Mää oon nyt jollain tasolla aika sipissä. Tekee oikeen pahaa kun on niin toivoton.
Olen joo ja vaikea sanoa hänestä kun en tiedä mitään mitä hänen mielessä liikuskelee. Tietenkin jos tietäisin niin olisin, eläisin hengessä ja ottaisin osaa. Pakko puhua vaan ärsyttävästi omasta jaksamisesta kun ei tiedä mitä/minkälaista hänellä on muuten ottaisin osaa heti.
Hyvää yötä sydämen kera.
Olen joo ja vaikea sanoa hänestä kun en tiedä mitään mitä hänen mielessä liikuskelee. Tietenkin jos tietäisin niin olisin, eläisin hengessä ja ottaisin osaa. Pakko puhua vaan ärsyttävästi omasta jaksamisesta kun ei tiedä mitä/minkälaista hänellä on muuten ottaisin osaa heti.
Hyvää yötä sydämen kera.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millä lailla toivoton ? Ainut toivo varmaan on ottaa selvää, eli jotenkin jutella =) Voihan sitä kysyä, että miten voit/jaksat ihan noin ohimennen tai vaikka kysyä jotenkin, että tuntuuko koskaan siltä, että voimat on loppu tms. Voihan sitä jotenkin aloittaa sillä tavalla kevyesti juttelemalla..
Itse olen sen verran optimisti, että aina ajattelen, että toivoa on jäljellä.. Paitsi jos toinen sanoo suoraan, että ei kiitos, niin se siitä sitten. Jos toinen edes hiukan katselee sillä silmällä silmiin, niin sydämessäni aina asuu toivo =) Itseäni ei ärsytä ollenkaan, että puhuu omasta jaksamisestaan, kunhan vain puhuu, oli aihe mikä vaan, niin sekin on hyvä merkki.. Edes ollaan saatu sanottua toisillemme muutama sana...
Puhut asiaa, olen samaa mieltä ja toivo on kylläkin aika hassu kaveri.
Jos olet sipissä, niin voimia ja vielä kerran voimia. Ehkä nyt kannattaa keskittyä omaan vointiin ja jaksamiseen. Pieniin arkisiin asioihin, asioihin joiden tekeminen tuntuu itsestä hyvältä, vaikka musiikin kuunteluun. Vaikkei toivotus mulle olekaan lähetän oikein paljon hyvän yön toivotuksia.
Kiitos, kuin myös sinne.