Sä kerrot nauraen sun elämästä, siitä kuinka kaikki on nyt paremmin, mitä suunnitelmia teillä onkaan, kuinka elämä hymyilee ja minä hymyilen, iloitsen kanssasi, kerron olevani onnellinen puolestasi...ja samalla sydän itkee, rintaa puristaa, en saa happea, olen tukehtua...ja minä vain hymyilen.
Loppuuko
koskaan?
6132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos lopettaisit sen hymyilyn ja aukaisisit kitasi. Kerran se kirpaisee ja siinähän sen toisenkin ihmisen aitous punnitaan.. Että miten reagoi, menettelee, toimii jne.
kerro tuo irl älä hymyile :)
No voi. Koita ap ryhdistäytyä. Tee omat suunnitelmat. Se helpottaa. Niin mäkin olen tehnyt.
Ei tämä lopu, koska minä sanelen ja sinä et tottele.
Hyvä vastaus, mutta väärin... Pakkohan tämän on loppua?
Hän sanelee, minä tottelen. Alistun kohtalooni, nielen pettymyksen, yritän ymmärtää, iloita hänen puolestaan, pidän suuni kiinni, en vaikeuta asioita ennestään, hymyilen.
niin paljon, etten halua tuottaa mitään ylimääräisiä häiriöitä ja rasitteita. Elän ja annnan toisenkin elää. Täytyy itsetutkiskella omaa elämäänsä ja etsiä parannuskeinot nykyisyyden kohentamiseen.