Tässäpä on nyt tällainen kirjoitukseni toiselta palstalta asiasta, joka on ruvennut minua kiinnostamaan ihan äskettäin ja jota olen pohtinut silloin tällöin, mutta en ole vielä löytänyt asiaan mitään selvyyttä tai vastausta.
"Minä joskus taannoin sairastuin toiseen kertaan psykoosiin jonka takia halusin erota avopuolisostani. Asunnon etsin ja muutto oli tiedossa mutta pari päivää ennen muuttoa näin unia tulevista tapahtumista. Eli siis että olin psykiatrisella vuodeosastolla (jota en kylläkään unen näköhetkellä tienny), missä meillä ensinnäkin oli aamupalaveri johon oli joitakin potilaita/asiakkaita kokoontunut rinkiin ja mukana oli toimintaterapeutti, siinä oli herskyvää naurua sekä erään vanhemman rouvan pitkää yksinpuhelua. Joo ja sit näin myös samaisesta laitoksesta unta että eräs vanhempi miesasiakas/potilas kysyi olenko minä se lähihoitajaharjoittelija, joo ja sitten myös unissa oli seuraavanlainen tilanne että olin jossakin huoneessa samaisessa sairaalassa mieshoitajan kanssa jossa mieshoitaja auttoi minua valitsemaan kylpytakin ja pyyhkeitä, unessa hoitaja antoi minulle vihreän omasta mielestäni ruman kylpy-/aamutakin.
Että näin. Ja nämä unet tosiaan näin pari päivää ennen muuttoani ja aattelin että olipas kummallisia unia. No sit kerkesin tasan kuukauden asua uudessa asunnossani kun psykoosini pääsi niin pahaksi että jouduin psykiatriselle vuodeosastolle ja siellä koin nämä tapahtumat uudestaan. Eli mieshoitaja todellakin ojensi minulle vihreän ruman kylpytakin huoneessa mistä olin nähnyt unta. Sama miespotilas todella kysyi olenko se lähihoitajaharjoittelija, ulkonäönkin muistin selvästi. Ja sitten vielä olin samaisessa ringissä aamupalaverissa jossa oli kyseinen toimintaterapeutti ja potilaat ja näistä tietyistä potilaista pari muistin ja toinen puhui juuri samoilla sanoilla saman pitkän monologin ja minua vaan pelotti koko juttu. Ainoa mikä ei toteutunut oli että sitä herskyvää naurua ei enää todellisuudessa ollut vaan rauhallinen tunnelma ja että vieressäni istuva nuori naispotilas oli unessani hyvin puhelias tapaus, mutta hän ei ollutkaan sitten tapahtumahetkellä se sama henkilö vaan siis erihenkilö, joka ei sanonut mitään koko aamupalaverin aikana. Mistä lie johtuukaan?
Eli tämmöstä. Ja psykoosiin todellakin sairastuin kun olin ollut puoli vuotta käyttämättä lääkettä eli lääkitys ajettiin alas kun elämäntilanteeni alkoi näyttämään paremmalta. Ja lisätään että olin joskus lapsena käynyt tuossa sairaalassa kun äitiäni siellä hoidettiin niin vierailulla, muuten en näitä paikkoja tiennyt ennakolta. Näin siis minun tapauksessani. Ja minähän en tietenkään ole lääkäreille enkä juurikaan kenellekään tästä asiasta puhunut vielä mikä siis tapahtui jo 2006 syksy-talvella siis.
Olen tätä useaan otteeseen miettinyt kuluvien vuosien aikana, mutta minulle ei vielä ole selvinnyt että mitä ihmettä tuolloin tapahtui, miksi tällaista näin. Ja mahdollisesti miettinyt myös voisinko yhä nähdä joskus näitä unia jos esim. nykyisestä lääkkeestä joskus luovutaan ja pystyisin elämään ilman lääkityksiä tai myös että voisinko alkaa jopa näiden lääkkeidenkin aikana näkemään vastaavia jos oikein pyrkisin näkemään näitä kummajaisia. Että voisinko siis edesauttaa jotenkin asiaa että saisin tuollaisen herkkyyden itselleni takaisin. Ilmeisesti lääkkeet vaikuttaa ehkä tähänkin. Muuten unennäköni on ollut aika vähäistä muistinkin puolesta lähinnä sekä lähinnä symbolista eli ei niin todellista, esim hammasunia yms. joita en ole juurikaan tarkemmin miettinyt enkä ole katsonut että onko niillä mitään kauas kantoista, todellista luonnetta ollut myöhemmin tulevaisuudessa. Tämmöstä mulla."
