Jos otsikkona on teveys ja alaotsikkona henkinen hyvinvointi ja mielenterveys, niin millaiset ihmiset tulevat tänne huutelemaan toisille, että pitäisi tappaa itsensä? Ehkä provosoin lukijaa yksinäisyys-palstalla, kun minulla on seurustelukumppani, jota kaipaan hänen ollessa armeijassa.
Jos luet tätä, joka kirjoitit minulle masennusgirl14 aloittamassa ketjussa, toivon, että ymmärrät, että pahoitit mieleni. Olen onnellinen elämästäni, sillä minulla ei ole mitään suurta hätää/huolta (enää tai mitään tällähetkellä akuuttia). Mutta jos joku pyytää, että saa kirjoittaa/kysyä, mitä tahansa, niin tällähetkellä mielessäni pyörii vain suru, että joudun olemaan siitä rakkaimmastani erossa.
Vaikka huoleni on varmasti verrattuna monen muun huoleen pieni, niin en koe, että ansaitsin, että minua kehoitetaan tappamaan itseni. Te, jotka sanotte tuollaista, oletteko miettineet, että se kirjoittaja siellä jossain saattaisi miettiä juuri sitä tekoa jatkuvasti elämässään.
Ja nyt, kun olen saanut purettua mieltäni, olen valmiina uusiin arvosteluviesteihin, sillä en koe siinä mitään väärää, että vaikka elämäni olisi täydellistä kaikilta muilta osin, saan olla surullinen avomieheni poissaolosta.
Jos luet tätä, joka kirjoitit minulle masennusgirl14 aloittamassa ketjussa, toivon, että ymmärrät, että pahoitit mieleni. Olen onnellinen elämästäni, sillä minulla ei ole mitään suurta hätää/huolta (enää tai mitään tällähetkellä akuuttia). Mutta jos joku pyytää, että saa kirjoittaa/kysyä, mitä tahansa, niin tällähetkellä mielessäni pyörii vain suru, että joudun olemaan siitä rakkaimmastani erossa.
Vaikka huoleni on varmasti verrattuna monen muun huoleen pieni, niin en koe, että ansaitsin, että minua kehoitetaan tappamaan itseni. Te, jotka sanotte tuollaista, oletteko miettineet, että se kirjoittaja siellä jossain saattaisi miettiä juuri sitä tekoa jatkuvasti elämässään.
Ja nyt, kun olen saanut purettua mieltäni, olen valmiina uusiin arvosteluviesteihin, sillä en koe siinä mitään väärää, että vaikka elämäni olisi täydellistä kaikilta muilta osin, saan olla surullinen avomieheni poissaolosta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyllä on törkeyden huippu kehottaa lähimmäistään kuolemaan. Kyllä näillä palstoilla kaikenlaista näkee. Pitää vain jättää selvät törkyviestit sikeen. On ihmisiä jotka saavat jotain tyydytystä eläämänsä trollaamalla ja kirjoittelemalla mitä sattuu. Ei kenekään vaikeutta ja ongelmaa voi mitata yskiselitteiseti: tosielle on toinen asia todella kipea kun toinen ei siitä kärsi.
Turha on vähetellä tosien ikävää ja surua. Ja saa täällä kirjoitella myös pienemmistäkin elämän murheista. Silloin jasaa paremmin suuretkin murheet kantaa.
Kivessä kipeä kun toisessa: ennen sanottiin!
Kiitos :,)
Älä sinä välitä. Se törkyturpa saa kyllä välittää. Jollei siis ole pyytänyt sulta jo anteeksi.
En tiedä mistä aloituksesta ja viesteistä jne. on kyse, MUTTA sinulla on siis avomies armeijassa ja olet surullinen siksi? Miksi kirjoitat asiasta yksinäisyys -palstalle, sillä ethän sinä ole yksinäinen? Sinulla on joku joka rakastaa sinua, joka kaipaa sinua, ja jota sinä rakastat ja kaipaat... Ilmeisesti sinulla on myös ystäviä, ja muutenkin asiat kaikin puolin kunnossa...
On täällä sellainenkin palsta kuin "ikävä", jossa voi kirjoittaa ikävöinnistään, sillä ikävähän sinulla on. Tuntuu vähän kummalta myös, jos olet itsari -tunnelmissa sen vuoksi että avomiehesi on armeijassa, sillä onhan sinulla päivä tiedossa, milloin hän sieltä pois pääsee, eli jotain jota odottaa... Joten voisiko sinua muka sysätä yli sen viimeisen viivan kenenkään ruma kehotus? Tuskin todella haluat tappaa itsesi, sillä eihän sinulla ole mitään syytä sellaiseen.
