1-vuotias päiväkotiin

isoäiti =====

Vähän ajatteluttaa, kun tyttäreni on laittamassa juuri yksi vuotta täyttäneen tyttärensä päiväkotiin maanantaista lähtien. Tyttö ei kävele, ei edes nouse pystyyn eikä puhu sanan sanaa. Ryhmässä on 16 lasta ja kaikki vanhempia.

Ei voi olla hyvä paikka tuon ikäiselle, vaikken epäilekään hoitajien ammattitaitoa ja halua hoitaa hyvin vauvakin.

Asia ei tietysti minulle kuulu. Tyttäreni perhe tekee omat ratkaisunsa enkä ole heitä tästä moittinut. Mitä mieltä te olette?

80

6232

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ....

      Ajattelen näin, että tyttäresi perheineen tekee päätöksen.

      • näinkin

        Lappujen pistäminen silmille ei ole niin helppoa kun rakkaiden hyvinvoinnista kyse.

    • kanavatyö

      Eiköhän ole parasta keskustella tyttäresi kanssa asiasta, jos se sinua huolestuttaa. Et halua moittia tytärtäsi, mutta mieluusti haluaisit toisten tekevän sen? Varmaankin tunnet tämän palstan keskusteluympäristöä sen verran, että tiedät, että osa kirjoittajista kuitenkin tuomitsee tyttäresi toiminnan. Sitäkö haet?

      • isoäiti ===

        Ei... en halua, että toisetkaan moittivat. Pikemminkin toisin päin, jotta saisin sielunrauhan. Eli kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja mieluiten tietenkin ihan positiivisia kokemuksia. Onhan lapsenlapseni minulle äärettömän rakas.

        En tunne ollenkaan tätä keskusteluympäristöä. Joskus jotain olen vilkaissut, mutta ensimmäinen kerta, jolloin jotain itse kirjoitan.

        Tyttö on vähän jähmeän oloinen ja hitaammin kehittynyt kuin omat lapseni, jotka jo n. 10-kuisina kävelivät varmalla otteella. Sanojakin oli vuoden vanhana. Pelko on siis, että miten vasta ryömivä lapsi voi pärjätä näin suuressa ryhmässä.

        En aio ottaa asiaa tyttäreni kanssa puheeksi, ellei hän itse tee aloitetta. Haluan olla äiti/anoppi, joka mahdollisimman vähän päällepäsmäröi perheen asioissa.

    • hoi-ta-ja

      Miksi ei saisi laittaa, tyttäresi on nähtävästi menossa töihin.

      • isoäiti ===

        Totta kai saa laittaa. Ei siitä nyt ole kysymys. Tyttäreni on vaativassa työssä ja projekti odottaa päällikköään. Siksi varmasti näin lyhyt periodi lapsen kanssa kotona.

        Itsekin olen työelämässä vielä ehkä kymmenisenkin vuotta, joten en voinut tarjoutua hoitajaksi. Muuten sen olisinkin tehnyt.

    • lh

      Aika yllättävää, että ryhmässä on 16 lasta. Siellä on siis ainakin 4 yli kolmevuotiasta lasta? Jos lapsenlapsesi on ainoa vauva ryhmässä, hän tulee saamaan aivan valtavasti huomiota. Kaikki isommat lapset, ja myös hoitajat tulevat olemaan ihan hullaantuneita häneen. On eri asia, jos ryhmässä on enemmän kuin 3 vauvaa. Silloin aikuisten huomio ei tietenkään riitä yhdelle.

      Itse työskentelin joskus pienten ryhmässä päiväkodissa, ja meillä oli useampi alle 2 vuotias. Sen ryhmän kohdalla ajattelin, että en omaa lastani sinne laittaisi. Ihan sitä varten, että aikuisilla ei selvästikään ollut kunnolla aikaa pienimmille.

      Oma sukulaistyttöni taas on tällä hetkellä ryhmässä, jossa hän on ainoa pieni. Hän on kaikkien lellikki sen takia, ja varmasti saa kaiken tarvitsemansa huomion. Ihanne tilanne.

      • ....

        Turha on näitä käsittämättömiä lohdutuskommentteja jaella. Ei kyllä niistä ainakaan lapselle hyötyä ole. Tutkittu juttu on että alle kolmevuotiaan stressitaso on jatkuvasti korkealla kun ryhmän suuruus 10 tai enemmän lasta. Mitään merkitystä ei ollut myöskään sillä miten monta hoitajaa lapsia hoisi. Alle kolmevuotiaan ja etenkin alle 2veen kehittymättömälle mielelle vaan yksinkertaisesti liikaa!

      • .;.;.;.;.;
        .... kirjoitti:

        Turha on näitä käsittämättömiä lohdutuskommentteja jaella. Ei kyllä niistä ainakaan lapselle hyötyä ole. Tutkittu juttu on että alle kolmevuotiaan stressitaso on jatkuvasti korkealla kun ryhmän suuruus 10 tai enemmän lasta. Mitään merkitystä ei ollut myöskään sillä miten monta hoitajaa lapsia hoisi. Alle kolmevuotiaan ja etenkin alle 2veen kehittymättömälle mielelle vaan yksinkertaisesti liikaa!

        Tietääköhän suurperheiden kotiäidit tämän stressitasojutun ja "ryhmän" koon. ;)

    • kommenttinen

      Minä taas ajattelen että jos lapsenlapsesi kerran on "vähän jähmeän oloinen", niin ainakin hän saa mahdollsiimman varhain tuen ammattitaitoisilta kasvattajilta ja jos ilmenee jonkinlaista viivästymää kehityksessä, puheessa tai motoriikassa, niin päivähoidon kautta ainakin saa fysioterapiat, puheterapiat jne. erityisen tuen. Kotihoidossa näihin tarpeisiin ei väålttämättä niin aikaisin tule edes kiinnitettyä huomiota ja mahdollinen viivästymä voi jäädä pitkiksi ajoiksi huomaamatta. Mitä aikaisemmin em. asioihin saa tukea, sitä enemmän se auttaa lasta. On tehokkaampaa puuttua kaikkiin asioihin varhaisemmin.

      Ja jos todellista viivästymää tms. ei ole, niinainakin pieni saa mallia isommista lapsista hurjasti, se nopeuttaa puheen ja liikunnnan kehittymistä. Pienetkin lapset kun mielummin matkivat toisia lapsia kuin aikuisia.

      Noin pienesä varmasti pidetään päivähoidossa hyvää huolta. Isomman lapsen voi huolettomammin jättää leikkimään itsekseenkin, mutta noin pientä ei voi. Aikuinen on läsnä koko ajan, vaikka ympärillä leikkisivät isommat lapset vähemmällä huomiolla.

      Ole huoleti. Varmasti lapsesta tulee reipas ja sosiaalinen, toisten kanssa toimeentuleva ihminen. Annatte sitten vain vapaa-ajalla paljon huomiota ja vastapainoksi rauhallista kotioloa.

      • sinitintti79

        Juu pienet lapset matkivat isompia niin hyvässä kuin pahassa, eli siis oppivat esim. huonoja pöytätapoja isoilta. Olisiko mahdollista, että tyttäresi laittaisi lapsensa perhepäivähoitoon?

      • !!!

        Lapet hyvin erilaisia ja kehittyvät eri tahdissa. Suuri merkitys on tietenkin lapsen ja äidin vuorovaikutuksen laadussa ja tavassa. Jos tyttäresi tympääntynyt kotona olemiseen saattaa tälläkin olla vaikutus lapsen "jähmeyteen". Siksi olisikin tärkeää että tyttäresi saisi jonkunlaista tukea tilanteeseensa mutta se tuki ei ehdottomasti ole se että lapsen kehitys jätettäisiin ammattikasvattajien käsiin. 1 v tarvitsee etenkin vanhempaa kehittyäkseen normaalisti. Paras olisi tilanne että äidillä apu hoitajasta kotona jonka kanssa voisi lapsen olemista ja kehitystä miettiä ja äiti vaikka osa-aika töissä, ainakin kunnes lapsi 2v. Tuntuu usein äideistä iäisyydeltä mutta sitä se ei ole ja lapsen hyvinvointiin satsaaminen vaikka itsestä tuntuukin rasittavalta ja tylsältä on kyllä sen väärtti!

      • ahdlkjgaslgslk
        !!! kirjoitti:

        Lapet hyvin erilaisia ja kehittyvät eri tahdissa. Suuri merkitys on tietenkin lapsen ja äidin vuorovaikutuksen laadussa ja tavassa. Jos tyttäresi tympääntynyt kotona olemiseen saattaa tälläkin olla vaikutus lapsen "jähmeyteen". Siksi olisikin tärkeää että tyttäresi saisi jonkunlaista tukea tilanteeseensa mutta se tuki ei ehdottomasti ole se että lapsen kehitys jätettäisiin ammattikasvattajien käsiin. 1 v tarvitsee etenkin vanhempaa kehittyäkseen normaalisti. Paras olisi tilanne että äidillä apu hoitajasta kotona jonka kanssa voisi lapsen olemista ja kehitystä miettiä ja äiti vaikka osa-aika töissä, ainakin kunnes lapsi 2v. Tuntuu usein äideistä iäisyydeltä mutta sitä se ei ole ja lapsen hyvinvointiin satsaaminen vaikka itsestä tuntuukin rasittavalta ja tylsältä on kyllä sen väärtti!

        Ei Suomessa ole mahdollisuuksia osa-aikatyöhön kuin jollain harvoilla matalapalkka-aloilla. Muissa töissä on mahdollisuus lyhennetyyn työaikaan, mutta yleensä se tarkoittaa että samat työt tehdään lyhyemmässä ajassa pienemmällä palkalla. Siinä ei ole mitään järkeä. Sinänsä olen samaa mieltä, että olisi hienoa aidosti pystyä tekemään osa-aikatöitä, jolloin työn ja perheen yhdistäminen olisi helpompaa.

    • isoäiti ===

      Kiitoksia tähän mennessä vastauksissa. Hyvinkin huolehdin nyt aivan turhaan.

      Vastuulliset vanhemmat ovat totisesti kyseessä tyttäreni ja miehensä kohdalla. Jotenkin vain huolestuin ehkä ihan turhaan. Itse hoidin lapseni noin kolmivuotiaksi kotona (heitä on neljä) ja vieroksun päiväkotihoitoa näin pienen ollessa kyseessä.

      Mahdollisesti ihan turhaa ennakkoluuloa.

      • ....

        Ymmärrän hyvin huolesi. Päiväkodin ryhmä ei ole hyvä paikka näin pienelle. Turha on sepittää mitään muuta. Kyse ei myöskään ole kenenkään tuomitsemisesta vaan lapsen hyvinvoinnin vaalimisesta. Eikö tyttäresi ajatellut pph. Rauhallisempaa ja ikätasoa vastaavaa olemista. Jos itse olisin sinun asemassasi etkä järkeä tyttäresi päähän saisi niin uskon että tarjoutuisin lasta hoitamaan kunnes 2v. Usko pois sillä valtava merkitys!

      • Minn.
        .... kirjoitti:

        Ymmärrän hyvin huolesi. Päiväkodin ryhmä ei ole hyvä paikka näin pienelle. Turha on sepittää mitään muuta. Kyse ei myöskään ole kenenkään tuomitsemisesta vaan lapsen hyvinvoinnin vaalimisesta. Eikö tyttäresi ajatellut pph. Rauhallisempaa ja ikätasoa vastaavaa olemista. Jos itse olisin sinun asemassasi etkä järkeä tyttäresi päähän saisi niin uskon että tarjoutuisin lasta hoitamaan kunnes 2v. Usko pois sillä valtava merkitys!

        Kerrohan, mihin lapsi laitetaan jos pakko mennä töihin? Joki on perhepäivähoitoa, mutta jos esimerkiksi paikkaa ei saa. Isovanhemmatkin vielä töissä, eivät todellakaan jää töistä varhaiseläkkeelle hoitamaan lastenlasta. Niin, mihin sitten laitetaan?

        Itse olin perhepäivähoidossa pienenä. Hoitaja oli mukava ja muutkin lapset, mutta en silti tykännyt. Olen ainoa lapsi ja olen sitä mieltä, että päiväkoti olisi ollut parempi minulle sosiaalisessa mielessä ainakin. Olin lapsuuteni ja varhaisen teini-iän ihan hirmuisen ujo. Ujoudesta kun pääsin, niin astui lievä misantropia kehiin. Ei sekään niin hyvä. Nyt olen yli puolenvälin itse raskaana ja paljon vielä pitäisi omassa persoonassa la luonteessa muuttaa, että olisi sopivampi äiti. Ettei opettaisi omaa ihmisvihaansa lapselle.Minn.

      • ....
        Minn. kirjoitti:

        Kerrohan, mihin lapsi laitetaan jos pakko mennä töihin? Joki on perhepäivähoitoa, mutta jos esimerkiksi paikkaa ei saa. Isovanhemmatkin vielä töissä, eivät todellakaan jää töistä varhaiseläkkeelle hoitamaan lastenlasta. Niin, mihin sitten laitetaan?

