tosiasiaa että on paljon riskimpää ottaa fyysisesti suuri koira, jota voi olla fyysisesti vaikea hallita sen lisäksi että koira on jalostettu esim. vartiointiin tai muuten vain ei ole niin pehmeä luonne ja vaatii johdonmukaista koulutusta. Verraten, että ottaa pienen koiran, joka todennäköisyyslaskennalla on jalostettu seurakoiraksi ja on pehmeämpi luonne sekä pienikokoinen ja näin ollen helposti hallittavissa.
Ongelmia voi tulla kaikkien rotujen kanssa, mutta se EI poista sitä että koirarotujen välillä on huimia eroja niiden koulutettavuudessa ja siinä, kuinka vaativaa kouluttaminen on! Ei tässä voi vedota siihen, että "otinpa nyt dobermannin vaikka en ole koskaan ole koiraa nähnytkään, voihan tiibetinspanielikin purra". Kyllä todennäköisyys saada ongelmakoira on suurempi, kun jo aluksi valitsee suuren, fyysisesti vaikeasti hallittavan koiran, jolla on suuri tarve liikuntaan ja vahvaan koulutukseen/johtajuuteen. Järjen köyhyyttä kieltää tämä tosiasia. Juuri tämän vuoksi meillä on niin paljon suuria, kotia vaihtavia koiria, koska koulutus ei onnistu kun ihmiset eivät ymmärrä että sen pienen puudelin ja oman painoisen koiran kouluttamisessa on eroja, kun toinen on jalostettu miellyttämishaluiseksi seurakoiraksi ja toinen aivan muuhun. Siinä ei sinun naapurisi Pirjon tiibetinspanielit paljon paina, kun asia yleisellä tasolla on näin.
Jos sanon, että tupakka altistaa keuhkosyövälle niin alatko selittämään, että serkkusi Niilo eli 85-vuotiaaksi vaikka poltti nuoresta saakka? Ei se poista sitä tosiasiaa, että tupakka altistaa keuhkosyövälle, eikä se että jollain on huonosti käyttäytyvä pieni koira- poista sitä tosiasiaa, että monet suuremmat rodut ovat paljon haastavampia kouluttaa.
provo.
Eikö tänne mitään saa kirjoittaa, ilman että väitetään provoksi? Jos sinulla ei ole muuta tekemistä täällä kuin väittää kaikkia keskusteluja provoiksi, niin mene muualle täältä. Et anna minkään laista keskustelurauhaa noilla "provo" "provo"-kommenteillasi.
Käsittämätöntä ehdottaa että nykyinen koira viedään piikille ja otetaan uus tilalle! Kaikkia hulluja täällä pyöriikin. Ja muka yksinhuoltajille ei koiria, harmi vaan että puolet pareista eroaa, pitäiskös sietää juoppoa, hakkaavaa miestä? Olet varmaan jonkun uskonlahkon jäsen kun olet niin varma että pysytte elämänne loppuun asti yhdessä, naurettavaa. Toivottavasti sulla ei oo koiraa ettekä saa lapsia, ei noin itsekkäät ihmiset tarvi mitään!
"harmi vaan että puolet pareista eroaa, pitäiskös sietää juoppoa, hakkaavaa miestä?"
-Miksi pitää sellaisten ihmisten kanssa mennä lapsia tekemään? Kannattaa tarkoin valita elämön kumppaninsa. Ja on tuollsisia hulluja naisiakin. Koko elämästä en puhunut, mutta lasten kasvaessa aikuisikään saakka vanhemmilla on minusta vastaa pysyä yhdessä, jotta lapsilla on molemmat vanhempansa perheessään.
Eipä sitä välttämättä tiedä aluksi, että se puoliso on väkivaltainen... Katsos kun seurusteluvaiheessa, ja avioliiton alussa se on vielä helppoa. Sitten kun iskee arki päälle asuntolainoineen, kenties toinen tai molemmat joutuvat työttömiksikin ja rahasta on pulaa yms. vastoinkäymisiä, joita ei koskaan uskoisi tulevan omalle osalleen. Siihen päälle vielä parkuvat ja öisin valvottavat koliikkivauvat ja korvatulehdukset jne... Saattaa iskeä isille tai äidille masennus, jota hän alkaa "lääkitä" viinalla, sehän se on se suomalainen tapa. Tämä sitten tuo esiin väkivaltaisen puolen...
Sinä et taida osata ajatella kovin pitkälle, etkä tajua, että ei se mene aina niin kuin itse on ajatellut ja suunnitellut. Oikeastaan hyvin harvoin menee... Tuskinpa aloittajakaan suunnitteli koiraa ottaessaan, että siitä tulee ongelmakoira. Se nyt vaan meni niin, kun oli ehkä syntyjään arka koira, ja ennen kaikkea ilmeisesti kasvatus meni pieleen. Olisiko tähän syynä kokemattomuus... Montako koiraa aloittaja on kasvattanut?
Minusta on todella irvokasta edes ehdottaa, että vie koiran tapettavaksi ja ottaa uuden tilalle. Ei eläimet ole kertakäyttötavaraa... Jos ja kun olet ilmeisesti perheellinen, niin mietipä millaisen maailmankuvan tuolla opetat lapsillesi. He hyvinkin voivat laajentaa tuon ihmisiinkin, ja heistä tulee puolisoa kuin sukkaa vaihtavia ihmisten hyväksikäyttäjiä. Ei muuta kuin kiertoon vaan, kun ensimmäiset vastoinkäymiset tulee.