Tuleeko muille mitään vastaavia tapauksia mieleen tai kommentoitavaa näihin erikoisiin uniin? Itse voin sanoa että en oikein reagoinut noihin mitenkään muuten kuin että ahdisti hirveesti ja annoin vaan asioiden olla. Erityisen vaikeaa oli olla ringissä aamupalaverissa kun piti vaan kuunnella sen vanhan rouvan kertomusta jonka sana tarkkaan muistin, oli aika spookya :o hirvitti ihan!
"Minä joskus taannoin sairastuin toiseen kertaan psykoosiin jonka takia halusin erota avopuolisostani. Asunnon etsin ja muutto oli tiedossa mutta pari päivää ennen muuttoa näin unia tulevista tapahtumista. Eli siis että olin psykiatrisella vuodeosastolla (jota en kylläkään unen näköhetkellä tienny), missä meillä ensinnäkin oli aamupalaveri johon oli joitakin potilaita/asiakkaita kokoontunut rinkiin ja mukana oli toimintaterapeutti, siinä oli herskyvää naurua sekä erään vanhemman rouvan pitkää yksinpuhelua. Joo ja sit näin myös samaisesta laitoksesta unta että eräs vanhempi miesasiakas/potilas kysyi olenko minä se lähihoitajaharjoittelija, joo ja sitten myös unissa oli seuraavanlainen tilanne että olin jossakin huoneessa samaisessa sairaalassa mieshoitajan kanssa jossa mieshoitaja auttoi minua valitsemaan kylpytakin ja pyyhkeitä, unessa hoitaja antoi minulle vihreän omasta mielestäni ruman kylpy-/aamutakin.
Että näin. Ja nämä unet tosiaan näin pari päivää ennen muuttoani ja aattelin että olipas kummallisia unia. No sit kerkesin tasan kuukauden asua uudessa asunnossani kun psykoosini pääsi niin pahaksi että jouduin psykiatriselle vuodeosastolle ja siellä koin nämä tapahtumat uudestaan. Eli mieshoitaja todellakin ojensi minulle vihreän ruman kylpytakin huoneessa mistä olin nähnyt unta. Sama miespotilas todella kysyi olenko se lähihoitajaharjoittelija, ulkonäönkin muistin selvästi. Ja sitten vielä olin samaisessa ringissä aamupalaverissa jossa oli kyseinen toimintaterapeutti ja potilaat ja näistä tietyistä potilaista pari muistin ja toinen puhui juuri samoilla sanoilla saman pitkän monologin ja minua vaan pelotti koko juttu. Ainoa mikä ei toteutunut oli että sitä herskyvää naurua ei enää todellisuudessa ollut vaan rauhallinen tunnelma ja että vieressäni istuva nuori naispotilas oli unessani hyvin puhelias tapaus, mutta hän ei ollutkaan sitten tapahtumahetkellä se sama henkilö vaan siis erihenkilö, joka ei sanonut mitään koko aamupalaverin aikana. Mistä lie johtuukaan?
Eli tämmöstä. Ja psykoosiin todellakin sairastuin kun olin ollut puoli vuotta käyttämättä lääkettä eli lääkitys ajettiin alas kun elämäntilanteeni alkoi näyttämään paremmalta. Ja lisätään että olin joskus lapsena käynyt tuossa sairaalassa kun äitiäni siellä hoidettiin niin vierailulla, muuten en näitä paikkoja tiennyt ennakolta. Näin siis minun tapauksessani. Ja minähän en tietenkään ole lääkäreille enkä juurikaan kenellekään tästä asiasta puhunut vielä mikä siis tapahtui jo 2006 syksy-talvella siis.