        Itse olin perhepäivähoidossa pienenä. Hoitaja oli mukava ja muutkin lapset, mutta en silti tykännyt. Olen ainoa lapsi ja olen sitä mieltä, että päiväkoti olisi ollut parempi minulle sosiaalisessa mielessä ainakin. Olin lapsuuteni ja varhaisen teini-iän ihan hirmuisen ujo. Ujoudesta kun pääsin, niin astui lievä misantropia kehiin. Ei sekään niin hyvä. Nyt olen yli puolenvälin itse raskaana ja paljon vielä pitäisi omassa persoonassa la luonteessa muuttaa, että olisi sopivampi äiti. Ettei opettaisi omaa ihmisvihaansa lapselle.Minn.

        Puhunkin alle kolmevuotiaista. Kukaan alle kolmevuotias ei "pidä" päiväkodissa olemisesta eivätkä siitä myöskään hyödy. Yli kolmevuotiaan kohdalla onkin sitten asia toisin. Hyvä päiväkoti jossa ryhmät eivät liian suuria ja hoitajat pysyviä on varmasti hyvä paikka harjoitella sosiaalisia taitoja. Näitä taitoja ei kuitenkaan lapsi kehitä jos valmiuksia ei vielä ole kehittynyt ja ne kehittyvät läheisessä suhteessa tärkeään hoitajaan ja vanhempiin ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Totta on että vanhemmat usein hankalassa tilanteessa jos töihin on pakko mennä mutta on sekin kummallista ettei tehdä kaikki mahdollinen sen eteen että varhainen lapsen kehitys on turvattu. Vanhemmat ne lapsistaan viime kädessä ovat vastuussa oli sitten tilanne miten vaikea tahansa.

    • isoäiti ===

      Nyt ei varsinaisesti ole kyse siitä, että töihin olisi "pakko" mennä. Mies on varsin hyväpalkkainen johtotason henkilö.

      Enemmänkin tuntuu, ettei tyttäreni viihdy kotona, vaan kaipaa haasteellista työtään.

      Yksityisen hoidon tuella olisi varmasti voinut keksiä vaihtoehtoja esim. parin tuttavaperheen kanssa. Onhan korkeimman maksuluokan paikka nykyään kolmisen sataa euroa eli jos sen on valmis sijoittamaan ja päällekin vähän, niin tuen turvin saisi jo palkattua hoitajan kotiin yhteisesti kolmelle, neljälle lapselle.

      Mutta näin nyt on. Täytyy toivoa, että kaikki menee edes säällisesti eikä tule mitään tulehduskierrettä tai muita stressin oireita.

      Tuo liikkumnisenkin vähyys on tässä mietittytänyt, mutta 1-vuotisneuvolassa oli sanottu, että normaalin rajoissa vielä mennään, joskin siellä ääripäässä. Isä on oppinut kävelemään vasta puolitoistavuotiaana, joten ilmeisesti geneettistä tämä hänen puoleltaan.

      • ....

        Ilmeistä on että tyttäresi kokee lapsen hoidon liian raskaana. Ei se todellakaan helppoa ole mutta kannattaisi kuitenkin pitää mielessä mikä lapsen kehityksen kannalta oleellista. Jos tyttärelläsi varaa miettiä toisenlaista ratkaisua tuntuu parhaalta esim. palkata hoitaja kotiin ainakin vuodeksi ja sitten miettiä uudestan päiväkotia ja katsoa lapsen näkökulmasta mikä tilanne on.

      • fdbhdfx

        Itse olin 3,5 v kotona kahden lapsen kanssa. Viimeiset puoli vuotta väsyin tosi paljon lasten hoitoon (molemmat pieniä ja kotihoidossa), olin aivan loppu ja tukkakin lähti päästä :-(. Sitten naapurustossa eräs pphoitaja (ykstyinen) tarjoutui hoitamaan meidän kahta lasta (ei siis muita lapsia) ja minä lähdin nyt osa-aikaisesti töihin ja lapset ovat aivan vieressä hoitajalla 3 päivänä viikossa ja perhe kokonaisuutena voi paremmin. Itse jaksan paljon paremmin arkea kun käyn välillä töissä ja hoitaja jaksaa hyvin hoitaa lapsia, kun ei ole kuin 2 hoitolasta 3 päivänä viikossa. Olen niin tyytyväinen tilanteeseen ja lapset menevät mielellään hoitoon. Lapset ovat nyt 3v ja vajaa 2-vuotiaat. Ainakin vuoden ovat vielä pphoitajalla (näkevät kuitenkin muita lapsia puistossa päivittäin, käyvät kerran viikossa perhekerhossa ja esikoinen muskarissa). Ehkä vasta 4-5-vuotiaina menevät päiväkotiin. Kotihoito on hyvä alle 3-vuotialle, mutta itse väsyin kahden pienen kanssa niin paljon, että oli parempi lähteä töihin etten olisi masentunut. Ihmiset ovat erilaisia ja se on hyväksyttyvä. Yhden pienen lapsen kanssa on vielä helppoa.

      • ...
        .... kirjoitti:

        Ilmeistä on että tyttäresi kokee lapsen hoidon liian raskaana. Ei se todellakaan helppoa ole mutta kannattaisi kuitenkin pitää mielessä mikä lapsen kehityksen kannalta oleellista. Jos tyttärelläsi varaa miettiä toisenlaista ratkaisua tuntuu parhaalta esim. palkata hoitaja kotiin ainakin vuodeksi ja sitten miettiä uudestan päiväkotia ja katsoa lapsen näkökulmasta mikä tilanne on.

        Heh... "Ilmeistä on että tyttäresi kokee lapsen hoidon liian raskaana."

        Minusta taas isoäidin vastaus kuvasti selkeästi, että tytär kokee lapsen hoidon liian lepsuna ja kaipaa haastetta elämäänsä.

        Itselle ainakin kävi niin: tuntuu että muuhun opiskelulla harjoitetut aivot surkastuvat, kun koti ei tarjoa haasteita. Siksi lapsi oli vuosi ja kuukausi kun lähti päiväkotiin, vaikkei todellakaan rahallista tarvetta olisi ollut palata töihin. Ja nyt reilu vuosi myöhemmin, hetkeäkään en ole katunut, edelleen ahdistaa kun miettii edes mahdollisuutta, että joutuis äitiyslomalle toistamiseen, sen verran masentava kokemus oli, että ei aika kultaa muistoja...

    • vuorotyöläinenäiti

      Oma poikani aloitti päivähoidon noin 10kk iässä, ryömi ja käveli tukea vasten (ei siis kontannut ollenkaan eikä edes yritystä siihen). Sanoi yksittäisiä sanoja. Parin viikon hoidossa olon jälkeen konttasi kovaa kyytiä. Puhe ja kävely seurasi pian perässä.
      Lapseni oli noin 30 lapsen ryhmässä (vuororyhmä eli ei kaikki samaan aikaan paikalla) , jossa ikähaitari oli 10kk- 6 vuotta.
      Ja nyt poika on reipas eskarilainen, joka osaa lukea ja laskea. Osaa leikkiä kaiken ikäisten kanssa. Osaa kuunnella ja odottaa omaa vuoroaan. Kaiken kaikkiaan asiat on hyvin eikä näy ongelmia vaikka aloitti hoidon nuorena ja suuressa ryhmässä.

      • sthrf

        Sehän onkin myös lapsesta kiinni miten he sopeutuvat. Tutkimuksissa on vaan todettu, että erilaiset ongelmat lisääntyvät KESKIMÄÄRIN enemmän (mm. lasten agressiivisuus, käytöshäiriöt ja levottomuus) niillä lapsilla, jotka ovat menneet päiväkotiin alle 3-vuotiaana, ei se tarkoita, että kaikilla olisi niin. Kyse on vain siitä, että alle 3-vuotias ei ole valmis vielä toimimaan ryhmässä (ei ole valmiuksia siihen) ja siksi lapsi oireilee erilailla. Pienen lapsen kehityksen riskitekijöitä ovat; 1) liian iso ryhmä, 2) liian varhain aloitetttu päiväkoti (alle 1v), 3) vaihtuvat hoitajat ja 4) liian pitkä hoitopäivä (yli 6h). Siksi pphoitoa suositellaan pienimmille. Vähän sama juttu kuin imetys: äidinmaito on parasta, mutta silti lapsista kasvaa ihan elinkelpoisia korvikkeellakin, vaikka keskimäärin äidinmaitoa saavat lapset sairastelevat vähemmän (silti on lapsia, jotka äidinmaidosta huolimatta sairastelevat paljon ja korviketta saavia, jotka ovat aina kipeinä).

      • ....
        sthrf kirjoitti:

        Sehän onkin myös lapsesta kiinni miten he sopeutuvat. Tutkimuksissa on vaan todettu, että erilaiset ongelmat lisääntyvät KESKIMÄÄRIN enemmän (mm. lasten agressiivisuus, käytöshäiriöt ja levottomuus) niillä lapsilla, jotka ovat menneet päiväkotiin alle 3-vuotiaana, ei se tarkoita, että kaikilla olisi niin. Kyse on vain siitä, että alle 3-vuotias ei ole valmis vielä toimimaan ryhmässä (ei ole valmiuksia siihen) ja siksi lapsi oireilee erilailla. Pienen lapsen kehityksen riskitekijöitä ovat; 1) liian iso ryhmä, 2) liian varhain aloitetttu päiväkoti (alle 1v), 3) vaihtuvat hoitajat ja 4) liian pitkä hoitopäivä (yli 6h). Siksi pphoitoa suositellaan pienimmille. Vähän sama juttu kuin imetys: äidinmaito on parasta, mutta silti lapsista kasvaa ihan elinkelpoisia korvikkeellakin, vaikka keskimäärin äidinmaitoa saavat lapset sairastelevat vähemmän (silti on lapsia, jotka äidinmaidosta huolimatta sairastelevat paljon ja korviketta saavia, jotka ovat aina kipeinä).

        Näin juuri, siksi tuntuvat niin älyttömiltä nämä yksittäiset esimerkit joissa kaikki mennyt hyvin. Aivan varmasti niitä on runsaasti mutta kaikkien vanhempien tulisi tietää että pienen pistäminen ryhmähoitoon,etenkin kokopäivä, ON riski alle kolmevuotiaan normaalille kehitykslle. Vanhemmat ottavat siis suuremman RISKIN. Elämässähän pyrimme muutenkin erilaisia riskejä välttämään, oman lapsemmme hyvinvoinnin suhteen pyrimme tavallisesti joka käänteessä riskejä minimoimaan mutta eipä niinkään näin tärkeässä asiassa kuin lapsen hoito kun emme itse ole paikalla.Niin tavallisia ovat kommentit vanhemmilta jossa lakoonisesti todetaan ettei muuta vaihtoehtoa ole.Harvemmin halutaan ottaa selvää mitä merkitsee lapsen näkökulmasta. En usko että todella näin on. Monen kohdalla on varmasti vaihtoehtoja lapsen ollessa vielä alle kolme. Sokea luottaminen, ja massan seuraaminen päiväkotihoidon valinnassa pienimpien kohdalla, on asia johon voidaan saada muutos vain sillä että vanhemmat ryhtyvät vaatimaan enemmän tietoa ja ymmärrystä pienten hoidosta päiväkodeissa.

    • ei ongelmia

      Myös minun lapseni meni päiväkotiin 10kk iässä ja viihtyi ja pärjäsi siellä muiden mukana. Lapsi konttasi, muttei puhunut päiväkotiin mennessä. Vuoden iässä söi jo itse vaikka kotona ei oltu kertaakaan edes kokeiltu itse syömistä jne.

      Minä haluaisin kuulla ihan konkreettisia kokemuksia niiltä vanhemmilta joiden lapset ovat "kärsineet" pienenä päiväkotiin menosta. Teoriassa tästä kyllä puhutaan, mutta keneltäkään en ole kuullut omakohtaista kokemusta - siis onko niitä?

      • ....

        En usko että nämä vanhemmat haluavat tulla palstoille kertomaan niin tuskallisista asioista. Vanhemmuus on hyvin herkkä ja haavoittuva asia. Kun asiat lapsen kanssa menee pieleen syytämme aina itseämme viime kädessä. Epäonnistuneet valinnat elämässämme omien lastemme suhteen eivät ole helppoja kestää. Usko pois että ollaan ihan tieteellisiä laajoja seurantatutkimuksia tehty jotka osoittaneet ne tosiasiat varhaisen ryhmähoidon riskeisä joista Keltiangas-Järvinen mm. kirjoittanut.

      • koivunrunko75
        .... kirjoitti:

        En usko että nämä vanhemmat haluavat tulla palstoille kertomaan niin tuskallisista asioista. Vanhemmuus on hyvin herkkä ja haavoittuva asia. Kun asiat lapsen kanssa menee pieleen syytämme aina itseämme viime kädessä. Epäonnistuneet valinnat elämässämme omien lastemme suhteen eivät ole helppoja kestää. Usko pois että ollaan ihan tieteellisiä laajoja seurantatutkimuksia tehty jotka osoittaneet ne tosiasiat varhaisen ryhmähoidon riskeisä joista Keltiangas-Järvinen mm. kirjoittanut.