Totta kyllä on, että on rumaa ja törkeää käskeä jonkun tappaa itsensä, sillä tälle palstalle voi kirjoittaa oikeasti yksinäinen ja epätoivoinen ihminen, joka on jo niissä ajatuksissa muutenkin. Ja onhan näissä ketjuissa jos jonkunlaista ilkeilyä niitäkin kohtaan, jotka oikeasti ovat yksinäisä ja kenties hautovat itsemurhaa.
Sinä kuitenkaan tuskin olet niin onnettomassa tilassa. Ymmärrän kyllä, että olet loukkaantunut, mutta kai voit ymmärtää että jotain voi loukata se, jos SINÄ jolla on kaikki hyvin, pidät itseäsi yksinäisenä, kun täällä on kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole ketään... Niitä oikeasti yksinäisiä.
Siis sulla on poikaystävä, joka on armeijassa (ja varmaan nyt lomilla) kavereita, töitä, mitä oikein valitat?!
En tullut tänne palstalle tarkoituksenani valittaa elämäntilanteestani, mutta luin masennusgirl14 aloittaman keskustelun (nyt se on poistettu), jossa hän pyysi, että ihmiset kirjoittaisivat ja kysyisivät häneltä neuvoa ihan mihin tahansa liittyen, joten päätin antaa hänelle kysymyksen: kuinka selvitä ikävästä. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään, tarkoitukseni oli vain (lyhyesti) kuvata oma tilanteeni sitä kysyvälle.
Lyhyen pitkä tarina omasta tilanteestani: parikymmpinen; kaksitoista vuotta koulukiusattu ja yksinäinen; seksuaalisesti hyväksikäytetty; nyt töitä, jossa käyn vain vuokran takia ja ahdistun tästä niin, että itken usein töiden jälkeen ja ennen sinne menemistä (kiitollinen, että edes jotenkin vuokran saan hoidettua, mutta kun stressitaso on liian kova, niin ei tätä kauan voi jatkaa); opiskelupaikka, mistä myös kiitollinen, mutta stressitaso jo niin pilvissä, että saa nähdä, milloin valmistun; vihdoinkin ystäviä (kiitollinen, mutta näen heitä liian harvoin);
Ja sitten se poikaystävä, joka on auttanut minut helvetistä pois. Mutta nyt hän on seuraavan vuoden kotona vain kaksi yötä viikossa (ja ei, hän ei ole tällähetkellä lomilla, sillä silloin en olisi kirjoittelemassa tätä täällä). Eli en elä pilvimaailmassa, vaikka sellaisen kuvan saatoin antaa (en vain ajatellut purkaa koko elämääni tänne), mutta olen silti onnellinen, vaikka kovin stressaantunut, sillä tilanteeni on paratiisi verrattuna viiden vuoden takaiseen.
Tämänkään ei tarinan ei pitäisi olla tällä palstalla, tiedän sen, mutta tarina lähti siitä masennusgirlistä ja halusin kai selittää, että en ole paha ihminen. Pahoittelen vielä, jos loukkasin jotakuta, mutta en koe, että se oikeuttaa vastaloukkaukseen (varsinkaan, kun ei parilla kirjoitetulla rivillä voi koskaan tietää toisen maailmaa).
Minä pidän tosiyksinäisinä niitä, joilla ei ole minkäänlaista fyysistä kontaktia
toisiin ihmisiin pitkiin aikoihin, vuosia jopa vuosikymmeniä. Ja vielä niin, että
he kärsivät siitä, minun sympatiat on heidän puolella, vaikka kävisivät sitten
täällä yksinäisyys palstoilla hieman aukomassa naamaansakin. Teinipissikset
on luultavasti joka välissä pas.komassa heitä omalla tavallaan, teinipissiskultturin mukaisesti. Ihmekös se nyt sitten on, jos täälläkin sitten
pyritään tasoittamaan edes hieman tilejä, antamaan edes jokunen isku
takaisin.
Ja milläköhän logiikalla teit minusta teinipissiksen? Ja en ole nyt ihan varma kirjoituksestasi, että kuka niitä tilejä tasaa: pissikset vaiko yksinäiset?
