Äitini alkoi seurustelemaan narsistin kanssa (silloin siitä tietämättä) 2007. Vajaan vuoden tuntemisen jälkeen he menivät naimisiin. Ihmettelin kovasti ja olin jopa hieman suuttunutkin äidilleni, kuinka hölmöä toimintaa tuo oikein on!
Kun tapasin äidin uuden miehen ensimmäistä kertaa, hän oli melko vaitonainen ja hiljainen..ujo jopa. Juttelin kovasti ja kyselin paljon. Mies vastaili ystävällisesti mutta vastaukset olivat enimmäkseen minä,minä,minä-tyyppisiä. Eli siis mähän oon ollut sielä ja mähän oon tehnyt sitä ja tätä..minä minä minä...
Muistan naurahtaneeni hänen "minutteluun" ja sanoin että melko itsekeskeistä juttelua.
Aloin näkemään äitiä aina vaan vähemmän ja vähemmän.
Äiti soitti välillä töissä ollessaan, muttei ikinä kotoa.
Muutaman kerran kävimme äidin luona syömässä ja silloin kiinnitin huomiota siihen miten uusi aviomies käyttäytyi äitiäni kohtaan. Vitsaili kaikesta ja yritti olla rempseä mutta haistoin hänen juttelustaan jotain palaneen käryä. Vitsaili äitini huonosta kuulosta, mutta minua ei enää naurattanut. Ymmärrän vasta nyt että äitini yritti esittää huvittunutta ja reipasta. Todellisuus oli aivan toista.
Kaikki me läheiset ihmiset huomasimme äitini muuttuneen käytöksen.
Kun äiti tuli vuorostaan meille kylään, hänen puhelin soi koko ajan.
10 min välein mies soitteli. Äitini oli todella hermostuneen oloinen, jännittynyt, ei ollenkaan hymyileväinen niinkuin ennen. Vierailut eivät ikinä kestäneet puolta tuntia pidempään. Ihmettelimme silloin jo, että onkohan kaikki ihan ok.
Lopulta äitini avautui. Hän kertoi siskolleen että on niin väsynyt kaikkeen. Mieheen. Kun miehellä oli vapaapäiviä, hän sanoi äidilleni että 'katsokkin että huomenna paistaa aurinko kun mulla on vapaapäivä, tai muuten', 'vittu teillä kaupungin työntekijöillä on koko ajan lomaa ja mulla ei ikinä', 'tee jotain ruokaa, eikä tota lihapulla paskaa aina', 'mä sekoitan sun pääs niin pahasti että lopulta hyppäät tosta parvekkeelta alas'. Huorittelua ja haukkumista, henkistä väkivaltaa. On haukkunut tätini kaikilla mahdollisilla sanoilla, haukkunut mummini, pikkuveljeni on saamaton paska, äiti itse on se kaikista pahin lehmä ja ruma sellainen. Vaatteita hän osti äidilleni äidin puolesta koska äidin vaatteet ja tyylitaju oli niin 'helvetin rumia'.
On lyönytkin äitiä koska hänhän on täysin hyödytön ja syyllistää äitiä siitä että joutui lyömään. Ei olisi lyönyt jos äitini olisi parempi.
Äitini pääsi miehestä eroon. Otti avioeron ja se on astunut jo voimaan. Muutti toiselle puolelle kaupunkia. Osoitetiedot salaiset. Vaihtoi puhelinnumeron. Työpuhelinta ei pystynyt vaihtamaan, joten se numero jäi käyttöön.
Uuteen asuntoon mies on päässyt kerran sisään, koska äitini retkahti uudestaan tämän narsistin puhekykyjen takia.
Istutin äidin silloin alas ja kerroin kuinka paljon pelkään hänen puolestaan. Äiti havahtui silloin ja hän joutui muuttamaan uudestaan, koska mies uhkaili puhelimessa ja kerran uhkasi tappaa ensin äidin kissan, sitten äidin, ellei tämä suostunut juttelemaan miehen kanssa. Muutto siis uudestaan.
Nyt kun tästä kaikesta on kulunut noin reilu puoli vuotta, säikähdin viikko sitten kun näin tämän narsistin äitini kanssa uudestaan! Olin niin vihainen että iktin ja meuhkasin äidilleni, että kuinka hän saattoi olla niin hölmö että menee tähän uudestaan!