        Aivan uusin suomalainen tutkimus kyllä vähintäänkin kyseenalaistaan ainakin osaa näitä lähinnä amerikassa tehtyjjen seurantatutkimusten tuloksia, joita esim. Keltikangas-Järvinen käyttää tehdessään päätelmiään. Joten sekä elämä, että tieteenmaailman tutkimustulokset ovat kylläkin paljon monimuotoisempia kuin tämä kyseinen professori väittää. Siksikään hän ja hänen teesinsä eivät ole todellakaan mikään ainoa totuus, vain ja ainoastaan yksi genre.

      • isoäiti

        Ei näitä kokemuksia varmasti ole, koska ei voi tietää mikä mistäkin johtuu. Jos nuori on itsetuhoinen tai jos nuorella aikuisella on jatkuvia ihmissuhdevaikeuksia tms, niin kuka tulee ajatelleeksi, että on voinut olla ratkaiseva merkitys sillä onko päivähoito aloitettu 1-vuotiaana versus 3-vuotiaana.

        Eli mahdotontahan näitä tapauksia on löytää. Voi vain luottaa kasvatuspsykologeihin, lastenpsykiatreihin ym. tai tietysti olla luottamatta. Yksittäiset tapaukset ovat aina mitä ovat. Taatusti on aivan pieninä aloittaneita, joila menee loistavasti aikuisiällä. Sitten on niitä joilla ei mene loistavasti, mutta mistä sen tietää, mikä siihen on syynä...

      • Kotihoitorules

        Meidän nuorempi tyttömme aloittaa päiväkotiuransa lähiaikoina juuri 2 v täytettyään. Hän on syönyt itse jo vuoden ikäisestä. Sen hän oppi ihan itse oma- aloitteisesti kotihoidossa. Ei siis mitenkään "pakotettuna" tai "valmennettuna". Tyttö on reipas, iloinen, erittäin sosiaalinen ja terve.

        Vanhempi tyttömme aloitti päiväkodissa aikoinaa saman ikäisenä, eli 2- vuotiaana. Hän oli persoonaltaan melko herkkä, mutta iloinen. Hän ei ollut yhtä oma- aloitteinen. Ehkäpä tuon ujouden vuoksi juotui heti kiusatuksi ja häntä ei huomioitu hoitajien puolelta juurikaan. Kaikkein kovaäänisemmät lapset saivat hoitajilta kaiken huomion. Muutamien muidenkin vaikeuksien jälkeen otin lapsen sieltä pois ja vaihdoimme päiväkotia. Kerroin vaikeuksista uudessa hoitopaikassa ja lapseni sai kaiken tarvitsemansa tuen. Hänestä tuli rohkea ja sosiaalinen. Perusluonne on tietysti silti sama eli pohjimmiltaan hän on edelleen ujo, mutta joka päivä kasvattaa itseluottamustaan, uskaltaa esiintyä ja laulaa, tanssii näytöksissä yms.

        Olen ikuisesti kiitollinen tuon toisen päiväkodin henkilökunnalle. Todella osaavaa ja lapsista oikeasti välittävää porukkaa. Tästä huolimatta pidän itse kotihoitoa ehdottomasti tärkeimpänä lapselle n. kahden vuoden ikään asti OMIEN lasteni kohdalla. Onneksi on ollut mahdollista niukin naukin pärjätä taloudellisesti tähän asti kotona.

    • isoäiti ===

      Olen tässä viime päivinä tutustunut asiantuntijamielipiteisiin ja kyllä ne valitettavasti ovat yksimielisen kielteisiä näin pienen ryhmähoitoa vastaan.

      Selitykset ovat osin tunne-elämän kehitykseen liittyviä: liian varhainen "taistelu" reviiristä ja mielentiloihin vastaamisen puuttellisuus isossa ryhmäsä. Osin vedotaan konkreettisesti keskushermoston kehitykseen. 1-vuotiaalla ei ole vielä mitään keinoja käsitellä ärsyketulvaa suodattavasti, vaan hän elää suuressa ryhmässä täydellisen auditiivisen kakofonian ja visuaalisen kaaoksen keskellä.

      Seuraukset voivat olla kauaskantoisia eivätkä vielä pikkulapsena näy laisinkaan. Nuoruuden lyhytjänteisyys, keskittymisvaikeudet ja empatian puute saattavat johtua liian varhaisesta päivähoidosta.

      Mutta lapsen elämä on kokonaisuus ja kodin merkitys lienee paljon suurempi kuin päivähoidon joka tapauksessa. En siis ole epätoivoinen, mutta itse valitsisn tyttäreni saappaissa kyllä toisin.

      • jocouuu

        Anna nyt tosiaan tyttäresi perheinee tehdä ihan itse päätöksensä. Kirjoituksistasi päätellen tyttäresi on ihan fiksu koulutettu ihminen, joka on varmastikin ihan itsekin ottanut asioista selvää.

      • en kyllä
        jocouuu kirjoitti:

        Anna nyt tosiaan tyttäresi perheinee tehdä ihan itse päätöksensä. Kirjoituksistasi päätellen tyttäresi on ihan fiksu koulutettu ihminen, joka on varmastikin ihan itsekin ottanut asioista selvää.

        tiedä kuulostaako kukaan ihminen fiksulta kun noin pieniä hoitoon raahaa ja varsinkin jos taloudellista ahdinkoa ei ole.Jokainen aikuinen pystyisi kyllä hetken elämään epäitsekkäästi lasta ajatellen.

      • isoäiti ===
        jocouuu kirjoitti:

        Anna nyt tosiaan tyttäresi perheinee tehdä ihan itse päätöksensä. Kirjoituksistasi päätellen tyttäresi on ihan fiksu koulutettu ihminen, joka on varmastikin ihan itsekin ottanut asioista selvää.

        Annan aivan varmasti tyttäreni tehdä omat päätöksensä ja näin hän on tehnytkin.

        Jos ei vielä kommenteistani ole tullut selväksi, niin korostan, etten sanallakaan ole puuttunut asiaan. Koen vain tarvetta keskustella ja näin olen tehnytkin omien ystävieni kanssa ja nyt myös täällä.

        Fiksu ja koulutettu hän on, mutta se ei vielä takaa oikeita päätöksiä lapsen suhteen. Hän on hyvin kunnianhimoinen uransa suhteen. Hänellä on kaksi loppututkintoa (tekniseltä ja kaupalliselta alalta) ja samalla toki halua lapsia ja normiperhe-elämään. Väitöskirjakin siintää haaveissa, apuraha-anomus vetämässä jo nyt.

        Mutta saanko vielä kerran korostaa: missään tapauksessa en ole sanonut sanaakaan tästä ratkaisusta kielteistä häenelle tai miehelleen. Ilmaisin vain tyytyväisyyteni, kun perhe sai päiväkotipaikan hyvin läheltä.

        Tunkeileva äiti tai anoppi on minulle kauhistuttava ilmiö. Itse en missään tapauksessa halua olla sellainen.

    • EIoleHelppoa

      HUOH! EI OLE HELPPOA OLLA ÄITI!

      Itellä 1,5kk lapsi ja päiväkoti pian edessä. Tunnelmat ristiriitaiset. En toisaalta tahtois hoitoon viedä vielä, mutta sain nyt työtarjouksen, josta en tahtoisi kieltäytyä. Olen aina haaveillut urasta, mutta myös perheestä ja näköjään tuntuu mahdottomalta sovittaa ne samaan yhtälöön. Rakastan tehdä töitä ja nautin myös lapseni kanssa olemisesta. Yritän saada osa-aikatöitä, mutta meininki on että joko kokonaan tai ei ollenkaan... ei ole helppoa, kun tekee mitä tahansa, tekee väärin

      • ....

        Ei ole helppoa ei. Ei vanhemmilla eikä lapsilla nyky-yhteiskunnassa. Kaikilla kiire eikä kiireettömälle varhaislapsuudellekaan ole enää sijaa. Tämä kehityksellisesti niin tärkeä aika ihmisen elämässä, koko tulevaisuutta ja kykyä pärjätä ja nauttia elämästä, ajatellen. Ihmisen kehityspsykologian asiantuntijat ja terapiatyötä tehneet ovat jo iät ajat olleet perillä siitä miten ratkaiseva aika ensimmäiset kolme vuotta on ja miten vaikeata on auttaa tästä ikävaiheesta präisin olevien häiriöiden kanssa. Nämä vuodet perustavat kivijalan jonka varaan kaikki muu rakentuu. Hatara kivijalka antaa myöten sieltä ja täältä ja paikkaaminen eri tavoin on välttämättömyys että "talo" pysyisi pystyssä

    • isoäiti ===

      Kiitos muuten tässä välissä kaikille erittäin asiallisista vastauksista. Olen jostain kuullut, että tänne ei edes kannata lähteä keskustelemaan, mutta tämä ketju nyt ainakin antaa ihan toisenlaisen kuvan.

    • äiti....

      Minun lapseni meni päiväkotiin heti kun äitiyslomani loppui, minun oli pakko palata töihin koska lapsen isä lähti kälppimään..lapseni meni vuoropäiväkotiin, en muista osasiko jo kävellä, mutta hienosti siellä meni,lapsi tykkäsi todella paljon,oppi hurjasti uusia asioita, ja hoitotädit antoi paljon huomiota,syliä ym lapselleni.Tällähetkellä lapsi ainakin on ihan normaali tasapainoinen iloinen lapsi,ikää 2,5 vuotta ;) eli ei ole ollenkaan huono asia jos 1- vuotias menee päiväkotiin..ainakin minun kokemukseni on hyvä.

      • kysyvä?

        "Ei ole helppoa ei. Ei vanhemmilla eikä lapsilla nyky-yhteiskunnassa. Kaikilla kiire eikä kiireettömälle varhaislapsuudellekaan ole enää sijaa."

        Minua kiinnostaisi kuulla, että milloin on ollut vanhemmilla ja lapsilla helppoa tai ainakin helpompaa? Ja koska ihmiskunnan historiassa on ollut se kiireettömän lapsuuden aika?

      • ....
        kysyvä? kirjoitti:

        "Ei ole helppoa ei. Ei vanhemmilla eikä lapsilla nyky-yhteiskunnassa. Kaikilla kiire eikä kiireettömälle varhaislapsuudellekaan ole enää sijaa."

        Minua kiinnostaisi kuulla, että milloin on ollut vanhemmilla ja lapsilla helppoa tai ainakin helpompaa? Ja koska ihmiskunnan historiassa on ollut se kiireettömän lapsuuden aika?

        Se " rauhallinen" varhaislapsuus merkitsee miten pysyvä ja toimiva lapsen kiintymyssuhde vanhempaan tai hoitajaan on aikana jolloin normaali kehitys on tästä täysin riippuvainen. Kyllä sitä siis kaikenlaista kiirettä happeningejä lapsi kestää kunhan saa olla tämän merkitsevän aikuisen kimpassa!

    • kysyvä?

      Kopsasti kyllä hienon määritelmän jostakin opuksesta, mutta se jäi kovin ontoksi ja yleismaailmalliseksi.

      Nooh, se kuulosti kyllä kovin ylevälle, mutta kirjoitit ettei sellaiseen enää sijaa. Siitä voi päätellä, että mielestäsi joskus on ollut aika jolloin sille on ollut sijaa. Ehkä osaat myös silloin kertoa, että milloin mielestäsi sellainen historiallinen ajankohta on ollut?

    • ....

      Ihan on omasta päästä kopsattu. Ei tarvitse paljokaan asiaan paneutumista näkemään että lasten kasvatuskäytännössä suurin muutos on nähtävissä siinä että hyvin pienestä lähtien, varsin pitkiä päiviä, vietetään ryhmähoidossa. Tämä juuri kertoo riskistä vanhempi-lapsisuhteen toimivuudelle ja jatkuvuudelle.

      • kysyvä?

        Nooh... jos se ei tarvitse paljonkaan, että ottaa ihan aikuisten oikeasti selvää millaisia lasten kasvatuskäytäntöjä historian kuluessa on ollut, niin voisitko tehdä sen ettei tarvitse niitäkään omasta pääkopasta kopsata. On nimittäin tosi tylsää lukea täällä suuren luokan heittoja, jotka perustuvat mutu-tietoon. Jos et itse viitsi oikeaa tiedoa hankkia, niin mielelläni valaisen sinua asiasta.

      • ...

        Tjaa...

        Molemmat vanhempani ovat kai siltä vanhalta hyvältä ajalta, jolloin lapset hoidettiin kotona.