En pyydä keneltäkään sympatiaa, sillä sinun logiikkasi mukaan lopulta kukaan tässä maailmassa ei ansaitse sympatiaa, sillä aina löytyy joku, jolla asiat menevät vielä huonommin.
Lähtökohta kuitenkin pitäisi olla että ennen kuin valittaa niin pitäisi yrittää asioille tehdä jotakin. Tai tajuta valittaessaan että mitä voisi kokeilla tehdä paremmin.
Jos luovuttaa yrittämättä niin se valittaminenkin on silloin aika turhaa.
Mistä sinä tiedät toisen ihmisen henkilöhistorian, jos on paha olo niin pitääkö kritisoida sitäkin, oletko hölmö, vai narsisti vai molempia, mene kasvuun täältä, jos empatiaa ei löydy niin turha valittaa siitä jos tosissaan ei muilla kule. Typerys.
Ei täällä mitään kirjoittamatonta sääntöä ole siitä että vain erittäin yksinäiset saisivat täällä kirjoittaa.
Minulla on jonkin verran ystäviä, mutta olen usein yksinkseni kotona ja toisinaan vastailen joihinkin keskusteluihin täällä tai muilla keskustelualueilla - ei se ole keneltäkään yksinäiseltä pois että hieman useampi ihminen osallistuu keskusteluun.
PIELAVEDELLÄ ON SADEILMA, TÄÄLLÄ PÖPILÄSSÄ MEITÄ
MIELISAIRAITA PÄÄSTETÄ ULKOILEMAAN TÄNÄÄN
SALAMA TUHOSI TELKKARIN JA TULEE AIKA PITKÄKSI
PITÄÄ KESKUSTELLA ITSENSÄ KANSSA LÄÄKKEIDEN JAKOON SAAKKA
HAHA!D
Sana on vapaa Suolipalstoilla, sitä myöskin todella käytetään täällä. Joka tänne erehtyy tätä sontaa lueskelemaan, tulee lopulta siihen lopputulokseen,
nettiterrorismi on levinnyt tännekin. Luulenpa, että loppujen lopuksi, annahan
kun tarpeeksi alkaa joka puolella paukkumaan, näitä nettiterroristien touhuja
joudutaan rajoittamaan tavalla tai toisella.
Kerronpa vielä kerran esimerkin oikeasta elämästä. Kun sä tarpeeksi häpäiset julkisesti esim. muslimeja ja heidän uskoaan semmoisena kun osa heistä sen käsittää, saat tappomääräyksen niskaasi loppuelämäksesi, joka pyritään toteuttamaan. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että jotain näistäkin sontatuherteluista, mitä täälläkin ja vähän monessa paikassa muuallakin syydetään, niistä tulee seuraamaan jotakin, jossakin muodossa, aikanaan. Yritin kiinnittää huomiota tähän hel_vetin nettiterroriinkin samalla,
en yksittäiseen henkilöön. Kuka tahansa sitä sitten suorittaakin.
Tänne saa kirjoittaa kuka tahansa, joka tuntee itsensä yksinäiseksi.
Jätä omaan arvoonsa hard core trollit.
Asiallista keskustelua täällä on harvoin, mutta toivo elää. Jokaisella on oikeus yksinäisyydentunteisiin ja niiden purkamiseen, ihan riippumatta siitä onko tuttavia/ystäviä ympärillä tai seurusteleeko/onko perhettä. Yksinäisyys on (myös) tunne, ei vain konkreettista sosiaalisten suhteiden puutetta.
Eihän ole, ei parisuhteessa oleva voi olla oikeasti yksinäinen.
Itsekin ajattelen noin vaikka toki toisenlainenkin ajattelu on hyvin mahdollista.
Voi olla että parisuhteessakin tilanne voisi mennä sellaiseksi ettei toisen kanssa voisi puhua yms., mutta harvoin on tuosta kysymys. Yleensä syy on siinä että ihmiset tottuvat asioihin ja tämä voi tarkoittaa sitä että jos ollaan parisuhteessa oltu jo jonkin aikaa niin aletaankin kaivata muita tuttavuuksia.
Ei kannata liian vakavasti ottaa jos joku sanoo sinulle ilkeästi netissä. Koska sellaista tapahtuu joka päivä. Netissä monikin ihminen sanoo sellaista mitä ei muuten sanoisi.
