Toi masentuminen on tullut mulle tavaks, enkä pidä siitä ollenkaan. Nytkin vain sydäntä kivistää ja mahassa myllertää. Syynä taitaa olla se, kun tunnen yhden kivan pojan, johon olen vähän ihastunutkin. Se autto mua ja jutteli. Olin sen kaa yhtenä päivänä ulkona ja pari kaverii tuli mukaan. Oli tosi hauskaa. Kuitenkin sen päivän jälkeen ei enää kyseinen poika ole jutellut minulle ja näyttää jopa välttelevän minua. Tänäänkin, kun menin sen viereen seisoo, niin se tietenkin meni pikkuhiljaa musta kauemmas.
Menin kaverini viereen, joka oli sattumalta pojan lähellä, ja samalla poika taas siirtyi. Se jutteli jollekkin muulle tytölle ja on sen kaa tosi hyvä ystävä. Tulin tosi mustasukkaseks sille tytölle.
Toi laski mun itsetuntoo tosi paljon, koska se ei ilmeisesti tykänny mun luonteesta.
Tuntuu toi hirveeltä, kun kukaan muu ei enää puhu mulle paitsi opettajat ja kaverit (perheenjäsenet nyt tietysti myös). Ennen aina juttelin poikien kaa.
Miten saisin itsetunnon kohoamaan? Harmittaa myös se, koska olen tosi laiska, koska en ikinä jaksa tehdä mitään, ja se, että en osaa ottaa itseäni niskasta kiinni.
Kaikki on oikeesti mua parempia. En saa mahdollisuutta kenekään pojan kanssa
ikinä.
Apua tai jtn?
Menin kaverini viereen, joka oli sattumalta pojan lähellä, ja samalla poika taas siirtyi. Se jutteli jollekkin muulle tytölle ja on sen kaa tosi hyvä ystävä. Tulin tosi mustasukkaseks sille tytölle.
Toi laski mun itsetuntoo tosi paljon, koska se ei ilmeisesti tykänny mun luonteesta.
Tuntuu toi hirveeltä, kun kukaan muu ei enää puhu mulle paitsi opettajat ja kaverit (perheenjäsenet nyt tietysti myös). Ennen aina juttelin poikien kaa.
Miten saisin itsetunnon kohoamaan? Harmittaa myös se, koska olen tosi laiska, koska en ikinä jaksa tehdä mitään, ja se, että en osaa ottaa itseäni niskasta kiinni.
Kaikki on oikeesti mua parempia. En saa mahdollisuutta kenekään pojan kanssa
ikinä.
Apua tai jtn?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Väliä yhestä pojasta? Jos se ei tykänny susta (mistäkää e oo iha varma), nii sitte se ei vaa ollu oikea sulle, sun arvoses. Maailmas on ihan sairaast vapait jätkiä... :D
Miä ymmärsin, et oot masentunu koska sulle ei puhu kukkaa muu ku opettajat..? Ja ennen juttelit enemmä poikien kanssa?
Luulen, et sun iässäs (en oo iha varma minkä ikäne oot) noi pojat ei hirveest kiinnostu masentuneist, ainakaa osaa näyttää sitä, ehk niit vähä pelottaa ku ei osaa silleen ottaa sitä juttuu. Kyl saa surui olla, mut niist jauhaminen tai säälis vellomine ei hirveäst auta, ihmiset väsyy siihen (en väitä et tekisit niin). Kannattaa olla reipas ja ilone muitte seuras, mut ei kuitenkaa mennä esittämise puolel.
Sun kannattaa käydä juttelemas terkkarille tai kuraattorille tai koulupsykologille (tai kelle vaa joka on valmis kuuntelee), vaik se kuulostaaki iha urpolle. Niille saa kerrottuu ja purettuu tunteita (eikä tarvi kertoo kaikkea) ja se oikeesti auttaa, kokemuksesta tiiän. Nykypäivän pidetää iha luuserina jos kysyy apua, ei se oo silleen, ja hei, sun ei oo ees pakko kertoo kellekään muulle siitä, terkkaril yms. on vaitiolo velvollisuus.
Oon puhunu koko viime vuoden psykologille, mutta en koe sen auttavan.
Kadun nytten kaikkia mokia, jota olen tehnyt elämäni aikana. Hävettää myös ihan sairaasti ne kaikki nolot jutut, joita tulee melko useinkin.
En jaksaisi olla yhteydessä muihin ihmisiin, mutta kai on pakko, että
edes kaverit enää puhuu mulle.
Ei mikään auta, koska olen niin tyytymätön itseeni.
Haaveilen vain omassa huoneessa koko päivän ja stressaan läksyistä.
Sori mahdollisista kirjotusvirheistä, en jaksa tarkistaa tekstiäni.
Ja oon 14v.
Tässä samankaltainen tarina samanikäisen pojan näkökulmasta:
Kun vuonna ''11 menin ylä-asteelle iskin silmäni heti erääseen tyttöön. Tutustuimme ja olimme ihan hyviä kavereita. Aikaa meni ja pian oli jo joululoma. Juttelimme todistuksistamme ja hän kertoi minulle kaikkea ja sen, ettei kukaan muu tiedä niitä juttuja. Tämä todella rakastutti minut häneen.