Olen tätä useaan otteeseen miettinyt kuluvien vuosien aikana, mutta minulle ei vielä ole selvinnyt että mitä ihmettä tuolloin tapahtui, miksi tällaista näin. Ja mahdollisesti miettinyt myös voisinko yhä nähdä joskus näitä unia jos esim. nykyisestä lääkkeestä joskus luovutaan ja pystyisin elämään ilman lääkityksiä tai myös että voisinko alkaa jopa näiden lääkkeidenkin aikana näkemään vastaavia jos oikein pyrkisin näkemään näitä kummajaisia. Että voisinko siis edesauttaa jotenkin asiaa että saisin tuollaisen herkkyyden itselleni takaisin. Ilmeisesti lääkkeet vaikuttaa ehkä tähänkin. Muuten unennäköni on ollut aika vähäistä muistinkin puolesta lähinnä sekä lähinnä symbolista eli ei niin todellista, esim hammasunia yms. joita en ole juurikaan tarkemmin miettinyt enkä ole katsonut että onko niillä mitään kauas kantoista, todellista luonnetta ollut myöhemmin tulevaisuudessa. Tämmöstä mulla."
Tuleeko muille mitään vastaavia tapauksia mieleen tai kommentoitavaa näihin erikoisiin uniin? Itse voin sanoa että en oikein reagoinut noihin mitenkään muuten kuin että ahdisti hirveesti ja annoin vaan asioiden olla. Erityisen vaikeaa oli olla ringissä aamupalaverissa kun piti vaan kuunnella sen vanhan rouvan kertomusta jonka sana tarkkaan muistin, oli aika spookya :o hirvitti ihan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo mäkin näen unia, että olen jossain ryhmäkodilla tai sairaalassa. Tulee ns dejavu, kun menee käymään siinä paikassa, josta näet painajais unia.
Itsellä myös noita dejavu-tapauksia usein. Mutta ei samallalailla. Usein nukkuessani ja nähdessäni unta muistan että olen nähnyt tämän unen aiemminkin ja näin ollen tiedän miten välttää painajaismaiset tilanteet unessa kun osaan tehdä asiat oikein. Useimmiten tämä toimii mutta kesken herääminen on yleistä silloin.
Kummallista mutta minulle tulee mieleen ollessani jossain tietyssä tutussa paikassa jokin muu tapahtuma tai pätkä tv-sarjasta jonka olen katsonut. Ja vastaavasti katsoessani uudelleen tämän viihdepätkän näen mielessäni tuon kyseisen paikan; valokuvamuistina palaan mielessäni tuohon maisemaan.
Ongelmatilanteita sosiaalisissa tilanteissa ratkon myös unissani; näen tapahtuman ja teen tilanteessa sitten muutoksia tai en. Myös osaan unissani vastata järjellisesti mihin en pystynyt todellisuudessa. Vastaavan Tosielämäntilanteen tullessa uudelleen esiin yritän muistuu mieleen tuo uni ja yritän muistaa mikä oikea ratkaisu oli. Saatan myös uppoutua tositilanteessa täysin ajatusmaailmaani koska en tiedä onko tämä nyt varmasti se uni vai todellisuus.
Äskeistä tapahtuu toisaalta jatkuvasti; ei dejavu-uni-systeeminä vaan herään ikäänkuin unesta tosielämässä. Todellisuus ja mielikuvamaailmani on sekoittunut. Stressin ja unettomuuden vaivatessa tämä yleistyy. Keskustelu kanssani sekä pitkällinen yhdessäolo joka vaatii minulta keskittymistä ei luonnistu. Vaadin päivittäin paljon yksinoloa ja rauhoittumista etten ala pahasti sekoamaan. Tulen toimeen jotenkin ihmisten kanssa kunhan tilanteet ovat lyhyitä ja tuttuja kysymyksiä sekä käyttäytymissääntöjä on kyseessä, ja olen saanut aikaa koota itseäni. Ajattelen ja toimin pääosin alitajuisesti. Kaikki uusi on siksi lähinnä mokaamista. Olen lähes aina lukossa, päässä vain tyhjää, ajatukset seis, puhe epäselvää, en osaa vastata tai selittää mitään. Olen ollut aina kirjoittamisessa lahjakas; en siis enää mutta kykenen edelleen suht selkeään tulokseen verrattuna verbaaliseen kanssakäymiseen. Lapsena olin itsevarma ja virheetön lukija mutta tämä puoli kuihtui jo ennen selkeitä psykoosi-oireita.
E