Kateellisuus on myös yleistä ja väärät luulot asioista esim. kirjoitusten tai lehtijuttujen perusteella.
Tänne kirjoittaminen voi olla helpottavaa mutta toisaalta myös hyvin raskasta.
Palaute voi olla tosi kuvottavaa.
Suomi24:ta käyttää suomen kurjin kansa, kaikki törpöt on täällä.
Jos tämä Suomi24 on suomen kurjinpien kansan, törppöjen keskustelu foorumi niin kerro mistä löytyy parempaa seuraa???
Tosi on että täällä on monen laisia ihmisiä. Sellaisia jotka osaavat käyttäytyä asiallisesti toisia kohtaan ja ottavat vakavasti toisen hädän tunteen. Joillekkin, tämä voi olla yksi ainoista mahdolisuuksista saada omat tunteensa purettua.
Heillä ei ole luotettavai ystäviä joille voisi kertoa omia tunteitaan tai ihan jokapäiväisiä iloisia tai surullisia tapahtumia. Itsekkin kuulun juuri tähän ryhmään jolla ei ole ystäviä joille kertoa omista iloista ja suruista. Meille netti on ainoa väylä purkaa omia tunteitaan.
Tiedän että saan vastauksen: "lähde ravintoloihin, harrastuksiin yms etsimää seuraa"..
Toisilta tuo onnistuu helposti toisille se on vaikeaa varsinkin kun ei ole tuttuja ystävieä mukana.
Kirjoitat hyvin ja olen kanssasi samaa mieltä monessa kohtaa.
Tuo tietosi: "Tiedän että saan vastauksen: "lähde ravintoloihin, harrastuksiin yms etsimää seuraa".." ei pidä paikkaansa ainakaan minun osalta. En missään nimessä sanoisi noin.
Todennäköisesti taas yksi avohoidossa oleva henkilö, jonka oikea paikka olisi jossakin mielisairaalassa. Ai niin, nehän on melkein kaikki lakkautettu.
muuten,toi sun sama viesti on pyöriny tuolla ikävä palstalla,etkö muuta keksi.kukahan tässä hoitoa kaipaa!
no on pikkaisen omituista kirjoittelua jopa suomi24 palstalle "et ole yksinäinen ,tosi yksinäinen jos sinulla on poikakaveri"
jahas mistäs jengi taas näkee sinne puseron alle,tarkoitan sydäntä siis ei se tee yksinäiseksi jos on yksin eikä ole kontakteja muihin ihmisiin,ja väkijoukossa ihminen voi olla yksinäinen.
miten voi sanoa toiselle ihmiselle että et ole yksinäinen jos ei täytä tiettyjä kriteerejä?
silloinhan kaikki avioliitot pitäis kestää läpi elämän ,jokaisen pitäis löytää se yksi ja ainut rakkaus ,ei voi olla yksinäinen jos on naimisissa,ei voi olla onneton jos on kumppani ? kummallista puhetta,ajattelua eräiltä,missäs ne empatiat nyt on?
toisekseen vois sanoa että tätä palstaa lukevat eivät ole tosissaan yksinäisiä kun kerran juttelevat toistensa kanssa palstan välityksellä erillaista kommunikointia,mutta yhteyttä ihmisiin kuitenkin eli ei täällä ole ketään todella yksinäistä.hyvä niin jatkakaa samaan malliin :)
Yksinäisyys on olotila, eikä riipu puhtaasti siitä, kuinka monta näennäisesti ystävää tai sukulaista on lähellä tai nk. lähipiirissä. Erakko voi tuntea elävänsä metsässä sosiaalisesti tyydyttävää elämää ja hyvinkin sosiaalisen oloinen ja kontaktia ottava ihminen voi kärsiä yksinäisyydestä. Yksinäisyys on sitä, kun ei saa jaettua ajatuksiaan ja kokemuksiaan ymmärtävän toisen olennon kanssa. Ja useimmat tarvitsevat myös kosketusta.
Jos tämä palsta on sellainen, jossa kirjoittajat ovat siinä määrin estyneitä, etteivät kykene yleisesti ottaen luomaan minkäänlaista (pari)suhdetta, niin paljastan, että parisuhteessakin ihminen voi olla totaalisen yksin. Kumppani voi maata vieressä kuin kuollut lahna ja olla henkisesti miljoonien valovuosien päässä. Tai kumppani voi olla sairaalloisen mustasukkainen, joka estää muut kontaktit. Eikä tällainen suhde todellakaan riitä täyttämään sosiaalisia tarpeita, vaan ihminen (uhri) voi tuntea itsensä yksinäiseksi, kaipaa jotain muuta.