        Toisella 12 lasta ryhmässä ja toisella vain 11 ja tasan yksi hoitaja (äiti) kymmenen tunnin ajan kun isukit olleet muualla töissä... Huomiota yksilöllisesti keskimääräisesti, jos ajatellaan tuon hoitajan kotitöiden ja navettahommien jälkeen, jäi kai keskimääräisesti sellaiset puolisen tuntia per lapsi kymmenessä tunnissa... On aivan taattua, että jokaikinen alle kolme vuotias saa enemmän huomiota hoitajilta päiväkodissa kuin saivat lapset vanhemmiltaan silloin hyvään aikaan... Päiväkodin hoitajilla ei ole elukoita ja muita taloustöitä hoidettavana ja heillä on vielä vain neljä lasta hoidettavana per nokka.

    • ....

      Eipä ole mututietoa mutta jos Sinulla nyt sitten jotain ihan omaa tutkimustietoa jota en ole huomannut niin informoi ihmeessä!

    • kysyvä?

      Kerropa miltä aikakaudelta haluat tietoja?

      • ....

        Sellainen tieto kiinnostaisi jossa voisit osoittaa todeksi miten aikaisimpina aikakausina alle kolmevuotiaiden hoito sisälsi vähemmän mahdollisuutta jatkuvan turvallisen aikuisen läsnäoloon. Koska tämä se varsinainen pointti on lapsen varhaisen kasvun tukemisessa..

      • ...
        .... kirjoitti:

        Sellainen tieto kiinnostaisi jossa voisit osoittaa todeksi miten aikaisimpina aikakausina alle kolmevuotiaiden hoito sisälsi vähemmän mahdollisuutta jatkuvan turvallisen aikuisen läsnäoloon. Koska tämä se varsinainen pointti on lapsen varhaisen kasvun tukemisessa..

        Karjalassa puhuttiin toukista... eli lapsi sikiön ja vauvan välissä... Tutustupa termiin, siinä tujaus kansamme lapsenkasvatus historiaa...

    • kysyvä?

      Tänään en enää ennätä perusteellisesti vastata, mutta mielelläni palaan asiaan. Tiedän asiasta kyllä aika tavalla, siksi mieluusti korjaan aika yleisiä käsityksiä siitä, miten ennen kaikki oli paremmin

      • ....

        Ennen kaikki ei varmastikaan monessa suhteessa ollut paremmin mutta varhaislapsuus oli laajasti ottaen paremmassa turvassa kuin nykyään isoissa lapsryhmissä. Myös väestön mielenterveyshäiriöidn laadun muutos kertoo että häiriöt joista lapset ja nuoret aikuiset nykyään kärsivät lisääntyvässä määrin ovat peräisin varhaisesta kehitsvaiheesta kun taas "ennen vanhaan" häiriöt kertoivat takkuilusta myöhemmässä kehityksessä. Huolestuttavinta tässä kehityksessä on että varhaisten häiriöiden korjaaminen on humattavasti vaikeampaa ja jopa usein mahdotonta.

        Ryhmähoidon vaikutuksista pieniin on olemassa paljon luotettavaa tutkimusta jota on vaikea mitätöidä. Jo 60-luvulla Kibbutseissa huomattiin ryhmähoidon negatiiviset vaikutukset kaikkein pienimpiin ja siellä ymmärrettiin myös tarve muutokseen tässä kohtaa.

      • kysyvä?
        .... kirjoitti:

        Ennen kaikki ei varmastikaan monessa suhteessa ollut paremmin mutta varhaislapsuus oli laajasti ottaen paremmassa turvassa kuin nykyään isoissa lapsryhmissä. Myös väestön mielenterveyshäiriöidn laadun muutos kertoo että häiriöt joista lapset ja nuoret aikuiset nykyään kärsivät lisääntyvässä määrin ovat peräisin varhaisesta kehitsvaiheesta kun taas "ennen vanhaan" häiriöt kertoivat takkuilusta myöhemmässä kehityksessä. Huolestuttavinta tässä kehityksessä on että varhaisten häiriöiden korjaaminen on humattavasti vaikeampaa ja jopa usein mahdotonta.

        Ryhmähoidon vaikutuksista pieniin on olemassa paljon luotettavaa tutkimusta jota on vaikea mitätöidä. Jo 60-luvulla Kibbutseissa huomattiin ryhmähoidon negatiiviset vaikutukset kaikkein pienimpiin ja siellä ymmärrettiin myös tarve muutokseen tässä kohtaa.

        Älä nyt yritä niin kovasti päte, vaan jaksa odottaa, kunnes sinulle asiasta kerrotaan.

      • ....
        kysyvä? kirjoitti:

        Älä nyt yritä niin kovasti päte, vaan jaksa odottaa, kunnes sinulle asiasta kerrotaan.

        Asiallinen keskustelu ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä on ilmeisesti aivan ylivoimaista tällä palstalla. Olisi kiva jos ihan asiat voisivat riidellä, sehän se tekee keskustelusta mielenkiintoisen tekee.

      • kysyvä?
        .... kirjoitti:

        Asiallinen keskustelu ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä on ilmeisesti aivan ylivoimaista tällä palstalla. Olisi kiva jos ihan asiat voisivat riidellä, sehän se tekee keskustelusta mielenkiintoisen tekee.

        "Sellainen tieto kiinnostaisi jossa voisit osoittaa todeksi miten aikaisimpina aikakausina alle kolmevuotiaiden hoito sisälsi vähemmän mahdollisuutta jatkuvan turvallisen aikuisen läsnäoloon."

        No niin, nyt on aika ainakin raapaista asiaa. Olen viime aikoina haastatellut erästä projektia varten noin 70 äitiä, joilla on ollut pieniä lapsia 50 - 70 -luvuilla ja sisältö on niissä hyvin homogeenista.

        Suurin osa näistä äideista työskenteli tuohon aikaan maatiloilla. Haastatteluissa korostui selvästi se, että äitiys oli aikalailla erilaista kuin nykyään. Hyvän äidin mittari oli se, että saattoi täyttää lapsen vatsat ja päälle puhdasta vaatetta. muuhun ei juurikaan ollut aikaa. Maatalon emännän työpäivät olivat pitkiä ja kiireisiä ja työtä oli paljon. Vedet ja halot kannettiin, oli puulämmitys,kaikki ruoka valmistettiin alusta alkaen samoin leivottiin leipä, säilöttiin, pyykki pestiin käsin, hoidettiin kotona vanhapolvi, hoidettiin karja yms. Eli moni asia, minkä nyt hoitaa kone tai yhteiskunta, hoiti ennen äiti käsipelillä.

        Moni kertoi siitä ettei aikoinaan päivät olivat niin kiireisiä ja työntäytteisiä edes ennättänyt puhella lapsensa. lähinnä kommunikaatio oli nopeaa varottelua ja kieltämistä.

        Pieniä lapsia hoitivat ja vahtivat lähinnä vanhemmat lapset. Esim. 5- 6 -vuotiaan katsottiin jo hyvin voivaan äidin ollessa töissään katsoa pienempiensä perään. Kylän lapset leikkivät suurina joukkoina, joihin pienemmät otettiin mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä oppi kävelemään. Sylivauvat annettiin välillä aika huonokuntoisenkin mummon hoidettavaksi äidin askareiden ajaksi tai sitten heitäkin hoitivat varsin (ainakin meidän mittapuun mukaan) pienet vanhemmat sisarukset. Isille eivät yleensä lasten hoito kuulunut. Jos vielä ei ollut niitä vanhempia sisaruksia, niin lapsi piti ottaa töihin mukaan. Siellä hän oli tyhjässä vasikkakarsinassa joskus tuntejakin, sillä aikaa kun hoidettiin navettatyöt (harvassa talossa oli vielä 50-60 luvulla lypsykoneita, automaattisia ruokintapöytiä, tai lannanluontia) tai pellolla ojanpientareella pärekorissa, kun tehtiin heinätöitä tai kuokittiin perunoita. Lapsen tahtinen imetys olisi ollut sula mahdottomuus, sellaiseen ei olisi ollut aikaa. Näiden töiden tekeminen oli ihan elinehto koko perheen elämisen kannalta. Aika pienestä piti myös tarttua lasten talon välillä varsin fyysisesti raskaisiinkin töihin. Toki ei nyt ihan alle 3-vuotiaana.

        Eli aikalailla tälläistä se alle 3-vuotiaan ja aikuisen yhdessäolo oli vielä muutama kymmenen vuotta sitten. Äiti kyllä oli periaatteessa kotona, mutta töissä siellä. Vähän kuin me nykyäidit ottaisimme lapsemme töihin mukaan omille työpaikoillemme. Tuskin se kovin kiinteää yhdessäoloa olisi, vaan lähinnä sitä, että yrittäisi keksiä lapselle jotakin puuhaa tai vanhemmat sisarukset katsoisivat pienempiensä perää, jotta ne aikuisen työt tulisivat oikeasti hoidettua.

        Eli lyhyesti sanottuna lapset leikkivät paljon keskenään ja hotivat nuorempiaan aikuisten tehdessä töitään. Harvemmin leikeissä tai touhuissa oli ollenkaan vanhempia läsnä. Ruumiillinen kuritus oli täysin sallittua ja sitä taidettiin aika paljon käyttääkin.

        Tämä oli aikoinaan ihan normaalia ja eikä sitä pidetty mitenkään ihmeellisenä. Parannusta oli varhaisempiin aikoihin, jolloin aina ei ollut antaa lapselle edes riittävää määrää ruokaa. Tämän päivän päiväkoti näyttäytyy näiden asioiden jälkeen varsin hyvälle paikalle ainakin siinä suhteessa, että siellä on aikuisia ihan niitä lapsia varten ja mukana ohjaamassa ja leikkimässä. Aina tietenkin suunnata kohti parempaa, mutta vanhojen hyvin aikojen haikaileminen on minusta aikamoista tiedon puutetta.

      • kysyvä?
        kysyvä? kirjoitti:

        "Sellainen tieto kiinnostaisi jossa voisit osoittaa todeksi miten aikaisimpina aikakausina alle kolmevuotiaiden hoito sisälsi vähemmän mahdollisuutta jatkuvan turvallisen aikuisen läsnäoloon."

        No niin, nyt on aika ainakin raapaista asiaa. Olen viime aikoina haastatellut erästä projektia varten noin 70 äitiä, joilla on ollut pieniä lapsia 50 - 70 -luvuilla ja sisältö on niissä hyvin homogeenista.

        Suurin osa näistä äideista työskenteli tuohon aikaan maatiloilla. Haastatteluissa korostui selvästi se, että äitiys oli aikalailla erilaista kuin nykyään. Hyvän äidin mittari oli se, että saattoi täyttää lapsen vatsat ja päälle puhdasta vaatetta. muuhun ei juurikaan ollut aikaa. Maatalon emännän työpäivät olivat pitkiä ja kiireisiä ja työtä oli paljon. Vedet ja halot kannettiin, oli puulämmitys,kaikki ruoka valmistettiin alusta alkaen samoin leivottiin leipä, säilöttiin, pyykki pestiin käsin, hoidettiin kotona vanhapolvi, hoidettiin karja yms. Eli moni asia, minkä nyt hoitaa kone tai yhteiskunta, hoiti ennen äiti käsipelillä.

        Moni kertoi siitä ettei aikoinaan päivät olivat niin kiireisiä ja työntäytteisiä edes ennättänyt puhella lapsensa. lähinnä kommunikaatio oli nopeaa varottelua ja kieltämistä.

        Pieniä lapsia hoitivat ja vahtivat lähinnä vanhemmat lapset. Esim. 5- 6 -vuotiaan katsottiin jo hyvin voivaan äidin ollessa töissään katsoa pienempiensä perään. Kylän lapset leikkivät suurina joukkoina, joihin pienemmät otettiin mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä oppi kävelemään. Sylivauvat annettiin välillä aika huonokuntoisenkin mummon hoidettavaksi äidin askareiden ajaksi tai sitten heitäkin hoitivat varsin (ainakin meidän mittapuun mukaan) pienet vanhemmat sisarukset. Isille eivät yleensä lasten hoito kuulunut. Jos vielä ei ollut niitä vanhempia sisaruksia, niin lapsi piti ottaa töihin mukaan. Siellä hän oli tyhjässä vasikkakarsinassa joskus tuntejakin, sillä aikaa kun hoidettiin navettatyöt (harvassa talossa oli vielä 50-60 luvulla lypsykoneita, automaattisia ruokintapöytiä, tai lannanluontia) tai pellolla ojanpientareella pärekorissa, kun tehtiin heinätöitä tai kuokittiin perunoita. Lapsen tahtinen imetys olisi ollut sula mahdottomuus, sellaiseen ei olisi ollut aikaa. Näiden töiden tekeminen oli ihan elinehto koko perheen elämisen kannalta. Aika pienestä piti myös tarttua lasten talon välillä varsin fyysisesti raskaisiinkin töihin. Toki ei nyt ihan alle 3-vuotiaana.