Minulta alkaa voimat loppua. Keinotkin alkaa loppua. En oikeasti tiedä mitä voin tehdä. En halua menettää äitiäni uudestaan. Pelkään että hän muuttuu taas sellaiseksi zombiksi.
Äitini sanoo, että mies on muuttunut, ei ota enää olutta, on ihan eri ihminen, heillä on ollut jopa hauskaakin kun ovat tavanneet. Mutta minä tiedän että tämä kaikki on vain teatteria. Narsisti on narsisti vaikka voissa paistais. Mies esittää ihanaa ja rakastavaa niin kauan kuin se on hänelle itselleen hyödyksi. Kun on saanut äidin taas nalkkiin niin vamppyyrimainen ote tulee taas esiin.
Imee äidistäni kaiken elämän pois. En kestä katsoa vain sivusta ja odottaa pahinta.
Tunnen itseni todella petetyksi ja narutetuksi. Olenko tehnyt kaiken aivan turhaan edellisinä kertoina? olenko tullut keskellä yötä äidin luokse käymään, koska hän soitti ja sanoi että täällä se paukuttelee ovia ja ikkunoita, aivan turhaan? Pelkään koko ajan äidin puolesta. Mutta äitini ei nää asiaa niin. Hän ei osaa pelätä. En ymmärrä. Tämä on hänelle kuin kuollut kulma. Ei näe mitä on tapahtumassa ja mitä tulee tapahtumaan jos jatkaa miehen tapaamista.
Auttakaa! Pelkään että kun anna äidilleni vaihtoehdoksi joko minä tai se mies, niin hän valitsee minut mutta tapaa miestä meidän selän takana! En luota äidin sanaan enään, koska luottamus on hävinnyt.....
Kun tapasin äidin uuden miehen ensimmäistä kertaa, hän oli melko vaitonainen ja hiljainen..ujo jopa. Juttelin kovasti ja kyselin paljon. Mies vastaili ystävällisesti mutta vastaukset olivat enimmäkseen minä,minä,minä-tyyppisiä. Eli siis mähän oon ollut sielä ja mähän oon tehnyt sitä ja tätä..minä minä minä...
Muistan naurahtaneeni hänen "minutteluun" ja sanoin että melko itsekeskeistä juttelua.
Aloin näkemään äitiä aina vaan vähemmän ja vähemmän.
Äiti soitti välillä töissä ollessaan, muttei ikinä kotoa.
Muutaman kerran kävimme äidin luona syömässä ja silloin kiinnitin huomiota siihen miten uusi aviomies käyttäytyi äitiäni kohtaan. Vitsaili kaikesta ja yritti olla rempseä mutta haistoin hänen juttelustaan jotain palaneen käryä. Vitsaili äitini huonosta kuulosta, mutta minua ei enää naurattanut. Ymmärrän vasta nyt että äitini yritti esittää huvittunutta ja reipasta. Todellisuus oli aivan toista.
Kaikki me läheiset ihmiset huomasimme äitini muuttuneen käytöksen.
Kun äiti tuli vuorostaan meille kylään, hänen puhelin soi koko ajan.
10 min välein mies soitteli. Äitini oli todella hermostuneen oloinen, jännittynyt, ei ollenkaan hymyileväinen niinkuin ennen. Vierailut eivät ikinä kestäneet puolta tuntia pidempään. Ihmettelimme silloin jo, että onkohan kaikki ihan ok.
Lopulta äitini avautui. Hän kertoi siskolleen että on niin väsynyt kaikkeen. Mieheen. Kun miehellä oli vapaapäiviä, hän sanoi äidilleni että 'katsokkin että huomenna paistaa aurinko kun mulla on vapaapäivä, tai muuten', 'vittu teillä kaupungin työntekijöillä on koko ajan lomaa ja mulla ei ikinä', 'tee jotain ruokaa, eikä tota lihapulla paskaa aina', 'mä sekoitan sun pääs niin pahasti että lopulta hyppäät tosta parvekkeelta alas'. Huorittelua ja haukkumista, henkistä väkivaltaa. On haukkunut tätini kaikilla mahdollisilla sanoilla, haukkunut mummini, pikkuveljeni on saamaton paska, äiti itse on se kaikista pahin lehmä ja ruma sellainen. Vaatteita hän osti äidilleni äidin puolesta koska äidin vaatteet ja tyylitaju oli niin 'helvetin rumia'.
