lisää "tekemistä" taaperolle!

Suomen talvi on niin leuto, että ulkoilua ei tarvitse hylätä. Harvoinpa nykyään on enää 30 asteen pakkasia ja 20 asteen pakkastakin korkeintaan viikon tai parin verran.

Ei tuon ikäistä tarvitse ohjelmoida mitenkään. Vaikuttaa, että tarvitse enemmänkin itsellesi menemistä ja tekemistä.

Puolitoistavuotias leikkii jo omillaan pitkiä aikoja, palikoilla, autoilla, nukeila, ym. teillä sattuu olemaan. Ihan vessapaperirullilla, keittiövälineillä ja muilla kodin esineillä, jos leluja on niukasti.

Monet jo katselevat mielellään kirjoja ja kuuntelevat loruja ja lauluja, jopa pieniä yksinkertaisia tarinoita, vaikkeivät vielä itse juurikaan puhuisi.

Kerran, pari viikossa jokin muskari tai muu kerho on hyvä ja silloin tällöin kyläilyt ja sen sellaista vain. Ulkona kannattaa olla säässä kuin säässä. Lapsi ei sateesta piittaa, yleensä se on vain vanhemmalle harmittavaa seistä sateessa, lapset tykkäävät lätäköistä.

Eihän tässä nyt mistään ohjelmoinnista ole kysymys! Kyselin vaan mitä muuta voisi tehdä ja kokeilla lapsen kanssa, juu kyllä hän leikkii ihan itsekseen, ei tosin pitkiä aikoja, enkä sitä tuon ikäieltä edellytäkään. Yhdessä leikimme myös, on vaan minusta ihan joskus jotain muutakin kiva tehdä kuin leikkiä!!

Meillä ei vielä juurikan jaksa keskittyä satujen kuunteluun, kirjoja kyllä katsellaan ja tutkitaan. Ja tuosta ulkoilusta jo vastasinkin edelliselle. Eli en ole sitä lopettamassa, tiedän myös sen että hän tykkää lätäköistä...

Tuntuu vähän että jos ei halua koko aikaa olla kotona lapsen kanssa on se eräiden mielestä ihan kauhea asia, enkä mä kysellyt menemisiä vaan tekemistä, ihan siellä kotona.. Kyllä, kaipaan myös itse aikuista juttuseuraa, mitä noista kerhoista saa! Onko se jotenkin väärin? Tuli nyt vähän negaa tekstiä, mut ärsyttää kun heti ollaan vaan arvostelemassa jos yrittää jotain kysellä!

Näitä meidän 2v puuhaa aikuisen kanssa
Kotitöihin osallistumista:
-leipomista (sekoittaa taikinaa käsin tai puuhaarukalla, pyörittelee "pullia", kaulitsee jne)
-ruuan laittoa (nostelee pilkottuja ruoka-aineita kulhoon tai kattilaan, auttaa mittamisessa ja kaatamisessa, sekoittaa, kattaa pöytään aterimet ja välillä muitakin astioita)
-tiskikoneen tyhjennystä (vie paikoilleen aterimet ja muutamia muita alakaapissa säilytettäviä tavaroita)
-pyykin huolto (täyttäää pyykkikonetta, painaa koneen käyntiin, laittaa märkiä pyykkejä pyykkikoriin ja ojentaa korista kuivumaan laitettavaksi)
- siivoaminen (pyyhkii pölyjä omalla rätillä, imuroi, lakaisee, laittaa tavaroita paikoilleen)

muita juttuja:
-palapelit
-lukeminen
-pallopelit (potkimista, heittelyä, vieritystä, keilailua pehmopallolla)
-jumppaa (hullutellaan jumppapallon kanssa, venytellään, tehdään lihaskuntoliikeitä, niin että lapsi on painona)

Meillä puistoillaan ja luetaan paljon. Sitten olen tiimarista kaikkea mahdollista tekemistä sisälle hommannut. Tyttö esim. tykkää laitella tarroja tarrakirjaan ja rakennella duploilla. Ja just äsken laitettiin vaan musiikkia kuulumaan ja tanssittiin. Molemmille vaan huivi kaapista niin kikatusta riitti.

Legon duplot on meillä ollut myös kova sana. Varsinkin jos tekee niistä "talon" niin, että on kerrokset, joissa on ikkunoita ja ovia ja yksi seinä auki. Sinne lapsi laittaa pienempiä eläimiä ja muita pikkuleluja nukkumaan ja istumaan tuolille ja kävelyttää "pihalla" rappusia pitkin liukumäkeen liukumaan. Vähän kuin nukkekoti, mutta itse tehty. Tuolit ja sängyt on duplon paketeissa mukana tulleita.