Mielestäni (pari)suhde on harvoin täyttä harmoniaa, vaan siihen liittyy usein erilaisia kielteisiä jännitteitä tai riippuvuuksia. Jos toisen osapuolen inttiin lähtö romuttaa koko elämän, olisi tilanteessa rakentavan kehittymisen paikka. Voisi miettiä, miksi toisen tilapäinen poissaolo aiheuttaa niin suurta ahdistusta, miksi on niin riippuvainen toisesta. Kuulostaa siltä, kuin ihminen ei olisi yksilönä kokonainen, vaan yrittää paikata puutteitaan ripustautumalla toiseen, vahvempaan yksilöön. Asiaa voisi läpikäydä jonkin terapeutin avustuksella. Etenkin kun ilmeisesti on vielä varsin nuori ja elastinen.
Toivottavasti tämä nyt ei kuulostanut liian rajulta. En tarkoittanut pahaa, yritin antaa vain uutta näkökulmaa.
Oho, onpas tänne paljon kirjoitettu. Varsinkin, kun tavoitteeni oli vain tavoittaa yksi ilkeitä kirjoitellut. Kiitokset niille, jotka ovat osanneet pitää kommenttinsa asiallisina ja kiitos varsinkin niille, jotka ovat kirjoittaneet kannustavia viestejä!
Monilla on ollut täällä hyviä huomioita, mutta tähän viestiin haluaisin nyt henkilökohtaisesti vastata. Eli olen itsekin ihmetellyt, että miksi koen näin suurena tämän mieheni armeijassa olon. Välillä ahdistaa ja itkettää, ja välillä ei jaksaisi tehdä elämässä yhtään mitään kuin maata. Ehkä minulla on jotain selvittämätöntä elämässäni, jota minun pitäisi käydä läpi asiantuntijan kanssa (varsinkin, kun elämässä on sattunut, mutta siitä ei ole puhuttu kuin sille yhdelle). Olen aina myöntänyt ripustautuvani mieheeni, sillä hän on yhtälailla ripustautunut minuun (ja häneenkin sattuu tämä erossaolo, monesti on itkenyt asiasta minulle). Ehkä olemme yhdessä heikkoja ja siksi yhdessä vahvoja. Niin kauan, kun olimme yhdessä ei mitään ongelmaa ollut. Kiitos näkökulman annosta ja anteeksi, että vuodatin taas palan elämääni tänne.
Ja täytyy vielä sanoa, että vaikka tänne kirjoitellaan anonyymisti ja kasvottomina, niin minun kasvot ovat ainakin hymyssä, kun luen kirjoituksia, jotka eivät suoralta kädeltä tuomitse minua. Pienillä kirjoituksilla olette tehneet ainakin minut onnelliseksi. Kiitos.
Sun miehes on armeijassa, eikä kuollut! Yritä nyt jumalauta kestää ne säälittävät 6 kuukautta nainen. Näette lomilla ja lisäksi sulla on ystäviä ja töitä.
Jos eläisit hetkenkin minun elämääni tappaisit itsesi varmaan päivän sisällä.
Älkää antako periksi, sinä ja poikakaverisi.
Oikeastaan mulla tuli ihan kade teitä kohtaan, niin hyvin teillä on kun teillä on toisenne. Toivon tosissaan että uskollisuutenne toisianne kohtaan pysyy.
Hyvää jatkoa sulle ja boyfrendillesi, toi teidän tuskainen olonne ihan normikäytöstä, tuskaa ero tuottaa jos toista rakastaa. Eli itsekin täällä päässä hymiöidyn puolestanne, kade käy kuule teidän puolesta, ja tekisi mieleni kysyä milloin tapaatte seuraavan kerran, teillähän on aivan upeaa, ero se on ja uskollisuus siinä joka kasvattaa, muista antaa kunnolla kullallesi sitten kun körilääsi lomille tulee sun luo, kerrothan sittes mites meni, jookosta????
Teit muuten minut myös onnelliseksi, sun tekstis toi kai mieleen mun typykän kun se oli ihan maassa yksiksensä ja sit kun me taas tavattiin niin kyllä oli mahtavaa!!!
