Jeps, elikkäs tilanne on nyt tämä että olen tavallaan päättänyt tarttua itseäni niskasta kiinni ja pyytä erästä upean näköistä tyttöä ulos. Ko. neitokainen on ollut muutamilla samoilla kursseilla lukiossa ja osoittanut mielestäni jotain pientä kiinnostuksen poikaista; meillä on ollut jotain pikaisia katseita puolin ja toisin pitkin vuotta ja tyttö on pari kertaa tullut lähelle istumaankin(ensimmäisellä kerralla tosin itse kusin koko homman huomaamattani, enkä myöhemminkään ole uskaltanut edes yrittää).
Kuitenkin, mitä pidemmälle ajattelen asiaa sitä enemmän olen alkanut epäröimään. Isoin pelko ei tosin ole se että tyttö kieltäytyisi vaan se että hän suostuisi. Mitä sitten tekisin? En osaisi sanoin kuvailla millainen unelmien täyttymys se olisi jos tyttö suostuisi, mutta kun minä olen niin tajuttoman ujo ettei minulla ole hajuakaan mitä tehdä.
Mietin aluksi josko pyytäisin neitokaisen kahville. MITÄ SITTEN? Istuisinko vaan siinä vastapäätä kuin tatti, kainalot hiljalleen hiestä kastuen ja otsa kasvot punasena, nolostuneena ja ilman mitään järkevää puheenaihetta(small talk ei vaan onnistu minulta, ei ole ikinä onnistunut), odottaen että kiusallinen hiljaisuus pikkuhiljaa pilaisi kaiken. Minulla ei ole hajuakaan mistä puhua itseäni huomattavasti tasokkaamman näköisen, mukavan- ja fiksun oloisen tytön kanssa.
En osaa muutenkaan keskustella ns. "normaalisti", en edes harvojen kavereideni kanssa. Olen miettinyt kaikkea "elä tässä ja nyt" - skeidaa, mutta tiedän ettei se näillä avuilla onnistu. En minä mitenkään saa ex tempore teeskenneltyä edes puolta tuntia olevani sulava ja rento.
Olisi aivan mahtava kuulla nyt neuvoja muilta samassa tilassa olevilta, tai -olleilta.
Tuntuu kuinn mie olisin marssimassa johonkin veriselle taistelukentälle alasti ja ilman aseita =D
Kuitenkin, mitä pidemmälle ajattelen asiaa sitä enemmän olen alkanut epäröimään. Isoin pelko ei tosin ole se että tyttö kieltäytyisi vaan se että hän suostuisi. Mitä sitten tekisin? En osaisi sanoin kuvailla millainen unelmien täyttymys se olisi jos tyttö suostuisi, mutta kun minä olen niin tajuttoman ujo ettei minulla ole hajuakaan mitä tehdä.
Mietin aluksi josko pyytäisin neitokaisen kahville. MITÄ SITTEN? Istuisinko vaan siinä vastapäätä kuin tatti, kainalot hiljalleen hiestä kastuen ja otsa kasvot punasena, nolostuneena ja ilman mitään järkevää puheenaihetta(small talk ei vaan onnistu minulta, ei ole ikinä onnistunut), odottaen että kiusallinen hiljaisuus pikkuhiljaa pilaisi kaiken. Minulla ei ole hajuakaan mistä puhua itseäni huomattavasti tasokkaamman näköisen, mukavan- ja fiksun oloisen tytön kanssa.
En osaa muutenkaan keskustella ns. "normaalisti", en edes harvojen kavereideni kanssa. Olen miettinyt kaikkea "elä tässä ja nyt" - skeidaa, mutta tiedän ettei se näillä avuilla onnistu. En minä mitenkään saa ex tempore teeskenneltyä edes puolta tuntia olevani sulava ja rento.
Olisi aivan mahtava kuulla nyt neuvoja muilta samassa tilassa olevilta, tai -olleilta.