Sitten pääsiäisenä kun menin menin mökille, hän alkoi juttelemaan minulle facessa aluksi läpällä ja ironisesti mutta jotenkin sain käännettyä keskustelun ja siinä juttelimme koko illan ystävinä kunnes kännykästä loppui akku.
Taas kului aikaa ja lopulta aloin huomaamaan kuinka tämä tyttö puhui minulle ikävään sävyyn ja - vältteli. Lopulta päätin unohtaa hänet.
Ja se unohtaminen onnistuikin kunnes koulut alkoivat taas... Nyt hänestä on muodostunut taas kerran jotenkin tärkeähkö (ei enään tyttöystävän tapaisena kuten seiskalla).
Sitten vielä minun vinkkini huonoon itsetuntoon: Mene ajoissa nukkumaan, aamulla herätessäsi pese kasvot raikkaalla vedellä ja syö lämmin leipä voilla, juustolla ja tomaatilla. Mene kouluun pyörällä ja kuuntele hyvää musiikkia (itselle tulee aina hyvä fiilis kun aamulla aamukasteessa maantien vartta pyöräilee auringon noustessa ja saa tuntea vauhdin). Ja ajattele, että joskus vielä kohtaat jotakin todella mukavaa.
Jaksele =)))
Kiitos kommentista! Se lohdutti minua.
Menen aina bussilla kylläkin kouluun, niin pitkällä asun siitä koulusta :/
Mutta noudatan niitä muita vinkkejä :)
Oon vieläkin vähän surkea tapahtuneesta, ja olo pahenee vain entisestään.
Yritän kuitenkin unohtaa pojan, vaikka vaikeaa se varmasti on, koska nään sitä joka päivä koulussa.
Kiva kuulla että osaan tehdä jotakin hyödyllistäkin =). Jos haluat unohtaa Tuon pojan niin voin vielä kertoa jotakin:
- Jos olette kavereita facebookissa, niin piilota hänen päivityksensä kokonaan.
- Tunnilla älä katsele häneen päin.
- Keksi jotaiin kivaa vapaa-ajallesi, kuten vaikks jokin harrastus tai sitten lähdet illalla pyöräilemään tai lenkille.
- Ja muista pysyä positiivisena tulevaisuuden suhteen & hyvä musiikki todella auttaa !
(kirjoitusvirheitä on koska oon kännykällä)
Kiitos vinkeistä. Tosin poika ei ole moksikaan vaikken kato sitä päinkään :/
Onks kenelläkään lisää vinkkejä pojan unohtamiseen?
Häiritsee vähän, koska itse asiassa haluaisin katsella häntä, mutten oikein viitsi tai uskalla. Muutenkin yritän unohtaa sen, joten ei se varmaan käy päinsä. Oon salaa jopa iloinen siitä, että voin katsoa sitä kun se puhuu/kertoo vitsin.
Jote ehkä tässä vielä aikaa menee ja PALJON.
Jos todella tykkää jostain,ei sitä noin vaa pysty unohtaa. Itel meni kans pojankaa välit,jonkakans säätöö oli puolvuotta ja hänestä tykkäsin ihan kamalasti. Sitte meni kesäloma ja viimekuu ja mul oli niin paska olo et mä soitin sille ja kysyin usaraa mitä mieltä se on musta tms. Toi 3kuukauden taukki teki varmaa ihan hyvää,koska nyt normaalisti taas soitellaa ja iltasin textaillaa! (: Kannattaa vaa odottaa ja sitten jossainvaihees ottaa yhteyttä (;
suaraan*
Juu kyllä yhteyttä kannattaa ottaa jos ei ole mitään kovin huonoja kokemuksia yms. Jos nyt tässä aloittajan tapauksessa tilannetta katsotaan, niin (itse) en ainakaan palaisi yhteen.
Omassa tapauksessani en kyllä välttämättä seurustelisi tämän tytön kanssa, sillä tekstiviesteissä ja chateissa nimeni muuttui ihQ-daa!-lissu tyyliseksi. (pauli ---> pauiiiiiiii)
Eräänä päivänä olin jo saanut tämän tytön pois mielestäni kunnes välitunnila hän istui lattialla ja kysyi: ''Eiks nii et meil oli enkust se tehtävä 15?'' ja katsoi suoraan silmiin... Taas vaikeutui unohtaminen.
Ja yh., onnea sinulle! :)))
Noniin, olen tässä yrittänyt saada ihastukseni loppumaan, ja jonain päivinä se on onnistunut. Tänään kuitenkin se poika ja opettaja istu mun vieressä, ja ope liitti mut keskusteluun. Se poika sano, et oot tosi hiljanen tunnilla. Naurahdin ja sanoin, että noin mulle sanotaan joka koulus. Mutta nyt jälkeenpäin mietin, että onko se hyvä vai huono asia, että oon hiljanen. En puhu yhtään tunnilla, paitsi sillon jos multa kysytään jotain.
Oon ihastunu nyt kahteen muuhun poikaan, ja toinen luultavasti on ihatunu muhun.
En kuitenkaan oo varma. Mut kyllä tässä jotenkin pärjätään, tosin stressi ei katoa millään :/ Löytyykö enää apua?