On lyönytkin äitiä koska hänhän on täysin hyödytön ja syyllistää äitiä siitä että joutui lyömään. Ei olisi lyönyt jos äitini olisi parempi.
Äitini pääsi miehestä eroon. Otti avioeron ja se on astunut jo voimaan. Muutti toiselle puolelle kaupunkia. Osoitetiedot salaiset. Vaihtoi puhelinnumeron. Työpuhelinta ei pystynyt vaihtamaan, joten se numero jäi käyttöön.
Uuteen asuntoon mies on päässyt kerran sisään, koska äitini retkahti uudestaan tämän narsistin puhekykyjen takia.
Istutin äidin silloin alas ja kerroin kuinka paljon pelkään hänen puolestaan. Äiti havahtui silloin ja hän joutui muuttamaan uudestaan, koska mies uhkaili puhelimessa ja kerran uhkasi tappaa ensin äidin kissan, sitten äidin, ellei tämä suostunut juttelemaan miehen kanssa. Muutto siis uudestaan.
Nyt kun tästä kaikesta on kulunut noin reilu puoli vuotta, säikähdin viikko sitten kun näin tämän narsistin äitini kanssa uudestaan! Olin niin vihainen että iktin ja meuhkasin äidilleni, että kuinka hän saattoi olla niin hölmö että menee tähän uudestaan!
Minulta alkaa voimat loppua. Keinotkin alkaa loppua. En oikeasti tiedä mitä voin tehdä. En halua menettää äitiäni uudestaan. Pelkään että hän muuttuu taas sellaiseksi zombiksi.
Äitini sanoo, että mies on muuttunut, ei ota enää olutta, on ihan eri ihminen, heillä on ollut jopa hauskaakin kun ovat tavanneet. Mutta minä tiedän että tämä kaikki on vain teatteria. Narsisti on narsisti vaikka voissa paistais. Mies esittää ihanaa ja rakastavaa niin kauan kuin se on hänelle itselleen hyödyksi. Kun on saanut äidin taas nalkkiin niin vamppyyrimainen ote tulee taas esiin.
Imee äidistäni kaiken elämän pois. En kestä katsoa vain sivusta ja odottaa pahinta.
Tunnen itseni todella petetyksi ja narutetuksi. Olenko tehnyt kaiken aivan turhaan edellisinä kertoina? olenko tullut keskellä yötä äidin luokse käymään, koska hän soitti ja sanoi että täällä se paukuttelee ovia ja ikkunoita, aivan turhaan? Pelkään koko ajan äidin puolesta. Mutta äitini ei nää asiaa niin. Hän ei osaa pelätä. En ymmärrä. Tämä on hänelle kuin kuollut kulma. Ei näe mitä on tapahtumassa ja mitä tulee tapahtumaan jos jatkaa miehen tapaamista.
Auttakaa! Pelkään että kun anna äidilleni vaihtoehdoksi joko minä tai se mies, niin hän valitsee minut mutta tapaa miestä meidän selän takana! En luota äidin sanaan enään, koska luottamus on hävinnyt.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
valitettavasti et voi vaikuttaa asiaan enempää.äitisi on tehnyt valintoja ja on jollain tavoin tunneriippuvainen ja ahkä seksisuhteessa miehen kanssa.valitettavasti nämä osaavat vain puhua ihmisiä tiettyyn rajaan asti. ikävää katsella sivussa kun tietää mikä on homman nimi.minäkin olen kohdannut jostain syystä narskuja miehiä.ja jumittunut paskoihin suhteisiin koska en jaksa olla iteksenikään.hänen exänsä sanoikin että anna palaa,niin hyvässä kuin pahassa.hurjaa ja masokistista! en ole puhunut kellekään! olen aikuinen ja teen kuten teen kunnes kohtalo tuodessaan toisi parempaa...