Tuntuu kuinn mie olisin marssimassa johonkin veriselle taistelukentälle alasti ja ilman aseita =D
Vastaukset 30
Vanhimmat
mikset lähde vain katsomaan, mikä se tilanne on? Jostain luin, että pelko on aina sitä, ettei elä hetkessä ja juuri todistit sen oikeaksi. Koita muistaa tuo neuvo, silloin ei pelota kun elää tätä hetkeä ja tajuaa ettei NYT ole mitään pelättävää. Eli älä mene asioiden edelle. Pelkoon liittyy aina asioiden edelle meneminen eikä tilanteessa oleminen. Ota huomioon, että voi se tilanne olla paljon tylsempikin, kuin mitä osaisitkaan odottaa.
ja miksi teeskennellä olevansa sulava ja rento. Sano vaikka, että joo tottakai jännittää kuin koulupoikaa olla kivassa seurassa treffeillä ja iske silmää. Siitä voi tehdä huumoriakin nostamalla kissan pöydälle, sillä se tilanne laukeaa.
Helpointa on kysellä ja laittaa toinen puhumaan. Eihän silloin tarvitse mitään tehdäkään ja toiselle tulee tunne, että sulla kiinnostaa. Kyselemään vaan kaikenlaista.. Jos kyseleminen häiritsee sano, et harkitse poliisin uraa ja opettelet kuulustelemista. Ihan aidosti vain sellaisena kuin on. Ei mikään ole imartelevampaa kuin se, et joku sanoo oikein jännittävänsä treffejä kanssa. Jos on tylsää, niin senkin voi sanoa, ja ehdottaa että lähdetään jonnekin parempaan paikkaan.. Aivan kuten normaalistikin toimisi.
Miksi pyydät häntä kahville, jos se pelottaa? Pyydä vaikka elokuviin tai jotain musiikkiesitystä katsomaan ja sen jälkeen voi alkuun puhua vaikka siitä elokuvasta/esityksestä. Tai jos on hyvä ilma pyydä hänet jonnekin ulos istumaan, vaikka jonnekin rantaan. Luonnossa voi olla rennompaa ja voitte istua vieretysten, mikä voi olla vähemmän pelottavaa kuin istua kahvilassa vastatusten.
Samaa mieltä edellisen kanssa, ei kannata murehtia etukäteen. Ja voihan se tyttö hallita small talkin tai voit vaikka miettiä etukäteen jotain kysymyksiä mitä voisit kysyä? Ja tietty ekoilla treffeillä jännittää mut siitä se lähtee. Sit kun pääsee sen ekan jännityksen ja kiusaantuneen olon ohi niin oot jo aika pitkällä, vai ajattelitko loppuelämäs olla sinkku? Ja kyl tyttöäkin varmaan jännittää ei se huomaa sun hermostumistas. Just ask and do it! Tsemppiä! :)
ei sinulla ole mitään mahdollisuuksia tyttöihin, jos et ole itsevarma, eikä sinulla ole paljoa kavereita
Aina kannattaa yrittää, eihän muuten pareja olisikaan. Nyt otat poika ittees niskasta kiinni ja rohkeesti kysyt tyttöä jonnekin. Keksit tekosyitä vaan koska oikeasti et uskalla edes kysyä. Ootte vuoden katellu toisianne, kauankohan tyttö enää odottaa? Voi olla jo huomenna kun se löytää toisen ja tyytyy siihen kun et itse saanut mitään aikaiseksi. Turhat mietinnät pois ja sanoista tekoihin. Kyllä te jotain juttelemista keksitte, kysy vaikka sen perheestä tai harrastuksista tai vaikka koulusta. Huomioi asioita ympäriltäs niin kyllä sitä puhuttavaa riittää. Kannattaa pyytää tyttö treffeille kun se on yksin tai ei ainakaan hirveän isossa porukassa tai sit pyydät sen sivummalle. Millaset välit sulla on siihen? Puhutteko paljon tai onko yhteisiä tuttuja?
Ei edes varsinaisesti tunneta. Ei olla ikinä puhuttu toisillemme mitään.