        Eli aikalailla tälläistä se alle 3-vuotiaan ja aikuisen yhdessäolo oli vielä muutama kymmenen vuotta sitten. Äiti kyllä oli periaatteessa kotona, mutta töissä siellä. Vähän kuin me nykyäidit ottaisimme lapsemme töihin mukaan omille työpaikoillemme. Tuskin se kovin kiinteää yhdessäoloa olisi, vaan lähinnä sitä, että yrittäisi keksiä lapselle jotakin puuhaa tai vanhemmat sisarukset katsoisivat pienempiensä perää, jotta ne aikuisen työt tulisivat oikeasti hoidettua.

        Eli lyhyesti sanottuna lapset leikkivät paljon keskenään ja hotivat nuorempiaan aikuisten tehdessä töitään. Harvemmin leikeissä tai touhuissa oli ollenkaan vanhempia läsnä. Ruumiillinen kuritus oli täysin sallittua ja sitä taidettiin aika paljon käyttääkin.

        Tämä oli aikoinaan ihan normaalia ja eikä sitä pidetty mitenkään ihmeellisenä. Parannusta oli varhaisempiin aikoihin, jolloin aina ei ollut antaa lapselle edes riittävää määrää ruokaa. Tämän päivän päiväkoti näyttäytyy näiden asioiden jälkeen varsin hyvälle paikalle ainakin siinä suhteessa, että siellä on aikuisia ihan niitä lapsia varten ja mukana ohjaamassa ja leikkimässä. Aina tietenkin suunnata kohti parempaa, mutta vanhojen hyvin aikojen haikaileminen on minusta aikamoista tiedon puutetta.

        Olen tässä jo tovin odotellut sinua .... keskustelemaan aiheesta

      • ....
        kysyvä? kirjoitti:

        "Sellainen tieto kiinnostaisi jossa voisit osoittaa todeksi miten aikaisimpina aikakausina alle kolmevuotiaiden hoito sisälsi vähemmän mahdollisuutta jatkuvan turvallisen aikuisen läsnäoloon."

        No niin, nyt on aika ainakin raapaista asiaa. Olen viime aikoina haastatellut erästä projektia varten noin 70 äitiä, joilla on ollut pieniä lapsia 50 - 70 -luvuilla ja sisältö on niissä hyvin homogeenista.

        Suurin osa näistä äideista työskenteli tuohon aikaan maatiloilla. Haastatteluissa korostui selvästi se, että äitiys oli aikalailla erilaista kuin nykyään. Hyvän äidin mittari oli se, että saattoi täyttää lapsen vatsat ja päälle puhdasta vaatetta. muuhun ei juurikaan ollut aikaa. Maatalon emännän työpäivät olivat pitkiä ja kiireisiä ja työtä oli paljon. Vedet ja halot kannettiin, oli puulämmitys,kaikki ruoka valmistettiin alusta alkaen samoin leivottiin leipä, säilöttiin, pyykki pestiin käsin, hoidettiin kotona vanhapolvi, hoidettiin karja yms. Eli moni asia, minkä nyt hoitaa kone tai yhteiskunta, hoiti ennen äiti käsipelillä.

        Moni kertoi siitä ettei aikoinaan päivät olivat niin kiireisiä ja työntäytteisiä edes ennättänyt puhella lapsensa. lähinnä kommunikaatio oli nopeaa varottelua ja kieltämistä.

        Pieniä lapsia hoitivat ja vahtivat lähinnä vanhemmat lapset. Esim. 5- 6 -vuotiaan katsottiin jo hyvin voivaan äidin ollessa töissään katsoa pienempiensä perään. Kylän lapset leikkivät suurina joukkoina, joihin pienemmät otettiin mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä oppi kävelemään. Sylivauvat annettiin välillä aika huonokuntoisenkin mummon hoidettavaksi äidin askareiden ajaksi tai sitten heitäkin hoitivat varsin (ainakin meidän mittapuun mukaan) pienet vanhemmat sisarukset. Isille eivät yleensä lasten hoito kuulunut. Jos vielä ei ollut niitä vanhempia sisaruksia, niin lapsi piti ottaa töihin mukaan. Siellä hän oli tyhjässä vasikkakarsinassa joskus tuntejakin, sillä aikaa kun hoidettiin navettatyöt (harvassa talossa oli vielä 50-60 luvulla lypsykoneita, automaattisia ruokintapöytiä, tai lannanluontia) tai pellolla ojanpientareella pärekorissa, kun tehtiin heinätöitä tai kuokittiin perunoita. Lapsen tahtinen imetys olisi ollut sula mahdottomuus, sellaiseen ei olisi ollut aikaa. Näiden töiden tekeminen oli ihan elinehto koko perheen elämisen kannalta. Aika pienestä piti myös tarttua lasten talon välillä varsin fyysisesti raskaisiinkin töihin. Toki ei nyt ihan alle 3-vuotiaana.

        Eli aikalailla tälläistä se alle 3-vuotiaan ja aikuisen yhdessäolo oli vielä muutama kymmenen vuotta sitten. Äiti kyllä oli periaatteessa kotona, mutta töissä siellä. Vähän kuin me nykyäidit ottaisimme lapsemme töihin mukaan omille työpaikoillemme. Tuskin se kovin kiinteää yhdessäoloa olisi, vaan lähinnä sitä, että yrittäisi keksiä lapselle jotakin puuhaa tai vanhemmat sisarukset katsoisivat pienempiensä perää, jotta ne aikuisen työt tulisivat oikeasti hoidettua.

        Eli lyhyesti sanottuna lapset leikkivät paljon keskenään ja hotivat nuorempiaan aikuisten tehdessä töitään. Harvemmin leikeissä tai touhuissa oli ollenkaan vanhempia läsnä. Ruumiillinen kuritus oli täysin sallittua ja sitä taidettiin aika paljon käyttääkin.

        Tämä oli aikoinaan ihan normaalia ja eikä sitä pidetty mitenkään ihmeellisenä. Parannusta oli varhaisempiin aikoihin, jolloin aina ei ollut antaa lapselle edes riittävää määrää ruokaa. Tämän päivän päiväkoti näyttäytyy näiden asioiden jälkeen varsin hyvälle paikalle ainakin siinä suhteessa, että siellä on aikuisia ihan niitä lapsia varten ja mukana ohjaamassa ja leikkimässä. Aina tietenkin suunnata kohti parempaa, mutta vanhojen hyvin aikojen haikaileminen on minusta aikamoista tiedon puutetta.

        Olenko väärässä jos väitän että maatalon emäntiä oli yhteiskunnassamme mainistemana aikavälinä varmasti alle 20 prosennttia naisista. Totta on että kovaa työtä ole emännän työ ja lapset siinä vierellä hoituivat tavalla tai toisella. Tässäkin oli varmasti suuria eroja, esim. sen suhteen miten omat tai aviosiipan vanhemmat asuivat saman katon alla. Se mikä jopa tässä tilanteessa voi kuitenki nähdä positiivisena oli että lapsi oli pienestä saakka tutussa ympäristössä ja vaikka äidillä ei useinkaan paljon aikaa ollut lapselle, oli hän kuitenkin varmasti lähettyvillä. Kommunikointia on niin monen sorttista mutta jatkuvuus ja ennakoitavuus ovat pienelle lapselle hyvin tärkeitä. Vaikka sisarukset olivatkin aivan liian pieniä huolehtimaan taaperoista, kuuluivat he kuitenkin perheeseen ja siten turvallisia ja tuttuja.

        Tämä oli siis otos maataloudessa työskentelevistä äideistä. Entäs ne sitten kaupungeissa asuvat äidit jotka tekivät työtä kodin ulkopuolella. Suurimmalla osalla oli lapselle hoitaja joko sukulainen tai palkattu sellainen. Varsin pieni osa lapsista oli tarhassa ja tarhojen ryhmät pienten kohdalla olivat pieniä ja aikuiset pysyviä. Hoitopäivien pituuskin oli huomattavasti lyhyempi kuin nykyään.

        Pointtini on siis että päivähoidon laatu on mitattava siinä miten hyvin pystytään etenkin, alle komevuotiaiden kohdalla tarjota jatkuvia kiinteitä aikuissuhteita kun vanhemmat töissä. ja myös siinä miten hyvin hoitajat pystyvät pitämään poissaolevaa vanhempaa ajantasalla lapsen arjen suhteen.

    • kysyvä?

      Kyllä, olet väärässä siinä, että tuona aikana maataloudessa työskenteleviä äitejä oli varmasti alle 20 % . !950-luvulla melkein puolet väestöstä sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta (50-luvulla varsinkin pientilallisten määrä kasvoi), 1960-luvulla noin 35 % ja 1970-luvulla noin 20 %. Joten kyseisellä aikakaudella hyvin monen lapsen äiti teki töitä maatilalla.

      Ennenkuin mietitään sitä kaupungeissa asuvia lapsia ja heidän hoitoansa, niin mielelläni kommentoisin muutamaa edellisessä keskustelussasi esiin tuomaa ajatustasi.

      "Vaikka sisarukset olivatkin aivan liian pieniä huolehtimaan taaperoista, kuuluivat he kuitenkin perheeseen ja siten turvallisia ja tuttuja." 5-6 vuotias tai ainakin alle 10 vuotias on turvallinen taaperon hoitaja sillä perusteella, että hän kuuluu perheseen ja on tuttu? Voisiko myös ajatella, että tuon ajan tapa, jossa kylän lapset leikkivät keskenään suurena joukkona, oli itse asiassa lasten itse järjestämää ryhmähoitoa (nykyiseen verrattuna vain aikuiset puuttuivat)?

      " Hoitopäivien pituuskin oli huomattavasti lyhyempi kuin nykyään." Mihin tämä perustuu? Vuoteen 1970 oli työviikko kuusi päiväinen ja 45 tuntinen. Tosin esimerkiksi Suomen valtion virastoissa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon ”jo” vuonna 1969 ympärivuotisesti. Eli työviikko oli pidempi kuin nykyään.

      Ja sitten niiden kaupunkilaislasten hoitoon. 60-luvulla jo joka toinen lapsi oli jonkun muun hoidettavana kuin omien vanhempien (nykyään noin 62 % lapsista on hoidossa). Myös aivan pieniä vauvoja oli hoidossa, sillä nk. synnytyslomat olivat lyhyitä (1971 lomanpituus harmonisoitiin ensin 9 viikkoon ja vähän myöhemmin 12 viikkoon). 60-luku oli suurta rakennemuutoksen aikaa, jolloin muutettiin paljon kaupunkeihin. Tämä ei tarkoittanut sitä, että muutettiin sukukunnittain vaan usein esim. isovanhemmat jäivät alkuperäiselle paikkakunnalle. Ei siis ollut todellakaan massoittain mummuja hoitamassa lapsia. 60- ja 70 -luvuilla kotiapulaisten määrä lasten hoitajina laski reilusta kolmanneksesta vajaaseen viidennekseen. Jo 50- ja 60 -luvilla jopa maksukykyisen keskiluokan oli vakea saada kotiapulaista, sillä työmarkkinat imivät naiset pois kotitaloustyöstä. Nämä kotiapulaisina toimivat lastenhoitajat olivat usein hyvin nuoria juuri koulunsa lopettaneita 14-17 vuotiaita. Toisin kuin usein kuvitellaan, niin vaihtuvuus oli suurta. Omastakin aineistosta löytyy paljon kertomuksia siitä, miten onnellisia oltiin jos hoitaja oli työssään kokonaisen vuoden. Nämä lastenhoitajat monesti viettivät vain välivuotta rahaa ansaiten odottaessaan siirtymistä uuteen elämän vaiheeseen. Jos vaikka hoitaja sairastui ei ollut ihan oikeasti paikkaa mihin lapsensa laittaa ja töistäkään ei voinut olla pois.

      Sitten oli myös perhepäivähoitopaikkoja. Näitä ei kuitenkaan valvottu tai ohjattu mitenkään ennen kuin niistä tuli osa kunnallista päivähoitoa. Lapsia saattoi yhdessä paikassa olla paljon ja olosuhteet monenlaisia. Hoitopaikoista oli niin huutava pula ettei vanhemmilla ollut varaa ryhtyä kovin ronkeliksi. Yhtenä yhteisenä piirteenä voi mainita, että oli hyvin yleistä etteivät hoitajat olleet useinkaan mukana lasten leikkiessä ulkona, vaan lapset olivat siellä keskenään muiden lasten kanssa.Ja vielä osa lapsista oli naapureiden jonkinlaisen silmällä pidon alaisena, kun vanhemmat olivat töissä.

      Hoitopaikoista oli siis suuri pula eikä tarjonta vastannut kysyntää. 60-luvun lopulla havahduttiin nk. avainkaulalapsista, jotka olivat vailla minkäänlaista hoitoa. vanhempien ollessa töissä.

      Jotenkin minun on vaikea nyt näillä tiedoilla hahmottaa, että miten se varhaislapsuus oli laajasti ottaen paremmassa turvassa kuin nykyään? Tai miten ne suhteet olivat kiinteämpiä aikuisiin. Aikuisethan lähinnä loistivat poissaolollaan. En väitä, että kaikilla oli asiat huonosta, mutta mitenkään ruusuisemmalle ja turvatummalle se lapsuus ei näyttäytynyt. Toki ihan vaatimustasokin oli erilainen ja asioissa pitääkin mennä aina eteenpäin, mutta sitä en hyväksy, että kaunistellaan mennyttä aikaa jotenkin parempana.