Palapelit on kivoja. Ensimmäisen kun näytti miten tehdään ja seuraavassa avusti ja sitten saikin jo itse tehdä.

Meillä lapsi tykkää tanssimisesta. Ihan kaikkea musiikkia voi tanssia, mutta ollaan leikitty esim fröbelin palikoiden tanssileikkejä ja muitakin vastaavia.

Jumppaaminen on myös kivaa. Voi itse tehdä eri liikkeitä ja lapsi matkii perässä. Joissain voi myös tehdä niitä lapsen nostelu juttuja. Jos jostain löytyy trampoliini, niin meillä ainakin tykkää kovasti siinä hyppiä ja tehdä temppuja. Kuperkeikkojen opettelu oli kivaa. Pallon potkiminen on huippu juttu ainakin meillä ja pompottelun opetteleminen. Koppi ei oikein vielä onnistu, mutta on hauskaa kun heitetään päin (tietenkin pehmeä pallo eikä lujaa).

Metsäkävelyllä löytyy monesti paljonkin ihmeteltävää. Ötököitä, lintuja, oravia, kiviä, sammalta, ehkä marjoja... Meillä lapsi ollut innoissaan kun saa itse poimia marjan suuhun tai omenan tmv. Kävellään välillä vain kiviä pitkin tai kadulla viivaa pitkin. Ei pidetä liikaa kiirettä niin ehtii nähdä ja innostua uusista jutuista.

Meillä varmaan otettu aika paljon mallia koirasta, mutta tykkää itsekin heittää keppiä ja hakea sen, eli leikkii koiraa.

Googlettelin myös aihetta ja löysin seuraavia ajatuksia, joita täydentelen omillani:
-kaikki mikä aikuistenkin maailmaan kuuluu, mutta lapsen mittakaavassa (työ/kotityöt/ruokaan liittyvät asiat/harrastaminen/sosiaalinen elämä/sukulaisten tapaaminen/kulttuuri/matkustelu ja retket/taitojen opettelu)
-erilaisten projektien toteutus tyyliin tehdään oma kirja (haetaan vihko ja askarteluvälineet kaupasta, otetaan valokuvia, tarroja, piirrustuksia jne, keksitään kirjalle nimi, paketoidaan se, annetaan lahjaksi vaikka isille)
lähetetään oma piirustus mummille (piirretään, kirjoitetaan terveiset, pistetään kirjekuoreen, laitetaan osoite, liimataan postimerkki, viedään postilaatikkoon)
mennään syöttämään sorsia (revitään leivän palasia, pistetään ne pussiin, mennään katsomaan löytyykö sorsat, viikataan tyhjä pussi, heitetään se roskikseen, mennään kotiin syömään välipala).
Mitä enemmän yksinkertaisia työn vaiheita keksit ja pystyt opettamaan niitä taaperolle, sitä innostuneempi ja tyytyväisempi hän on. Itse "projekti" voi olla oikeastaan mikä vaan, pääasia että hän on siinä aktiivinen toimija. Jos projektiin liittyy lähtö kodin ulkopuolelle, aina parempi,pääsee itsekin tuulettumaan. Lisäksi taaperon kanssa on huomattavan iso todennäköisyys päätyä juttusille ihan vieraidenkin ihmisten kanssa. Sitten illalla kerrotaan isille, mitä kaikkea uutta on opittu, mitä lapsi teki ihan itse ja illalla nukkumaan mennessä kerrataan vielä päivän tapahtumat.
Tällainen tekeminen taaperon kanssa on tosi hidasta, mutta kun sitä vaan malttaa hidastaa ja sukeltaa siihen taaperon kokoiseen maailmaan, se onkin yllättävän kivaa ja palkitsevaa molemmille. Tavallaan siis less is more.

Kuulostaa niin sen ekan lapsen kanssa olevilta ongelmilta, itsekin joskus mietin noin...nyt 3 alle kouluikäistä lasta ja en tod. ehdi tekemään mitään vesivärimaalauksia kuopuksen (1-v) kanssa, kotona ollaan, tyttö on mukana kotitöissä (tykkää purkaa tavaroita kaapista ja riisua vaatteita ja heitellä niitä:) ja katsoo vierestä/touhuaa isosisarusten kanssa, lisäksi pidän huolen siitä, että ainakin kerran päivässä ulkoillaan (usein enemmän) ja kerran viikossa käydään taaperon kanssa perhekerhossa, ei alle 3v tartte oikeesti vielä muuta! Sen sijaan vanhemmille lapsille pitää koko ajan olla tekemistä...