Hahah tää kuulostaa ihan mun ja mun poikaystävän suhteen alulta! XD. Tavattiin kans koulussa ja katseltiin toisiamme tooosi pitkään ja odotin aina et koskakohan toi jätkä kysyy mua ulos. Välillä mietin ettei se varmaan oo ees kiinostunu koska muuten se olis jo pyytäny.Siis meni just varmaan joku vuosi. No eräänä päivänä olin kavereiden kaa istumassa jossain ku tää tuulee ja sanoo et sillä olis jotain asiaa, mentiin hetkeks muualle ja seuraavana päivänä kahville. Sit ku tunnettiin paremmin niin tuli ilmi et molemmat oli olleet ihastuneita jo pidemmän aikaa mut aloitetta ei oltu pystytty tekemään. No mut mun mielesestä jos ootte katselleet toisianne noin pitkään niin on hyvin mahdollista et teidän juttu kertais pidemmän aikaa. Mä ja poikkis ollaan seurusteltu jo 3 vuotta:)
Itse vain odotit kuin lohi kaupan hyllyllä että jätkä tulee tekemään aloitteen vaikka itsekkin olit kiinnostunut. Tyypillisen naismaista.
Ihan sama kuinka ujo mies on, jos ei aloitetta pysty tekemään niin yksin jää. Naisilla kaikki on paljon helpompaa: mies tekee aloitteen, mies yleensä kustantaa treffit ja vastuu lähes koko treffien onnistumisesta on miehen niskoilla. Sitten naiset kuitenkin jaksaa itkeä ja vinkua tasa-arvosta.
Tee jo jotain tai menetät mahdollisuutesi!
onks sul sen numeroo tai ootteko facessa kavereita?
meinaan itse teen silleen et tunnustelen tilannetta parilla viestillä, kysy vaik kuulumisia tai jotain, siihen naikkoset aina vastaa. helpompi kun ei tarvitse eka tavata kasvokkain, treffeille kysyt sit kyl in real life. ei tuu tytöllekään ihan puun takaa ja ekat treffit voi mennä paremmin kun on jo jotain mistä jutella. Iske kimppuun vaan! :D
meinaan itse teen silleen et tunnustelen tilannetta parilla viestillä, kysy vaik kuulumisia tai jotain, siihen naikkoset aina vastaa. helpompi kun ei tarvitse eka tavata kasvokkain, treffeille kysyt sit kyl in real life. ei tuu tytöllekään ihan puun takaa ja ekat treffit voi mennä paremmin kun on jo jotain mistä jutella. Iske kimppuun vaan! :D
Tuo on hyvä tunne. Jännittäähän se, mutta jossain vaiheessa jos käy niin hienosti, että tyttö tykkää, niin asiat vaan lähtee omalla painollaan toimimaan. Etukäteen ei kannata miettiä tulevaisuutta liian pitkälle. Ei edes sitä, että onko itse riittävän mielenkiintoinen tyyppi vaan pitää vaan luottaa sen toisen ihmisen arvioon. Jos se tykkää, niin se tykkää. Onnea.
Mä teen niin että jos mies yrittää mua ja en oo kiinnostunut niin meen yleensä sen kaverin kanssa sänkyyn. Tykkään naida ja samalla se idiootti joka musta on kiinnostunu niin tajuaa. Pelimiehistä tykkään paljon, ne vaan sytyttää ja saa mut kuumaksi. Kunnollisista miehistä en pidä, inhoan syvästi.
Et sä nyt niin kunnolliseltakaan vaikuta näiden kirjoitustesi perusteella, yksinäiseltä hullulta joka luulee itseään kunnolliseksi yksinäisyyttään eikä osaa elää sen kanssa, ettei kiinnostanut jotakuta.
joko olet yrittänyt?
Se on niin perhanan hankala kun sillä tytöllä on yleensä vähntään yksi kaveri siinä lähellä ja silloin kun ei ole, niin... ei riitä rohkeus. Menee sisu kaulaan.
Olen päättänyt että yritän silloin kun hän on yksin, etten tekisi siitä liian kiusallista hänelle(ja itselleni).
Kerran jo boostasin itseeni sen verran rohkeutta että olin jo aikeissa kävellä hänen luokseen, mutta silloin siihen tuli toinen tyttö ja oli pakko muuttaa suunnitelmia.
Alkaa todellakin kaduttamaan etten tehnyt aloitetta aikaisemmin samana vuonna kun oikeasti oli mahdollisuuksia.