      • mielenkiintoista-

        kiitos kysyvä, tekstiäsi on ollut mukava lukea....

        Muistan kun mummoni kertoi jättäneensä kolme lasta nukkumaan kotiin, että pääsi käymään kyläkaupassa, jonne oli matkaa. Lapset siis kolmistaan, yksin kotona nukkumussa päiväunia!!! Isä teki töitä taatakseen perheelle elannon.

      • hoi-ta-ja
        mielenkiintoista- kirjoitti:

        kiitos kysyvä, tekstiäsi on ollut mukava lukea....

        Muistan kun mummoni kertoi jättäneensä kolme lasta nukkumaan kotiin, että pääsi käymään kyläkaupassa, jonne oli matkaa. Lapset siis kolmistaan, yksin kotona nukkumussa päiväunia!!! Isä teki töitä taatakseen perheelle elannon.

        Näissä kahdessa edellisessä tekstissä tulikin totuus ihanista ajoista ennenvanhaan. Jännä miten valitetaan asioista, jotka toimii loistavasti verrattuna "vanhoihin hyviin aikoihin". Lapset vahti toisiaan, siinä se hyvä ja turvallinen hoito.

      • ....

        Varhaislapsuus siis 0-3 vuotiaat. Kyse ei siis ole varhaiskasvatuksesta jossa tuetaan vanhemman lapsen kasvua. Alle kolmevuotiaita ei jätetty omilleen ja heillä oli tavallisesti yksi ja sama hoitaja, oli se sitten kuka tahansa. Uskaltaisin myös väittää että lapsia juuri tästä syystä hoidettiin enemmän sydämellä kuin tänä päivänä jolloin varsin suuri määrä alle kolmevuotiaista hoidetaan lapsiryhmissä vaihtuvien hoitajien toimesta. Merkitsevän suhteen luominen lapseen on hoitajilla tässä tilanteessa melkein mahdottomuus.

        Siitä huolimatta siitä että ollaan panostettu alle kouluikäisten lasten turvalliseen päivähoitoon suunnattomia rahamääriä on tosiasia kuitenkin se ettei alle komevuotiaiden päiväkotihoidossa olla huomioitu lapsen ikävaihekohtaisia tarpeita riittävän hyvin ja tämä on tuonut mukanaan paljon ongelmia lapsissa ja nuorissa, jotka liittyvät riittämättömään tukeen tähän ikävaiheeseen liittyvien kehitysaskelten ottamisessa. Varhaislapsuuden merkitys on ratkaiseva siinä miten pystytään kohtaamaan seuraavien kehitysvaiheiden haasteet.

        Suurin ongelma on että päivähoitoa ei olla riittävästi lähdetty rakentamaan lapsen tarpeista käsin vaan aikuisten. Yllä kuvatussa selvityksessa kiinnitetään ilman muuta huomiota tärkeisiin puutteisiin lasten hoidossa mutta lapsen näkökulman tarkempi pohtiminen puuttuu. Näin me aikuiset tuudittaudumme uskomukseen että nyt lapsia hoidetaan hyvin kun on paljon rakenteita ja koulutusta ja runsaasti hienoja tavoitteita. Valitettavasti tilanne lapsen näkökulmasta Suomessa on paljon karumpi, tästä kertovat myös tilastot lasten pahoinvoinnin lisääntymisestä.

        Emme voi olla näkemättä että kasvatuskäytännössämme on vakavia puutteita ja että varsin merkittävän vastuun tästä kantaa päivähoitolaitos. Verrattuna muihin OECD maihin hoidetaan Suomessa ryhmähoidossa alle kolmeviotiaita pisimpiä päiviä ja silloin ovat riittämättömän tuen vaikutukset luonnollisesti vakavampia.

        Varmasti oli ennenvanhaan hurjia päivähoitoratkaisuja mutta nämä koskettivat kuitenkin varsin rajoitettua lapsimäärää, jos ajatellaan alle kolmeviotiaita. Tänä päivänä nämä "hurjat " päivähoitoratkaisut ovat enemmän piilossa ja petattuja aikuisten toiveajatteluun. Vanhemmat kokevat ettei vaihtoehtoa ole ja "laadukkaaseen päivähoitoon" on siksi luotettava. Tämä onkin varmasti myös syy siihen etteivät Keltikangas- Järvisen tai usean päiväkodin ammattilaisen huoleen alle komevuotiaista päiväkodeissa, riittävästi reagoida.

        Todellisuudessa siis kasvava määrä pienistä jää tässä systeemissä ihan samalla tavalla tyhjän päälle varsin kaottisessa arjessa jonka päiväkodin keinotekoinen, liikaa ärsykkeitä sisältävä maailma muodostaa, kuin ennen hurjissa päivähoito ratkaisuissa. Ero on vain siinä että nämä huonot ratkaisut koskevat paljon laajempaa lapsimäärää ja että yhteiskunta nämä hyväksyy.

      • kysyvä?
        .... kirjoitti:

        Varhaislapsuus siis 0-3 vuotiaat. Kyse ei siis ole varhaiskasvatuksesta jossa tuetaan vanhemman lapsen kasvua. Alle kolmevuotiaita ei jätetty omilleen ja heillä oli tavallisesti yksi ja sama hoitaja, oli se sitten kuka tahansa. Uskaltaisin myös väittää että lapsia juuri tästä syystä hoidettiin enemmän sydämellä kuin tänä päivänä jolloin varsin suuri määrä alle kolmevuotiaista hoidetaan lapsiryhmissä vaihtuvien hoitajien toimesta. Merkitsevän suhteen luominen lapseen on hoitajilla tässä tilanteessa melkein mahdottomuus.

        Siitä huolimatta siitä että ollaan panostettu alle kouluikäisten lasten turvalliseen päivähoitoon suunnattomia rahamääriä on tosiasia kuitenkin se ettei alle komevuotiaiden päiväkotihoidossa olla huomioitu lapsen ikävaihekohtaisia tarpeita riittävän hyvin ja tämä on tuonut mukanaan paljon ongelmia lapsissa ja nuorissa, jotka liittyvät riittämättömään tukeen tähän ikävaiheeseen liittyvien kehitysaskelten ottamisessa. Varhaislapsuuden merkitys on ratkaiseva siinä miten pystytään kohtaamaan seuraavien kehitysvaiheiden haasteet.

        Suurin ongelma on että päivähoitoa ei olla riittävästi lähdetty rakentamaan lapsen tarpeista käsin vaan aikuisten. Yllä kuvatussa selvityksessa kiinnitetään ilman muuta huomiota tärkeisiin puutteisiin lasten hoidossa mutta lapsen näkökulman tarkempi pohtiminen puuttuu. Näin me aikuiset tuudittaudumme uskomukseen että nyt lapsia hoidetaan hyvin kun on paljon rakenteita ja koulutusta ja runsaasti hienoja tavoitteita. Valitettavasti tilanne lapsen näkökulmasta Suomessa on paljon karumpi, tästä kertovat myös tilastot lasten pahoinvoinnin lisääntymisestä.

        Emme voi olla näkemättä että kasvatuskäytännössämme on vakavia puutteita ja että varsin merkittävän vastuun tästä kantaa päivähoitolaitos. Verrattuna muihin OECD maihin hoidetaan Suomessa ryhmähoidossa alle kolmeviotiaita pisimpiä päiviä ja silloin ovat riittämättömän tuen vaikutukset luonnollisesti vakavampia.

        Varmasti oli ennenvanhaan hurjia päivähoitoratkaisuja mutta nämä koskettivat kuitenkin varsin rajoitettua lapsimäärää, jos ajatellaan alle kolmeviotiaita. Tänä päivänä nämä "hurjat " päivähoitoratkaisut ovat enemmän piilossa ja petattuja aikuisten toiveajatteluun. Vanhemmat kokevat ettei vaihtoehtoa ole ja "laadukkaaseen päivähoitoon" on siksi luotettava. Tämä onkin varmasti myös syy siihen etteivät Keltikangas- Järvisen tai usean päiväkodin ammattilaisen huoleen alle komevuotiaista päiväkodeissa, riittävästi reagoida.

        Todellisuudessa siis kasvava määrä pienistä jää tässä systeemissä ihan samalla tavalla tyhjän päälle varsin kaottisessa arjessa jonka päiväkodin keinotekoinen, liikaa ärsykkeitä sisältävä maailma muodostaa, kuin ennen hurjissa päivähoito ratkaisuissa. Ero on vain siinä että nämä huonot ratkaisut koskevat paljon laajempaa lapsimäärää ja että yhteiskunta nämä hyväksyy.

        Olen yrittänyt tässä parin viestin ajan vastata sinulle viesteissäsi asettamiisi kysymyksiisi. Jos ymmärsin oikein niin niin halusit vastausta/keskustella tämän kaltaisista asioista: " Kaikilla kiire eikä kiireettömälle varhaislapsuudellekaan ole enää sijaa, varhaislapsuus oli laajasti ottaen paremmassa turvassa kuin nykyään isoissa lapsryhmissä tai miten aikaisimpina aikakausina alle kolmevuotiaiden hoito sisälsi vähemmän mahdollisuutta jatkuvan turvallisen aikuisen läsnäoloon".

        Vastasin sinulle perustuen sekä painettuihin lähteisiin että omaan empiriseen tutkimusaineistooni.

        Ymmärnkö nyt oikein, että sinun käsityksesi perustana siitä, että ennen lastenhoito oli parempaa, kiireettömämpää ja se sisälsi enemmän mahdollisuutta turvalliseen jatkuvaan aikusen läsnäoloon seuraavilla argumenteillä: sisarusten käyttö lastenhoitajina oli ok, koska he kuuluvat perheeseen ja ovat näin ollen tuttuja ja turvallisia, 45-tunnin työviikko on lyhyempi kuin nykyään, päivähoito koskettaa nykyään suurempaa osaa lapsista kuin ennen ja alle 3-vuotiaita ei ollut hoidossa tai jos oli niin ol vain yksi hoitaja, josta seuraa se, että heitä hoidettiin suuremmalla sydämellä?

        Nooh.. minä kyseenalaistin kyllä tuon sisarusten käytön hoitajana, mutta sitä et kommentoinut sen enempää. Toivoisin siitä lisää keskustelua.

        Siitä kai olemme samaa mieltä, että 45 h työviikko on enemmän kuin nykyinen 40 tai toimistotyöaika 37½ h?

        Ja sitten se, että lapsia on nykyään enemmän hoidossa kuin ennen. Se on totta, mutta määrä ei kuitenkaan ole 40 vuodessa suurentunut mitenkään valtaisasti (60-luvulla n. 50 % nyt n. 62%) . Käsitykseni mukaan tilastoja ei ole esim. 60-luvulta siitä, että paljonko oli alle 3-vuotiaita hoidossa. Ehkä sinulla on sellainen antaa, koska ilmoitat, että se koski vain rajoitettua osaa heistä. Pitää pitää tätä asiaa käsitellessä mielessa se seikka ettei nykyisen kaltaisia perhevapaita ollut olemassa, vain hyvin lyhyt synnytysloma. Siis mitään esim. työhönpaluuoikeutta ei ollut kuten nykyään hoitovapaan jälkeen.

        Se on varmaankin totta, että lapsi oli kerrallaan aina yhden hoitajan hoidossa. Yritin kyllä tuoda julki sen, että hoitosuhteet olivat monesti varsin lyhyitä ja lapsella saattoi olla ennen kouluikää useita eri hoitajia ja he vaihtuivat varsin usein. Lisäksi, koska tälläistä ei julkisin varoin hoidettua päivähoitoa ei valvottu mitenkään, niin yhdellä hoitajalla saattoi olla hoidettavia lapsia ihan kuinka paljon vaan. Ei myöskään määritelty mitenkään, miten monta alle 3-vuotiasta lasta saattoi olla yhdellä hoitajalla. Korostan siis, että ennen 73 päivähoitolakia vain n. 10 % oli julkisissa valvotuissa päiväkodeissa. Mitään koulutusvaatimuksia ei tälläiselle yksityishoitajalle asetettu. En jälleen tiedä, miten tämä hoito oli jotenkin sydämellisempää?

        Käsittääkseni keskustelumme aiheena oli se, miten ennen lastenhoitokysymys hoidettiin ja oliko se parempaa kuin nykyään. Toivon, että pidämme tässä keskustelussa sitä lähtökohtana. Keltinkangas-Järvistä ja hänen argumenttejaan tai mikä mättää nykypäiväkodissa. voimme käsitellä vaikka jossain uudessa aloituksessa. Sekin on ihan mielenkiintoinen aihe ja ei ole ihan niin yksiselitteinen kuin annat ymmärtää. Osallistun mielelläni siihenkin keskusteluun.

