Asuuko teistä kukaan maaseudulla ja nimenomaan homoparina. Toki sinkku homonkin kokemukset kiinnostaa. Harkitsemme maalle muuttoa Helsingistä mieheni kanssa ja hiukka pelottaa ajatus. Kuitenkin välillä kuulee ongelmista joita vähemmistöt kohtaavat maalla. Onko niissä puheissa oikeasti perää? Onko homon turvallista perustaa pesänsä maaseudulle. Onko joku teistä kenties katunut maalle muuttoa. Kokemuksistanne kiinnostunut.
PS: Tulisimme asumaan omakotitalossa melko syrjässä hulinasta
PS: Tulisimme asumaan omakotitalossa melko syrjässä hulinasta
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ennen muuttoa on syytä tiedostaa että tulette olemaan yhdessä sen 24/7 ainakin aluksi. Eli sietäkää toisianne. Kestää hyvän tovin ennenkuin kavereita löytyy. Riippuu pitäjän koosta mutta ainakin omalla pitäjällä (etelä-pohjanmaalla, kunnan keskustassa on yhdet liikennevalotkin!) oltiin vuosia epäluuloisia. Vanhemmat ikäihmiset eli eläkeläiset kyllä oli kärryillä heti kun ekan kerran mentiin kauppaan yhdessä vessapaperia ja muita taloustarvikkeita ostamaan uuteen kotiin ja niinpä koko pitäjä tiesi sinä päivänä mitä poikia ollaan. Aika paljon nihkeyttä siihen alkuun, eikä varmaan asiaa paljon autettu sillä että oltiin niin näkyvästi iloisia ja onnellisia uudesta kodista.
Nuorempi polvi sensijaan aivan eri juttu. Jos jossain on sukupolvien välinen kuilu niin suhtautumisessa homoseksuaaleihin maaseudulla. Siinä missä vanhat kääntävät selän eivätkä uskalla alkuun edes katsoa silmiin (kaupan kassa), nuorempi polvi naureskelee hyväntahtoiseen teinityyliin. Ei eroa isommista kaupungeista.
On tässä parin vuoden aikana sitten jo viimein vähän nuo vanhemmatkin jermut avautuneet. Esimerkiksi sukulaisisännän kovaääninen 'puhe' kantakuppilassa "ei mulla HOMOJA vastaan mitään oo, joillakin on, mulla ei oo." avaa kummasti muidenkin kuntalaisten tuntoja. Huvitti täysin asiayhteydestä heitetty tuollainen julkilausuma. Pekka Haavistoakin pohdittiin oikein vakavissaan presidenttiehdokkaana viime vaalien aikaan.
Meikäläisellä se sopeutuminen oli helppoa kun maalaisjuuret oli olemassa. Tältä nykypaikkakunnalta kaikki isovanhemmat, niin suku kyllä muistetaan. Oli paljon apua puheenaiheita etsiessä silloin alussa.
Live and let live. Sillä periaatteella pärjää maalla oikein loistavasti ja omaa rauhaa riittää.
Lyhyesti: tulette olemaan pitkän tovin ihan kahdestaan mutta kyllä se ilmasto lämpenee vähitellen. Mitä vain teette ja mihin menette on sen ensimmäisen pari vuotta täysin julkista tietoa, sitä vain pitää sietää. Mitä isompi pitäjä, sen helpompaa luulisin, mutta toisaalta isossa pitäjässä on myös paljon niitä jotka teistä eivät pidä - periaatteesta. =)
Käväseppä lukemassa aihealueista paikkakunnat ja sieltä kymenlaakso ja sieltä Kotka. Siellä käydään aiheesta tällä hetkellä melko kiivasta keskustelua. Ei hyvältä näytä, tai miten sen nyt ottaa.
En suosittele. Meillä ainakin on tehty päätös muuttaa takaisin stadiin. Ystävystyminen vaikeaa. Katellaan kuin vierasta sikaa. Kerran käytiin kiinni kapakassa. jne. jne.. Juntit aattelee vaan niitä porsaitaan, muuta niillä ei mielessä ole. Kaikki mikä poikkee porsaitten elämän rytmistä, on väärin tai jotenkin kummallista.
No, me ollaan kaksi hömpsykkää ja asutaan maalla, ei olla kovin paljon asiaa ajateltu... elämä on.... joskus kus kovaa, mutta niin se kaupungissakin.
Eli ei ole ollut väkivaltaa tai uhkauksia tms. Elämänne on kuin heteroilla ikään?
Itsehän asun maalla, tarkemmin pohjois/eteläsavon rajalla. Yleisesti meno on ettei edes wanhat paapotkaan välitä vittuakaan siitä mitä tapahtuu kunhan heidän maalle ei mene juoksentelemaan. Tulihan tuossa naapuritiluksenkin omistaja vastaan kun oli PVC:t päällä itsellä, ja morjestettiin kuin ennenkuin.
Asia on enemmänkin kiinni siitä miten itse käyttäytyy, ja miten sen tuo heille esille. Miksi turhaan mainostaa asiasta, sanoo vaan jos kysytään niin tällä on ainakin itse pärjätty.
Kiitos vastauksesta Maksalaatikko84. Olen itsekin ajatellut, että turhaan provosoimatta ja olemalla kuin kuka muu tahansa, pärjää maalla mitä luultavammin. Luulenkin nyt, että puheet vähemmistöjen syrjinnästä/kaltoin kohtelusta maalla on enemmän perua menneisyydestä, kuin tätä päivää.
Tarkentaen vielä aikaisempaa. Niin ennakkoluulot ovat yleensä tuntuneet olevan jäänteiltä Waca Wanhoilta ajoilta ja median luomia mielikuvia. Useimmiten kun edes sen puolituntia saa henkilön kanssa juteltua mukavia, niin hänkin tajuaa että ihan normaali kaverihan siekin olet lopulta. Stereotyypit on kumminkin helposti mieleen vakkiutuva asia josta irti pääseminen on hankalaa.
Tällä ne naapurisuhteet tuli itsekin luotua hankalempien kanssa.
Pohjanmaa, tämä suomen wanhoollisjunttila onkin sitten vähän eri asia, se pitää muistaa.
Itä-Lappi ja Kemijärvi siellä vasta meininki. Paikallinen Mestarin pubi siellä me kaikki.
elämästäsi, sinä kun kirjoittelet tämän saitin täyteen
Asun itse Itä-Suomessa aivan pienellä paikkakunnalla ja paikkakunnalla asui miespari, joista toinen kuoli muutama vuosi sitten. Paikkakunnalla ei heitä mitenkään noteerattu homopariksi vaan olivat tasavertaisia muitten kyläläisten kanssa. Osallistuivat kylän toimintaan tasvertaisesti muitten kanssa.
Asuivat toisen miehen kotipaikalla kymmeniä vuosia.
Että tällainen tappaus täällä Karjalan mailla.