Kiitos :) Seuraava tapaaminen on perjantaina ja lupaan lopettaa suruni viikonlopuksi. Ehkä siksi tänne nyt purkaudunkin, kun viime viikonloppu oli hänellä kiinni. Oli ihan pakko mennä häntä sinne armeijaan katsomaan iltavapailla, ku en halunnut kahta viikkoa putkeen olla häntä näkemättä. Mutta heidän iltavapaansa sitten viime hetkellä siirtyivät tunnilla ja taisin olla vartijoiden mielestä huvittava näky, kun seisoin porteilla sateessa yksin tunnin. Onneksi ehdimme edes hetken nähdä, ettei koko matkaaminen sinne ja takaisin ollut turhaa.
Hän on sanonut, etten saisi ikinä kirjoittaa suomi24seen, koska olen liian herkkä sille, mitä ihmiset sanovat (ja kaikki eivät sano kivoja asioita), mutta luulen, että jos hän tuon sinun tekstisi lukisi, niin hän olisi tyytyväinen ja yhtä mieltä kaikesta kanssasi ;)
Todennäköisesti, sillä olen loppujen lopuksi aika heikko ihminen. Ehkäpä siksi on hyvä, ettei minulle ole sitten annettu tämän enempää kantaakseeni, vaan jaksan jatkaa elämääni. Lisäksi mieheni on liian etevä armeijassa ja on siksi siellä vuoden ja sehän tässä lisää sitä surua, sillä 6kk voisi vielä ajatella, että kohtahan se vuosi vaihtuu, mutta vuosi on sitten pidempi aika kuvitella päässä.
Onpa ihanaa kuulla, siis mahtavaa. Mulla tulee mieleen mun poikavuosien seurustelut, kun odotin omaa kultaani tulemaan, ja kun sitten tuli, ja katsottiin yhdessä kuuta ja tähtiä, ja kuunneltiin hiljaa luonnon ääniä, mahtavaa kuulla, sulla ja teillä on tulossa upea perjantai, nyt sitten varustaudut sankariasi varten, muista kaltata itsesi kunnon kuntoon, ja sitten ostat jääkaapin täyteen herkkuruokaa koska tie miehen sydämeen käy vatsan kautta myös! Rakastelun jälkeen nimittäin sapuska maistuu : ) Voit näyttää tottakai ukolles nämä tekstit, olen vilpittömän iloinen puolestanne! Tsemiä sulle, odotuksen loppu-huipennus jo häämöttää, minäkin täällä kieli poskessa : ) ootan tapaamistanne sydän pamppaillen, suu enemmän messingillä vaan : ) tsemi ja zeni sulle : )
No menikö hyvin ???
www.youtube.com/watch?v=Gi1BTtg5zFI&feature
Kyllä ja ei. Ei siinä suhteen, ettei viikonloppu sisältänyt youtube-videon kaltaista äxxöniä, sillä olin koko loman järkyttävässä räkä-flunsassa :( Toisaalta olipahan joku hoitamassa ja pitämässä sylissä :,) Nyt yritän yksin parantua ensi viikonlopuksi, että sitä toimintaakin saataisiin :D
Ei se mitään, älä välitä, teillä on toisenne, pitäkää siitä vaan kiinni, niin kyllä lopussa kiitos seisoo, tässä hyvän olon musaa lisää, no en tiijä, toi laulaja laulaa miten on rakastunut toiseen, tulee vähän sellanen olo että on enemmänkin intohimonsa riivaama, joka ei kyllä suhdetta aina rakenna, tuskin sitä olet kuitenkaan, yritän löytää jotain rakentavampaakin. . .
www.youtube.com/watch?v=xDprYZ-tgiA&feature
Tämä varmaan parempi, ite en pääse tästä kappaleesta irti, ehkä noiden screenien takia myös
www.youtube.com/watch?v=Lga_1I5c&feature=related
ja sitten omasta kullasta sinäkin siellä jossain haaveilemaan !
George Michael ei ole reilu, se ei anna linkitellä omia biisejään, epistä ! ! Ei oo reilu tyyppi, shit !
Kiltti Loukattu! - ehkä olet ollut liiankin avoin kertomaan yksityiselämästäsi.
Sinulle voisi todellakin olla hyväksi keskustella parisuhteestasi ja tunne-elämästäsi jonkun luotettavan henk. kanssa, esim sielunhoitajan. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi -hyvin monella on tarve puhua luottamuksellisesti, muuten.