        Siis yleisesti tärkeä pointti on se, että kun reväyttelee mielipiteitä suuriin kysymyksiin, niin niiden täytyy perustua tosiasioihin eikä vain mennä tunteella. Kannattaa siis olla aika varovainen kun latelee "totuuksia" esim. entisaikojen ihanuudesta.

      • Vieras/tuttu

        Se ei kyllä riitä pelkästään, että on tuttu. Itse en jättäisi lastani missään tapauksessa lähisukulaiselleni vaikka olisi kuinka tuttu ja aikuinen. Pariksi minuutiksikaan en uskalla jättää, on niin avuton lasten kanssa! Enkä kyllä jättäisi alle 10 -vuotiaankaan hoidettavaksi!

    • JK

      AIK A PAHA

    • ei alle 3-vuotiasta

      Ei missään tapauksessa. Lapsella jatkuva stressi isossa ryhmässä, eikä saa tarvitsemaansa hoivaa. Tuon ikäinen ei kykene kiintymyssuhdetta rakentamaan jatkuvasti vaihtuviin hoitajiin. Tuon ikäiselle päivittäinen ero vanhemmasta on liian pitkä aika.

      Kannattaa lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirja, Pienen lapsen sosiaalisuus.

    • JEPJEPJEPulis

      jep,jep...

      Toiset uskoo raamattuun, toiset koraaniin...

    • Kokemuksia

      Oma lapseni on ollut 11 kk ikäisestä asti päiväkodissa (nyt 2 v) ja on mennyt hyvin. Hyvin harvoin itkeskele vietäessä (riippuu kuka hoitajakin vastassa ja millainen yö/aamu on ollut) eikä haettaessa ja hoitajat ainakin kehuneet, että hyvin on viihtynyt. Kysyähän ei voi itseltään, kun ei osaa puhua. Ryhmässä vähän vähemmän lapsia. Alkuun ei kyllä viihtynyt kovin hyvin ulkona, kun ei osannut talvivetimissään kävellä. Nykyään viihtyy hyvin ulkonakin ja kovasti touhuaa ja leikkii muiden lasten kanssa. Ja alkuun ei jaksanut päiväunille ja nukkui pienet unet ulkona rattaissa. Päiväkodissa ollaan oltu joustavia tosin ja pienet pääsee aiemmin tarvittaessa päiväunille, myöhemmin ulos ym.

      Enemmän tietysti toivoisi aina pienempien saavan huomiota.


      Toki se riippuu päiväkodista ja lapsesta, että miten siellä pienten kanssa sujuu.

      Ei esim. perhepäivähoitokaan aina ole paras paikka, niitäkin on erilaisia ja olen kuullut huonojakin kokemuksia. Ja kaikki ei saa hyvää hoitoa edes kotona vanhempansa/vanhempiensa luona...

      Niin asia ei tosiaan kuulu sinulle, tytär tekee päätöksensä.

      • Kokemuksia

        Yksi omaa lastani vähän isompi lapsi itkee joka aamu, en tiedä kuinka aikaisin aamulla hänet on päiväkotiin viety. On nyt ollut pari kuukautta päiväkodissa. Toisaalta kaverin tyttö meni vasta yli 3 v päiväkotiin ja itkeskeli myös alkuun paljon ja näki yöllä painajaisia. Ei voi tietää miten kenenkin lapsen kohdalla asiat menee.

        Oma lapseni ainakin vaikuttaa tykkäävän omistaja hoitajista paljon ja on heihin kiintynyt (ei liikaa kuitenkaan), hoitajat ei ole vaihtuneet jatkuvasti. Joskus aamulla ei välttämättä ole oman ryhmän hoitajaa paikalla, mutta muidenkin ryhmien hoitajista tykkää. Yksi hoitaja on sellainen, jonka syliin mennessä alahuuli menee mutrulle.

    • Alle 3 v

      Lapseni on ainoa alle 1 v ryhmässä ja hoitajat oli innoissaan kun saivat ryhmään vauvan. Ja huomiota tuntuu hyvin saavan. Isommatkin pääsee syliin, tietysti kaikki ei mahdu yhtäaikaa ja syliin on tunkua. Toisissa päiväkodeissa ei ehkä niin paljoa sylitellä.

      Olen huomannut, että monet, jotka ovat sitä mieltä, että ei missään tapauksessa alle 3 v päiväkotiin ovat kovin agressiivisia mielipiteissään ja syyllistäviä?
      Ihan kun olisit suurinpiirtein joku lapsenhakkaaja!? Huono äiti/isä vähintään.

    • 3v lapsen äiti

      Alle 3 vuotiasta lasta ei kuulu erottaa äidistään. Syynä on psykologiset vaikutukset lapseen. Se liittyy myös siihen, että kelan kotihoidon rahakin loppuu vasta kun lapsi täyttää 3v. Sit passitetaan äidit töihin.

      • kaikkea kanssa

        Jaahaas... että taas tälläinen kommentti. Käsittääkseni se kotihoidon tuki ei ole mitenkään tarkoitettu vain äidille vaan aivan yhtä hyvin isälle eli mielestäsi äiti on ainoa oikea alle 3-veen hoitaja? Mielenkiintoinen on myös pointtisi psykologisista vaikutuksista lapseen, mistähän sellaisen olet löytänyt?

      • gjgfjgfjg
        kaikkea kanssa kirjoitti:

        Jaahaas... että taas tälläinen kommentti. Käsittääkseni se kotihoidon tuki ei ole mitenkään tarkoitettu vain äidille vaan aivan yhtä hyvin isälle eli mielestäsi äiti on ainoa oikea alle 3-veen hoitaja? Mielenkiintoinen on myös pointtisi psykologisista vaikutuksista lapseen, mistähän sellaisen olet löytänyt?

        Vavu = Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Ei ole mitään huuhaata tämä koulutus vaan ihan tutkittua tietoa. Isä ei korvaa äiti-lapsisuhdetta, vaan isä-lapsisuhde on erilainen, tärkeä toki vähän isommalle lapselle.

      • Opiskelijaö
        kaikkea kanssa kirjoitti:

        Jaahaas... että taas tälläinen kommentti. Käsittääkseni se kotihoidon tuki ei ole mitenkään tarkoitettu vain äidille vaan aivan yhtä hyvin isälle eli mielestäsi äiti on ainoa oikea alle 3-veen hoitaja? Mielenkiintoinen on myös pointtisi psykologisista vaikutuksista lapseen, mistähän sellaisen olet löytänyt?

        Olen eri henkilö kuin varsinaisen viestin kirjoittaja, mutta sinulle joka kysyit, mistä tuollainen tieto löytyy, niin vastaus on että psykologian kirjoista. Perusturvallisuus, luottamus, äitisuhde, niiden rakentuminen ja merkitys aloita vaikka siitä.

      • miinamanunen
        Opiskelijaö kirjoitti:

        Olen eri henkilö kuin varsinaisen viestin kirjoittaja, mutta sinulle joka kysyit, mistä tuollainen tieto löytyy, niin vastaus on että psykologian kirjoista. Perusturvallisuus, luottamus, äitisuhde, niiden rakentuminen ja merkitys aloita vaikka siitä.

        Siis psykologian kirjoista löytyy sellainen tieto ettei alle 3-vuotias voi olla ollenkaan erossa äidistään? Eivät taida olla ihan olla kirjat ajantasalla. En myöskään ole alkuperäinen vastaaja, mutta minusta hän selitti asian aika hyvin tuossa alempana.

    • kaikkea kanssa

      Varhainen vuorovaikutus on nimenomaan vauvan ja hänen vanhempiensa välistä vuorovaikutusta. Isän ja vauvan vuorovaikutus erilaista ja äidin ja vauvan erilaista, mutta yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä vauvalle ja vanhemmille. Vauva ja lapsi kiintyy niihin aikuisiin, jotka vastaavat heidän aloitteisiinsa ja tyytyttävät heidän tarpeensa. On siis tärkeää, että molemmat vanhemmat voivat hoitaa vauvaa, jotta tätä vuorovaikutusta syntyy ja kiintymyssuhde rakentuu lapsen ja vanhempien välille. Jotkut äidit voivat olla vähän mustasukkaisia isän ja vauvan kiinteälle vuorovaikutukselle ja siksi haluavat vain itse hoitaa lasta.

      Noin vuoden iässä lapsi pystyy rakentamaan kiintymyssuhteita myös muihin aikuisiin kuin omiin vanhempiinsa. Tälläisiä voivat olla esim. hoitaja(t) tai isovanhemmat. Oleellista tässäkin on se, että lapsen aloitteisiin vastataan ja hänen tarpeita tyydytetään.

      Lapsella ei siis ole siis varhaista vuorovaikutusta vain äitinsä kanssa kolme vuotiaaksi saakka. Isän rooli varhaisessa vuorovaikutuksessa ei ole mitenkään sekundaarinen tai äidin kautta tapahtuva. Lapselle on myös rikkaus, että hänellä on ympärillään monta turvallista aikuista. Tässäkin tärkeää on se, että lapsen aloitteisiin vastataa ja hänen tarpeensa tyydytetään.

      • !!!

        Näin on mutta lapsen suhde äitiin on äiti-lapsi suhde ja isän suhde on isä-lapsi suhde.Ne ovat erilaisia eri ikävaiheessa ja täydentävät toisiaan parhaassa tapauksessa. Ei ole mikään uutinen tai tieteellinen uusi totuus. Älytöntä on yrittää väittää ettei eroja olisi. Lapsi voi hyvin kun vanhemmat kunnioittavat ja tukevat toisiaan isän ja äidin roolissa!

      • 18+3
        !!! kirjoitti:

        Näin on mutta lapsen suhde äitiin on äiti-lapsi suhde ja isän suhde on isä-lapsi suhde.Ne ovat erilaisia eri ikävaiheessa ja täydentävät toisiaan parhaassa tapauksessa. Ei ole mikään uutinen tai tieteellinen uusi totuus. Älytöntä on yrittää väittää ettei eroja olisi. Lapsi voi hyvin kun vanhemmat kunnioittavat ja tukevat toisiaan isän ja äidin roolissa!

        Kuka nyt on väittänyt, että eroja ei ole? Aivan kuten on eroja eri äitien ja vauvojenkin varhaisessa vuorovaikutuksessa, on tietenkin myös isien ja vauvojen suhteessa. Uusi asia on se, että meillä isien suhde lapsiinsa on merkittävästi muuttunut ja edelleen muuttumassai ja perinteinen roolimalli on murenemassa. Perinteisestä toimeentulosta vastaavasta isästä monet isät ovat siirtyneet nk. hoivaavaan isyyteen, jossa isä on sitoutunut vanhemmuuteen ja hoivaa vauvaa/lasta yhtälailla kuin äitikin.

      • !!!
        18+3 kirjoitti:

        Kuka nyt on väittänyt, että eroja ei ole? Aivan kuten on eroja eri äitien ja vauvojenkin varhaisessa vuorovaikutuksessa, on tietenkin myös isien ja vauvojen suhteessa. Uusi asia on se, että meillä isien suhde lapsiinsa on merkittävästi muuttunut ja edelleen muuttumassai ja perinteinen roolimalli on murenemassa. Perinteisestä toimeentulosta vastaavasta isästä monet isät ovat siirtyneet nk. hoivaavaan isyyteen, jossa isä on sitoutunut vanhemmuuteen ja hoivaa vauvaa/lasta yhtälailla kuin äitikin.

        Mikä kuitenkin tärkeä tiedostaa ettei isä pysty äitiä korvaamaan eikä äiti isää.Eri ikävaiheissa suhde isään ja suhde äitiin sisältää eri asioita ja ensimmäisen kolmen vuoden aikana jos äiti ollut pääasiallinen hoitaja ensimäisen vuoden, on tärkeää että tämä kiinteä suhde säilyy ilman liian merkittäviä katkoja jotka vaarantavat jatkuvuuden juuri äiti-lapsi suhteessa. Isä pystyy varmasti parhaiten (tavallisesti) tukemaan ja kannattelemaan myös äit-lapsisuhdetta jos äti töissä, hoitamalla ja huolehtimalla lapsen tarpeista tavalla johon kapsi on tottunut ja jonka kokenut turvallisena. Tämän lisäksi isä tietenkin lujittaa omaa suhdettaan lapseen mutta varhaisessa kehityksessä se mikä tapahtuu lapsen hoivaan liittyvissä asioissa kuuluu tavallsesti juuri äiti-lapsi suhteeseen. En ymmärrä miksi tätä niin itsestään selvää asiaa halutaan kieltää ja vääntää joksikin muuksi. Jokainen päiväkodissa työskentelevä tietää että äitiä taaperoilla on tavallisesti ikävä (tietenkin myös poikkeuksia). Äiti on maaginen sana pienten ryhmässä. Äidistä puhuminen palautta lapselle turvallisuuden tunteen hädässä.