Nyt vaan otatte heti yhteyttä johonkin pätevään ammatti ihmiseen, joka auttaa koiraa sosiaalistumaan ja tottumaan lapsiin. Ei tämä ole mikään joko tai kysymys. Ammattiapua ja kovaa työtä jotta koira oppii olemaan lasten seurassa ja ymmärtää ne itseään ylempi arvoisiksi.
Koiraa ja lasta ei tietenkään pidä jättää koskaan kahdestaan ja sitten vielä se yksi seikka, mikäli pelko on kova niin koira pikkuhiljaa totuttaa kuonokoppaan ennen lapsen syntymää. Kuullostaa karulta, että koira joutuisi useamman vuoden sitä pitämään lapsen kanssa ollessaan, mutta se on kaikkien turvallisuuden kannalta ihan kätevä varotoimenpide. Kuonokopasta koiralle semmoinen rutiini juttu, ei mikään rangaistus systeemi. Toivottavasti saatte toteutettua haavenne, ettekä joudu koirasta luopumaan! :)
No nyt minua kiinnostaisi mitä "olen tehnyt parhaani" käytännössä tarkoittaa: siis mitä olet tehnyt? Mitä olet vielä valmis tekemään?
Luultavasti koirasi on arka ja epävarma. Sen sosiaalistaminen on jäänyt pahasti puolitiehen (miksi?). Arka koira voi olla arvaamaton, mutta lapsen päälle ne harvoin kuitenkaan käyvät: aggression syy kun on pelko, eikä lapsi useinkaan saa sitä koiraa pelkäämään.
Voisitko ottaa yhteyttä ongelmakoiran kouluttajaan? Tietysti se maksaa, mutta olet sen koirallesi velkaa.
Mitä sitten olet koiran hyväksi tehnyt?
ota yhteyttä ongelmakouluttajaan, itse edustan myös kyseistä ammattikuntaa.
Se maksaa rahaa, mutta koira on perheenjäsen ja perheenjäsen on sen arvoinen.
Jos koira on pelokas ja arka, se ei ole luonnevikainen, aloittaja sanoi ettei koira ole purrut ketään, varoittelee murahtelemalla vain. Ottakaa siis asioista selvää ennenkuin annatte koirille piikkituomioita.
Pelokkuutta ei voi ns. kouluttaa koiralta pois, vaan koira pitää siedättää pelottavaan kokemukseen kääntämällä se positiiviseksi.
Kiinnitin huomiota näihin toteamuksiin:
"En itsekään arvosta ihmisiä, jotka ottavat elukan ja lapsen tultua luopuvat siitä. Tarkoitukseni oli saada perheenjäsen josta ei luovuta. Toisin kävi."
"Luovunko lapsihaaveistani kunnes koira on taivaassa?"
Kun on hankkinut koiran ei pidä olettaa, että koira ongelmaton yhteiselo koiran kanssa on itsestäänselvyys. Vaikutat neuvottomalta ja luulenpa, että tämän vuoksi sorrut aloitusviestissäsi antamaan itsestäsi sellaisen kuvan, joka saa sinut vaikuttamaan luovuttamaan taipuvaiselta ihmiseltä. Hae apua koirakouluttajalta, jotta pääset neuvottomuudestasi eroon.
Kuvailet koiran toimintaa mm. näin: "murisee milloin mistäkin" . Tämä kertoo mielestäni siitä, että kommunikaatio koiran kanssa ei toimi. Kehotan sinua ajattelemaan tilannettasi näin: koira haluaa elää tasapainoista elämää niinkuin tekin, joten koira tarvitsee apua, jotta teidän haluamanne tavoite toteutuu. Muista, että koko perheen on oltava koiran apuna, jotta siitä saadaan tasapainoinen.
Koiran ongelmien ratkaiseminen antaa itseluottamusta, sillä koiralakin on ihmiselle opetettavaa. Omista kyvyistään ja voimavaroistaan tulee tietoiseksi vasta, kun ne löytää ja ottaa käyttöön. Tästä on takuulla hyötyä perhe-elämänkin kannalta.
Koira piikille ja vauvaa tulemaan.
...vaan eipä tule Eeva-Maria kommentoimaan enää. Aloituksen kehittelemä provo, ei kait kukaan järkevä täältä kyselisi saako lapsia tehdä.
Hän testasi, millaisia kukkahattuja kaikki koiraihmiset nykyään ovat. Koiralla on ihmisten mielestä oikeus käyttytyä vaarallisesti yhtä lailla kuin hullulla ihmisellä. Ei siitä saa koittaa eroon päästä, vaikka olisi millainen tappaja luonteeltaan.
Myöntämättä tuiollaisilla viesteillä on hauskaa kiusailla niitä, joilla on kotona kiltti koira ja jotka eivät ikinä ole hommaamassa lapsia. Itsekkäät ihmiset käskevät jättämään selkeästi vaarallisen koiran samaan perheeseen missä lapsia tulee olemaan.
Ihmisarvot ovat menneet aivan sekaisin koirien kanssa.
Lämmin Kiitos kaikille OIKEITA ohjeita antaneille
MITÄ SÄ LAPSII TARTTET SUL ON JO 1LAPSI JA SE ON SUN KOIRAS!
Älä tapa sun koiraas piikillä se on paha juttu muutes pääset heelvett