Lukiokin keväällä jo lopussa. Eipä taitaisi edes aika riittää mihinkään vakavampaan.
Olen alkanut epäilemään että vaikka tyttö olisikin ollut minusta kiinnostunut aikaisemmin, niin on tainnut jo kyllästyä minuun ja siihen etten älynnyt sitä...
No onhan sulla vielä aikaa. :) Fakta vaan on ettet sä voi tietää mitä tyttö ajattelee ennen kuin ootte puhuneet. Etkä sä pääse siitä yli ennen kuin ootte puhuneet. Ei oo hirveen kiva ajatella kymmenen vuoden päästä et mikset tutustunut siihen. Kyllä sä sen rohkeuden löydät, sun pitää vaan uskoa itsees. :) Miten ois vaikka fb tai tekstari?
minä en suosittelisi lähestymistä facebookin tai tekstiviestin kautta. siinä antaa helposti sellaisen pelkurin kuvan. kun menee kasvotusten puhumaan, niin tytön on vähintäänkin pakko ihailla kaverin rohkeutta tarttua härkää sarvista(siis jos tyttö on kiinnostunut aloittajasta).
kyllä se varmaan antaa muussakin tapauksessa harvinaisen jämerän kuvan kaverista jos on pokkaa mennä pyytämään täysin ventovierasta tyttöä ulos.
hei voisitko hieman kuvailla tätä sun ihastustas?:)
Juu mustakin sä voisit hieman kuvailla tätä ihastustasi. Kuulostaa nimittäin ihan mun tilanteelta :)
Tyttö välttelee sinua ---> Ei ole kiinnostunut
onkos tilanne edistynyt?
Mites kävi, pääsikkö saatille vai antoiko korville ? :)
NYKYMAAILMAN ONGELMAT! Se on aina miehen tehtävä pyytää naista treffeille ja hauskuttaa naista, nainen vaan kulkee nokka pystyssä kuin ylhäinen linnanrouva ja odottaa miehen tekevän kaiken valmiiksi.
Tasa-arvoa saatana1
Just näin! Oon niin täynnä kusipäisiä nokka pystyssä kulkevia tyhjäpäitäisiä naisia! Turha niille on yrittää olla edes ystävällinen. Hauskintahan on kuitenkin se että se kapsahtaa naikkosilla omaan nilkkaan jossain vaiheessa.
Kerro nykytilanteesta aloittaja! oletko yrittänyt? onko onnistanut?
On se kai pakko sitten kirjoittaa jotain raporttia nykytilanteesta kun kerran joku on taas nähnyt vaivaa nostaakseen tämän vanhan riipustukseni tänne uusien joukkoon.
Eli aloittaja siis olen.
Lyhyestä virsi kaunis: ei ole onnistanut. Yksinkertaisesti ei tullut tilaisuutta mennä rauhassa juttelemaan. Olisi ollut hitusen liian kiusallista mennä
johonkin muutaman tytön porukan eteen puhuttelemaan yhtä.
Vähitellen on alkanut toivokin hiipumaan, alkaa luultavasti olla jo aika myöntää että tässäpä tämä sitten oli.
Lukio on melkein jo ohi; alkaa lukuloma ja kirjotukset. Sitten porukat jo hajaantuukin, enkä tuskin tule koskaan enää näkemään kyseistä neitokaista.
Sitä samaa tuttua vilkuilua on tapahtunut aina ajoittain, mutta ei mitään ns. "oikeaa edistystä"(hymyilyä tms.) ei ole tapahtunut. Jossain takaraivossa on vielä sellainen tunne että ehkäpä tyttö onkin vielä ainakin hieman kiinnostunut, mutta mitäpä tässä enää ehtisikään tekemään...
Minulle tosiaan tarjoutui jo yksi tilaisuus(kuten jo ketjun aloituksessa mainitsin), kun tyttö tuli erään kurssin alussa viereeni istumaan, mutta minäpä sitten viisaana miehenä epähuomiossa kusin koko touhun. Vaihdoin paikkaa.
Noh.. kaikille ei tarjoudu edes sitä yhtä tilaisuutta, joten turha kai tässä on missään itsesäälissä rypeä.
kyllä se siitä