      • 20+4
        !!! kirjoitti:

        Mikä kuitenkin tärkeä tiedostaa ettei isä pysty äitiä korvaamaan eikä äiti isää.Eri ikävaiheissa suhde isään ja suhde äitiin sisältää eri asioita ja ensimmäisen kolmen vuoden aikana jos äiti ollut pääasiallinen hoitaja ensimäisen vuoden, on tärkeää että tämä kiinteä suhde säilyy ilman liian merkittäviä katkoja jotka vaarantavat jatkuvuuden juuri äiti-lapsi suhteessa. Isä pystyy varmasti parhaiten (tavallisesti) tukemaan ja kannattelemaan myös äit-lapsisuhdetta jos äti töissä, hoitamalla ja huolehtimalla lapsen tarpeista tavalla johon kapsi on tottunut ja jonka kokenut turvallisena. Tämän lisäksi isä tietenkin lujittaa omaa suhdettaan lapseen mutta varhaisessa kehityksessä se mikä tapahtuu lapsen hoivaan liittyvissä asioissa kuuluu tavallsesti juuri äiti-lapsi suhteeseen. En ymmärrä miksi tätä niin itsestään selvää asiaa halutaan kieltää ja vääntää joksikin muuksi. Jokainen päiväkodissa työskentelevä tietää että äitiä taaperoilla on tavallisesti ikävä (tietenkin myös poikkeuksia). Äiti on maaginen sana pienten ryhmässä. Äidistä puhuminen palautta lapselle turvallisuuden tunteen hädässä.

        Siksi tätä asiaa täytyy näköjään vääntää, että tämä perinteinen malli on murenemassa. Se on tietenkin eri asia, jos on perinteisen mallin kannattaja ja ei halua nähdä tätä muutosta. Ja on äitejä:" Äiti saattaa tiedostamattaan toimia portinvartijana isän ja vauvan välisessä suhteessa. Äiti kokee, että hän osaa hoitaa lasta paremmin kuin isä ja neuvoo ja opastaa jatkuvasti. Jotkut äidit rakentavat itsetuntonsa tähän ainutlaatuiseen paremmuudentunteeseen" Ethän sinä sorru tähän.....? ;D.

      • !!!
        20+4 kirjoitti:

        Siksi tätä asiaa täytyy näköjään vääntää, että tämä perinteinen malli on murenemassa. Se on tietenkin eri asia, jos on perinteisen mallin kannattaja ja ei halua nähdä tätä muutosta. Ja on äitejä:" Äiti saattaa tiedostamattaan toimia portinvartijana isän ja vauvan välisessä suhteessa. Äiti kokee, että hän osaa hoitaa lasta paremmin kuin isä ja neuvoo ja opastaa jatkuvasti. Jotkut äidit rakentavat itsetuntonsa tähän ainutlaatuiseen paremmuudentunteeseen" Ethän sinä sorru tähän.....? ;D.

        Kyse ei siis ole mistään kilpailusta vaan ihan siitä mikä parhaiten toimii. äiti joka kantanut lasta 9kk ja tämän jälkeen tehnyt suunnattoman työn lapsen tarpeiden tulikitsemisessa 24t päivässä, tavallisesti vuoden ajan ON hyvin erilaisessa asemassa suhteessa lapseen. Äiti todellakin pystyy tulkitsemaan lapsen tarpeet paremmin kuin isä jos tehnyt kaiken tämä työn lapsen kanssa. Miksi ihmeessä tätä ei voi hväksyä? Antaa kunnia sille vanhemmalle joka tästä vaativasta työstä on vastannut ja jota ilman tiedämme että lapsen normaali kehitys on vaarassa? Tämä ei tietenkään poista tosiasiaa että isät tänä päivänä ovat huomattavasti enemmän läsnä lapsen elämässä mutta miten hyvin tai huonosti hän lapsen hoivasta huolehtii ei välttämättä määrää sitä miten hyvä tai huono isä hän on. Se taas että äidit itse kieltävät oman merkityksensä lapsen varhaisessa kasvussa ei kuitenkaan tilannetta lapsen tai äidin näkökulmasta mitenkään paranna.

      • 19+6
        !!! kirjoitti:

        Kyse ei siis ole mistään kilpailusta vaan ihan siitä mikä parhaiten toimii. äiti joka kantanut lasta 9kk ja tämän jälkeen tehnyt suunnattoman työn lapsen tarpeiden tulikitsemisessa 24t päivässä, tavallisesti vuoden ajan ON hyvin erilaisessa asemassa suhteessa lapseen. Äiti todellakin pystyy tulkitsemaan lapsen tarpeet paremmin kuin isä jos tehnyt kaiken tämä työn lapsen kanssa. Miksi ihmeessä tätä ei voi hväksyä? Antaa kunnia sille vanhemmalle joka tästä vaativasta työstä on vastannut ja jota ilman tiedämme että lapsen normaali kehitys on vaarassa? Tämä ei tietenkään poista tosiasiaa että isät tänä päivänä ovat huomattavasti enemmän läsnä lapsen elämässä mutta miten hyvin tai huonosti hän lapsen hoivasta huolehtii ei välttämättä määrää sitä miten hyvä tai huono isä hän on. Se taas että äidit itse kieltävät oman merkityksensä lapsen varhaisessa kasvussa ei kuitenkaan tilannetta lapsen tai äidin näkökulmasta mitenkään paranna.

        Eipä ollut käynyt koskaan mielessäkään, että tämä asia olisi jotenkin kilpailua, ennenkuin luin tuon kirjoittamasi asian siitä, kenelle kunnia kuuluu. Siis ymmärrän, että olet ilmeisesti hoitanut omat lapsesi niin, että olet yksin hoitanut 24/7 lapsiasi, mutta älä anna sen kuitenkaan sokaista itseäsi siitä, että näin ei ole kaikissa perheissä.

        Puhun nyt ihan omasta kokemuksesta. Meitä on läheinen ystäväperheiden piiri, johon kuuluu viidet vanhemmat. Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme saaneet lapsemme neljänkympin kieppeillä, asumme Helsingin keskustassa ja olemme kaikki varsin korkeasti koulutettuja ja tehneet jo pitkään työuraa ennen lastemme syntymää. Kaikki ystäväperheidemme isät ovat olleet todella sitoutuneita isyyteensä ja ottaneet tilansa siinä ja äidit ovat sen heille myöskin antaneet. Jo ennen syntymää neuvolassa on käyty yhdessä ja isä jutelleet lapsilleen jo kohdussa. Yksi isistä kertoi kokeneensa raskausaikana ihan selviä erilaisia raskausoireita. Tietenkin isät ovat olleet synnytyksissä mukana. Kaikki ovat pitäneet kaikki mahdolliset isävapaat ja pitäneet myös vuosilomansa ja mahdolliset ylityövapaansa lapsen synnyttyä. Myös vanhempainvapaata ja kotihoidontukea on jaettu molemmille vanhemmille. Isät ovat olleet vauvojensa ja nyt jo vähän vanhempien lastensa hoidossa mukana ihan täysillä. Kaikki olivat erityisen kiinnostuneita esim. nk. kenguruhoidosta lapsien ollessa pieniä. Ne lapset, jotka ovat jo päivähoidossa, niin yleisimmin toinen vanhemmista vie ja toinen hakee liukumien puitteissa, jotta lasten päivittäinen päivähoitoaika ei tule kovin pitkäksi.

        Me äidit olemme tässä porukassa tietenkin lastemme äitejä ja isät isiä, eikä ole mitään syytä ajatella, että isien vuorovaikutussuhde lapsiimme olisi jotenkin sekundaarinen tai vähempi merkityksellinen. Erilainen varmasti, mutta meille vanhemmille yhtä tärkeää ja varmasti sitä myös lapsillemme. Ainakaan minä en usko, että mieheni olisi jotenkin huonompi tulkitsemaan lapseni tarpeita. Varhainen vuorovaikutussuhde syntyy, kun sitä vuorovaikutusta aidosti on.

        Tälläinen isyys on yleistymässä pikku hiljaa. Siihen tarvitaan myös sitä, että äiti antaa isälle todellista tilaa olla jo varhain vuorovaikutuksessa vauvojensa kanssa.

      • Viisas kanaemo
        19+6 kirjoitti:

        Eipä ollut käynyt koskaan mielessäkään, että tämä asia olisi jotenkin kilpailua, ennenkuin luin tuon kirjoittamasi asian siitä, kenelle kunnia kuuluu. Siis ymmärrän, että olet ilmeisesti hoitanut omat lapsesi niin, että olet yksin hoitanut 24/7 lapsiasi, mutta älä anna sen kuitenkaan sokaista itseäsi siitä, että näin ei ole kaikissa perheissä.

        Puhun nyt ihan omasta kokemuksesta. Meitä on läheinen ystäväperheiden piiri, johon kuuluu viidet vanhemmat. Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme saaneet lapsemme neljänkympin kieppeillä, asumme Helsingin keskustassa ja olemme kaikki varsin korkeasti koulutettuja ja tehneet jo pitkään työuraa ennen lastemme syntymää. Kaikki ystäväperheidemme isät ovat olleet todella sitoutuneita isyyteensä ja ottaneet tilansa siinä ja äidit ovat sen heille myöskin antaneet. Jo ennen syntymää neuvolassa on käyty yhdessä ja isä jutelleet lapsilleen jo kohdussa. Yksi isistä kertoi kokeneensa raskausaikana ihan selviä erilaisia raskausoireita. Tietenkin isät ovat olleet synnytyksissä mukana. Kaikki ovat pitäneet kaikki mahdolliset isävapaat ja pitäneet myös vuosilomansa ja mahdolliset ylityövapaansa lapsen synnyttyä. Myös vanhempainvapaata ja kotihoidontukea on jaettu molemmille vanhemmille. Isät ovat olleet vauvojensa ja nyt jo vähän vanhempien lastensa hoidossa mukana ihan täysillä. Kaikki olivat erityisen kiinnostuneita esim. nk. kenguruhoidosta lapsien ollessa pieniä. Ne lapset, jotka ovat jo päivähoidossa, niin yleisimmin toinen vanhemmista vie ja toinen hakee liukumien puitteissa, jotta lasten päivittäinen päivähoitoaika ei tule kovin pitkäksi.

        Me äidit olemme tässä porukassa tietenkin lastemme äitejä ja isät isiä, eikä ole mitään syytä ajatella, että isien vuorovaikutussuhde lapsiimme olisi jotenkin sekundaarinen tai vähempi merkityksellinen. Erilainen varmasti, mutta meille vanhemmille yhtä tärkeää ja varmasti sitä myös lapsillemme. Ainakaan minä en usko, että mieheni olisi jotenkin huonompi tulkitsemaan lapseni tarpeita. Varhainen vuorovaikutussuhde syntyy, kun sitä vuorovaikutusta aidosti on.

        Tälläinen isyys on yleistymässä pikku hiljaa. Siihen tarvitaan myös sitä, että äiti antaa isälle todellista tilaa olla jo varhain vuorovaikutuksessa vauvojensa kanssa.

        No helkutti, että oli mukava lukea 19 6 kirjoitus! Näinhän sen pitää mennä! Meillä on jo kotoa poismuuttaneet aikuiset lapset. Muistan kuitenkin edelleen hyvin sen ajan, kun he olivat pieniä. Meilläkin myös isä oli jo silloin vähintäänkin yhtä tärkeä vanhempi kuin äiti ihan syntymästä saakka ja hän halusikin olla. Ja todellakin; olin niin "viisas", että annoin hänenkin toimia lasten kanssa ihan omin päin, enkä sekaantunut siihen. Tilanne nyt: Kaikilla neljällä peräjälkeen syntyneellä lapsellamme on aivan mahtava vuorovaikutussuhde myös isäänsä.

    • Tätä mieltä

      Lapsen on tietysti parasta olla kotona. Mutta olen sitä mieltä, että ei päiväkoti ole niin pahasta etteikö sinne missään tapauksessa voisi lasta viedä.

      Kyllä lasten ongelmien taustalla usein on varmaan moninaiset syyt, ei vain se, että ovat joutuneet liian aikaisin päivähoitoon. Luulisi lasten kotihoidon tukea nostettavan, jos päiväkodit on niin kamalia paikkoja alle kolmevuotiaille?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta

      Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?
      Perussuomalaiset
      222
      1940

    2. Miksi tunnet vetoa..

      Miksi tunnet vetoa juuri häntä kohtaan? Mikä sen saa aikaan?
      Ikävä
      67
      1699

    3. Mitä te palstan ihanat naiset

      Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21
      Sinkut
      69
      1496

    4. Tapaus Vornanen

      Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o
      Maailman menoa
      105
      1189

    5. Nainen, kohtelin sua kuin paskaa

      Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun
      Ikävä
      63
      1110

    6. Nainen, seuraan sun uutta elämää

      Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme
      Ikävä
      53
      1075

    7. Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan

      Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht
      Suhteet
      19
      1056

    8. Voi hitto Rinsessa säikähdin

      Että olitkin silloin joku huijari. Huh, sano ettet ole.
      Ikävä
      5
      995

    9. Ilona Siekkinen

      Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m
      Yhteiskunta
      1
      950

    10. AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri

      Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm
      Turvallisuuspalvelut
      13
      881
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt